"jossa _____ kuiske soi"

On mennyt niin hurjan nopeasti aika etten ole ehtinyt kirjoittamaan, tai jaksanutkaan kun aikaa olisi ollut. Miulla on niin paljon valokuvattavaa ja tänne laitettavaa kun oon ostanut tuliaisia ja muuta itselle, eli kuvapostaus on toivonmukaan tulossa lähipäivinä pakosti jos on tullakseen, koska lähtöön on enää 8 päivää aikaa! Enkä mie oo pakannut. Joku päivä koitin miettiä mitä ottaisin mukaan mutta en päässyt puusta pitemmälle ja kävi ahdistamaan. Seuraavana päivänä tajusin ettei miun tarvii sitä niin kovasti stressata koska jos jotain unohtuu, sen voi ostaa USAsta. Kunhan aluksi on jonkin verran vaatteita ettei tarvitse heti pyykätä, ja sitten näitä suomijuttuja (salmiakki, suklaa, purkka, hapankorppu (se korvaa ruisleivän joka ehtisi mennä pilalle ennen perheeseen pääsyä)).

Päiväkoti päästi miut lopulta menemään, ja oon ollut taas kaksi viikkoa (jo?), vai viikon...? Viikon se taisi olla. Tän viikon oon ollut harjottelussa ryhmiksessä ja lapset on olleet niin ihania ja suloisia! Voittaa 6-0 päiväkodin mekastavat ja rajoja tahallaan rikkovat lapset (vaikka oli ne päiväkodissakin ihania, mutta kyllä nämä 8 pikkuista valloittaa sydämen). :) Mitäs myö ollaan siellä tehty. Perjantaina leivottiin lasten kanssa sitruunamuffinseja (vähän arpomalla kun oli vaan tavallisen muffinsin ohje, mutta hyviä tuli!) ja iltapäivällä mie kokeilin tehdä sitruunakiisseliä, ja hyvää tuli, lapsetkin tykkäsivät :) Ensi viikolla on luvassa norppailua. Alotettiin jo tekemään norppamosaiikkeja kangaspaloista. Niistä tulee tosi kivan näkösiä. Koitan muistaa ottaa kuvan joku päivä. Keskiviikkona tulee norppatäti kertomaan saimaannorpista :) Pitääkin etsiä onko miulla pehmonorppaa olemassa, vai muistanko ihan väärin.

Viikonloppuna tapahtui jotain mutta en muista mitä. No, mutta keskiviikkona menin kuitenkin kummille yöksi. Se kertoi kun oli ollut nuorena muutaman kesän Minneapoliksessa töissä, näin jotain kuviakin. Tiesittekö että Amerikkalaiset vaihtaa vaatteet joka päivä? Aika typerää... Mutta kesällä riittää kuulema sortsit ja toppi tai t-paita, eli paljon ei tarvitse stressata mitä pukee päälle :)

Torstaina klo 8 tapasin järjestöhepun, joka antoi puuttuvat lomakkeet viisumihakemukseen. Ajattelin että tässähän on hyvin aikaa ennen haastattelua, mutta onneksi viisastuin ja menin ratikkaan istumaan, koska se menikin kahdeksikko-reittiään ihan väärään suuntaan mihin mie olin menossa. Niinpä sitten jännitin ehdinkö paikalle, mutta ei ne miuta pois käännyttäneet konsulaatissa vaikka viitisen minuuttia taisin olla myöhässä. Vartijoita oli monta ja kaikilla joku oma homma. Miulta läpivalastiin tavarat ja mukaan sai ottaa vaan ne mitä tarvitsi, eli lomakkeet. Ovista ei päässyt menemään ellei ollut vartija avaamassa ja saattamassa. Se oli jännää. Huoneessa nainen sitten pyysi paperit, mies otti sormenjäljet ja toinen nainen "haastatteli" eli kyseli mm. minkälainen perhe on ja onko jotain koulutusta hommaan. Kaikki tämä oli tosi yksinkertaista. Viisumin pitäisi tulla maanantaina tai tiistaina.

Viisumihaastattelusta menin Eurin toimistolle. Matka oli jännitystä täynnä kun ratikka joutui poikkeamaan reitistä kaasuräjähdyksen takia, joten vaihdoin bussiin ja jännitin meneekö se oikeaan suuntaan. Löysin perille ja pienen etsinnän ja puhelinsoiton jälkeen löysin oikean oven ja kerroksenkin. Järjestöheppu kertoili jotain tosi itsestäänselyyksiä ja historiaa järjestöstä mutta tuli myös ihan hyödyllistä tietoa matkasta, New Yorkista ja lastenhoidostakin. Sain matkalipun ja Eurin kassin, jota pitää käyttää lentokentillä että tunnistaa toiset aupairit ja voi liittoutua yhteen ja eksyä kaikki kerralla. Mie oon ainut suomalainen joka lähtee nyt, joten New Yorkissa esittelen yksinäni Suomea, mutta ei pitäisi olla paha tehtävä. Kampus jolla opiskellaan ja yövytään sijaitsee, ei New Yorkin laitamilla niin kuin luulin, vaan Central Parkin vieressä. Joo. Miustakin aika tosi hurjaa ja siistiä. Harmi vaan kun meillä on tosi tiukka aikataulu ja päälle aikaeroväsymys, niin tuskin tulee kovin paljon illalla tutustuttua ympäristöön. Ja tiesittekö, että lapsia ei saa Amerikassa jättää hetkeksikään yksin autoon? Vaikka kävisit vain ostamassa postimerkin ja palaisit kahdessa minuutissa. Ei. Amerikkalaiset ovat ylihuolehtivaisia ja soittavat heti hätänumeroon. Onhan siellä kyllä aihettakin olla huolissaan kun on iso maa ja paljon outoja ihmisiä. Onneksi Suomessa ei ole ihan tällaista.

Mitähän muuta miulla vielä oli. Ai joo! Hain perjantaina pankista dollareita. Ne oli niin isoja ettei mahtunut miun lompakkoon. Toinen pätevä syy siis hajoamisen lisäksi ostaa uusi lompsa. Amerikasta sitten :)

Tänään oli partiokisat täällä Taipalsaarella. Mie olin rastivastaavana, se oli ihan uutta miulle mutta kaikki meni tosi hyvin, vaikka jotkut joutuivat odottamaan kauemmin, mehumukeja ei ollut kaikille, ja pulla loppui viimeisen ryhmän kohdalla kesken (nää ei kyllä johtuneet miusta vaan miulle annetuista ohjeista). Vedin vartioille bumtsibum-rastia. Niin oli kiireinen 4 tuntinen että ehdin vaan muutaman palan suklaata syödä välillä, vaikka evästä riitti repussa vaikka minkälaista. Voinpahan syödä ne myöhemmin :) Mie odotin jo eilen että tänään pääsee päivän päätteeksi saunaan. Onneksi ei satanut vettä niin kuin se lupaili.