Owls and spooky faces

 Tässä kuussa on tullut käytyä jo kahdessa aupair-tapaamisessa. Mie oon jo aika hyvin sulautunut tuonne Cultural Caren joukkoon, vaikka en sen järjestön aupair ookaan. Mutta vastavuoroisesti Becka on alkanut sulautua meidän ryhmän joukkoon :) 

CCn tapaamisessa mentiin maissipellolle labyrinttiä tutkimaan. Tuolla oli edellisen tapaan myös kirjaimet jotka piti löytää mutta joka kirjaimen luona oli kysymys baseball joukkueesta, ja eihän myö niitä tiedetty joten käytiin vaan etsimässä kaikki kirjaimet ja lähdettiin pois. Toki siellä oli muutakin tekemistä, eläimiä käytiin paijaamassa ja niistä tulikin melkein ainoot kuvat otettua tapaamisessa :)

No seuraava tapaaminen oli sitten meidän kurpitsan veistämistä. Hauskaa puuhaa! Ruokana oli pitsaa, cup cakes ja suklaahippukeksejä mitä oli oikeen keksin kokoisia eikä mitään jättejä niinku yleensä. Tässä kuvia:

 

 

Mutta nyt miun hieno pöllökurpitsa on lössähtänyt kun täällä oli pakkasta yhtenä yönä, pöllö on ihan kaatunut sinne sisään. :/

Mutta tänään oli kyllä kökkö päivä. Tai alkoi kökösti, vaikka oli ihana nukkua pitkään mutta sitten särki päätä kun vihdoin nousin. Piti lähteä vielään Meidl luisteluun (vaikka miun tunnit on tullu täyteen ajat sitten tällä viikolla). Koitin samalla kirjautua jatkamaan zumbaa ensi viikolla, mutta miun visa-kortti sanoi ettei se toimi tai jotain. Jäi se tekemättä. Menin pankkiin tarkastamaan tilin saldon niin hups, vähän vaan oon tuhlannu kaikki rahat. Vaikka tarpeeseen! Laitan tuossa joku päivä kuvia mihin ne rahat meni, mutta nyt kyllä ärsyttää koska miun piti oikeesti tänään saada palkka, mutta koska pankki aina onnistuu sotkemaan asiat niin eihän sieltä mitään rahaa tullut. Ei oo oikeesti viiden kuukauden aikana tullut kertaakaan niinkuin ollaan haluttu nuo rahat. Viimeeksi sanottiin ja allekirjotettiin papereita että tulee tuplamäärä kerran kuukaudessa mutta tänään se ei sitten tullutkaan. Grrrh. Nyt elän 30 dollarilla koko viikonlopun, juuri kun on halloween ja olisin ehkä halunnut tehdäkin jotain. Kökkö. Ja nyt miun pitäisi olla jo menossa kun sovittiin että lähdetään lenkille Rebeccan kanssa. Enkä mie vieläkään oo saanut Mcleodien seuraavaa dvd:tä, joten joudun senkin kanssa vaan oottamaan. Byyh.

Oi mutta eilen käytiin kattomassa Paranorman Activity 2. Se oli vähän hurja, mutta välillä porukka vaan nauroi teatterissa. Yksin jos sen olisi kattonut, niin olisi pelottanu varmasti enemmän. Sen puoleen tykkäsin ykkösestä enemmän. 

Syksyistä säätä

Hooh. Laitetaanpa nyt tarkennusta Facebookissa olleeseen päivitykseeni "kivasta miehestä" ja täällä siitä samasta. Työ ette nyt ihan miun huumorintajua ymmärtäneet, tosin miun piti laittaa se eri tavalla kun sitten lopulta laitoin mutta ei, en tiedä miehen nimeä, ikää, puhelinnumeroa tai muutakaan, ja ei, en tapaa häntä uudelleen. Tilanne oli vaan niin huvittava ja yllättävä kun karmiva hirviö ajaa takaa ja sitten se käy normaalina juttelemaan (asiasta onko teillä ollut kivaa täällä). Pyysin sitten päästä kuvaan sen kanssa, koska maski oli hieno ja halusin jotain muistoja hautuumaalta pimeässä. End of story.

