Eilen oli aupairtapaaminen tuolla 40 minuutin ajomatkan päässä. Mie tein aamulla lepuskoita ja sain ne juuri paistettua kun piti lähteä. Mein oli siis kaikkien tarkotus viedä jotain syömistä omasta maastaan. Mie en oikein jaksanu käydä ettimään mitään torttuaineksia tai muita ihmeellisiä juttuja, ja kun kääretortun oon viime kesänä jo vienyt niin facebookissa kyselin vinkkejä mitä tehdä. Lepuskat oli helppo ja suht nopea tehdä. Niinpä mie sitten lähdin matkaan ja huomasin heti valtatielle päästyä että kun ajaa kovempaa niin auto käy tärisemään kovasti. Vähän aikaa mie ajelin ja aattelin että jos se vaikka lämpenee tässä, tai pyörien takaa tippuu lumet. Hetken päästä päätin pysähtyä huoltoasemalle ja puhistaa lumet (jotka oli enemmänkin jäätä) pyörien takaa. Tarkastin samalla renkaat ettei vaan oo tyhjä kumi tai muuta mutta näytti hyvältä. Jatkoin matkaa toivossa että se nyt kulkisi hyvin, mutta ei. Heti kun meni kovempaa kuin 80 km/h, tärinä alkoi tuntua aika ikävästi. Jonkin aikaa mie ajoin mutta sitten päätin pysäyttää tien sivuun ja soittaa Mamalle ja Papalle mitä tehdä. Ne kysyi samat asiat mitä olin jo tarkistanut, öljy oli ok, ei ole vanhaa, putsasin lumet, pyörät on ok, ei ylimääräisiä valoja, vaihteitakin vaihdoin jne. Ne sitten sanoi että aja nyt rauhallisesti ja katotaan sitten ku tuut kotiin. No mie ajoin rauhassa ja kävin aupairtapaamisessa syömässä hyvin, mahan täyteen suolaista ja etenkin makeaa (monet oli tuoneet jotain suklaista). Juuri kun olin lähdössä sinne tuli kolme aupairia toisesta ryhmästä myöhässä kun ei olleet päässeet aiemmin. En ollut heitä ennen nähnyt joten kyselin mistä ovat. Yllättäen kaksi oli Saksasta, mutta yksi heistä oli Ruotsista!! :D Eikä asu mitenkään järkyttävän kaukana edes. Vaihdettiin tietoja, pitää koittaa joku päivä nähdä tässä. Ihanaa kun on joku muukin pohjoismaista.
Paluumatkalla tärinä jatkui enkä voinut 110 km/h kovempaa mennä kun pelotti että auto hajoaa. (vai mitähän se on, 60 mailia täällä normaalisti ajetaan niin se on joku 100 tai 110 kai. osa matkasta on 65 eli 120 muistaakseni). Papa oli vihdoin lumitöissä, perjantaista lähtien satanut lunta, silloin mie tein lumityöt illalla ja aamulla sitten kun mein piti lähteä ajoissa, putsasin tien vierestä aura-auton jättämän kasan että päästään pihasta pois. Mutta sen jälkeen on ollut tollainen kiva lumikerros tuossa. Sunnuntai-iltana vihdoin nuo sai sen putsattua. Papa kävi ajamassa miun autolla, ja edelleen tärinä jatkui, se epäili että iskareissa on jotain vikaa (voi ei :/) joten pitää varata aika huoltoon ja siihen saakka ajella kaupunkiteitä.
Tänään oli pöhköä herätä. Olin illalla jättänyt kaihtimia vähän auki että heräisin ns. luonnollisesti valoon (ja sitten siihen herätyskelloon) mutta heräilin vaan pariin kertaan ennen herätyskelloa ja ärsyynnyin kun ulkona oli ihan harmaata. Mutta päivä on siitä lähtien mennyt hyvin. Minnie oli tosi hidas aamutouhuissaan, tunti meni saada vaatteet päälle. Onneksi ei pitänyt lähteä mihinkään. Käytiin ulkona peuhaamassa lumessa, tuolla on joku 30-40 senttiä kunnon pakkaslunta jo maassa! Ihanaa :) Taidan tykätä näiden talvesta. Vielä ne talvirenkaat + hiekotus suolauksen sijaan niin olis täydellistä. Enkä kyllä ymmärrä mikä tässä talvessa näiden mielestä on niin kamalaa.. Kovasti kuullut varoituksia mutta ei oo kyllä vielä tullut muun kuin tuon liikenteen osalta mitään negatiivista. Ehkä se onkin se juttu.
