Toinen perhe

Tänä aamuna oli tullut toiselta perheeltä viestiä. Tämä perhe vaikuttaa jo hyvältä. Asuvat länsirannikolla, perheessä on kaksi lasta, 5 v ja 16 kk. Perhe tykkää ulkona olemisesta, kokkailusta, lasten kanssa leikkimisestä ja matkustelusta. Kysellään nyt tarkemmin vielä ja tutustutaan toisiimme ja katsellaan :)

Näin viime yönä ihan sekalaisia unia jostain perheistä ja näistä sähköposteista. Aamulla kuvittelin että aupair-juttu alkaa olla ohi, kun unessa jossain viestissä luki etten ehdi saada perhettä.

Pitäisi ängetä ittensä aamupalalle, siistiytyä ja lähteä kävelemään keskustaan pohtimaan ostanko sen matkalaukun vai en. On kyllä ihan tyhmä sääntö jos vain yksi matkalaukku saa olla matkassa mukana.

Ensimmäinen perhe

Ensimmäinen perhe otti tänään yhteyttä. Mutta ensin purkaudun miun tämän päiväisestä hämmennyksestä. Se oli melko hämmentävää näin sanoakseni. Eilenhän järjestöheppu soitti että miulla olisi tarpeeksi lastenhoitokokemusta alle 2-vuotiaiden hoitoon. Sovittiin vielä että se ilmoittaa siitä Amerikkaan. Näin mie ainakin luulin kuulevani. Tosin olin junassa, siellä nyt voi kuulla mitä haluaa joskus. Mutta siis, tänään tuli hepulta sähköpostia missä se kyseli miten paljon miulla tuota alle 2-v. lasten hoitokokemusta on, ja saisinko tarpeeksi kasaan ennen lähtöpäivää. Höööm. Hetken meni ihmetellessä mikä viesti se oikein oli, kunnes sitten päätin että pitää nyt vaan vastata että nyt oon tajunnut väärin ja kerrotko tarkemmin yms. No ilmeisesti mie kuulin junassa väärin ja nyt pitää hankkia lisää lastenhoitokokemusta, mikä ei haittaa yhtään. Lasten kanssa on ihanaa, ja onpahan miulla päivisinkin tekemistä kun kaikki muut on ahkerina töissä. Täytyy vielä selvitellä meenkö ihan vapaaehtoisena, koitanko saada töitä vai pääsisinkö työmarkkinatuella. Njoom.

No mutta siihen perheeseen. Perheen äiti laittoi ensin viestiä jossa kysyi oonko edelleen saatavilla (enkä osannut iskälle available -sanaa suomentaa! huolestuttavaa tässä vaiheessa unohtaa suomenkieli), ja haluaisinko kuulla perheestä lisää. Ei oikeestaan muuta. Kyselin perusjuttuja, kuinka monta lasta, minkä ikäisiä yms. Sieltä tulikin jo tänään sitten vastaus siihen, eli perheessä on kolme lasta, 15 v. poika jolla on sairaus, jota miun ei tarviis hoitaa. Tytöt 13 ja 9 v. joiden kanssa olisin kaveri ja isosisko ja veisin heitä harrastuksiin ja vaikka leffaan tms. Isä on lakimies ja äiti tekee töitä kaapeli-tv:llä.

Perhe vaikutti mukavan tuntuiselta (mitä nyt parista viestistä saa selville :P) mutta lasten ikien (?) vuoksi laitoin heille että mieluummin haluaisin perheeseen jossa on pienempiä lapsia yms. Eli sitten taas odotellaan....

Tulin siskon luokse hoitamaan lemmikkejä, nyt kun ne tänään lähti matkalle. Meillä on ollut koiruuden kanssa kivaa, hiukan tosin nolotti kaupassa käydessä kun toinen ulvoi ja haukkui kuin olisi suurempikin hätä kun jätin hetkeksi pihalle odottamaan. Kummitytön kanssa oli taas kivaa, niin kuin aina. On se vaan hirmu suloinen. Miuta kutsutaan tällä hetkellä "tätiä"ksi. Alkaa "ihan ite" vaihe näkyä jo, voi jos joku tulee auttamaan kun itse haluaa tehdä niin saa kyllä kuulla! :D

