New York New York

Torstai, 9.6.
Maman kyydillä päästiin siis kaikkien tavaroittemme kanssa lentokentälle. Puuh. Hetken jonottelua ja lippujuttuja siinä rutiinilla jo meni, olipa ihana päästä matkalaukusta ja rinkasta eroon. Käteen jäi painava laukku jota tuli vedettyä sisällä lattiaa pitkin perässä, ja läppärilaukku. Löydettiin portille ja hetken istuttua ilmoitettiin että lento on tunnin myöhässä. Jee. Reilun puolen tunnin päästä ilmoitettiin että vielä on lento myöhässä. Ja sitten taas. Ja taas. Lopulta lento taisi olla nelisen tuntia myöhässä, koska New Yorkissa oli ukkosmyrsky (tosin oltaisiin ehditty sinne ennen myrskyä jos meidän olisi annettu lähteä). New Yorkiin päästessä kello oli jo yksi yöllä. Oltiin etukäteen katottu että shuttlella pääsee mutta eihän siellä ollut kun yksi shuttle joka toimi yöllä ja siihen oli ihan törkeän pitkä jono. Päädyttiin ulos taksijonoon (niiden kaikkien tavaroiden kanssa, ei kiva) joka oli myös ihan tuhopitkä. Mutta eipä siinä auttanut muu kuin jonottaa. Jonossa tuli juteltua parin ranskalaisen kanssa jotka oli juuri tulleet USAan. Oltiin kaikki menossa Manhattanille joten päätettiin ottaa yhteinen taksi, tuli halvemmaksi :) Hostellin vastaanotto oli onneksi auki 24h/vrk joten päästiin kirjautumaan sisään, saatiin huoneen avaimet ja koitettiin hiljaa hiipiä nukkumaan, kello 3 viimein. Aamulla olikin niin väsynyt etten mie kuullut muiden 4 heräily ja touhuiluäänistä muuta kun yhden tytön kolinoita kun se avasi ja sulki metallista säilytyslokeroa. Nukuttiin hyvin ja pitkään siis.

Perjantai 10.6.
Perjantaita vietettiin rennosti. Käytiin ensin etsimässä kauppa, ostettiin aamu- ja iltapalatarpeita, napattiin subwaysta evästä mukaan ja käytiin heittämässä ruokatarpeet takaisin hostellille. Eväät mukana suunnattiin parin korttelin päähän Central Parkiin lounastamaan. Matkalla nähtiin kameramiehiä ja nainen joka seisoi kameran edessä, testailivat varmaan kuvaus-suuntaa tms. Näytti vähän joltain reportterilta. Eväshetki oli ihana, katseltiin muita ulkoilijoita. Päätettiin lähteä käymään Museum of Natural Historyssa, siellä oli paljon ja paljon erilaisia esittelyjä eläimistä, kansoista ja alueista. Kiinnostavin oli kuitenkin iiso iso meteoriitti joka oli esillä, ja sitä sai koskea! Erikoista.

Hmm.. Tultiinkohan myö sitten takasin hostellille ja lähdettiin pian syömään. Illaksi meillä oli ihania suunnitelmia kun lähdettiin metrolla kohti Lenkan konserttia. Keikkaa piti odotella hetken aikaa kun oltiin ajoissa että varmasti saadaan liput. Ekana soitti lämppäri mistä mie en tykännyt niinkään mutta Nina piti, osti levynkin. Lenka kun tuli niin siirryttiin vähän lähemmäs lavaa (mikä ei kyllä ollut vaikeaa, paikalla oli muutama kymmenen ihmistä). Sain hyviä kuvia läheltä, ja ihana oli kyllä nähdä livenä. Lenka ei oo niinkään tunnettu vielä, mie bongasin sen Greyn anatomiasta yhden kappaleen kautta ja tykkäsin sitten muistakin kappaleista. Keikan jälkeen jäin jonottamaan levyä ja nimmaria, siinä odotellessa otin kuvia ja kerran Lenka sitten oikein virnisti miulle päin ja jäi oottamaan että otan kuvan :D Pääsin kuvaan yhdessä ja sain nimmarin ja Puppekin pääsi Lenkan kanssa kuvaan :D Matkattiin konsertista parilla metrolla takasin hostellille, siinäpä se päivä sitten meni.

