Studying in America

Jippijee! Kaikki tarvittavat opintopisteet on nyt kasassa! Kaikkiaan siis opintopisteitä tarvitsee olla 6, mikä tarkoittaa jokseenkin 60 tuntia opiskelua. Mie sain vielä puolikkaan opintopisteen vähän huijauksena kun opettaja oli allekirjoittanut virheelliset paperit. Viimeinen kurssi oli 1 op, mutta vahingossa todistusten kirjoittaja oli kirjoittanut siihen 1,5 op. Mutta ei miulla niin väliä, lyhyt kurssi oli joka tapauksessa. No mutta.

Viime kesänähän kävin oikein oikean college-kurssin (mistä oon tavallaan ylpeä) oikeiden amerikka-opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli siis amerikkalaista lasten kirjallisuutta. Heti alkuun 3 op kurssi oli aika jees koska kaksi kertaa viikossa oli koulua ja tekemistä riitti muille illoille kun piti lukea kirjoja, kirjoittaa esseitä ja lopulta lukea loppukokeeseenkin. Se oli kivaa (näin jälkeenpäin mietittynä). Syksyn ja talven sain lusmuilla ihan tunnolla ja nyt keväällä otin kaksi kurssia joista toinen oli 2 op, ja toinen 1 op.

Kahden opintopisteen kurssi oli yhden perjantai-illan ja kokonaisen lauantaipäivän pituinen, viikonloppukurssi. Kurssilla oli pelkästään aupaireja, ja olihan aihekin sopiva: amerikkalaisia arvoja ja perhe-elämää. Kurssi oli tosi rento ja vaikka päivät oli pitkiä niin tunneilla jaksoi kuunnella kivasti. Eikä aina tarvinut kuunnellakaan kun päästiin tekemään ryhmätehtäviä, mm. esittämään keksittyjä todellisuuteen perustuvia keskusteluja arjesta, tai juteltiin siitä millaisia eroja eri kulttuureiden välillä on; esim mitä ajatellaan selkäsaunan antamisesta lapselle. Hyvin erilaisia ajatuksia. Ja kaikki ääneen ihmeteltiin meidän opettajille miten outoja tapoja amerikkalaisilla välillä on (esim lapsia viedään tosi paljon eri harrastuksiin mutta kotona sitten vietetään tosi vähän aikaa lasten kanssa. Tai sitä miten vanhemmat antavat paljon periksi lapsille, antavat paljon vaihtoehtoja ja itsenäisyyttä asioissa joissa muissa maissa vanhemmat pitäisivät selvän kurin/rajan).

Viikonloppukurssin hintaan (~250 $?) kuului myös ruuat kouluaikoina, eli aamulla aamupala, lounas ja sitten lauantaina päivällinen ravintolassa. Aamupala oli perus jogurttia, bagelia, hedelmää yms. Perjantaina syötiin pitsaa ja lauantaina lounaaksi oli sämpylätyylinen leipäjuttu ja iso omppu ja jotain sipsejä. Toki limsat päälle jne. Päivälliselle mentiin Buca de Beppoon, italialaiseen ravintolaan. Tilattiin ryhmätilauksena vähän jotain kaikille ja jälkkäriksi hyvät jäätelöannokset. Ömm.. Päivällisen jälkeen oltiin kaikki yllättyneitä miten valoisaa ulkona vielä oli. Kuviteltiin kaikki että siellä on jo ihan ilta. Lähdettiin yhdessä vapaaehtoistöihin Feed My Starving Childrenin tiloille, jossa pakataan ja lähetetään ruoka-annoksia niitä tarvitseville lapsille USAan ja muualle maailmaan (mm. Haitiin). Ilta oli ihan huippu. Meidät jaettiin kahden pöydän ääreen, jossa molemmat tiimit pakkasivat ensin ruuat pussiin (ne piti olla tietyn painoisia, ruuan kauhojia oli kaksi ja pussittajia kaksi (mie pussitin osan aikaa)), sitten oli yksi joka sulki pussit ja pakkasi ne pahvilaatikkoon. Samalla kilpailtiin kovaa toisen pöydän kanssa kummalla on enemmän pahvilaatikoita, ja meidän pöytä lopulta vei voiton! Ai joo ja aina kun pussi oli tasan vaaditun painoinen niin sai huutaa bingo! Joku ehkä saattoi innostua turhan paljon, joka johti ehkä siihen että toisilla oli hauskaa sen kustannuksella :D Mutta pitää kehua että olin sentään tosi nopea! Puolivälissä meidän puoltoistatuntista urakkaa miut ja pari muuta vaihdettiin toisaalle, laittamaan infotarroja tyhjiin ruokapusseihin. Siellä sitä tuli keskusteltua paljon yhden ööh. kamala kun ei muista. Bolivialaisen kanssa. Sain sielläkin aika pinon pusseja kasattua. Vapaaehtoishomman jälkeen oli ihana olo, tunsi tehneensä jotain tosi hyvää (yhdessä kaikkien reilun 20 vapaaehtoisen kanssa pussitettiin puolessatoista tunnissa yli 8000 ruoka-annosta. Aika vakuuttavaa :) Lopulta lähdetiin väsyneinä päivästä ajamaan Beckan kanssa kotiin, ja vasta kun alkoi näkyä MOA ja lentokentän kylttejä käytiin miettimään että ollaankohan menossa väärään suuntaan.. :P Vaan semmonen 20 minuutin lenkki tuli tehtyä, täysin päinvastaseen suuntaan. Hiukan oli naurun hörötystä kuultavissa mein autosta (enkä ollut mie joka muuten ajoin!)