Sitäpaitsi miusta on nyt helpompi lähteä Minnien kanssa ulos kun ei tarvii taistella siitä että pitääkö laittaa takki ja tarviiko hanskoja ja toisia housuja, niin kuin syksyllä. Nyt se tykkää laittaa paljon päälle :)
Nyt Shnimpu ja Minnie on molemmat nukkumassa, Shnimpu on nukkunut jo 2 tuntia putkeen. Eiköhän se kohta heräile sieltä :) Mie koitan keksiä jotain jännää välipalaksi. Ehkä pannaria itsenäisyyspäivän kunniaksi?
Illalla aion suunnistaa suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlaan. Herkkuja ja musiikkia tiedossa :)
maanantai 6. joulukuuta 2010
lauantai 4. joulukuuta 2010
Lunta tulvillaan!
Huoh. Ei pitäisi matkustella täällä kun en saa koskaan kirjoitettua niistä. Jos mie joku päivä ennen L.A.n matkaa saisin kerrottua Pohjois-Carolinan matkasta...
Nyt oon ihan liian poikki pohtiakseni enempää mitä kirjotan. Kello on kohta puoliyö ja huomenna pitää olla 8 aamulla jo menossa. Lähdetään Joulupukki-aamupalalle :P Maman töissä järjestetään joka vuosi aamupalatapahtuma jossa saa tavata joulupukin ja kertoa (amerikkalaiseen tyyliin) joululahjatoiveensa. Tuon muutaman tunnin työrupeaman jälkeen käyn tuhlaamassa rahaa suomalaiseen joulumyyjäisiin. Torttuja ainakin pitää ostaa, ja karjalanpiirakoita! Pitääkin varata paljon rahaa. Iltapäivästä Rahel tulee tänne ja mennään joko hiihtämään tai katsomaan joulukuusen valaistus-tapahtumaa, jossa joulupukkikin on vierailemassa. Ensi viikonloppuna meen kattomaan joulupukkia ja poroa!
Mutta se miksi oon poikki johtuu lähinnä tän päivän tunnin mittaisesta urheilurupeamasta. Vapaaehtosesti vielä mie lupauduin lumenluontihommiin. Tänään on satanut puolesta päivästä lähtien reilusti pakkaslunta, illalla 10 aikaan sitä oli jo 10 cm. Näillä on tuollanen lumenpuhalluskone mutta mie sinnikkäästi tartuin lapioon ja tunnin ähelsin siellä. Puolet ajasta kävin kamppailua itseni kanssa miksi teen lapiolla kun naapuri samaan aikaan tekee koneella puolet nopeampaa. Mutta mie voitin kamppailun ja sain lumityöt tehtyä lähes samaan aikaan naapurin kanssa, joka tuli sitten juttelemaan ja tarjoutui aamulla avuksi koneensa kanssa. Yhdessä ihmeteltiin miksi mie lapiolla tein mutta todettiin että on se sentään hyvää arkiliikuntaa. Ja kyllä seuraavan kerrankin mielummin lapiolla teen. Amerikkalaiset vaan tekee kaikki asiat itelleen niin helpoksi että se menee miusta melkein vähän yli jo. Vähän pitää olla haastetta elämässä :P
Uhmasin tänään myös talvimyrskyä ja lähdin harrastamaan ostosterapiaa. Paitsi eilen kyllä harrastin sitä enemmän, tänään ostin vaan topparukkaset (vihdoin) ja nahkahanskat sekä joulupukin lähetettäväksi Etelä-Dakotaan intiaanille (silloin olin ensimmäinen suomalainen ja se pyysi lähettämään jotain suomalaista + kuvan joka sillon otettiin. vähän on kestänyt mutta joulupukki on kyllä miusta loistava idea :)). Oikeesti lähin hakemaan valokuvia kehityksestä, isokokosia jotka tulee miun seinälle. Näyttää hyvältä! Hain myös talvisaappaat. Jee! Ne on ihanat. Laitan joku päivä kuvia kun saan otettua.