Lauantai 11.6.
Aloitettiin päivä taas rennosti, lähdettiin kävelemään Times Squarille päin ja matkalla käytiin turistikrääsämyymälöissä ja missä nyt haluttiinkaan. M&M liikkeessä ihmeteltiin kuinka paljon eri värisiä karkkeja niillä on, ja muuta turhaa tavaraa. Meidän suunnitelmissa oli Broadway-näytökseen meno illalla, joten käytiin kurkkaamassa mihin näytöksiin saisi lippuja, mutta illan näytöksiin alettiin myymään noita viimehetken lippuja vasta 3 jälkeen, joten käytiin.. tittidii! Harry Potter -näyttelyssä! :D

Liputhan oli suht kalliit mutta tuo on aika once in a lifetime -kokemus, joten maksettiin se ja lähdettiin kierrokselle. Sinne otettiin ryhmissä sisään, ekana oli pieni esittely ja muutama innokas pääsi kokeilemaan mihin tupaan lajitteluhattu siut laittaa (no mie pääsin Rohkelikkoon tietysti. Se täti kyllä kysyi ensin mikä on miun suosikkitupa, mutta unohin mikä se on englanniksi niin sanoin jonkun oudon sanan ja sitten se kysyi että Griffindor vai niin olin että joo, ja sitten pääsin sinne) Mutta tuon jälkeen päästiin kulkemaan ihan omaan tahtiin ja katselemaan Potter-elokuvissa olleita esineitä, lavasteita ja pukuja. Valokuvia ei tietenkään saanut ottaa, mutta nyt kun kattelin Pottereita uudestaan niin kyllä sieltä välillä muisti että oon tuon nähny ja tuo oli yllättävän pieni. Siellä sai heittää huispauksen pistepalloa, se oli yllättävän pehmeä. Istuin myös Hagridin jättituolissa ja hmm.. Hitsi kun ei oo kuvia niin ei muista. Ostin suklaasammakon! Vaikka ei se kovin hyvä ollut eikä liikkunut tietenkään mutta sain jonkun noitakortin mukana :) Oisin oottanut että siellä olis ollut enemmän esim. niiden karkkeja myynnissä mutta ei ollut kun tuo sammakko.

Näyttely piti sitten jättää taakse. Bongattiin visitors center ja mentiin sinne. Siellä esiteltiin Times Squaren historiaa, siellä oli samanlainen lamppujuttu kun on uutena vuotena jonkun talon katolla, se vaihtoi väriä yms. Jätettiin konfetille uuden vuoden toiveet, ne heitetään sitten muiden toiveiden seassa Times Squarilla, uutena vuotena. Pitää muistaa katsoa :)

Kolmelta mentiin jonottamaan lippujonoon illan Broadway-näytöksiin. Jono oli jo vähän ennen kolmea pitkä, mutta meille kerrottiin että ollaan hyvällä kohtaa jonossa, että kyllä siitä vielä saa liput. Koittettiin pohtia jonossa mihin näytökseen mentäisiin ja keskusteltiinkin muutamien jonossa lähellä olevien kanssa, jotka oli nähneet joitain näytöksiä. Pitkän sateessa odottamisen jälkeen päästiin luukulle ja päädyttiin ostamaan Billy Elliot -liput. Ei huono valinta, kun ruokailun jälkeen suunnattiin teatterille. Billy Elliot oli musikaali pojasta joka halusi tanssia. Olihan tuo ihan hienoa seurattavaa kun lapsinäyttelijätkin oli tosi taitavia, mutta ei se yhtä hyvä ja tarttuva ollut kun esim. Wicked. Sieltä lähtiessä miulla vaan soi heti musiikit päässä vaikken ennen ollut kuullutkaan. Elliotissa ne ei jäänyt niin mieleen. Mutta en kadu :) Tosin teki mieli mennä katsomaan joku toinen heti perään :D

Sunnuntai 12.6.
Herättiin kerrankin suht aikaisin (ihan sekaisin vuorokausirytmistä kun ollaan mannerta matkusteltu laidalta toiselle) ja lähdettiin metrolla ihan saaren päähän. Oltiin menossa lautalle katsomaan vapaudenpatsasta, mutta ei yhtään tiedetty pitikö lauttamatkasta maksaa mitään vai ei, kaikki näytti vaan jonottavan isojen ovien takana. Mentiin kysymään vartijalta miten toimia, joka kertoi että lauttamatkat on ilmaisia, vapaudenpatsasta pääsee katsmaan lähempääkin mutta sinne maksaa muistaakseni 17 dollaria. Ajateltiin säästää rahat ja tuijoteltiin patsasta lauttamatkalla toiseen saareen ja paluumatkalla myös. New York näytti myös komealta kauempaa katsottuna, vaikka vähän sumua olikin.

