Jihuu! Vihdoin mie ilmottauduin jäseneksi kuntosalille :D Semmoinen pari kuukautta kun vielä aikaa käydä... Saatiin postissa mainos jossa sanottiin että liittyminen 10 ja kuukausimaksu 10, plus jotain lisämaksuja joita mie en ihan tajunnu eikä niitä hintoja sanottu siinä. Menin sitten tuonne salille kysymään tarkemmin ja ihan kaikkea ymmärtämättä mie liityin jäseneksi ja maksoin 40 siitä, plus maksan 20 kuukaudessa. Oho. No niillä oli joku toinen tyyli kanssa missä sai sen 10 kuussa mut sit olis tullu joku isompi maksu siihe päälle.. Aina niillä on joku jippo siellä. Mut se olis tullu halvemmaks jos olisin kauemmin täällä. Ja muihin kuntosaleihin verrattuna tuo on paljon halvempi. Siispä mie esittelyn nähtyäni allekirjotin sopimuksen ja kotiin tullessa kävin miettimään tarkemmin että nyt ne tarvii kesäkuun 15:s miulta vielä rahaa ja se menisi automaattisesti miun tililtä, jota miulla siinä vaiheessa ei enää toivottavasti ole. Pitää nyt selvittää miten tuossa pitäisi toimia...
Mutta tänään mie kävin siellä siis ekaa kertaa ihan urheilemassa. Joissain laitteissa on omat tv:t, pystyy itse valitsemaan mitä kanavaa katsoo. Sunnuntaina miulla onneksi (ja kauhuksi) on personal trainer varattu tunniksi, sen kanssa käydään läpi eri laitteita ja se pitää miulle kunnon tunnin. Voi ei. Mutta tänään mie olin ihan hämmennyksissä niiden laitteiden kanssa vaikka niissä oli aina kuva miten laitetta käytetään, kirjoitetut ohjeet ja vielä kuva mitä lihaksia se työstää. Paras keino on mennä jonkun perässä niin näkee mallia miten toinen tekee :P
Juupas joopas.. Huomenna on lyhyt 6 tunnin päivä, jee! Katellaan miten menee kun Mama on kotona. Shnimpulla on vähän eroahdistusta, se menee aina roikkumaan Maman lahkeisiin kun se näkee sen, ja päivällä se monta kertaa kysyy Mama, Papa? :) Suloista. Mutta jippii! Eilen Shnimpu otti ensimmäiset askeleet ilman tukea! Kaksi pientä mutta askeleita nekin! Ja tänään se käveli jo paljon! Miulla oli leluauto kädessä, jonka Shnimpu halusi, joten pidin sitä vähän etäällä ja Shnimpu pienen epäröinnin jälkeen käveli miun luo! Sitten mie autoin sitä kääntymään ja se käveli sohvapöydän luo leikkimään autolla. Mie otin pari kertaa sen auton takasin ja toistettiin tuo. Vähän oli suloista! Siinä se vaan käveli. Hyvin se osaisi kävellä jo vaikka kuinka paljon mutta rohkeutta on pitänyt kerätä kovasti. Kyllä se tuosta kohta vipeltää! Ootan kevättä jos se sitten kävelisi jo ulkonakin, vähän siitä tulee kivaa :)
Mie meen nyt suihkuun ja käyn sit nukkumaan. Huomenna on perjantai jo taas!
Mie kävin pari viikkoa sitten päähänpiston saattelemana teatterissa. Kävin katsomassa Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat musikaalin. Andew Lloyd Webberin ja Tim Ricen säveltämä ja sanoittama musikaali oli miulle jo aiemmin tutuhko kun kyseisten ihmisten tuotannoista tykkään. En ollut kuitenkaan koskaan ennen nähnyt musikaalia enkä tiennyt muuta kuin muutaman laulun.