Mutta hetken aikaa mietin miksi piti tänän juuri lähteä kun olin ainakin 20 minuuttia jumittanut yhtien valojen takana (vaan koska liikenne oli niin hidasta). Normaalisti olisin selvinnyt matkasta helposti 2 tunnissa mutta tänään meni kevyesti 5. :D Pari kertaa piti puhistella tuulilasinpyyhkijöitä kun ei meinannut enää nähdä mitään, kerran menin punaisista valoista läpi kun auto pysähtyi kaksi metriä liian myöhään (onneksi ei ollut ketään tulossa mistään päin!) ja monta monta kertaa auto lähti niin hitaasti matkaan kun tie oli täynnä lunta (mie en oo oikeen vakuuttunut näiden lupailuista että tiet pidetään hyvässä kunnossa koko talven). Ajelin vielä nopeampia pikkuteitä pitkin kun valtatiet oli ihan jumissa ruuhkan takia. Kotiin päästyä piti ottaa autoharja ja koputella lumet renkaiden takaa pois, hyvä että mahtu pyörät pyörimään enää :D
Talvi on siis täällä!
Nyt oon ihan liian poikki pohtiakseni enempää mitä kirjotan. Kello on kohta puoliyö ja huomenna pitää olla 8 aamulla jo menossa. Lähdetään Joulupukki-aamupalalle :P Maman töissä järjestetään joka vuosi aamupalatapahtuma jossa saa tavata joulupukin ja kertoa (amerikkalaiseen tyyliin) joululahjatoiveensa. Tuon muutaman tunnin työrupeaman jälkeen käyn tuhlaamassa rahaa suomalaiseen joulumyyjäisiin. Torttuja ainakin pitää ostaa, ja karjalanpiirakoita! Pitääkin varata paljon rahaa. Iltapäivästä Rahel tulee tänne ja mennään joko hiihtämään tai katsomaan joulukuusen valaistus-tapahtumaa, jossa joulupukkikin on vierailemassa. Ensi viikonloppuna meen kattomaan joulupukkia ja poroa!
Mutta se miksi oon poikki johtuu lähinnä tän päivän tunnin mittaisesta urheilurupeamasta. Vapaaehtosesti vielä mie lupauduin lumenluontihommiin. Tänään on satanut puolesta päivästä lähtien reilusti pakkaslunta, illalla 10 aikaan sitä oli jo 10 cm. Näillä on tuollanen lumenpuhalluskone mutta mie sinnikkäästi tartuin lapioon ja tunnin ähelsin siellä. Puolet ajasta kävin kamppailua itseni kanssa miksi teen lapiolla kun naapuri samaan aikaan tekee koneella puolet nopeampaa. Mutta mie voitin kamppailun ja sain lumityöt tehtyä lähes samaan aikaan naapurin kanssa, joka tuli sitten juttelemaan ja tarjoutui aamulla avuksi koneensa kanssa. Yhdessä ihmeteltiin miksi mie lapiolla tein mutta todettiin että on se sentään hyvää arkiliikuntaa. Ja kyllä seuraavan kerrankin mielummin lapiolla teen. Amerikkalaiset vaan tekee kaikki asiat itelleen niin helpoksi että se menee miusta melkein vähän yli jo. Vähän pitää olla haastetta elämässä :P
Uhmasin tänään myös talvimyrskyä ja lähdin harrastamaan ostosterapiaa. Paitsi eilen kyllä harrastin sitä enemmän, tänään ostin vaan topparukkaset (vihdoin) ja nahkahanskat sekä joulupukin lähetettäväksi Etelä-Dakotaan intiaanille (silloin olin ensimmäinen suomalainen ja se pyysi lähettämään jotain suomalaista + kuvan joka sillon otettiin. vähän on kestänyt mutta joulupukki on kyllä miusta loistava idea :)). Oikeesti lähin hakemaan valokuvia kehityksestä, isokokosia jotka tulee miun seinälle. Näyttää hyvältä! Hain myös talvisaappaat. Jee! Ne on ihanat. Laitan joku päivä kuvia kun saan otettua.