Lautalta lähdettiin kävelemään China townin, Sohon, WTC-raunioiden ja muun vastaan tulevan läpi takaisin hostellille päin. Little Italyssa käytiin syömässä, mie otin pienten pohdintojen jälkeen pitsaa, joka oli kääritty rullalle. Hyvää oli :) Vähän ennen Times Squaria käytiin smoothiella ja seurattiin suurta kansankokousta kun joku mies oli aikomuksissa hypätä neljän rivissä seisovan miehen yli. Ja upeasti kyllä hyppäsikin :)

Eksyttiin vielä Disney-kauppaan, josta tuli ostettua eräälle tytölle muutaman vuoden synttärilahjat :) Otin pienen riskin kun miun laukut oli jo ääriään myöten täynnä, Ninalla oli vähän tilaa mutta saatiin kuitenkin mahtumaan kun Nina otti miulta vähän vaatteita itelleen. Huh. Times Squarilla oli videolähetys Tony Awardseilta, ja ihmeteltiin hetki missä ne sitä filmaa mutta se taisi olla jossain ihan muualla. Ei siis nähty ketään jänniä ihmisiä..

Illalla suunnattiin vielä askeleemme komedia-klubille, jonne meille oltiin myyty liput luullaksemme halvalla mutta molempien olikin pakko vielä maksaa vähintään 20 dollaria juomista vaikkei niin paljon edes juotu. Pientä kieroilua. Mutta koomikot oli ihan hauskoja, jotkut vähän parempia kun toiset. Loppuvaiheilla niiden taso vähän laski ja huomasi että ne oli itekin niin kännissä ettei vitsit olleet enää hauskoja.. mutta suurin osa oli kuitenkin tosi hyviä. Mie jouduin kerran silmätikuksi ja en aina tajunnut mitä se kysyi ja sitten kaikki nauroi. :P Mieleen jäi ainakin yksi joka nauroi meille turisteille kun kävellään Times Squarilla ja yhtäkkiä pysähdytään kun seinään. Siinä toiset yrittää kävellä töihin.. Ja sitten otetaan valokuvia rakennuksista.. "ne on vaan rakennuksia!"

Maanantai 13.6.
No juu.. Ilta ja aamu meni pakkaillessa viimeisiä tavaroita, ja saatiinkin kaikki mahtumaan. Otettiin shuttle lentoasemalle ja saatiin vielä kierros kaupungilla siinä samalla kun haettiin muita kyytiläisiä. Erottiin autolla kun meidän lennot lähti eri terminaaleista. Mie selvisin tavaroideni kanssa jotenkuten Lufthansan luukulle vain saadakseni tietää että miun pitää olla täysin eri terminaalissa (olin seiskassa, piti olla ykkösessä), ja lennon operoijana on American Airlines. Jes. Kovasti se täti sääli miuta ja yritti löytää miulle kärrejä mutta ei niitä ollut vapaana joten taistelin tieni sille juna-jutulle joka kiertää lentokenttää ja pääsin oikeaan terminaaliin ja siellä pitkään jonoon oikealle yhtiölle. Onneksi aikaa oli rutkasti koska sitä menikin siinä jonottaessa. 50$ piti maksaa ylimääräisestä laukusta (selvisin halvalla! ja hyvin oli pakattu, toinen matkalaukku oli tasan 50 paunaa minkä se sai painaa). Voin sanoa että olipa ihana luopua laukuista. Turvatarkastus meni sujuvasti (jossain tarkastuksessa aiemmin ne muuten käski ottaa vyön pois vaikkei se edes piipannut ja antoi sen vaan käteen. miusta se oli outoa kun ei se muuallakaan oo piipannut kun kerran unohin sen). Nyt miulla meinaa mennä lentokentät sekaisin, mutta tuolla New Yorkissa taisin vaan odotella ja istuskella, lukea lehteä yms.