Tuosta kurssista kotiläksynä oli lukea 6 sivuinen artikkeli jonkun miehen kokemuksista amerikassa, etenkin erilaisista tavoista ja arvoista joita täällä on kohdannut; ja kirjoittaa tuosta artikkelista ainakin 10-kohtainen kommentti. Aika helppo homma siis. Mie tein tuon yhdessä illassa ja seuraavana päivänä luin läpi. Vähän eri tasoinen tehtävä kun kesällä olleella kurssilla. Mutta tää olikin non-credit eli ei varsinaisesti mikään "oikea" college-kurssi. Mutta juuri tällaista halusinkin. Helppoa, vähän läksyjä ja vähän hyödyllistäkin.

Noh. Seuraavana viikonloppuna, lauantaina miulla alkoi tuo yhden opintopisteen kurssi (3 lauanta-aamupäivää). Aamulla ylös klo 6:30, aamupala, vaatteet päälle ja ajamaan 40 minuuttia kouluun. Milloin miulla kävi päässä idea ottaa kurssi joka alkaa 8 aamulla? Mutta ei se oikeestaan niin kamaa sitten ollutkaan, herätä noin aikaisin. Ensimmäisenä lauantaina avasin aamulla verhot ja näin muutaman peuran kävelevän meidän pihan poikki. Ha! Ekaa kertaa kiinni itse teossa. Talvella näki kyllä jälkiä että käyty on mutta ne kun on hereillä niin aikasin.. No sitten hiippailin yläkertaan tekemään aamupalaa, missä oli niin ihanan hiljaista että oli oikeesti ihana syödä aamumuroja ja katsella auringonnousua talojen takaa. Koulupäivä meni melko hyvissä voimin. Saatiin kunnon työvihot ja harjoiteltiin ääntämään vokaaleita. Ai joo, kurssi oli siis Amerikan englannin ääntämistä. Eli vokaaleita ja vähän konsonantteja harjoteltiin ensimmäisellä tunnilla. Siinä kun muut koitti saada selvää milloin sanassa on kaksi ja milloin yksi vokaali lausuttaessa, mie ajattelin että tätäkö tää nyt on että osaan nää kaikki jo etukäteen. Opettajakin jossain vaiheessa sanoi että nää on kyllä vaikeimpia, loput äänteet on sitten paljon helpompia. Hahahaa.. Oli vähän pööh olo kun tulin kotiin. Halusin jotain vähän haastavampaa. Mutta tunnin jälkeen kävin syömässä mäkkärissä ja sieltä lähdin tutkimaan puistoaluetta joka oli merkitty karttaan. Sinne en vaan millään löytänyt pääsyä autolla, vaikka jotain polkuja näkyi menevän. Menin sitten pienempään puistoon, joka osottautui tosi ihanaksi. Iso mäki jota kiivetä ylös, pieniä polkuja puiden lomassa ja järvi siinä ihan rannassa. Siellä tuli vietettyä mukava tunti valokuvaillen ja nauttien kevätmullan tuoksusta.

Kotiin ajaessa oli sitten vähän haasteita pysyä hereillä, ja kotona menikin suoraan nukkumaan tuota, pariksi tunniksi. Vaikka taisin yrittää katsoa jotain leffaa samalla...

Toinen lauantaiaamupäivä sujui melko kivasti myös. Aamu ei tehnyt niin tiukkaa vaikka peuroja en nähnyt enkä aurinkoa, mutta naposteltavien ja kaakaon avulla ajomatka sujui rattoisasti. Kurssi muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi kun harjoiteltiin sanojen painotuksia, ja tutustuin paremmin espanjalaiseen tyttöön. Tänään viimeisellä tunnilla istuttiin taas vierekkäin ja se oli ihan innoissaan kyselemässä miun LA:n matkasta ja olikin kiva kertoilla vinkkejä. Jospa tulisi nähtyä häntä joku kerta tässä. Pöhköä kun nyt on tosi paljon tavannut kivoja tyttöjä jotka kaikki asuu siellä puolen tunnin päässä. Pitää koittaa tavata puolivälissä :)

Noilla tunneilla on ollut hauska huomata miten samanlaisia espanja/portugali ja suomi on keskenään. Tosi monesti kun espanjaa/portugailia puhuvat selittivät miten joku kielioppiasia heidän kielellään menee, niin mietin että kyllä se noin suomessakin menee. Hyvänä esimerkkinä englannin kielinen sana Blane (paikannimi), joka suomen ja espanjan sääntöjen mukaan tavutettaisiin Bla-ne. Englannissa kuitenkin sanan kirjoitusmuodolla ei ole mitään väliä miten se tavutetaan, vaan aina katsotaan sen ääntämystä. Blane lausutaan englanniksi "blein", mikä sisältää vain yhden tavun, eli sitä ei tavuteta enempää. Ihmeteltiin muiden tyttöjen (jotka kaikki oli taas muuten aupaireja) kanssa sitä miksi englannissa tavutetaan ääntämyksen mukaan, koska meidän kielissä idea on se että tavutus auttaa lapsia lukemaan oppimisessa. Mutta englannissa tavujen ääntäminen ei mene minkään loogisten sääntöjen mukaan, joten kaipa siitä ei olisi siinä mielessä mitään hyötyä.

Nyt on kuitenkin siis tunnit ohi. 5 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen 3 viikkoa matkustusta. Noin kun sen kirjoittaa niin kuullostaapa ihan tosi lyhyeltä ajalta! Kohta se on enää 4, sitten 3 viikkoa ja sitten huomaakin että on jo kiire joka paikkaan ja tehdä viimeisiä juttuja mitä haluaa kun aika ei enää riitä. Onneksi on suurin osa viikonlopuista aika tyhjiä niin voi suunnitella mitä tekisi. Huomisesta tulee kiva päivä, se on varmaa! Koitan joku päivä kuvia laittaa taas.. :)