Muihin asioihin. Täällä on tänään tuullut myrsyisästi. Jotain ne jossain uutisissa puhui että tuulet on välillä hurrikaaninopeuksisia, puuskat ainakin, ja että nyt on hyvä aika kasata terassipöydät ja tuolit sisälle suojaan. Syysmyrsky kestää huomiseen iltaan asti. Täällä nää säärintamat on vaan vähän isompia.

Mutta kaikesta huolimatta uhmattiin tänään säätä ja lähdettiin ulos lasten kanssa. Aamulla ei tuullut niin kovin vielä, mutta vähän ripsutti vettä, joten laitoin Minnielle sadevaatteet (tai no sadetakin, kumisaappaat ja talvihousut :D) päälle hurjan kiukkukohtauksen saattelemana. Tyttö vaan valitti että haluaa eri takin ja eri housut ja eri saappaat jne, ja vaikka annoin kaksi vaihtoehtoa niin mikään ei kelvannut. Lopulta oli pakko laittaa itse sille takki päälle ja kengät jalkaan ja nostaa tyttö ulos. Sitten olikin kiva kun rattaisiin tarttui märkiä lehtiä ja muut lehdet oli liiskaantuneet asfalttiin. Käytiin vaan kävelyllä, koska eihän puistoon voi mennä kun siellä on märkää, siellähän kastuu vaatteet. Ja saappaita ei voinut liata märissä lehdissä.. Mitähän mie tuon ikäisenä touhusin ulkona? ööö..mutakakkuja? (vanhemmat voi kertoa lisää). On vähän Amerikka-meininkiä välillä täällä.

 Tavattiin matkalla hyvin hidastettu lisko. Aika hämmentävä näky keskellä jalkakäytävää.

 Leivoskelin yks päivä ruisleipää, taikinasekoitus Ikeasta (kiitos!). Välipalan lähestyessä mietin että tekis niin mieli leipoa jotain, tekaisin sitten tiikerikakun. Raidat teki Minnie. Hyvin on molemmat maistuneet.

Täällä seisotaan jo topakasti, kävellään tuen avulla huterasti, tutkitaan kaikki kaapit ja laatikot mihin yltetään ja kiipeillään portaita kovaa vauhtia ylös. Huomenna on pakko pestä ja asentaa portti tuohon portaiden alle, tänään tuli melko säikähdys kun toinen ehti jo neljännelle rapulle kivuta.

Iltapäivästä hermostuin Minnieen kun toinen halusi välttämättä ryövätä Shnimpulta kaikki lelut millä se leikki. Kiukku-huuto-potku-itku-kohtauksen (jonka meidän siivoojakin näki ja naureskeli, myöhemmin sanoi ettei se voisi tehdä miun työtä) jälkeen leikittiin sitten nätisti, ja iltapäivästä muistettiin kysyä saako leikkiä seuraavaksi lelulla. Joopa.

Ja saanko sanoa että vauvat on ihmeellisiä. Yhtenä hetkenä ne itkee ja huutaa vaikka kaikki pitäisi olla ihan hyvin, ja sitten ne kikattaa kun mitkäkin kun tuijottaa ja sanoo moi. 

Siinä varmaan tän päivän tärkeimmät.

Mutta tästä lähtee McLeodien uusi aikakausi. Viime keväänä katsoin joka päivä McLeodit, ja tietysti se viimeinen näkemäni jakso päättyi järkyttävään räjähdykseen ja mysteeriin, sekä mie en vieläkään tiedä saako Stevie Alexinsa vai ei (vaikka juonipaljastusta kuulin mutta sehän voi mennä ihan eri tavalla kun kuvittelen) ja joo, hurjaa. Sain siis kirjastosta lainattua kuudennen ja seitsemännen kauden jaksot, ja tänään katsoin sen viimeiseksi suomessa nähdyksi McLeodiksi jääneen jakson. Tästä eteenpäin kaikki on miulle uutta ja jännittävää! En malta oottaa että saan tähän tekstiin kuvat ladattua ja tehtyä iltatoimet että pääsen jatkamaan tarinaa.

