Minnesotaan siis!

Eilen illalla odottelin 9.30-10.00 pm jännittyneenä josko perhe soittaisi. Kännykkä oli latauksessa ja kaikenlaista mielessä. No ei ne sitten soittanut, yhdeltätoista uskalsin mennä nukkumaan. Tänään sitten tuossa 9 aikaan illalla testailin google talk-ominaisuutta ja kuulokkeiden kuulumista ihan varmuuden vuoksi. Olin laittanut sähköpostia että nettiyhteys on kyllä välillä huono mutta google talkia voidaan kokeilla. Kymmenen aikaan ajattelin että pöh, meen laittamaan pyykkejä kuivumaan. Onneksi äiti oli sisällä, ja huusi että nyt se soi! Olin ihan että wooot! Juoksujalkaa puhelimen luo ja tuntematon numero soittaa (yleensä äiti on se joka soittaa tuntemattomasta). Ööh. "Heidi". Sitten jotain epämääräistä nimien vaihtoa, "heyn" sanomista ja kyselyä kuuleeko toinen. Vähän linjat pätki ja rätisi välillä mutta se oli odotettavissa.

Koko keskustelu oli niin ihana kun toinen todellakin ymmärsi jos en jotain kuullut tai tajunnut ja toisti tosi hyvin sitten parikin kertaa jonkun asian. Jotain meni kyllä välillä ohi mutta ilmeisesti ne ei olleet kysymyksiä kun "jeah" riitti vastaukseksi :D Sain kuitenkin kehuja miun englannin taidoista :)

Perheen äitin kanssa siis juteltiin kun isä oli matkoilla, ja hyvin tultiin juttuun (niin kuin tähän mennessä koko ajan). Se kyseli miulta mm. mitä automerkkiä oon ajanut (no Toyota!), ja mitä teen jos vauva itkee ja samaan aikaan tyttö 3 v pyytää pukemaan mekkoon. Päätettiin että tää on nyt tässä! Eli jos nyt todellakaan ei tuu mitään ihmeempiä muutoksia niin mie lähden 17.5.2010 lentokoneella New Yorkiin viideksi päiväksi ja siitä loppuvuodeksi Minneapolikseen, Minnesotaan. :) Jee! Ihan tosi jännä fiilis. Jossain vaiheessa puhelua tuli sellanen jännä tärinä käsiin ettei osannut olla paikallaan ja se vähän jatkuu vieläkin. Vaikka en mie kyllä edelleenkään tajua mitä mie oon tekemässä tässä, kunhan vaan oon jotain papereita täytellyt ja lähetellyt ja viestitellyt englanniksi. Ehkä sitten lentokoneessa huomaa mihin sitä on ryhtynyt.

Huomenna soittelen varhaiskasvatuspäällikölle oisko niillä miulle töitä. Tai sit meen vapaaehtoiseksi. Ja myöhemmin ehkä harjottelijaksi niin saisin enemmän rahaa. 

PS. Kevennys tähän loppuun. Vein miun Mini-McLite (Maglite/Maclite) -taskulampun Anttilaan koska en saanut patteriluukkua auki (tiedän, säälittävää), mutta kun sitä 4 raavasta miestä oli yrittänyt käsivoimin, vipuvarrella ja puristimen avulla avata tuloksetta, niin tuli vähän parempi mieli, etten olekaan vain heikko nainen. Taisin olla päivän haastavin asiakas. Taskulamppu jäi sinne ja ehkä joku päivä toivottavasti saan sen takaisin korjattuna.

Viidettä ja kuudetta perhettä

No hei. Perherintamalla kuuluu uutta. Kuudes perhe otti yhteyttä Washington DC:sta. Heillä on kolme poikaa, 5 ja 3 v. sekä 5kk. Äiti oli kotiäitinä ja heillä on remontti menossa. Odotukset aupairilta ei vastannut omia enkä oikein pysty niitä täyttämään, mutta muuten vaikutti niin ihanalta kun harrastivat ulkoiluaktiviteetteja (mm. melonta) ja muuten olivat aktiivisia.