Teatteriesitys oli ihan mielettömän hyvä. Näyttelijät ei nyt olleet ihan sieltä huippukastista mutta esittivät silti tosi hienosti. Ehkä osittain musikaalin ansiosta, mutta myös niitä näyttelijöitä seuratessa tuli tosi hyvälle tuulelle, musikaalissa on paljon ns. yllätysmomentteja jos sitä ei ole nähnyt ennen. Laulut vaihtavat välillä tyyliä ja surulliseksikin tarkoitetussa laulussa on huumoria mukana. Lapsille sopivasta musikaalista on siis kyse.
Miulle käy usein teatterissa käydessä niin etten haluaisi sieltä lähteä kotiin vaan jäädä siihen tunnelmaan pitkäksi aikaa. Nytkin vitkuttelin ja otin muutamia kuvia näyttelijöistä kun ne oli siellä aulassa tervehtimässä ihmisiä. Kotimatkalla tuli hoilattua kovaa ja tunteella kaikkea mitä vaan lauluista muisti.
No, olin sitten niin ihastunut tuohon että kävin lainaamassa kirjastosta cd:n jota on tullut kuunneltua melkein liikaa. Mutta sen verran hyvä mieli jäi teatterikäynnistä että päätin toistaa tämän tapahtuman ja kävin siellä nyt perjantaina uudestaan (onneksi liput on edullisia). Yllätysmomentti oli monelta osin kadonnut kun muisti mitä tapahtuu mutta silti mie tykkäsin tosi paljon, etenkin veljesten seuraaminen oli hyvinkin huvittavaa. Näytelmän jälkeen kävin parilta kysymässä mikä on heidän lempikappaleensa, niin toinen sanoi että se on tuo Those Canaan Days, ranskatyylillä laulettuna. Miekin tykkään siitä, se on jotenkin niin tragikoominen ettei voi olla nauramatta.
Ja taas kotimatkalla laulatti :) Nyt alkaa kyllä pikkuhiljaa (näin kahden viikon jälkeen) tulla sellainen olo että voisi jotain muutakin keksiä. ;)
Ja ihan sivuhuomautuksena, nää videot on napattu youtubesta, ei siis miun kuvaamia, mutta valokuvat mie napsin itse.
Ja sitten kuvat omana tekstinään. Kirjottelin lisää tekstiä tuosta Floridan matkasta ja paluusta arkeen edelliseen postaukseen.
Ensimmäinen hotelli
Tien laidalta bongattu lintu
Hedelmä- ja maustetarha
Jotain hedelmien alkuja tai loppuja
Huulipuna-hedelmä. Tytöt värjäsi huulensa aika ällöttäviksi tuolla hedelmällä
Seuraavat kuvat on Domino-puistosta jossa havannalaiset iäkkäämmät miehet viettävät päivänsä pelaten dominoa ja seurustellen
Napa-tanssija illallisella
Toinen hotelli
Kolmas hotelli. Taulu tuossa ylhäällä on kuva laivasta hotellista "edestäpäin" kuvattuna (tää kuva hyppäs väärään paikkaan..)
Miamin Downtownin rannalla
Puppe ihailee maisemia
Lisää kuvia viimeiseltä hotellilta
Minnie onnistui kiipeämään pöydälle heti hotellihuoneeseen saavuttuamme, joka sitten kaatui tytön jalalle. Kivasti oli turvonnut ja mustelmalla, tämän takia tyttö oli rattaissa ettei rasita jalkaa liikaa. Tää ei siis oo meillä normaali tapa matkustaa, vaikka välillä näkee 3-4 vuotiaita rattaissa ja tutti suussa.. hmmm...
Viimeisen hotellin rannalta
Haikara
Outo limainen möntti --> meduusa ;)
Miun sato
Aah..
Hui vähän kastuin! Ja myöhemmin vähän lisää :P
Puppe nauttii auringosta ja rannasta, varoen kastumasta
Tätä oli hauska kuvata :)
Hetken päästä muuttui ilme kun peppu alkoi kastua läpi :D
Rannalla olleen kiven päällä olleita korallikukkasien koloja?
Toffeeta! Nam, kaikki meni jo