Ooh, meinasin jo viimeistä lausetta käydä kirjoittamaan, mutta tänään kävin laukkuliikkeessä kurkistelemassa matkalaukkuja, enkä ostanut mitään! Katsoin kylläkin yhtä 92 litraista, kovaa muovista laukkua, joka oli tarjouksessa. Näytti sisältäkin hyvälle, liikkui hyvin, oli kevyt yms. Sponsorikin löytyi valmistumisen tiimoilta, mutta jotenkin en uskalla ostaa. Mistä mie tiedän kuinka paljon tulee tarvetta pakata USAan päin? En kyllä hirveesti meinannut ottaa sinne kun kuitenkin tulee osteltua ihan tarpeeksi. Takasin päin voi sitten antaa ihmisten mukana osan (jos joku tulee kylään, vinkvink :D) ja rinkan ajattelin ostaa sieltä jos kohtuuhinnalla saan. Perusteluita siis löytyy miksi voisin ostaa nyt tuon laukun mutta hurja silti. Pitäisi kerätä ensin tavarat mitä tarvii mukaan ja sitten mennä kauppaan testailemaan niiden kanssa :P Miten työ muut matkalla olevat tai olleet ootte selvinny? Minkä kokoinen matkalaukku teillä on?

They can call any minute now

Huhuuuhuu :D Maksoin maanantaina sijoitusmaksun 80 € Eurille. Puuttuva paperi meni niille tiistaina, ja tänään sitten ajelin junalla siskon luo niin järjestöstä soitettiin miulle. Hurja ja ihana puhelu oli. Se oli katsellut miun hakemusta ja sanoi että miulla olisi tarpeeksi lastenhoitokokemusta että voisin hoitaa alle 2-vuotiaitakin, jos vaan haluan. No miehän haluan kun ei mitään lisälomakkeita tarvitse täytellä. Potentiaalisten perheiden määrä nyt siis tuplaantui, ja mahdollisesti pääsen hoitamaan ihan pieniä lapsia.

Toinen mitä järjestöheppu soitti, oli lähtöpäivä, joka aikasintaan on 17.5. Se kuullostaa ihan sopivalta :) Nyt siis vaan odotellaan perheiden yhteydenottoja. Jänskää!

Korjailuja hakemukseen

No pitihän sieltä tulla jotain palautetta hakemuspaketista. Yksi paperi jäi matkasta kun mie ajattelin että se jää miulle, mutta se lähetetäänkin USAan ja sieltä takaisin tänne. Parissa suosituksessa on myös säätämistä, laitoin sähköpostia järjestölle, ja toivon että se hoituu sillä.

Mitäs muuta. Hmm.. No kävin maanantaina siellä hammaslääkärissä. Kun hammas oli poistettu niin hoitaja antoi ohjeita ja sanoi ettei nyt saa vähään aikaan puhua mitään. Sitten heti perään lääkäri kysyi että oothan sie tulossa keskiviikkona niin poistetaan toinen hammas. WHAT!? Kukaan miulle tuollasesta kertonu! No mitäs siinä sitten muuta voi kuin nyökkäilllä ja alistua taas kohtaloonsa. Keskiviikkona poistettiin toinen viisaudenhammas, ja muistin ennen poistoa kysyä että onhan tää viimenen :) Nyt alkaa olla jo aika hyvä syödä tavallista ruokaa, vaikka ei tuo kovin paljon edes sattunut, mutta kun molemmin puolin suuta on reiät, niin pitää vähän varoa ennen kuin ne on kunnolla parantuneet.

Nyt nyyhkytän täällä kattoessani neloselta löytökoiralle koti -ohjelmaa. Onhan se nyt tosi surullista kun koiranpentu ei osaa käyttää takajalkoja. Mutta sitten kun sille laitetaan pyörätuoli ja annetaan leikkiä toisten koirien kanssa ja pentu nousee ensimmäistä kertaa ilman apua seisomaan niin tottakai silloin saa itkeä :P Ohnou.

Se olis nyt matkalla

Oppari, kypsyysnäyte ja kaksi viimeistä esseetä on palautettu! Jippii! Kouluhommat on siis ainakin toivon mukaan kaikki ohi. Maaliskuun ekan viikon oon pääasiassa hinnoitellut miun vanhoja vaatteita ja muita ylimääräisiä tavaroita ja vienyt ne kirppikselle myyntiin. 