Perhe 5 kanssa (eli saksa-intia kolmella lapsella) ollaan vaihdettu monta sähköpostia ja molemmat tykätään kovasti toisistamme. Soitellaan tässä joku päivä mutta mie luulisin että se on tässä. Kaikki ajatukset lastenhoidostaja muusta on tähän mennessä mennyt niin yksiin että jos paikan päällä tulee jotain ongelmia niin niitä voi sitten selvitellä siellä. Ihan varmaa tää ei vielä ole mutta Minnesota taitaa kutsua :) Ehdin jo hetken katsella netistäkin minkälainen paikka on kyseessä, siellä on ihan hirmu paljon kivaa tekemistä ja "Mall of America" on ehdottomasti koluttava monta kertaa läpi (siellä oli mm. sisähuvipuisto jossa on ainakin vuoristorata, lego-keskus, Bloomingdales (jossa pitää käydä ihan vaan sen takia että Frendien Rachel shoppailee siellä), aquarium ja yli 500 liikettä (loistava mahdollisuus eksyä ihan totaalisesti!). Koittakaa muuten sanoa SpongeBob SquarePants Rock Bottom Plunge tosi nopeesti. :D

Minnesotassa on neljä vuodenaikaa. Toukuussa alkaa lämmetä, kesä on todella lämmin (yli 25 C), syksy on nättiä aikaa (~15 C), talvella on "todella kylmä" (min -20 C) ja lunta on (talvi kestää n. 5 kk)! Kevät on melko lyhyt. Talvella teitä aurataan tehokkaasti ja siis ajetaan autolla hyvinkin normaalisti. Kuullostaa tosi hyvältä!

Huuh. Tänään piti olla muuttopäivä ja tavarat on jotakuinkin pakattu mutta taitaa siirtyä huomiselle kun toinen auto luisui sohjossa iskän auton kylkeen ja romutti peräkärryn ja peräkoukku vääntyi. Onneksi kellekään ei käynyt mitään! Täytyy nyt vain odotella saako iskä auton korjattua ja peräkärrin vuokrattua vai meneekö huomiselle. Pitänee lähteä käymään kaupassa/hesessä kun ei miulla ruokaa oo enää täällä.

Perheiden pohdintaa ja viides perhe

Puuh kun näitä tulee monta. Vois olla joku raja kuinka monta perhettä voi samaan aikaan ottaa yhteyttä kun mie ainakin meen kohta jo sekasin kuka oli kuka.

Mutta nyt oli tullut monta viestiä aiemmilta perheiltä, ja viidenneltä perheeltä. Tää viides on saksalais-intialainen (tai ainakin isovanhemmat) kolmen lapsen perhe. Kaksi tyttöä on 7 ja 3 vuotta, ja poika on 3 kk. Vaikutti kokonaisuudessaan melko hyvältä mutta haluan kysellä vielä tarkemmin tuosta kulttuurista ja miten se vaikuttaa perheen elämään.

Perhe nro 2, joka asuu siis länsirannikolla, ei ole ottanut yhteyttä vielä uuden puhelinsoiton merkeissä. Haluan kovasti tietää minkälainen perhe on kyseessä, sillä siitä pienestä mitä kertoi, vaikutti ihanalta!

Perhe 3. kanssa viestiteltiin hiukan, enkä oikein innostunut heistä, joten ilmoitin heille etten ole kiinnostunut. (kamalaa sanoa ei)

4. perhe Texasista 3 vuotiaan ja vastasyntyneen lapsen kanssa ollaan viestitelty myös ja monin puolin vaikuttavat mukavilta ja talo on ainakin hurjan iso. Sain kuitenkin heidän päiväaikataulun ja talon säännöt, jotka vaikuttivat aika tiukoilta. Säännöt kuullosti suurelta osin ihan järkeviltä ja ne voin hyväksyä, ja varmasti päiväaikataulukin menee, se oli oikeastaan vaan tyypillinen esimerkki päivästä. Mietityttää vaan se miten tarkkaan kaikki on kerrottu ja laadittu. Siis oikeasti, olen itsekin melko järjestyksenhaluinen mutta tuo pisti silmään vähän turhan paljon. Täytyy vielä kysellä lisää ja vaikka soitellakin jos tuntuu. Tytön osalta, kun sillä oli se outo sairaus tms, sain vähän lisää tietoa. Hän siis on melko lailla vegaani, eli ei syö mitään lihaa, kalaa, kanaa tai soijaa, vaan kasviksia ja hedelmiä, pastaa ja riisiä. Vaikeuttaa vähän kokkaamista. Vähän kyllä mielenkiinto laski tätä perhettä kohtaan mutta pitää tosiaan vielä katsella. Jospa perhe 2 ottaisi yhteyttä, tai perhe 5 olisikin hyvä?