Mutta hetken aikaa mietin miksi piti tänän juuri lähteä kun olin ainakin 20 minuuttia jumittanut yhtien valojen takana (vaan koska liikenne oli niin hidasta). Normaalisti olisin selvinnyt matkasta helposti 2 tunnissa mutta tänään meni kevyesti 5. :D Pari kertaa piti puhistella tuulilasinpyyhkijöitä kun ei meinannut enää nähdä mitään, kerran menin punaisista valoista läpi kun auto pysähtyi kaksi metriä liian myöhään (onneksi ei ollut ketään tulossa mistään päin!) ja monta monta kertaa auto lähti niin hitaasti matkaan kun tie oli täynnä lunta (mie en oo oikeen vakuuttunut näiden lupailuista että tiet pidetään hyvässä kunnossa koko talven). Ajelin vielä nopeampia pikkuteitä pitkin kun valtatiet oli ihan jumissa ruuhkan takia. Kotiin päästyä piti ottaa autoharja ja koputella lumet renkaiden takaa pois, hyvä että mahtu pyörät pyörimään enää :D
Talvi on siis täällä!
torstai 25. marraskuuta 2010
Kiitos
Piti tulla vielä pikaisesti kertomaan että huomenna vietetään kiitospäivää. Torstai ja perjantai on siis vapaita päiviä tietääkseni kaikille. Ainakin torstai. No, myö lähdetään viettämään kiitospäivää ja seuraavaa viikonloppua Pohjois-Carolinaan Papan veljelle? Hetkinen...niinhän sen pitää olla jos ne lapset kerran on serkkuja.. :D Sinne tulee toinenkin perhe, lapsia on sitten yhteensä 9 kappaletta (kukahan niiden perään katsoo :P). Perheellä jonne mennään on aupair mutta se on just tän viikonlopun jossain matkoilla joten eipä siitä ole iloa. Pitää katsella jos siellä pääsisi vähän kiertelemäänkin.
Mutta sitä vaan siis että torstaista sunnuntaihin oon matkalla joten koneelle tuskin pääsen. Palaillaan muutaman päivän päästä.
Mutta sitä vaan siis että torstaista sunnuntaihin oon matkalla joten koneelle tuskin pääsen. Palaillaan muutaman päivän päästä.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kentucky, vihdoin
Nyt nyt. En jaksa olla ahkera ja tehdä mitä pitäisi joten päätin vihdoin päivittää Kentucky-reissusta juttua. Eipä siitä kovasti oo kertomista mutta jotain kuitenkin. Miten tää on ollut niin vaikea kirjoittaa aiemmin...? Noh, nyt kuitenkin.
Päivämäärähän oli torstai-ilta 8.10. kun lähdettiin illalla 11 aikoihin Rebeccan ja sen hostperheen kanssa ajamaan kohti Kentuckya. Matka-aika google-mapsin mukaan on noin 13 tuntia autolla. Meillä oli kyydissä kaksi vauvaa, joten vaikka ajettiinkin yöllä, jouduttiin välillä pysähtelemään. Menomatka meni kuitenkin sujuvasti nukkuessa. Oltiin perjantaina puolenpäivän aikaan hotellilla. Saatiin Beckan kanssa oma huone, parisängyllä ja omalla suihkulla ja wc:llä, sekä telkkarilla. Vanhemmat ja toinen vauvoista oli samanlaisessa huoneessa, ja mein huoneiden välissä oli keittiö ja olohuone, jossa myös oli tv. Ei ainakaan tullut pula telkkareista.
Perjantai vietettiin melko pitkälti hotellilla. Myö aupairit katottiin vauvojen perään kun vanhemmat oli työseminaarissa. Käytiin yhdessä päivällisellä ja vauvat sai paljon ihailuja tarjoilijoilta. Illalla hengattiin hotellilla ja koitettiin myö myös keksiä lauantaille tekemistä.
Lauantaina saatiin auto lainaan hetkeksi, joten lähdettiin tutkimaan Louisvillen keskustaa. Gps on loistokeksintö, siitä näkee missä päin kaupunkia sitä kävelee ja näkee jotain paikkojakin mitä lähistöllä on. No, myö löydettiin ekana Muhammed Ali -keskus, jossa käytiin ihmettelemässä ja kysymässä mikä paikka se oikein on. Ei kuitenkaan menty sisään kun nyrkkeily ei kiinnosta. Käytiinpä silti :) Käveltiin sattumalta Louisvillen Walk of Familla, jossa on kuuluisien Louisvilleläisten nimiä tähdissä kadulla. Monet taisi olla jotain urheilijoita, yhtään en tunnistanut. Jälkeenpäin mietittynä sieltä olisi saattanut löytyä mm. Johnny Deppin ja George Clooneyn nimet.
