Hiljaista pitelee.. Olen päättänyt mielessäni kovin sataprosenttisesti lähteä Skotlantiin au pairiksi. Pitäisi kai joku päivä ilmoittaa Asselle, etten ole lähdössä Amerikkaan. Siitä pitää kuulema tehdä kirjallinen lausunto.
Nyt vaan kattelen joka päivä toivoa täynnä, jos Aupair Worldin sivuille olisi kirjautunut joku, joka asuu Skotlannissa, jolla on ainakin vauva tai taapero, joka tarvitsee aupairia alkuvuodesta, jolla mahdollisesti olisi eläimiä ja joka haluaisi minut. Liikaa pyydetty? Aika vähän ylipäänsä Skotlannista on perheitä, mutta kai se on sama kuin Lapissa, siellä vaan asuu vähemmän ihmisiä. Ja elättelen toiveita että oon liian ajoissa tämän kanssa, ja perheitä alkaa tulla enemmän loka-marraskuussa.
Eli ei siis suurempia mullistuksia tällä suunnalla.
maanantai 31. elokuuta 2009
tiistai 18. elokuuta 2009
So you think about it
Meinasin käydä kirjottamaan englanniksi. :P
Oon ottanut muutamiin perheisiin jo yhteyttä, Englannissa siis, ja yksi päätti eilen ihastua miuhun ja lupasivat soittaa tänään.
Odottelin ja ajattelin jo ettei au pair-perhe soitakaan kun en tajunnut laittaa profiiliini suuntanumeroa mutta tulihan se soitto sitten juuri kun olin alkamassa tiskaamaan. Äiti Sally jutteli ensin jonkin aikaa ja kertoi perheestä. Eihän miulla kovasti ollut kysyttävää joten myöntelin ja kuuntelin vaan suurimmaksi osaksi. Sitten tämän hetkinen au pair jutteli, tai siltä mie kyselin jotain yleistä ja sit lopuks puhuttiin Sallyn kanssa.
Perhe tuntuu tosi mukavalta ja alue millä ne asuu vaikuttaa kivalta myös, 10 minuuttia bussilla Edinburghin keskustaan ja rauhallinen alue on missä asuuvat. Perheen tyttö tarvitsee apua esim pukeutumisessa kun äiti ei pysty auttamaan (pyörätuolissa), vanhempi tyttö on tosi lahjakas musiikissa (se on jossai hurjassa koulussa ja haluaa muusikoksi) ja vanhin poika on öö.. no sitä ei vissii hirveesti nää kun se on kohta täysikänen, seurustelee yms. Isästä nää ei sanonu mitään. Enkä muistanu kysyä. No jaa..
En nyt oikeen tiedä. Höööh.. Jos äsken olisi pyytänyt vastaamaan, olisin sanonut heti joo, mutta en tiedä! Miulla on kyllä aikaa ettiä perhettä vaikka kuinka...
___________________________________________________________________
Hakuvaiheessa olevien au pairien kannattaa muuten vilkaista tämä keskustelu!
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Tuumailua haastattelusta
Miulla on jo 5 lukijaa, ja vaan 1 livemaailmasta tuttu :D Aikas hyvin..
Haastattelu siis oli tänään ja menin ja olin ja tulin pois. Mitään en kertonut että on vielä mietinnässä, kun täti niin kovasti kehu järjestöä ja selitti miten turvallista tälleen on lähteä.
Haastattelu kesti 2 ja puoli tuntia. Juteltiin alkuun ihan yleistä, juotiin teetä ja mie silittelin koiraa ja kuivattelin itteäni (tietysti siellä alkoi juuri sataa kun olin lähdössä, eikä mitään pientä tihkutusta..)
Ekana tein tyyliin ylä-astetasosen englannin testin. Siinä testattiin ymmärränkö tietyn sanan, osaanko laittaa oikean preposition paikalleen ja kuulun ymmärtämistä (no siinä meni ainakin yks väärin kun nainen ei ihan osannut lausua sitä. muutenkin se vähän lausui jotain tosi oudosti mutta osasi kyllä paljon sanoja mitä mie en). Testissä piti valita kolmesta vaihtoehdosta yksi, eli tosi simppeli. (tulee mieleen yläasteen uskonnonkokeet :D)
Toisena tein psykologisen testin, se oli aika hassu koska siinä kyseltiin monta kertaa eri sana- ja lausemuodoin tuntuuko miusta että mie en osaa selittää asiaa tai juokseeko miun ajatukset nopeesti ja hallitsemattomasti, tai onko miusta joskus tuntunut siltä etten muista missä oon, mitä matkalla on tapahtunu, tai ootko koskaan lyönyt ketään suuttuessasi jne.. Odotin enemmän persoonaa kuvaavaa testiä, esim. mitä teet jos lapsi itkee jne.. vaikka voihan joku lyödäkin lasta kun se itkee, kun itse hermostuu.