Kolmas ja neljäs perhe

Perhe kakkosen kanssa piti soitella viikonloppuna mutta heille tuli esteitä, joten koitetaan uudelleen varmaan tällä viikolla. Tänään vietin päivän kaupungilla etsien paitaa joka sopii jo ostettujen housujen ja takin kanssa valmistujaisiin. Löysin ihanan hameen, siihen sopivan paidan, sukkikset ja pitkähihaisen paidan päälle. Hupsista, mutta ne oli niin ihania! Kävin possuilemassa Mäkkärissä ja kyläilin koulukaverin luona. Hänellä on kohta vuoden ikäinen tyttö joka on niin suloinen! Helppo hoidettava jota saa riepotella ja kieritellä miten sattuu. Sellaiset on parhaimpia :D

Siskon perhe tuli kotiin tänään (sain marianneja). Kummityttö oli suloinen kun se hetken aikaa ihmetteli että nyt ollaan kotona, ja sitten se tuli miun syliin sohvalle istumaan ja touhusi vaikka mitä. Sain hyvän anatomian kertauksen taas, missäs ne hampaat ja hiukset onkaan. :P Laivalla oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja pallomeri oli aika huippu! Kotiin tuli ainakin oma pieni laiva ja hylje (unohdin sen nimen!). Tytsä kiipesi miun matkalaukkuun ja auttoi ihan oikeaoppisesti laittamaan sen kiinnikin (eli kiivetään päälle makaamaan!) Kotiin lähtiessä sain monet halit ja lentosuukonkin, ja kyllä ihan oikeita pusuja. Torstaina tai viimeistään perjantaina ne tulee miun luo kylään!

Matkalaukun kanssa matkattiin junalla (jossa se oli liian iso pendolinon laukunsäilytystilaan) ja juoruttiin uusimmat aupairasiat puhelimessa, koko vaunun kuullen. Minkäs sille voi kun on niin hyvää jutteluseuraa :D Muiden onneksi meidän puhelu katkesi tunneliin. Kotimatka taitettiin asemalta kävellen. Painoa laukulla oli 15 kiloa, joka tuntui hyvin käsissä kun ylämäkeen hiekalla ja jäätyneellä muhkutiellä veti. Mutta perille päästiin!

Sähköpostiin oli tänään tullut Eurilta kyselyä kakkosperheestä, ja lisäksi kaksi uutta perheiden yhteydenottoa. Eli saldona jo 4 perhettä. Hurja vauhti... Kolmosperheessä on kaksi lasta, 9 ja 7 vuotiaat, sekä koira, Connecticutista eli läheltä New Yorkia. Tämä perhe haluaa soittaa ilmeisesti tänään. En tiedä pitääkö miun vastata tuohon viestiin vai ei. Jotenkin tämä ei kuitenkaan sytyttänyt mielenkiintoa millään tavalla.

Nelosperhe taas vaikutti tosi mukavalta. Heillä on 3-vuotias tyttö (melkein kyllä koko ajan ajattelen poikaa kun nimi on niin hämäävä) ja toukokuussa on laskettu aika toiselle tytölle (jonka nimi myöskin tuo mieleen pojan). Ja kaksi koiraa! Asuvat Texasissa. 3-vuotiaalla oli joku hämärä sairaus tai vastaava, jonka takia ruokien kanssa pitää olla tarkkana että ne tulee säännöllisesti, ja ilmeisesti jotain ruokaa ei saa syödä. Perhe kuitenkin laittoi tosi paljon tietoa itsestään, millaisia ovat, vähän talosta (joka on ISO) jne. Tuo sairaus vähän arveluttaa, että kuinka paljon se vaatii huomiota mutta täytyy kysellä siitä tarkemmin.

Päivän kävelysaldo: n. 12 km, joista 2,2 km vetäen 15 kilon painoista laukkua perässä. Huomenna varmaan tuntuu!

Matkakaveri

Eilen menin kaupunkiin aikomuksena käydä ensin katsomassa ja testaamassa laukkuja, käydä sitten syömässä ja palata sitten ostamaan laukku. Eihän siitä mitään tullut, kun menin kauppaan niin myyjän kanssa pohdittiin mikä olisi hyvä ja järkevä ostos. Päädyttiin Calvalieriin. Sitten myyjä kysyi että laitetaanko sellanen, ja mie sanoin joo! Sit kun laukun kanssa kävelin ulos kaupasta tajusin ettei miun sitä vielä pitänyt ostaa, mutta minkäs teet. Vein laukun ensimmäiselle aterialleen Rossoon, jonka jälkeen testailtiin liikkumista hiekalla, mukulakivellä, laatalla, lumella, loskassa, liukuportaissa ja bussissa. Kaikki osiot sujui hyvin, joten tämä laukku on valmis matkaan! Testataan varmuuden vuoksi vielä junamatkustaminen ja tavaroiden kuljetusominaisuudet alkuviikosta.