Ensimmäisenä oikeana paikkana käytiin Kentuckyn taito- ja taidemuseossa, jossa oli mieleenpainuvia veistoksia Raamatun alkusivuilta. Tykkäsin tosi paljon alakerran heppavalokuvanäyttelystä. Sitten käytiin tiedekeskuksessa mutta ei sinne maksettu pääsymaksua sisälle. Ulkona oli kyllä hieno peilitaideteos. Rebecca halusi käydä Louisville Sluggersilla, jossa tehdään baseball mailoja, ja siellä oli myymälä myös. Ei nyt sinne tehdaskierroksellekaan menty mutta ostettiin tuliaisia/synttärilahja.
Löydettiin tiemme peili- ja lasiveistämö/valamopaikkaan, jossa päästiin tutustumaan lasitaiteeseen. Meitä varten tuli mies sulattamaan lasia, josta se ilmeisesti teki ihmishahmon (ei nähty loppuun asti). Seurattiin myös lasinpuhallusta.
Illalla käytiin päivällisellä, jossa vauvat oli taas huomion keskipisteenä (ne on kyllä valloittavia). Siellä oli joku seminaaritapaaminen samaan aikaan, ja oli kyllä niin amerikkalaista menoa taas.. Ihmiset piti puheita ja yksi nainen siellä itki ja yritti puhua kun aihe oli niin surullinen, en kyllä muista enää mikä. Sitten se sai suurimmat taputukset. Blaaah. Päivälliseltä paluu venyi kun jouduttiin baseball-pelistä purkautuvien ihmisten aiheuttamaan ruuhkaan.
Hotellin vieressä oli ihanalta näyttävä huvipuisto, joka oli meidän harmiksi jouduttu sulkemaan rahaongelmien takia. Vieressä oli keilaushalli, johon mentiin viettämään lauantai-iltaa. Illalla kulutettiin tylsyyttämme pois pelaamalla pesäpalloa karkeilla. Heheeee.. Koitettiin myö suurimmat palaset kerätä sieltä pois.
Sunnuntaina oli hetki aikaa hengailla, taidettiin nauttia hotellin kaapelikanavista (kummallakaan ei oo niitä kotona). Paluumatka aloitettiin 11 aikaan päivällä. Mie olin aamusta jo vähän kipeän oloinen, oksensin enne matkaa ja matkalla sitten muutamaan otteeseen oli pakko pyytää pysähtymään huoltoasemalle kun oli tosi paha olo. En ihan tiedä mistä tuo oksentelu johtui, välillä tuntui että on jo ok mutta sitten taas hetken päästä oli paha olo. Perheen isä oksenteli loppumatkasta ja äiti ilmoitti jossain vaiheessa ettei voi hyvin mutta ei kuitenkaan oksentanut. Becka oli ainoa joka oli koko matkan ok, (ja ainut joka ei edellisenä iltana syönyt kanaa) joten se sai sitten ajaa loppumatkan kotiin. Mie koitin kovasti nukkua mutta ei siitä tullut oikein mitään.
Maanantaina mie sairastin vaikka olo oli jo vähän parempi. Mama oli kotona Shnimpun kanssa ja mie yritin saada jotain syötyä välillä. Tiistain oli jo melko normaali olo, ja miulla oli normi työpäivä.
Semmoinen mukava matka.
Jahas. Bloggeri jumittaa enkä saa ladattua kuvia tänne.. katsellaan niitä sitten joku toinen kerta.
Päivämäärähän oli torstai-ilta 8.10. kun lähdettiin illalla 11 aikoihin Rebeccan ja sen hostperheen kanssa ajamaan kohti Kentuckya. Matka-aika google-mapsin mukaan on noin 13 tuntia autolla. Meillä oli kyydissä kaksi vauvaa, joten vaikka ajettiinkin yöllä, jouduttiin välillä pysähtelemään. Menomatka meni kuitenkin sujuvasti nukkuessa. Oltiin perjantaina puolenpäivän aikaan hotellilla. Saatiin Beckan kanssa oma huone, parisängyllä ja omalla suihkulla ja wc:llä, sekä telkkarilla. Vanhemmat ja toinen vauvoista oli samanlaisessa huoneessa, ja mein huoneiden välissä oli keittiö ja olohuone, jossa myös oli tv. Ei ainakaan tullut pula telkkareista.
Perjantai vietettiin melko pitkälti hotellilla. Myö aupairit katottiin vauvojen perään kun vanhemmat oli työseminaarissa. Käytiin yhdessä päivällisellä ja vauvat sai paljon ihailuja tarjoilijoilta. Illalla hengattiin hotellilla ja koitettiin myö myös keksiä lauantaille tekemistä.
