maanantai 27. joulukuuta 2010

Sataa sataa ropisee, pilipilipom, Amman varpaat palelee...

 PE 17.12. - TO 23.12.

Terveisiä Los Angelesin ihanan vetisestä säästä! Aloitetaan matkakertomus ihan sieltä alusta, Minnesotasta. Perjantai meni pakkaillessa ja vielä myöhäisellä Caribou Coffeella Samin ja Rebeccan kanssa tavatessa. Vielä niin ihanasti sai pitää talvikenkiäkin :) Lauantaina aamulla sovittiin että lähdetään 8.45 koska lasten autoon lastaamiseen menee aikaa. Selvittiin siitä kymmenessä minuutissa ja 8.55 oltiin matkalla lentokentälle. Meidl oli ihan katellinen miun matkasta ja olisi halunnut tulla mukaan, Minnie oli reippaalla tuulella ja Shnimpu nyt höpötteli omiaan. Annoin kaikille halit ja sitten olin yksin lentokentällä matkalaukkuni kanssa. Minneapoliksessa kaikki meni hyvin, aikaa vaan oli puolitoista tuntia ennen lentoa, ja se meni suht reippaasti suomalaiset (iso?)vanhemmat omaavan miehen kanssa joka elää suomalaisessa mökissä jossain metsässä ja lämmittää mökkiä saunalla. Löyly-sanaa se koitti oppia lausumaan, ja mie sille sitten kerroin vielä vastan käytöstä. Siitä se kiinnostui ja lupasi kokeilla ensi kesänä. Ei se mitään suomea kovin muuten osannut.

Lennon Arixonan Phoenixiin sain istua yksin Paljon tuli nukuttua ja välillä heräsin valokuvaamaan. Arizonaan laskeutuessa lentoemäntä lauloi meille laulun, se oli aika rento henkilökunta siellä :)

Arizonasta lähtiessä miun viereen istui taas mies, tällä kertaa matkustelevaa tyyppiä oleva. Se oli asunut vuoden Alaskassa jossain saarella ja kertoi miten siellä oli aina 2,5 metriä lunta ja puoli tuntia piti pukeutua ennen kun voi lähteä ulos. Mutta nyt se oli matkustamassa Filippiineille jossa se on asunut kanssa jonkin aikaa. Miulle tuli noitten lentojen aikana kuumetta, joten vähän alkoi väsy painamaan. Matkalaukku tuli ajallaan ja shuttlenkin sain hetken soittelun jälkeen. Se tosin miut onnistui ensin ajamaan väärälle hostellille ja sitten meni ekstra 20 minuuttia vielä matkaan.

Banana Bungalows oli ensivaikutelmaltaan aika rähjäinen mutta mie vaan purin osan tavaroista, lakanat laitoin sänkyyn ja parin tunnin unien jälkeen kävin kaupassa ja kiertelemässä vähän lähiseutua. Illalla täällä oli bileet ja mie vaan tylsänä nukuin, kuulin vaan kun välillä joku kävi tässä sisällä ja pyyteli anteeksi.

Hostellilla mein dormissa on tähän mennessä ollut espanjalainen tyttö, 5 australialaista, yksi equadorilainen, kaksi burmalaista poikaa, kaksi suomalaista tyttöä mein lisäksi ja nyt yksi tyttö josta kukaan ei tiedä mitään kun se hädin tuskin sanoo moi, ja tänään se oli verhonnut sänkynsä pyyhkeillä, siellä se istui piilossa. :D Sitten tavattiin ruotsalainen poika mutta se on tainnut jo lähteä kun ei ole näkynyt enää.