Laukun ominaisuuksiin kuuluu keveys, kova kansi, isot laakeripyörät (2 kpl), kantohihna kahdella sivulla, teleskooppivetokahva, ihana ja tunnistettava väri, kolme avainlukkoa ja numerolukko, sisällä sivutasku, välilevy jossa tilaa papereille, sekä kuminauha. Tilaa löytyy 96 litraa ja mitat 74x48x26 cm.

Mitäs sanotte? Mie tykkään :)

Toinen perhe

Tänä aamuna oli tullut toiselta perheeltä viestiä. Tämä perhe vaikuttaa jo hyvältä. Asuvat länsirannikolla, perheessä on kaksi lasta, 5 v ja 16 kk. Perhe tykkää ulkona olemisesta, kokkailusta, lasten kanssa leikkimisestä ja matkustelusta. Kysellään nyt tarkemmin vielä ja tutustutaan toisiimme ja katsellaan :)

Näin viime yönä ihan sekalaisia unia jostain perheistä ja näistä sähköposteista. Aamulla kuvittelin että aupair-juttu alkaa olla ohi, kun unessa jossain viestissä luki etten ehdi saada perhettä.

Pitäisi ängetä ittensä aamupalalle, siistiytyä ja lähteä kävelemään keskustaan pohtimaan ostanko sen matkalaukun vai en. On kyllä ihan tyhmä sääntö jos vain yksi matkalaukku saa olla matkassa mukana.

Ensimmäinen perhe

Ensimmäinen perhe otti tänään yhteyttä. Mutta ensin purkaudun miun tämän päiväisestä hämmennyksestä. Se oli melko hämmentävää näin sanoakseni. Eilenhän järjestöheppu soitti että miulla olisi tarpeeksi lastenhoitokokemusta alle 2-vuotiaiden hoitoon. Sovittiin vielä että se ilmoittaa siitä Amerikkaan. Näin mie ainakin luulin kuulevani. Tosin olin junassa, siellä nyt voi kuulla mitä haluaa joskus. Mutta siis, tänään tuli hepulta sähköpostia missä se kyseli miten paljon miulla tuota alle 2-v. lasten hoitokokemusta on, ja saisinko tarpeeksi kasaan ennen lähtöpäivää. Höööm. Hetken meni ihmetellessä mikä viesti se oikein oli, kunnes sitten päätin että pitää nyt vaan vastata että nyt oon tajunnut väärin ja kerrotko tarkemmin yms. No ilmeisesti mie kuulin junassa väärin ja nyt pitää hankkia lisää lastenhoitokokemusta, mikä ei haittaa yhtään. Lasten kanssa on ihanaa, ja onpahan miulla päivisinkin tekemistä kun kaikki muut on ahkerina töissä. Täytyy vielä selvitellä meenkö ihan vapaaehtoisena, koitanko saada töitä vai pääsisinkö työmarkkinatuella. Njoom.

No mutta siihen perheeseen. Perheen äiti laittoi ensin viestiä jossa kysyi oonko edelleen saatavilla (enkä osannut iskälle available -sanaa suomentaa! huolestuttavaa tässä vaiheessa unohtaa suomenkieli), ja haluaisinko kuulla perheestä lisää. Ei oikeestaan muuta. Kyselin perusjuttuja, kuinka monta lasta, minkä ikäisiä yms. Sieltä tulikin jo tänään sitten vastaus siihen, eli perheessä on kolme lasta, 15 v. poika jolla on sairaus, jota miun ei tarviis hoitaa. Tytöt 13 ja 9 v. joiden kanssa olisin kaveri ja isosisko ja veisin heitä harrastuksiin ja vaikka leffaan tms. Isä on lakimies ja äiti tekee töitä kaapeli-tv:llä.

Perhe vaikutti mukavan tuntuiselta (mitä nyt parista viestistä saa selville :P) mutta lasten ikien (?) vuoksi laitoin heille että mieluummin haluaisin perheeseen jossa on pienempiä lapsia yms. Eli sitten taas odotellaan....