Ja eihän sitten laiteta mitään juonikuvioita tänne edes salamyhkäisesti, miun mieli alkaa kuvittelemaan liikaa. Tykkään yllätyksistä kun ne tulee siinä sarjassa :)

Miun maalaistyttö-unelmavaatteet. :D En raaskinut ostaa. Tuohon tarvis vielä sellasen hatun...

Vauhdin karmivaa hurmaa

Viikonloppu oli vauhtia täynnä.  Lauantai-aamu meni mukavasti Meidlin luistelua katsellessa, samalla keksiä syöden ja ilmaista kaakaota juoden. Palattiin kotiin ja mie nappasin pikaisesti jotain syötävää, sitten lähdettiin Rebeccan kanssa ensin etsimään miun huoneeseen valokuvakehyksiä (ei löytynyt Mamalle mieleisiä, etsintä jatkuu). Tarkoituksena on teettää suurennukset ja kehystää pari miun ottamaa kuvaa. Valittiin peurakuva ja kukkakuva. Noissa vaan tulostettuna testaillaan mikä näyttää hyvältä.

Sitten ajettiin huvi, vai pitäisikö sanoa kauhupuistoon. Kesällä huvia, syksyllä kauhua. Koska on halloween, tietysti. Huvipuisto oli muutettu suurelta osin kauhu-teemaan sopivaksi. Siellä oli yli 10 ns. pelottelupaikkaa, mihin siis käveltiin sisään, käytävää pitkin ja kulman takaa tai takanta tuli aina välillä joku säikyttämään. Mutta miun ihan lemppari oli hautausmaa, joka päivällä ei ollut pelottava ollenkaan, paitsi ehkä kun löydettiin Rebeccan sukunimi yhdestä hautakivestä. Rebecca näytti tosin melko iloiselta kun kuvaa otin.. :P Illalla pimeän tultua hautuumaa oli kuitenkin hurja! Sinne suhauteltiin savua/usvaa ja hautakivien takaa ja vähän jokapuolelta tuli tyyppejä säikyttämään ja vaanimaan ja seuraamaan vierellä kun kiltisti yritti kävellä pois. Se oli hauskaa! Tapasin siellä myös kivan miehen joka suostui valokuvaan miun kanssa :) Hienot maskit oli.

 Säätiedotus lupasi sadetta mutta oli ihan täydellinen sää! Pilvistä, heti kun päästiin tuonne ripsi vähän vettä mutta ei enää myöhemmin, vähän viileä; jos olisi ollut liian hyvä sää ei olisi ollut niin kammottavaa.

 Onko Culleneilla tai muilla vampyyreillä hautakiveä? En muista lukeneeni kirjoista mitään noista. on miullaki pohdinnat.. :P

Miten kuluttaa aikaa laitteisii jonottaessa? valokuvia!!

 Tää oli se kiva mies. Mitähän miun ilme koittaa sanoa... :P Tyyppi alkoi laulaa "ring around the rosie" eli piiri pieni pyörii kun juoksin hautakiveä ympäri karkuun. Sitten se alko mukavaks ja jutteli normaaleja.

 

Rebecca on ihan miun sielunkumppani tai vastaavaa. Kierrettiin kaikki hurjimmat laitteet vaikka jouduttiin jonottamaan vaikka kuinka kauan, etenkin illalla. (muutenkin meillä menee niin yksiin ajatukset ja tykkäykset aina) Päivällä ihmiset ei uskaltaneet tulla tuonne sademahdollisuuden takia.

Loppuillasta (paikka oli auki puoleenyöhön) löydettiin ihan parhain laite:

 Tuo lähti tosi nopeesti ja meni tosi kovaa! Alussa laskettiin kolmeen ennen kuin laite lähti liikkeelle mutta mie unohin kuunnella niin löin aika kivasti pääni istuimeen. Tuo oli tooosi hurja! Kiljuttiin ihan täysiä ja lopussa naurettiin :D Hööm.. Joo. Hiukset oli loppuillasta ihan takussa. En ees kotiin päästyä kehannut käydä selvittämään niitä. Ehkä ensi kerralla on fiksua laittaa ponnari?

Edellisen laitteen jälkeen tehtiin järjetön ratkaisu, maksettiin 20 dollaria ja lähdettiin tuollaiseen "keinuun". Tuossa alhaalla on video laitteesta, ei olla myö kyseessä mutta samalta se varmasti näyti.