Lauantaina saatiin auto lainaan hetkeksi, joten lähdettiin tutkimaan Louisvillen keskustaa. Gps on loistokeksintö, siitä näkee missä päin kaupunkia sitä kävelee ja näkee jotain paikkojakin mitä lähistöllä on. No, myö löydettiin ekana Muhammed Ali -keskus, jossa käytiin ihmettelemässä ja kysymässä mikä paikka se oikein on. Ei kuitenkaan menty sisään kun nyrkkeily ei kiinnosta. Käytiinpä silti :) Käveltiin sattumalta Louisvillen Walk of Familla, jossa on kuuluisien Louisvilleläisten nimiä tähdissä kadulla. Monet taisi olla jotain urheilijoita, yhtään en tunnistanut. Jälkeenpäin mietittynä sieltä olisi saattanut löytyä mm. Johnny Deppin ja George Clooneyn nimet.
Ensimmäisenä oikeana paikkana käytiin Kentuckyn taito- ja taidemuseossa, jossa oli mieleenpainuvia veistoksia Raamatun alkusivuilta. Tykkäsin tosi paljon alakerran heppavalokuvanäyttelystä. Sitten käytiin tiedekeskuksessa mutta ei sinne maksettu pääsymaksua sisälle. Ulkona oli kyllä hieno peilitaideteos. Rebecca halusi käydä Louisville Sluggersilla, jossa tehdään baseball mailoja, ja siellä oli myymälä myös. Ei nyt sinne tehdaskierroksellekaan menty mutta ostettiin tuliaisia/synttärilahja.
Löydettiin tiemme peili- ja lasiveistämö/valamopaikkaan, jossa päästiin tutustumaan lasitaiteeseen. Meitä varten tuli mies sulattamaan lasia, josta se ilmeisesti teki ihmishahmon (ei nähty loppuun asti). Seurattiin myös lasinpuhallusta.
Illalla käytiin päivällisellä, jossa vauvat oli taas huomion keskipisteenä (ne on kyllä valloittavia). Siellä oli joku seminaaritapaaminen samaan aikaan, ja oli kyllä niin amerikkalaista menoa taas.. Ihmiset piti puheita ja yksi nainen siellä itki ja yritti puhua kun aihe oli niin surullinen, en kyllä muista enää mikä. Sitten se sai suurimmat taputukset. Blaaah. Päivälliseltä paluu venyi kun jouduttiin baseball-pelistä purkautuvien ihmisten aiheuttamaan ruuhkaan.
Hotellin vieressä oli ihanalta näyttävä huvipuisto, joka oli meidän harmiksi jouduttu sulkemaan rahaongelmien takia. Vieressä oli keilaushalli, johon mentiin viettämään lauantai-iltaa. Illalla kulutettiin tylsyyttämme pois pelaamalla pesäpalloa karkeilla. Heheeee.. Koitettiin myö suurimmat palaset kerätä sieltä pois.
Sunnuntaina oli hetki aikaa hengailla, taidettiin nauttia hotellin kaapelikanavista (kummallakaan ei oo niitä kotona). Paluumatka aloitettiin 11 aikaan päivällä. Mie olin aamusta jo vähän kipeän oloinen, oksensin enne matkaa ja matkalla sitten muutamaan otteeseen oli pakko pyytää pysähtymään huoltoasemalle kun oli tosi paha olo. En ihan tiedä mistä tuo oksentelu johtui, välillä tuntui että on jo ok mutta sitten taas hetken päästä oli paha olo. Perheen isä oksenteli loppumatkasta ja äiti ilmoitti jossain vaiheessa ettei voi hyvin mutta ei kuitenkaan oksentanut. Becka oli ainoa joka oli koko matkan ok, (ja ainut joka ei edellisenä iltana syönyt kanaa) joten se sai sitten ajaa loppumatkan kotiin. Mie koitin kovasti nukkua mutta ei siitä tullut oikein mitään.
Maanantaina mie sairastin vaikka olo oli jo vähän parempi. Mama oli kotona Shnimpun kanssa ja mie yritin saada jotain syötyä välillä. Tiistain oli jo melko normaali olo, ja miulla oli normi työpäivä.
Semmoinen mukava matka.
Jahas. Bloggeri jumittaa enkä saa ladattua kuvia tänne.. katsellaan niitä sitten joku toinen kerta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)