Matkaa maalla, merellä ja ilmassa

PE 31.12. -SU 2.1.

Perjantaina muistettiin aamulla että meillähän on pitsa pakkasessa, joten paistettiin se ja lähdettiin metroilemaan. Ajettiin parilla eri metrolla Long Beachille jossa hetken aikaa ihmeteltiin missä ollaan ja mihin mennään, sitten käytiin kysymässä ohjeita pitsapaikasta, jossa mies tarjosi meille iPhonen jolla päästiin nettiin. Ystävällistä palvelua. Löydettiin kohteemme ja päästiin juuri ajoissa sinne kun vähän aikaa ehdittiin ihmetellä mihin taas mennään. Mutta valaita katselemaan lähdettiin. No, laivalla oli heti kylmä jo satamassa joten siirryttiin aika pian sisätiloihin kaakaolle, jossa mie hengailin suuren osan ajasta ja Amma siellä takakannella kun tuli merisairaaksi :/ Ihan kovasti ei nähty mitään, varmaan vakiopaikallaan kai öljylauttojen alustoilla loikoili kymmeniä merileijonia joita tuijotettiin ja kuvattiin. Oltiin kyllä näkevinämme ainakin yhden valaan kun Amma ensin sanoi että näytti niinkuin tuolla oisi ollut mutta se olikin vissiin aalto. Sitten seurattiin kun kaikki linnut siitä lähistöltä ja vähän matkan päästä kerääntyi sinne missä luultiin nähneemme valas. Tai delffiinikin saattoi olla. Ja vielä joku nainen tuli sanomaan että ihan kuin tuolla oisi ollut valas, joten myö päätettiin että se oli, nähtiin ainakin ehkä yksi. Muuten meillä kävi vaan huono tuuri, mutta hei, ”tulkaa 2 viikon päästä uudestaan, sitten varmaan näette kun valaskausi on kunnolla menossa”. Joo.

Nälkähän tuolla laivalla tuli joten takaisin mennessä pysähdyttiin syömässä alkupaloja :D Niin kova nälkä ei ollut. Metroiltiin takaisin hostellille, joka uudenvuodenaattona oli vähän hankalampaa kun mein metropysäkki oli suljettu, joten käveltiin seuraavalle, josta päästiin minimetrolla seuraavalle josta sitten päästiin siihen oikeaan. Ei kovin paha.

Illalla oli tietysti kovat uudenvuodenbileet mein hostellilla ja joka paikassa muuallakin. Myö käytiin puolen yön aikaan kävelemässä hollywood boulevardilla ja hetki ennen puoltayötä käytiin miettimään onkohan täällä mitään raketteja ollenkaan kun yhtään ei olla vielä nähty ja ihmiset vaan kävelee eikä mitään näytä odottavan. Tasalta kuikuiltiin joka suuntaan ja näytettiin varmaan oudoilta. Sitten mietitiin että Long Beachilla oli ainakin 12.20 ne tulitukset että jos se onkin joku virallinen aika täällä, joten odoteltiin lisää, ja näytettiin oudoilta. Eikä mitään. Luovutettiin ja lähdettiin kävelemään takaisin hostellille, ja matkalla nähtiin pieni vilaus muutamasta kotikokoisesta raketista! Jee! Siinä meidän uudenvuoden bileet ja ilotulitukset. Kyllä voi sanoa että Suomessa on hienommat tulitukset kuin Hollywoodissa.

Uudenvuoden yö meni yllättäen kuunnellessa toisten juhlimista. Mein hostelliin oli tullut lisää ruotsalaisia jotka hyvin tyylikkäästi eivät välittäneet että jotkut saattaa nukkua. Siellä ne mekasti aamuneljään asti meidän hostellihuoneen keittiössä, kunnes joku hostelliväestä tuli sanomaan että nyt pitää olla hiljaa. Jes. Vihdoin saatiin nukkua, kokonaiset 4 tuntia.

Amma nimittäin joutui lähtemään kotiin L Aamupakkailua ja viimeisiä ruisleipiä syötiin ja lähdettiin sitten metro ja bussimatkalle kohti LAX lentokenttää. Kovasti Ammalla oli matkatavaraa mukana, piti ihan ylimääräisestä matkalaukusta maksaa kentällä. (En kyllä myönnä että yli puolet tavaroista oli miun.) Mäkkäriruokaa suuhun ja sitten piti jo sanoa surulliset heipat taas, mutta tällä kertaa alle puoleksi vuodeksi! Tuunhan mie jo 5,5 kuukauden päästä kotiin! (4,5 enää töitä!)

Seikkailin kolmella eri metrolla hostellille ja sain neuvoa paikallista käyttämään metroa ekaa kertaa. Toivottavasti löysi perille. Loppuaika meni vähän surkeissa mielin kun yksin piti olla ja tehdä ja englantia oli pakko taas puhua. Kävin kurkistamassa Hollywood museon läpi heti kun metrolta tulin. Sinne näyttelijät, tuottajat yms tärkeät luovuttavat tai lainaavat hallussaan olevia vaatteita tai muita materiaaleja joita on elokuvien teossa käytetty. Aitoa tavaraa siis!