 

Meidät puettiin ensin valjaisiin, köytettiin kiinni noihin vaijereihin, nostettiin ilmaan ("We're going to lift you up and you're going to fall down now" "What? Aaaiiik" Joskus englannin kielen ymmärtämisestä olis hyötyä. Ne siis kiristi vaijeria niin että jalat lähti alta ja ns kaaduttiin eteenpäin mutta jäätiin roikkumaan ilmaan.) annettiin viimeiset ohjeet ja sitten se oli menoa! Meidät hilattiin 180 jalkaan, eli 55 metriin. Rebeccan vastuulla oli nykäistä narusta joka irrotti meidät siitä vaijerista joka hilasi meidät ylös, eli sen jälkeen oli vapaapudotusta hetken ja sitten lennettiin :D Vähän aikaa sitä kyllä mietti mitä vitsiä myö ollaan tekemässä kun oltiin jo tosi korkeella. Ylhäällä jännitti paljon ja se pudotus oli hurja kun ei hetkeen tuntenut niitä valjaita ympärillä ! Mutta onneksi aika nopeesti köysi kiristyi ja sitten vaan kiikuttiin. Oli kivaa! Kyseltiin niiltä työntekijöiltä niin kaksi niistä (tai ne kaksi joilta kysyttiin) oli tehnyt tuon vain kerran koulutuksessa kun oli pakko. :D Mie oisin voinut tehdä samantien uudestaan.

Kivaa? Melko normi päivä.

Olipas kiva päivä. Tavallaan. Tavallaan toisaalta ei. Tai no, en tiie. ihan kiva. Sellanen normi. No mitäs sitten tapahtu?

Meidlillä oli tänään ja on huominen vielä vapaata koulusta. Koitin suunnitella kaikkea kivaa meille, kuten play dateja ja eläintarhaan menoa mutta kaikki joilta kysyin onnistui joko lähtemään matkalle tai niillä oli vaikka isoisä käymässä tai vastaavaa. Jee. Eilen illalla sitten olin vähän että pööh, tulee niin tyhmät kaksi päivää. Tajusin myös ajoissa ettei kannata eläintarhaan lähteä kun Shnimpulla on juuri pöhköön aikaan uniaika ja syömä ja kaikki, ja eläintarha on kaukana, ja aukeaa vasta 10 aamulla ja kaikkea. Niin sitten olin aamulla vielä vailla suunnitelmia mitä tekisi.

Nooh, aamu lähti suht hyvin käyntiin. Kaikki oli yläkerrassa, tytöt heräilemässä ja valitsemassa vaatteita, Shnimpu istui portaiden yläpuolella ja silppusi aikakauslehteä, Mama hääri siinä ympärillä. Yhden palan paperia poistin Shnimpun suusta mutta annoin leikkiä koska luulin että Mama oli varta vasten antanut lehdet sille leikkiin (noista koskaan tiedä). Sitten Mama melkein kuullosti pettyneeltä tai vähän suutahtaneelta kun huomasi että toinen repii lehteä palasiksi enkä mie tehnyt mitään. Koitin siinä selittää että luulin että ne oli tarkotuksella, mutta kuulema oli juuri uusimmat painokset lehdestä. Pööh. No mutta, Mama lähti töihin, tytöt söi muroja aamupalaksi, itse asiassa Shnimpu myös omia vauvamuroja (joo, kamalaa, tiedän, mutta helppoa ja näiden tapa). Lapset sai syötyä niin oli miun vuoro, haah, rauhassa kun muut kävi leikkimään :)

Kivaa siinä että kaikki lapset oli kotona, oli se että miun ei tarvinut osallistua leikkiin, kerrankin. Ja tytöt ehtii leikkimään melko harvoin noin rauhassa niin ne leikkii senkin edestä :) Ei tarvinut edes riitoihin puuttua, mitä pari kertaa auttaa nostamaan joku lelu ylähyllyltä alas. Sain siis siivoiltua tiskejä pois rauhassa.