Tulin siskon luokse hoitamaan lemmikkejä, nyt kun ne tänään lähti matkalle. Meillä on ollut koiruuden kanssa kivaa, hiukan tosin nolotti kaupassa käydessä kun toinen ulvoi ja haukkui kuin olisi suurempikin hätä kun jätin hetkeksi pihalle odottamaan. Kummitytön kanssa oli taas kivaa, niin kuin aina. On se vaan hirmu suloinen. Miuta kutsutaan tällä hetkellä "tätiä"ksi. Alkaa "ihan ite" vaihe näkyä jo, voi jos joku tulee auttamaan kun itse haluaa tehdä niin saa kyllä kuulla! :D

Ooh, meinasin jo viimeistä lausetta käydä kirjoittamaan, mutta tänään kävin laukkuliikkeessä kurkistelemassa matkalaukkuja, enkä ostanut mitään! Katsoin kylläkin yhtä 92 litraista, kovaa muovista laukkua, joka oli tarjouksessa. Näytti sisältäkin hyvälle, liikkui hyvin, oli kevyt yms. Sponsorikin löytyi valmistumisen tiimoilta, mutta jotenkin en uskalla ostaa. Mistä mie tiedän kuinka paljon tulee tarvetta pakata USAan päin? En kyllä hirveesti meinannut ottaa sinne kun kuitenkin tulee osteltua ihan tarpeeksi. Takasin päin voi sitten antaa ihmisten mukana osan (jos joku tulee kylään, vinkvink :D) ja rinkan ajattelin ostaa sieltä jos kohtuuhinnalla saan. Perusteluita siis löytyy miksi voisin ostaa nyt tuon laukun mutta hurja silti. Pitäisi kerätä ensin tavarat mitä tarvii mukaan ja sitten mennä kauppaan testailemaan niiden kanssa :P Miten työ muut matkalla olevat tai olleet ootte selvinny? Minkä kokoinen matkalaukku teillä on?

They can call any minute now

Huhuuuhuu :D Maksoin maanantaina sijoitusmaksun 80 € Eurille. Puuttuva paperi meni niille tiistaina, ja tänään sitten ajelin junalla siskon luo niin järjestöstä soitettiin miulle. Hurja ja ihana puhelu oli. Se oli katsellut miun hakemusta ja sanoi että miulla olisi tarpeeksi lastenhoitokokemusta että voisin hoitaa alle 2-vuotiaitakin, jos vaan haluan. No miehän haluan kun ei mitään lisälomakkeita tarvitse täytellä. Potentiaalisten perheiden määrä nyt siis tuplaantui, ja mahdollisesti pääsen hoitamaan ihan pieniä lapsia.

Toinen mitä järjestöheppu soitti, oli lähtöpäivä, joka aikasintaan on 17.5. Se kuullostaa ihan sopivalta :) Nyt siis vaan odotellaan perheiden yhteydenottoja. Jänskää!

Korjailuja hakemukseen

No pitihän sieltä tulla jotain palautetta hakemuspaketista. Yksi paperi jäi matkasta kun mie ajattelin että se jää miulle, mutta se lähetetäänkin USAan ja sieltä takaisin tänne. Parissa suosituksessa on myös säätämistä, laitoin sähköpostia järjestölle, ja toivon että se hoituu sillä.

Mitäs muuta. Hmm.. No kävin maanantaina siellä hammaslääkärissä. Kun hammas oli poistettu niin hoitaja antoi ohjeita ja sanoi ettei nyt saa vähään aikaan puhua mitään. Sitten heti perään lääkäri kysyi että oothan sie tulossa keskiviikkona niin poistetaan toinen hammas. WHAT!? Kukaan miulle tuollasesta kertonu! No mitäs siinä sitten muuta voi kuin nyökkäilllä ja alistua taas kohtaloonsa. Keskiviikkona poistettiin toinen viisaudenhammas, ja muistin ennen poistoa kysyä että onhan tää viimenen :) Nyt alkaa olla jo aika hyvä syödä tavallista ruokaa, vaikka ei tuo kovin paljon edes sattunut, mutta kun molemmin puolin suuta on reiät, niin pitää vähän varoa ennen kuin ne on kunnolla parantuneet.

Nyt nyyhkytän täällä kattoessani neloselta löytökoiralle koti -ohjelmaa. Onhan se nyt tosi surullista kun koiranpentu ei osaa käyttää takajalkoja. Mutta sitten kun sille laitetaan pyörätuoli ja annetaan leikkiä toisten koirien kanssa ja pentu nousee ensimmäistä kertaa ilman apua seisomaan niin tottakai silloin saa itkeä :P Ohnou.