Sunnuntaina mie olin hereillä jo kahdeksan jälkeen aamulla ja totesin siinä että mikäs siinä, lähdenpä aamupalalle ja tallustelemaan ympäriinsä. Nettiä mie koitin kovasti käyttää mutta ei se aina toimi täällä ylhäällä. Vähän ennen yhtä lähin lentokentälle Ammaa vastaan. Tiedossa oli että se Lontoon lennon sijaan tuleekin Hongkongista ja milloin lennon pitäisi olla täällä, joten vähän arpomalla jäin pois shuttlen kyydistä. Se ohjasi kuitenkin oikeeseen paikkaan ja siellä infossa selitin tilanteen, josta sain lennon numeron. Taululta sitä sitten metsästin mutta yksi tv-ruutu oli juuri sopivasti pimeänä joten juuri ne mitä tiesin, Hongkong ja kellonaika puuttui mutta enpä mie voinut muuta kun odottaa. Ja odottaa. Sitten vihdoin Amma tuli sieltä, ja ilman matkalaukkua! Hahpah! Ne oli hävittäny sen Hongkongissa kun vaihto oli ollut niin lyhyt. Koitettiin selvitellä asiaa siinä onnistumatta. Hostellille matkattiin taas shuttlella ja illalla käytiin turvallisesti Subwayssa syömässä.

Maanantai jatkui sateisissa merkeissä, aamulla nukuttiin pitkään vaikka Amma heräsikin jo viideltä. Alkupäivä meni pitkälti siinä kun selviteltiin ja odoteltiin laukkua saapuvaksi, ja kun se lopulta tuli niin heti mie sain ihanat tuliaiseni! Suklaata, irtiksiä, lehtiä, suklaata, salmiakkikarkkeja, suklaata ja  kaksi rieskaa! Hostperheelle tuli myös joululahjoja jotka varmaan annan vaan tuliaisina, tai joulupukin väärään osoitteeseen toimittamina lahjoina. Laukun saannin jälkeen lähdettiin kävelemään Hollywood Boulevardia pitkin Walk of Famelle ja kuvailtiin tähtiä. Ostettiin molemmat H&M:stä farkut kun molempien housut alkoi olla niin märät ettei ne olis seuraavaksi päiväksi ehtineet kuivua. Löydettiin molemmat ihan täydelliset :) Käytiin Disney kaupassa syömässä ja tutkittiin muutamat turistikaupat, kortteja löytyi ainakin ja mahdollisia tuliaisia. Illalla hengailtiin hostellilla suomalaisten tyttöjen kanssa, niillä oli ainakin ollut mukava matka puheista päätellen.

Tiistai alkoi taas synkästi sateisesti mutta kävelylle lähtiessä bongattiin ensimmäistä kertaa Hollywood-kyltti! Sää siis näytti jo lupaavalta. Oltiin matkalla tuota samaista Hollywood Boulevardia pitkin kolmeen eri museoon mutta matkalla meidät pysäytettiin ja pyydettiin mukaan julkkisten-talo-kiertoajelulle. Saatiin vielä 15 dollaria halvemmalla vaan koska sää oli niin kökkö. Mentiin ajankuluksi hyvin amerikkalaisesti mäkkäriin syömään ja tallusteltiin takaisin kiertoajelupysäkin luo. Kierros kesti melkein kaksi tuntia ja nähtiin paljon isoja aitoja, portteja ja palmuja, erinäisiä kattoja ja jonkin verran myös ihan niitä talojakin, sekä kuultiin paljon juoruja ja tarinoita. Meille näytettiin myös hyviä paikkoja bongata julkkiksia ja suosituimpia yökerhoja (Beverly Hills on avainsana). Kuski bongaa kuulema keskimäärin yhden julkkiksen päivässä, ja meidän kohdalle onni sattui Arnold Schwarzeneggerin muodossa (ilman apuja kirjoitin nimen!) Siellä se jutteli varmaan vaaleista ja politiikasta kadulla, ihan kuin tavalliset ihmiset. Mein kuski kävi sille huutelemaan autosta ja myö otettiin kovasti tottakai kuvia :D

Kierroksen jälkeen suunnattiin niihin museoihin. Ne oli Ripley’s Believe it or not, Guinness World Recors ja Hollywood Wax museum. Ripley on siitä ohjelmasta tuttu, muistattehan, niitä outoja asioita mitä ihmiset osaa tehdä tai mitä on löytynyt joskus jostain tms.. Outoja asioita. Guinness on tietysti niitä maailman ennätyksiä, pisin mies, pienin ihminen, pisin haukotus (5 viikkoa) jne.. you know. Wax museum eli vahamuseo oli julkkiksia elokuvarooleissaan, joten pääsin poseeraamaan mm. Pirates of the Carribbeanin ja Charlies Angelsien kanssa. Kivat kolme museota eikä maksanut liikoja kun oli pakettitarjous.













