I always knew you'd do well

Pieni uutispläjäys Amerikoista. Miun vanhin hosttyttö Meidl (nykyään 9 v) pääsi siihen 68:n joukkoon koko USAn nelosluokkalaisista jotka sai täydet pisteet "Wordmasters" testistä.

Wordmasters on erityinen opetusohjelma johon valitaan opiskelijat heidän koulumenestyksensä perusteella. Ohjelmassa opiskellaan lukemista ja sanaston käyttöä astetta haastavammalla tasolla. Meidl pääsi tähän ryhmään toissa syksynä ja menestyy nyt noin mahtavasti! Tuossa lopussa on vielä aiheesta jos jotain kiinnostaa enemmän. Oon niin ylpeä! :)

"WordMasters on tiukka ohjelma, joka vaatii opiskelua ja tietojen soveltamista korkealla tasolla. Kaikki lapset, jotka osallistuvat WordMastersiin, saavatpa tunnustusta tai eivät, kehittyvät jatkuvasti lukemisen taitotasolla ja sanaston käytössä."

WordMasters is a rigorous program that requires the students to study and apply their knowledge at high levels. All children who participate in WordMasters, whether they receive recognition or not, are growing in their reading skill level and vocabulary usage!

"WordMasters Challenge on kriittisen ajattelun harjoittelua, jossa ensin kannustetaan opiskelijoita perehtymään joukkoon mielenkiintoisia uusia sanoja (huomattavasti vaikeampia kuin omalla luokka-asteella), ja sitten haastaa heitä käyttämään kyseisiä sanoja ilmaisemalla erilaisia loogisia suhteita yhtäläisyyksien avulla. Pyrkimällä ratkaisemaan haasteen yhtäläisyyksien avulla opiskelijat oppivat ajattelemaan niin analyyttisesti kuin vertauskuvallisesti. Vaikka useimmat sanavarastoa tehostavat ja yhtäläisyyksien ratkomista edistävät toiminnat on luotu lukiolaisille, WordMasters materiaalit on suunniteltu erityisesti nuoremmille opiskelijoille, vuosiluokille kolmesta kahdeksaan. Ne sopivat erityisen hyvin kyvykkäille ja kiinnostuneille lapsille, jotka yltävät haasteeseen oppia uusia sanoja ja nauttivat vastaavuuksien luomista loogisista pulmista."

The WordMasters Challenge is an exercise in critical thinking that first encourages students to become familiar with a set of interesting new words (considerably harder than grade level), and then challenges them to use those words to complete analogies expressing various kinds of logical relationships. Working to solve the Challenge analogies helps students learn to think both analytically and metaphorically. Though most vocabulary-boosting and analogy-solving activities have been created for high school students, the WordMasters materials have been specifically designed for younger students, in grades three through eight. They are particularly well suited for able and interested children, who rise to the challenge of learning new words and enjoy the logical puzzles posed by analogies.

I guess I miss you...

Soittelin eilen skypen välityksellä Amerikan perheelle. Oli hurjan jännä nähdä kaikki siellä, vähän erilaisina ja niin samanlaisina. Meidl täyttää keskiviikkona 9 vuotta jo, Minnie kertoi ihan vakavissaan että on nyt jo 4,5 vuotta ja täyttää kohta 5 vuotta. Olin olevinani niin ihmeissään että millon oot kasvanu niin paljon niin toinen jatkoi siihen että ei se vielä oo viis kun sinne on niin pitkä aika mutta siskolla on sitä ennen synttärit. Ja Shnimpu käveli ja kiipes jakkaralle kun ois aina ennenki tehny sitä, mut siitä en oo varma oliko se "miun vauva" joka siellä monta kertaa suloisella pienellä äänellä sanoi "Hi Heidi" ja "keem tsees" (cream cheese (papukaija kun tytöt pelleili ;)) Ei se voinut se olla..

Ihmettelin pitkään Suomeen tulon jälkeen millon ikävä iskee kun tuntuu ihan luonnolliselta olla taas täällä, mutta kai se näkeminen teki tehtävänsä kun tänään tuli ekat ikäväitkut kun ajatukset sinne suuntaan harhaili taas. Oon myös huomannut enemmän ja enemmän ajattelevani jotain pieniä juttuja mitä olis kiva kertoa nille. Vaikka nyt että ostin mangon, joka ei oo samaa lajiketta mitä perheeseen ostettiin mutta hyvää tääkin vaikkei ihan kypsä ookaan vielä. Tai että miun rannekello sit hajoskin, tasan vuoden käytön jälkeen niin niin kun hostisä niin manas kun ostin sen. Tai että näin metsässä goblinien (joo..) kiipeillessä tarttuneita partatupsuja puissa roikkumassa (naavaa).

Sainkin sit vastauspostia melkein heti ja linkin tuoreimpiin valokuviin, mikä entisestään lisäs itkuisuutta, saati sitten tän viestin kirjottaminen ja tiettyjen kappaleitten kuuntelu youtubesta samaan aikaan, mm tää:

Mut jospa tää tästä kun saa muuta ajateltavaa..

Play Date!

Leikkitreffejä harrastettiin koko vuoden ympäri. Enimmäkseen Beckan kanssa, mutta myöhemmin myös Livan ja Kimin lasten kanssa. Noista jäi ihania muistoja. Tässä on nyt aikajärjestyksessä jotain kuvia.

Ekoilla treffeillä oli vähän jännitystä ilmassa mutta kun prinsessavaatteet löytyi niin johan oltiin kavereita :) Vauvat leikki kukin omia leikkejään hienosti.

Tässä ollaan Beckan lähipuistossa raikkaan syksyisenä päivänä. Ekaa kertaa saatiin kaikki lapset samaan kuvaan :D Kerättiin matkalla lehtiä joista askarreltiin sitten sisällä prinsessoja.

Oltiin vaihteeksi meillä leikkimässä. Kaksosille maistui meidänkin lelut.





Becka vei meidät Maple Maze -sisäleikkipuistoon. Vähän kuin hop lop. Tytöillä oli kivaa ilmeistä huolimatta, eikä Shnimpukaan malttanut tylsällä pikkulasten puolella olla kun vieressä oli noin ihanat pehmoportaat. Se oli myös ensimmäinen kerta kun näin toisen kaksosista kävelevän ilman tukea! Se näytti niin kummalliselle, ihan kuin siinä olisi ollut jotain luonnotonta.



Seuraavalla kerralla Maple Mazessa touhuttiin samaan malliin. Mukana oli myös Liva omien lapsiensa kanssa.








Keväällä nautittiin lumettomasta puistosta ja raikkaasta kevätsäästä. Snhimpu oli oppinut kävelemään ja harjoitteli kovasti kynnyksiä yms epätasaista. Tässä ekassa kuvassa toinen vahingossa hyppäsi alas mutta pysyi pystyssä! Miulle se oli suuri ilonaihe.







Viikon päästä sää oli jo lämmennyt niin paljon että (kuvien epäjärjestyksestä huolimatta) aamupäivällä tarettiin mainiosti puistossa, ja iltapäivällä kutsuttiin tytöt vielä välipalalle kylään. Olipa mahtava päivä!











Päätettiin lähteä oikein porukalla eläinpuistoon. Aikataulut ei vaan ihan sattuneet yksiin, myö oltiin siellä jo kovin aikasin ja ehdittiin nähdä monet eläimet ennen kuin Becka tuli, ja myöhemmin Liva. Ruokailun jälkeen sinniteltiin uneliaisuutta vastaan ja kehitettiin itellemme (ja vieraalle kiltille miehelle) hieman päänvaivaa kun koitettiin saada ryhmäkuvaa.





















Ah, kesä oli vihdoin tullut! Juhlistettiin sitä leikkitreffeillä Beckan luona. Ensimmäiset aurinkorasvat ja hihattomat päivät. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Tosin tytöt pelkäsivät ötökäitä joten he heiluivat rikkaimurin kanssa majassaan.







Eräälle perjantaille saatiin sovittua treffit ihan koko poppoon kanssa. Vai lauantaille. No, väliäkö sillä enää. Becka tuli tyttöjen ja hostäitinsä kanssa meille, syötiin kunnon pasta-lihapulla-salaattilounas jota Beckan hostäiti ihmetteli kummissaan, miten helppoa on tehdä itsekin ruokaa! (kumma). Päikkäreiden sijaan isot tytöt (Meidl mukaanlukien, kerrankin) saivat katsoa Kaksin Karkuteillä eli Tangledin.





Sitten väliin muutama kuva vielä edelliseltä kerralta Beckan luona..







JAAA!! Kim! Kimin luona oli ehkä kivointa. Niillä oli iso talo, autotalli (ts. varasto) täynnä leluja ja pumpattava pomppulinna! Eväslounaskin kelpasi kaikille.

























Siinäpä ne. Noihin aikoihin on enää vaikea palata, varsinkin nyt kun Beckakin matkusti kotiinsa Saksaan. Liva ja Kim on vielä toimissaan aupairina mutta pian heidänkin aikansa päättyy. Mutta ehkä nähdään joskus jossain muissa merkeissä, euroopan puolella kenties? :)