Lentokoneessa miun oli tarkotus nukkua mutta enhän mie malttanut kun kaikilla oli oma tv tuolin selkänojassa, siitä pääsi seuraamaan lentokoneen kolmea kameraa, katsomaan leffoja, tv-sarjoja, dokumentteja, kuuntelemaan musiikkia yms. Meni sitten koko matka sitä seuratessa. Eikä miuta olis väsyttänytkään kun kello oli kolme päivällä kun lähdettiin. Katoin sitten Justin Bieber -leffan (no oli se nyt hei pakko nähdä), Tangledin ja Just Go With It, vaikka olin sen nähnyt jo. Viimesestä jäi vipot 5 minuuttia kuulematta kun ne haki jo kuulokkeet pois, mutta eipä tuo niin haitannut.

Tiistai 14.6.
Frankfurtissa oli vaihto. Siellä miulla oli reilusti aikaa, joten vaihdoin ekana dollarit euroiksi, nappasin ilmaiset kärryt (niin NYCissä ne ois maksaneet 5 dollaria) ja kävelin terminaalin päästä päähän ja vertailin ruokapisteden tarjontaa ja hintoja. Päädyin ostamaan vähän jotain karkkia nousuun/laskuun, rahkan, sämpylän ja jonkun juomankin taisin ottaa. Lentoa odotellessa oli jännä kun välillä kuuli jonkun puhuvan suomea, tai englantia suomimurteella. Miun vieressä istui kaksi amerikkalaista joiden näin selaavan Suomi-opasta. Niiden kanssa tuli sitten juteltua pikkuisen, ne oli menossa Helsingistä Tampereelle ja Turkuun, sieltä laivalla Ruotsiin ja Norjan kautta Tanskaan. Kuullosti ihanalta reissulta. Lentokoneessa miun viereen istui kaksi suomalaista naista jotka oli palaamassa lomareissulta ja ne höpötti koko matkan suomea. Se oli ihan outoa. Mie koitin vihdoin nukkua mutta enhän mie saanut kun vähän aikaa torkuttua. Suomeen laskeutuessa oli ihan ihmeellistä miten erilaiselta näyttää ilmasta Suomi kuin mikään Amerikan kaupunki. Suomessa, Helsingissä oli vaan metsää ja metsää, järviä, merta ja metsää ja peltoja.. Vähän taloja.

Suomen lentokentällä mie sitten odottelin laukkuja ja ihmettelin kun kuulin ihmisten puhuvan suomea. Miten joku noin yksinkertanen asia voi tuntua niin oudolta? Matkalaukkuja noutaessa mie kuitenkin pyytelin vielä englanniksi anteeksi, se tuli luonnollisemmin. Iskä ja Nina oli vastassa ja sitten huristeltiin kotiin. Käytiin ABC:llä syömässä, mie ja Nina nukuttiin osa matkasta, heitettiin Nina kotiin ja sitten oltiinkin jo kotona. Sisko oli tyttönsä kanssa kylässä ja äiti tottakai kotona, entinen naapurikin oli käymässä. Oli jännä tulla kotiin, kun toisaalta tuntui tosi normaalilta, toisaalta oli semmoinen olo että, no, täällä mie nyt taas oon. Mutta ei mennyt kauaa kun olin ihan kotonani, eikä nyt kuukaudenkaan jälkeen oo ollut muuta ihmeellistä, mitään shokkia tai muuta muuten kuin aluksi vieraille suomen puhuminen (esim kaupassa) ja subwayssa vähän vajaampi tarjonta. Sen jälkeen ainut outo asia on ollut se ettei ole ikävä takaisin, että Suomi tuntuu niin normaalilta (täällä ei oo mikään muuttunut) ja on ihan normaalia olla takaisin. Mie nimittäin ootin kovaa Suomi-shokkia ja Amerikka-ikävää, mutta ei oo vielä kuulunut. En valita :)

Miulla on vielä lista aiheita joista kirjoittaa, ja muutaman kuukauden kuvat odottamassa koneella läpikatsomista ja tänne lataamista. Katellaan innostunko jossain vaiheessa.