Teatteriesitys oli ihan mielettömän hyvä. Näyttelijät ei nyt olleet ihan sieltä huippukastista mutta esittivät silti tosi hienosti. Ehkä osittain musikaalin ansiosta, mutta myös niitä näyttelijöitä seuratessa tuli tosi hyvälle tuulelle, musikaalissa on paljon ns. yllätysmomentteja jos sitä ei ole nähnyt ennen. Laulut vaihtavat välillä tyyliä ja surulliseksikin tarkoitetussa laulussa on huumoria mukana. Lapsille sopivasta musikaalista on siis kyse.
Miulle käy usein teatterissa käydessä niin etten haluaisi sieltä lähteä kotiin vaan jäädä siihen tunnelmaan pitkäksi aikaa. Nytkin vitkuttelin ja otin muutamia kuvia näyttelijöistä kun ne oli siellä aulassa tervehtimässä ihmisiä. Kotimatkalla tuli hoilattua kovaa ja tunteella kaikkea mitä vaan lauluista muisti.
No, olin sitten niin ihastunut tuohon että kävin lainaamassa kirjastosta cd:n jota on tullut kuunneltua melkein liikaa. Mutta sen verran hyvä mieli jäi teatterikäynnistä että päätin toistaa tämän tapahtuman ja kävin siellä nyt perjantaina uudestaan (onneksi liput on edullisia). Yllätysmomentti oli monelta osin kadonnut kun muisti mitä tapahtuu mutta silti mie tykkäsin tosi paljon, etenkin veljesten seuraaminen oli hyvinkin huvittavaa. Näytelmän jälkeen kävin parilta kysymässä mikä on heidän lempikappaleensa, niin toinen sanoi että se on tuo Those Canaan Days, ranskatyylillä laulettuna. Miekin tykkään siitä, se on jotenkin niin tragikoominen ettei voi olla nauramatta.
Ja taas kotimatkalla laulatti :) Nyt alkaa kyllä pikkuhiljaa (näin kahden viikon jälkeen) tulla sellainen olo että voisi jotain muutakin keksiä. ;)
Ja ihan sivuhuomautuksena, nää videot on napattu youtubesta, ei siis miun kuvaamia, mutta valokuvat mie napsin itse.