Kolmantena haastattelija kyseli ihan tähän au pairiutee liittyviä asioita, ja oliko vähän nolo kun selitin ettei miulla ja miun äitillä nyt oo mitkään parhaat välit kun ollaan molemmat vaan niin itsepäisiä ja miul menee välillä hermot (no, ei meillä nyt niin huonot välit ole.. ), sit et vanhemmat on eronnu ja sisko vielä asuu avoliitossa ja niillä on lapsi :D Ulkomailla arvostavat tällasta :) No, onneks se haastattelija sano ettei se laita niitä sinne.
Tossa vipossa osiossa oli myös tosi hankala keksiä esim. mitkä kyvyt tai luonteenpiirteet auttaa sopeutumaan uuteen kulttuuriin.. (ööh?)
Ja kun olin jo lähdössä ja sanomassa koiralle heipat, muistin lisätä että pidän eläimistä paljon. Nyt on sitten iso nippu papereita jotka pitäisi täyttää tai pyytää ihmisiä täyttämään. Ei vaan jaksa nyt.
Njooh. Englanti-asia sekoitti nyt miun pään vähän. 3 on vastannut positiivisesti että ne olisi kiinnostuneita, tosin yksi laittoi viestiä että he tarvitsevat jo syksyllä, mutta ilmeisesti laittoivat varalle jos eivät saa aiemmin ketään. Kahdelle muulle laitoin sähköpostia. Toinen on yksinhuoltajaperhe pohjois-Irlannissa, heillä on 5 ja 6 vuotiaat lapset, 2 koiraa ja 2 kissaa sekä hevostallit (eli se on niitten yritys). Toinen perhe oli miun suosikki kaikista (paitsi niillä ei kai oo eläimiä). Kaksi lasta, 1 ja 5 vuotiaat jossain koillis-englannissa. Vaikutti mukavalle ja lapset on niin söpön näkösiä!
Nyt sit vaan odottelemaan ja miettimään asiaa.. Sama se oikeastaan mihin sitä menee kunhan vaan löytyy kiva perhe. Tuo Amerikka vaikuttaa nyt vaan niin kaukaselta ja siellä pitäis olla vähintään vuosi. Toisaalta sinne on myös hirmu hyvä tuo sopimus, Englantiin jos menee niin täytyy itse maksaa lennot, vakuutukset jne.
Haastattelu siis oli tänään ja menin ja olin ja tulin pois. Mitään en kertonut että on vielä mietinnässä, kun täti niin kovasti kehu järjestöä ja selitti miten turvallista tälleen on lähteä.
Haastattelu kesti 2 ja puoli tuntia. Juteltiin alkuun ihan yleistä, juotiin teetä ja mie silittelin koiraa ja kuivattelin itteäni (tietysti siellä alkoi juuri sataa kun olin lähdössä, eikä mitään pientä tihkutusta..)
Ekana tein tyyliin ylä-astetasosen englannin testin. Siinä testattiin ymmärränkö tietyn sanan, osaanko laittaa oikean preposition paikalleen ja kuulun ymmärtämistä (no siinä meni ainakin yks väärin kun nainen ei ihan osannut lausua sitä. muutenkin se vähän lausui jotain tosi oudosti mutta osasi kyllä paljon sanoja mitä mie en). Testissä piti valita kolmesta vaihtoehdosta yksi, eli tosi simppeli. (tulee mieleen yläasteen uskonnonkokeet :D)
Toisena tein psykologisen testin, se oli aika hassu koska siinä kyseltiin monta kertaa eri sana- ja lausemuodoin tuntuuko miusta että mie en osaa selittää asiaa tai juokseeko miun ajatukset nopeesti ja hallitsemattomasti, tai onko miusta joskus tuntunut siltä etten muista missä oon, mitä matkalla on tapahtunu, tai ootko koskaan lyönyt ketään suuttuessasi jne.. Odotin enemmän persoonaa kuvaavaa testiä, esim. mitä teet jos lapsi itkee jne.. vaikka voihan joku lyödäkin lasta kun se itkee, kun itse hermostuu.
Kolmantena haastattelija kyseli ihan tähän au pairiutee liittyviä asioita, ja oliko vähän nolo kun selitin ettei miulla ja miun äitillä nyt oo mitkään parhaat välit kun ollaan molemmat vaan niin itsepäisiä ja miul menee välillä hermot (no, ei meillä nyt niin huonot välit ole.. ), sit et vanhemmat on eronnu ja sisko vielä asuu avoliitossa ja niillä on lapsi :D Ulkomailla arvostavat tällasta :) No, onneks se haastattelija sano ettei se laita niitä sinne.
Tossa vipossa osiossa oli myös tosi hankala keksiä esim. mitkä kyvyt tai luonteenpiirteet auttaa sopeutumaan uuteen kulttuuriin.. (ööh?)
Ja kun olin jo lähdössä ja sanomassa koiralle heipat, muistin lisätä että pidän eläimistä paljon. Nyt on sitten iso nippu papereita jotka pitäisi täyttää tai pyytää ihmisiä täyttämään. Ei vaan jaksa nyt.
Njooh. Englanti-asia sekoitti nyt miun pään vähän. 3 on vastannut positiivisesti että ne olisi kiinnostuneita, tosin yksi laittoi viestiä että he tarvitsevat jo syksyllä, mutta ilmeisesti laittoivat varalle jos eivät saa aiemmin ketään. Kahdelle muulle laitoin sähköpostia. Toinen on yksinhuoltajaperhe pohjois-Irlannissa, heillä on 5 ja 6 vuotiaat lapset, 2 koiraa ja 2 kissaa sekä hevostallit (eli se on niitten yritys). Toinen perhe oli miun suosikki kaikista (paitsi niillä ei kai oo eläimiä). Kaksi lasta, 1 ja 5 vuotiaat jossain koillis-englannissa. Vaikutti mukavalle ja lapset on niin söpön näkösiä!
Nyt sit vaan odottelemaan ja miettimään asiaa.. Sama se oikeastaan mihin sitä menee kunhan vaan löytyy kiva perhe. Tuo Amerikka vaikuttaa nyt vaan niin kaukaselta ja siellä pitäis olla vähintään vuosi. Toisaalta sinne on myös hirmu hyvä tuo sopimus, Englantiin jos menee niin täytyy itse maksaa lennot, vakuutukset jne.
tiistai 11. elokuuta 2009
Rrriisi
Nyt tuli ongelmia. Ei sinänsä mitään vakavaa, oma mieli taas vaan temppuilee ja sanookin että haluan mielummin Englantiin au pairiksi. Ja huomenna olisi tuo USA:n haastattelu.
Eilen illalla selailin Aupair Worldin sivuja, katselin perheiden profiileja ja mietin, että miksi en voisi lähteä sinne minne haluan. En enää oikein muista miksi halusin juuri USAan, kai se oli sen sopimuksen takia, mutta muuten amerikkalainen elämä ei kiinnosta. Englantilainen elämä sen sijaan kiinnostaa.
Niinpä loin itselleni profiilin ja etsin sopivan tuntuisia perheitä ja lähettelin heille "hei olen kiinnostunut"-viestejä. Tänään yksi jo vastasi, mutta ne olisi tarvinnut jo marraskuun alusta miuta, enkä pääse ihan niin aikasin lähtemään. Mutta silti tuntuu että tuolta voi löytää melko nopeasti perheen, ja ne vaikuttaa tosi kivoilta!
Mutta ongelma siis on se, etten tiedä mitä sanon huomenna haastattelussa. Yritänkö vain tehdä parhaani ja katson mihin asti haluan viedä prosessia? Vai sanonko suoraan että haen samaan aikaan Englantiin enkä tiedä kumpaan haluan enemmän?
Elämä on ongelmia ja vaikeita päätöksiä täynnä.
Eilen illalla selailin Aupair Worldin sivuja, katselin perheiden profiileja ja mietin, että miksi en voisi lähteä sinne minne haluan. En enää oikein muista miksi halusin juuri USAan, kai se oli sen sopimuksen takia, mutta muuten amerikkalainen elämä ei kiinnosta. Englantilainen elämä sen sijaan kiinnostaa.
Niinpä loin itselleni profiilin ja etsin sopivan tuntuisia perheitä ja lähettelin heille "hei olen kiinnostunut"-viestejä. Tänään yksi jo vastasi, mutta ne olisi tarvinnut jo marraskuun alusta miuta, enkä pääse ihan niin aikasin lähtemään. Mutta silti tuntuu että tuolta voi löytää melko nopeasti perheen, ja ne vaikuttaa tosi kivoilta!
Mutta ongelma siis on se, etten tiedä mitä sanon huomenna haastattelussa. Yritänkö vain tehdä parhaani ja katson mihin asti haluan viedä prosessia? Vai sanonko suoraan että haen samaan aikaan Englantiin enkä tiedä kumpaan haluan enemmän?
Elämä on ongelmia ja vaikeita päätöksiä täynnä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)