Se olis nyt matkalla

Oppari, kypsyysnäyte ja kaksi viimeistä esseetä on palautettu! Jippii! Kouluhommat on siis ainakin toivon mukaan kaikki ohi. Maaliskuun ekan viikon oon pääasiassa hinnoitellut miun vanhoja vaatteita ja muita ylimääräisiä tavaroita ja vienyt ne kirppikselle myyntiin. 

Aupair-juttu on edistynyt hienosti. Sain lääkärilomakkeen vihdoin kuntoon kun kävin possupiikittämässä itteni (tuli kivasti jalka kipeeksi ja flunssa vaan jatku), ja viime maanantaina taas piikillä kun testattiin onko miulla tuberkuloosin vasta-ainetta. Läpäisin testin :) ja terveydehoitajan ja toisen hoitajan kanssa päiviteltiin miten paljon oikeasti pitää selvittää asioita ja olla rokotuksia ja kaikkea kun lähtee USAan. Tai rokotuksia nyt ei tarvitse pakosti olla mutta ne haluaa tietää mitä kaikkia on otettu. Miulla oli lomakkeen rokotuksista kaikki muut paitsi keltakuume ja joko vihuri- tai isorokko, en enää muista. Olin siis reilu vuosi sitten Intiassa kolme kuukautta harjoittelussa, joten sen vuoksi on noita rokotuksia tullut hankittua ihan kiitettävästi. 

Perjantaina sain siis aupair-lomakkeen kuntoon ja pienten kommervenkkien saattelemana postiin, josta se maanantaina jatkaa matkaansa Eurin toimistolle. Toivotaan vaan että kaikki paperit on kunnossa ja se saadaan lähtemään USAan pian. Pitää sitä ennen maksaa vielä 80 € ohjelmamaksu. 

Nyt on jotenkin hassu olo kun ei ole pitkää listaa tekemättömiä asioita odottamassa. Voin vaan rennosti katella koko päivän leffoja, käydä ulkoilemassa ja valokuvaamassa tai vaikka uimassa. Mitä vaan :) Paitsi huomenna miulta poistetaan viisaudenhammas, joten oon varautunut pysymään sisällä ainakin pari päivää. Jäätelö ja smoothie-varastot on täydennetty ja pari leffaa on lainassa kirjastosta, noiden "muutaman" oman lisäksi :D

Laitan tähän loppuun muutaman kuvan. Olin viime kuussa ihan mahtavalla partioleirillä, keskellä kylää, koulun vieressä. Meillä oli tosi kivaa ja tunsin itseni jälleen vähän enemmän lapseksi kun pääsi möyrimään lumessa, leikkimään, etsimään palloja hangesta, laskemaan pulkkamäkeä ja muuta ihanaa :)

 

Sitten muutama kuva kun oltiin kaverin kanssa ehkä maailman hurjimmassa mäessä laskemassa pulkalla. Sehän oli hyppyrimäki ja tosi jyrkkä sellainen mutta onneksi oli paljon pehmeää lunta niin ei sattunut kun kuperkeikkaa välillä tultiin alas. Tosin se ylösmeno oli sitten asteen haastavampaa...

Ja tämä viimeinen kuva on miun tekelettä. Innostuin paljosta lumesta ja päätin tehdä siskon tytölle pienen liukumäen mistä se voi laskea itse, ja sit tuollaisen nallen, jonka suuhun siis pääsee sisälle, jos uskaltaa. Muutenkin silloin laskettiin tytön kanssa paljon pulkalla ja touhuttiin kovasti kaikkea. Pääsin laittamaan tytön nukkumaan kun vanhemmat lähti synttäreille. Nukkuminen ei oikein tytölle olisi maistunut, mutta kun kuulle muistettiin laittaa lentosuukko ja sitten jutella kaikenlaista menneestä päivästä niin pieni viimein nukahti. Yöllä tuli kuitenkin suru kun heräsi, joten nukuttiin loppuyö vierekkäin miun sängyssä, kun äiti oli kuumeessa. Sitten kun heidän kyydissä matkasin juna-asemalle ja sanoin tytsälle heippa niin toinen kävi ihan kamalasti itkemään. :( Selvisi se järkytyksestä sitten mutta oli se vaan niin surullista.

No, eihän noin surullisiin tunnelmiin voi päättää kirjoitusta. Hmmm.. Tiesittekö että valkoiset kanat munii valkoisia munia ja ruskeat ruskeita munia? :) Mie joskus vasta sain kuulla ja se oli niin hassua :D