Mutta sitten lähdettiin ulos. Meidl halusi pyöräillä, mikä on ok. Minnie halusi tottakai myös, ja noh, se vasta sai isosiskon pyörän jota se ei osaa ajaa (tai riippuu kyllä päivästä ja hetkestä, on se sitä taidolla ajanut jonkin kerran). Tänään oli "I can't do it" päivä. Jee. Koko naapurusto kyllä kuuli kun toinen huutaa naama punaisena keskellä katua ettei osaa ajaa pyörää (kun oli sekunniksi istunut kyytiin eikä edes yrittänyt polkea). Päätettiin sitten että toinen voi ottaa skootterin..ööh...potkulaudan. Pyysin viemään pyörän takaisin autotalliin niin eikös siitäkin tullut ihan hirveä huuto ja kiukku kun ei osaa työntää pyörää (siis mitä?!). Siinä en sitten antanut periksi, vähän autoin kääntämään ja työnsin kynnyksen yli mutta oli se kyllä vaikea saada sinne autotalliin takaisin. Melkein meinasi toiselta jäädä puistoreissu tekemättä.

Puistossa Shnimpu touhusi kovasti kontallaan ja harjoitteli portaiden kiipeämistä. Tytöt leikki keskenään :) Lounaaksi tehtiin eläimenmuotoisia kananugetteja (pakkasesta peltille ja uuniin 10-15 minuuttia), maissia ja niitä vihreitä puita mikroon pakkasesta ja semmoin. Ei mitään ylivaikeaa miulle :) Tytöt tykkäsi. Tein samalla välipalaksi hedelmäsalaattia, josta tuli tosi tylsän väristä kun ainoot hedelmät mitä meillä oli, oli omena, päärynä ja banaani, kaikki samanvärisiä. Minnie meni unille hyvin tarinan saattelemana, Meidl luki jotain kirjoja huoneessaan, Shnimpu oli päikkäreillä ja mie siivoilin. Kun sain tehtyä, kävin makuulle sohvalle, ja heti minuutin jälkeen Shnimpu heräsi. Jeeeh. Sitten hetken päästä Minnie ja Meildkin tuli alakertaan. Miuta väsytti kamalasti ja röhnötin sitten lattialla kun lapset (kaikki!) luki kirjoja (Shnimpun lempipuuhaa on tutkia kirjahyllyä. 

Sitten päätin ryhdistäytyä ja lähdettiin toiseen puistoon, missä kävin aiemmin omatoimikävelyllä. Tottakai alustin tyttöjä mihin mennään mutta eihän se Minnielle käynyt kun piti päästä siihen missä "oltiin silloin juhlissa Meidlin kanssa". Ööh? Mikähän puisto se oli. Aa, siellä oli kiipeilyseinä. No sehän selittää. Sivuutin ne kiukkuilut ja sitten oltiin jo autossa matkalla puistoa kohti. Melkein perillä alkoi kuulua "on tosi nättiä" "täällä on ihanaa" kommentteja. Hehee.. siinäpäs näätte. Puistossa syötiin ekana välipala, hedelmäsalaattia, keksejä ja maitoa. Namnam! Sitten lähdettiin tutkimaan. Nähtiin monta oravaa ja lintua, seikkailtiin oikoreitti polulta toiselle (Meidlin hieno kommentti, "haluan ötökkäsuihketta", koska eihän pusikkoon voi mennä ilman sellaista, vaikka nyt metsässä ollaan oltu kohta puoli tuntia eikä ötökän ötökkää ole tullut vastaan. tajusi se sitten ettei ötököitä ole kun on niin kylmä jo öisin), ja tutkittiin keijujen puutaloja/ovia puissa, joita vaan keijut voi avata (ne oli naulattu kiinni). Kerättiin myös polttopuita ja Meidl innostui kasaamaan risumajaa mutta aika loppui kesken niin ei voitu sitä oikein toteuttaa. Siellä siis oli tarpeita kovasti, se oli tuollainen luontokeskus joka järjestää aktiviteetteja, ihan kursseja ja päiviä, ja sitten tuollaista pientä mitä voi käydä itse tekemässä. Mutta meidän piti lähteä viemään Meidl pianotunnille.

Shnimpu ehti nukahtaa minuutiksi autoon, eikä sitten käynyt sen jälkeen nukkumaan. Yhdestä ilta kahdeksaan se porhalsi hereillä, ei ehkä ihan ollut iloisimmasta päästä poika enää illalla.