Tavattiin julkkistalokierroksella australialainen poika Jared jonka kanssa sovittiin että mennään päivälliselle Hard Rock Cafe’seen myöhemmin. Kun tavattiin siellä niin se toi 10 minuuttia sitten tapaamansa Belgialaisen ”Vi”:n mukanaan. Meillä oli kiva ilta, ruoka oli hyvää ja keskusteltiin paljon eri aksenteista (ja aksenteilla) ja eri kielistä ja sanoista miten lausua ne amerikkalaisittain. Siinä oli se tiistai meidän osalta.

Keskiviikkona keksittiin lähteä Paramount-studioille, se kun on kävelymatkan päässä meidän hostellilta. Pysähdeltiin välillä matkalla kauppoihin ja käytiin teellä, ja vihdoin päästiin Paramountille saakka vain todetaksemme että oltiin viisi minuuttia myöhässä päivän viimeiseltä kierrokselta. Hiukan ärsytti ja turhautti. Meni mein hienot päiväsuunnitelmat siinä sitten. Vartija sanoi että tulkaas sitten huomenna uudestaan joten lähdettiin kävelemään takaisin hostellille. Tietysti meidän tuurilla alkoi sataa kaatamalla vettä ja oltiin sitten ihan märkiä molemmat. Miun hieno ihana vettäpitävä takki vuoti läpi ja lopulta vesi vaan valui käsiä pitkin. Ainot mikä säilyi kuivana oli jalat kun kengät oli vettäpitävät ja sain hypittyä tiellä virtaavien jokien yli.
Hostellilla käytiin lämpimässä suihkussa ja otettiin päiväunet. Illalla lähdettiin In-n-Out burgeriin syömään (siellä kuulema on parhaat hampurilaiset) ja sen jälkeen käveltiin vähän lisää ja mentiin leffaan katsomaan How do you know, joka paikoitellen oli ehkä vähän tylsä mutta johtui varmaan väsymyksestä, muuten siis hyvä leffa.


Siitä sitten jatkettiin hyvien unien jälkeen torstaina ja asiasta viisastuneina soitettiin etukäteen Paramountille vain saadaksemme kuulla että niillä oli torstaina vaan puolikas päivä eikä myö oltaisi ehditty aiempiin kierroksiin mukaan. Että jee, tammikuussa sitten seuraavan kerran. Vähän jäätiin taas tyhjän päälle mutta toivottomuutta uhmaten vuokrattiin pyörät hostellilta, soitettiin ja varattiin kierros Warner Bros Studioille ja lähdettiin polkemaan 8 kilometrin matkaa vuorten yli toiselle puolelle.

Matka, voinko sanoa, oli hiukan jännittävä ja turhauttava. Los Angelesia ei ole tehty pyöräilijöitä varten. Ajettiin etukäteen selvitettyä reittiä pitkin ja vähintään neljä kertaa mein piti palata takasin päin kun huomattiin että pyörätie/jalkakäytävä loppuu tähän ja jatkuu toisella puolella. Kerran sitten se loppui kokonaan tieosuudella jossa autot ajaa ainakin 80km/h ja mutkaista tietä. Hetki mietittiin että pitääkö tässä luovuttaa vai yritetäänkö, mutta koska matka seuraavaan risteykseen ei ollut mitenkään järettömän pitkä, päätettiin jatkaa. Siinä myö sitten käveltiin tien reunusta ja talutettiin pyöriä sivulla toivoen että autoilijat tajuaa väistää. Hyvin se lopulta meni mutta hiukan turhan hankalaksi tehty kulkeminen. 

Miepä jaan tätä tarinaa nyt vähän ja jatkan WB studioilta seuraavassa tekstissä. Laitan tuosta julkkistalokierroksesta kuvia kun ollaan Amman kanssa saatu pähkäiltyä mikä talo oli kenenkin.

2 kommenttia:

Amma kirjoitti...

no nyt mie vasta luin ja muistin otsikon :

Anonyymi kirjoitti...

hyvin on taas menny,ja mitähän jatkossa.poikakaverit on kivan näköisiä!kuvat kuin elokuvista tai sarjoista.kertoilkaahan taas!olkein hauskaa UUTTA VUOTTA TEILLE! tv,äiti

Nippen koti