Aupair-juttu on edistynyt hienosti. Sain lääkärilomakkeen vihdoin kuntoon kun kävin possupiikittämässä itteni (tuli kivasti jalka kipeeksi ja flunssa vaan jatku), ja viime maanantaina taas piikillä kun testattiin onko miulla tuberkuloosin vasta-ainetta. Läpäisin testin :) ja terveydehoitajan ja toisen hoitajan kanssa päiviteltiin miten paljon oikeasti pitää selvittää asioita ja olla rokotuksia ja kaikkea kun lähtee USAan. Tai rokotuksia nyt ei tarvitse pakosti olla mutta ne haluaa tietää mitä kaikkia on otettu. Miulla oli lomakkeen rokotuksista kaikki muut paitsi keltakuume ja joko vihuri- tai isorokko, en enää muista. Olin siis reilu vuosi sitten Intiassa kolme kuukautta harjoittelussa, joten sen vuoksi on noita rokotuksia tullut hankittua ihan kiitettävästi. 

Perjantaina sain siis aupair-lomakkeen kuntoon ja pienten kommervenkkien saattelemana postiin, josta se maanantaina jatkaa matkaansa Eurin toimistolle. Toivotaan vaan että kaikki paperit on kunnossa ja se saadaan lähtemään USAan pian. Pitää sitä ennen maksaa vielä 80 € ohjelmamaksu. 

Nyt on jotenkin hassu olo kun ei ole pitkää listaa tekemättömiä asioita odottamassa. Voin vaan rennosti katella koko päivän leffoja, käydä ulkoilemassa ja valokuvaamassa tai vaikka uimassa. Mitä vaan :) Paitsi huomenna miulta poistetaan viisaudenhammas, joten oon varautunut pysymään sisällä ainakin pari päivää. Jäätelö ja smoothie-varastot on täydennetty ja pari leffaa on lainassa kirjastosta, noiden "muutaman" oman lisäksi :D

Laitan tähän loppuun muutaman kuvan. Olin viime kuussa ihan mahtavalla partioleirillä, keskellä kylää, koulun vieressä. Meillä oli tosi kivaa ja tunsin itseni jälleen vähän enemmän lapseksi kun pääsi möyrimään lumessa, leikkimään, etsimään palloja hangesta, laskemaan pulkkamäkeä ja muuta ihanaa :)

 

Sitten muutama kuva kun oltiin kaverin kanssa ehkä maailman hurjimmassa mäessä laskemassa pulkalla. Sehän oli hyppyrimäki ja tosi jyrkkä sellainen mutta onneksi oli paljon pehmeää lunta niin ei sattunut kun kuperkeikkaa välillä tultiin alas. Tosin se ylösmeno oli sitten asteen haastavampaa...

Ja tämä viimeinen kuva on miun tekelettä. Innostuin paljosta lumesta ja päätin tehdä siskon tytölle pienen liukumäen mistä se voi laskea itse, ja sit tuollaisen nallen, jonka suuhun siis pääsee sisälle, jos uskaltaa. Muutenkin silloin laskettiin tytön kanssa paljon pulkalla ja touhuttiin kovasti kaikkea. Pääsin laittamaan tytön nukkumaan kun vanhemmat lähti synttäreille. Nukkuminen ei oikein tytölle olisi maistunut, mutta kun kuulle muistettiin laittaa lentosuukko ja sitten jutella kaikenlaista menneestä päivästä niin pieni viimein nukahti. Yöllä tuli kuitenkin suru kun heräsi, joten nukuttiin loppuyö vierekkäin miun sängyssä, kun äiti oli kuumeessa. Sitten kun heidän kyydissä matkasin juna-asemalle ja sanoin tytsälle heippa niin toinen kävi ihan kamalasti itkemään. :( Selvisi se järkytyksestä sitten mutta oli se vaan niin surullista.

No, eihän noin surullisiin tunnelmiin voi päättää kirjoitusta. Hmmm.. Tiesittekö että valkoiset kanat munii valkoisia munia ja ruskeat ruskeita munia? :) Mie joskus vasta sain kuulla ja se oli niin hassua :D