Töiden jälkeen lähdin vapaaehtoisesti (?) perheen (paitsi isän, joka ei kovasti osallistu muuhunkaan perheen elämään ellei ole pakko..) kanssa Castcoon, joka on iso kauppaketju joka myy iiisoja tuotteita. Siis joku piirakka oli ihan jätti! Ja joo, kaikki oli tosi isoissa pakkauksissa. Jogurtteja oli vaan 24 purkin paketeissa jne. Mietittiin siis mitä tarvii niin oli vaan että, joo, noita vois tarvita mutta ei noin paljon, ostetaan jostain muualta. Mutta nyt meillä on paljon taas hedelmiä. Castco on muuten semmonen kauppa mihin sisään päästäkseen ja tankatakseen yms tarvitsee olla kaupan jäsen. Ei siis pääse sisään ellei ole näyttää jäsenkorttia. Kerran yritin eikä ne laskenut. Sen takia mie oikeestaan nyt lähdin mukaan että näkee minkälainen paikka se on.

Tultiin vähän ennen kahdeksaa kotiin ja mie melkein heti lähdin Rebeccaa tapaamaan. Meillä on nyt uusi harrastus, lainataan tai vuokrataan leffa ja mennään katsomaan se Caribou Coffeeseen omalta läppäriltä. Mikäs parempaa. Paitsi tänään jäi melkein puoli tuntia leffaa jäljelle kun Caribou meni kiinni, joten jatkettiin autossa. Sitten juteltiin kauan, mie vein Rebeccan kotiin, juteltiin vähän lisää ja hups, olin ns. puoli tuntia myöhässä mutta tulipa purettua kaikki turhautumiset. R. kanssa on niin kiva jutella kun se ymmärtää tän kolmevuotiaiden tempperamentin, sillä kun on kanssa 3 v tyttö, ja lisäksi kaksostytöt jotka on Shnimpua kuukauden nuorempia. Aika hyvin meillä menee yksiin ajatukset :)

Miun auto muuten tartuttaa miuhun pahaa hajua. Oikeesti! Älkääs nyt naurako siellä! Siitä pitäs vaihtaa joku ilmansuodatin tms, joten aina kun puhallutan ilmaa niin tulee ihan tunkkanen haju ja sit pitää koko ajan olla vaihtamassa vaatteita. Ei kiva. Vähän aikaa meni miettiessä miks miun vaatteet haisee tosi pahalle aina mut nyt oon jäljittäny jäljet autoon. Pitää puhua tuosta huomenna. Oli kyllä öljynvaihdossa puhetta että se pitäis vaihtaa, mutta olis kiva jos se tehtäisiin pian.

Mutta nyt pitää mennä vessaan ja nukkumaan! Mie oon juonu tänään liikaa... =P

Muse!

Tiiettekö, viime kesänä kattelin tapahtumia täällä ja näin että Muse on tulossa keikalle lokakuussa. Ajattelin että sinne on päästävä! Mutta olipa odotus, nyt on viisi kuukautta jo takana täällä. Lokakuu tuli ja menin katsomaan Musea (yksin, kukaan ei tullut mukaan :/). Hieno keikka oli! Sain hyvän paikan läheltä lavaa, eikä ollut kovin kallis. :)

 

 Lämppäribändi oli ihan outo, vähän nolotti niiden puolesta mutta kaipa joku niissä näki jotain hyvää.

 Väkeä riitti.

 Musen sisääntulo oli toosi näyttävä! Jeejee :)

 Rumpali.

 Itse päätähti. Enhän mie mitään nimiä tiedä mutta kuvista oon nähnyt :D

 Hyvin vetivät.

 Screeniltä tuli hienoja kuvia soittajista ja välillä jotain muutakin.

 Silmämunia. :D

 Noi niiden korokkeet meni välillä ylös ja välillä alas.

Ja tottakai asiaan kuului amerikkalainen sotilaiden ylistysbiisi jonka aikana monet hurrasivat vieläkin kovempaa. Ja taisi olla jossain välissä hiljainen hetki.. Mie vaan otin kuvia :D