Kävin suihkussa kun se vihdoin oli taas siivottu ja sain sen kyllä taas yhtä likaiseksi kuin se oli kun ei se putki vetänyt, jäi kaikki vesi vaan lillumaan ammeeseen. Suihkussa muistin miettiä sateenvarjoa jota saattaisin tarvita seuraavana päivänä, mutta tajusin ettei se kyllä täällä hostellihuoneessa ole. Koitin sitä vielä ettiä mutta totesin että taisin jättää sen Disney-kauppaan kun käytiin syömässä. Muistan miten täti sanoi että sen voi jättää pahvilaatikkoon oven viereen, ja kun jätin sen niin ajattelin että enhän mie sitä tuolta muista pois ottaa. Enkä muista ottaneeni, joten lähdin kävelemään kiireessä sinne (halusin katsomaan tiettyä elokuvaa) mutta ei ne sitä löytäneet. Pyysivät tulemaan parin päivän päästä uudestaan (ihan kuin se ilmestyisi jostain). No sitten koitin kiirehtiä elokuviin mutta liian paljon väsyi jalat joten mie luovutin, kun en halunnut olla taas viittä minuuttia myöhässä (meillä oli joku 5 minuutin kirous kun joka paikasta vähän vaan myöhästyttiin jos niin kävi), joten olin 10. (tuossa teatterissa ei lasketa sisään sen jälkeen kun elokuva on alkanut joten turhaan olisin edes yrittänyt). Takaisin hostelliin ei tehnyt mieli mennä joten valitsin leffaksi Little Fockers, mikä ei nyt ollut mitenkään paras komedia, mutta ihan siedettävä.

Tallustin sen jälkeen takaisin hostellille, pakkasin laukun valmiiksi ja kävin nukkumaan. Tai yrittämään sitä. Kolme tuntia taas kirosin niitä hiivatun ruotsalaisia jotka ei yhtään välittäneet edes koittaa olla hiljaa, yksikin tuli mein huoneeseen jossa mie ja israel-poika koitettiin nukkua ja puhui kovaan ääneen toiseen huoneeseen. Voi huoh! Vähän teki mieli sanoa jotain mutta päätin että nyt en kyllä, mie herään aamulla kuudelta ja en kyllä sitten yhtään välitä pidänkö meteliä vai en. Aamu meni siis aika kiukkuisesti kun olin saanut ruhtinaalliset 5 tuntia unta. Kolistelin tahallaan keittiössä, jätin vähän valoja päälle ja pari kertaa availin matkalaukkuakin kun jotain aina unohtui. Kävin viemässä lakanat ja pyyhkeen ulos (ja jätin valot päälle) ja kun tulin takaisin, miun huoneen ruotsityttö oli hereillä, se seisoi käytävässä ja sitten sammutti valot ja meni nukkumaan. Kaksi ruotsipoikaa jutteli siellä jotain ja mie niillekin jätin kiitokseksi edellisillasta valon päälle ja mennessä vielä paiskasin kovaa oven kiinni. Toivottavasti niitä ärsytti kovasti!

Matkasin samaa reittiä metrolla ja bussilla LAXille ja siellä huomasin että olin tottakai unohtanut ottaa varausnumeron ylös. Jonot oli pitkät ja miuta vähän mietitytti mitenhän mie saan lipun, mutta itsepalvelutiskillä pystyi visa-kortilta katsomaan varaukset ja sieltä valitsemaan oikean matkan (miulla nyt oli vaan tuo yksi). Jätin laukun ja menin turvatarkastuksesta läpi, jonka jälkeen miulla oli kaksi tuntia aikaa oleskella. Sen kulutin koneella ja lehtiä lukien.

Ensimmäinen lento meni Denveriin, Coloradoon. Istuin käytäväpaikalla joten en viitsinyt kuvia ottaa mutta upeat oli Kalliovuoret! Mietin että miksi mie en oo siellä... Siinä vieressä istui pariskunta joista mies koitti miuta jututtaa mutta yhtään en ollut tuulella joten mie aika tylysti vastailin vaan lyhyesti. Lennolla tajusin että eihän miulla ole toista lippua toiseen koneeseen. Vähän tuli paniikki että pitääkö miun mennä uudestaan check-inniin ja turvatarkastukseen, mutta riitti kun vaan kävi seuraavan lennon portilla sanomassa ja näytti henkkarin niin ne tulosti lipun. Huh! Hyvin miun matka suju :P

Toinen lento meni kivasti, sain ikkunapaikan mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun ei enää lennetty vuorten yli, ja yökin tuli nopeasti. Siellä mie vaan koitin nukkua paljon, ja söin matkaevääksi ostettuja nallekarkkeja. Minnesotassa sateli vähän lunta kun tultiin ja pakkasta oli yli 10 astetta. Mie ilman takkia pelkässä villapaidassa aattelin että vähänkö jäädyn mutta sisällä miulle tuli vaan kuuma joten oli kiva päästä ulos. Käsiä vähän palelsi mutta muuten oli ihan täydellinen. Kiitos uuden alpakka-villatakin (15%). Rebecca miuta oli vastassa, vaikka hetken mie hämmennyin kun näin Anja-aupairin saksasta, mutta se olikin jättämässä kaveriaan lennolle. Kotimatkalla olin ihan sekasin kun jotain ohjeita piti antaa suunnasta mutta kyllä nuo viimeiset kurvit meni ihan rutiinilla. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa.