Nyt nyt. En jaksa olla ahkera ja tehdä mitä pitäisi joten päätin vihdoin päivittää Kentucky-reissusta juttua. Eipä siitä kovasti oo kertomista mutta jotain kuitenkin. Miten tää on ollut niin vaikea kirjoittaa aiemmin...? Noh, nyt kuitenkin.
Päivämäärähän oli torstai-ilta 8.10. kun lähdettiin illalla 11 aikoihin Rebeccan ja sen hostperheen kanssa ajamaan kohti Kentuckya. Matka-aika google-mapsin mukaan on noin 13 tuntia autolla. Meillä oli kyydissä kaksi vauvaa, joten vaikka ajettiinkin yöllä, jouduttiin välillä pysähtelemään. Menomatka meni kuitenkin sujuvasti nukkuessa. Oltiin perjantaina puolenpäivän aikaan hotellilla. Saatiin Beckan kanssa oma huone, parisängyllä ja omalla suihkulla ja wc:llä, sekä telkkarilla. Vanhemmat ja toinen vauvoista oli samanlaisessa huoneessa, ja mein huoneiden välissä oli keittiö ja olohuone, jossa myös oli tv. Ei ainakaan tullut pula telkkareista.
Perjantai vietettiin melko pitkälti hotellilla. Myö aupairit katottiin vauvojen perään kun vanhemmat oli työseminaarissa. Käytiin yhdessä päivällisellä ja vauvat sai paljon ihailuja tarjoilijoilta. Illalla hengattiin hotellilla ja koitettiin myö myös keksiä lauantaille tekemistä.
Lauantaina saatiin auto lainaan hetkeksi, joten lähdettiin tutkimaan Louisvillen keskustaa. Gps on loistokeksintö, siitä näkee missä päin kaupunkia sitä kävelee ja näkee jotain paikkojakin mitä lähistöllä on. No, myö löydettiin ekana Muhammed Ali -keskus, jossa käytiin ihmettelemässä ja kysymässä mikä paikka se oikein on. Ei kuitenkaan menty sisään kun nyrkkeily ei kiinnosta. Käytiinpä silti :) Käveltiin sattumalta Louisvillen Walk of Familla, jossa on kuuluisien Louisvilleläisten nimiä tähdissä kadulla. Monet taisi olla jotain urheilijoita, yhtään en tunnistanut. Jälkeenpäin mietittynä sieltä olisi saattanut löytyä mm. Johnny Deppin ja George Clooneyn nimet.
Ensimmäisenä oikeana paikkana käytiin Kentuckyn taito- ja taidemuseossa, jossa oli mieleenpainuvia veistoksia Raamatun alkusivuilta. Tykkäsin tosi paljon alakerran heppavalokuvanäyttelystä. Sitten käytiin tiedekeskuksessa mutta ei sinne maksettu pääsymaksua sisälle. Ulkona oli kyllä hieno peilitaideteos. Rebecca halusi käydä Louisville Sluggersilla, jossa tehdään baseball mailoja, ja siellä oli myymälä myös. Ei nyt sinne tehdaskierroksellekaan menty mutta ostettiin tuliaisia/synttärilahja.
Löydettiin tiemme peili- ja lasiveistämö/valamopaikkaan, jossa päästiin tutustumaan lasitaiteeseen. Meitä varten tuli mies sulattamaan lasia, josta se ilmeisesti teki ihmishahmon (ei nähty loppuun asti). Seurattiin myös lasinpuhallusta.
Illalla käytiin päivällisellä, jossa vauvat oli taas huomion keskipisteenä (ne on kyllä valloittavia). Siellä oli joku seminaaritapaaminen samaan aikaan, ja oli kyllä niin amerikkalaista menoa taas.. Ihmiset piti puheita ja yksi nainen siellä itki ja yritti puhua kun aihe oli niin surullinen, en kyllä muista enää mikä. Sitten se sai suurimmat taputukset. Blaaah. Päivälliseltä paluu venyi kun jouduttiin baseball-pelistä purkautuvien ihmisten aiheuttamaan ruuhkaan.
Hotellin vieressä oli ihanalta näyttävä huvipuisto, joka oli meidän harmiksi jouduttu sulkemaan rahaongelmien takia. Vieressä oli keilaushalli, johon mentiin viettämään lauantai-iltaa. Illalla kulutettiin tylsyyttämme pois pelaamalla pesäpalloa karkeilla. Heheeee.. Koitettiin myö suurimmat palaset kerätä sieltä pois.
Sunnuntaina oli hetki aikaa hengailla, taidettiin nauttia hotellin kaapelikanavista (kummallakaan ei oo niitä kotona). Paluumatka aloitettiin 11 aikaan päivällä. Mie olin aamusta jo vähän kipeän oloinen, oksensin enne matkaa ja matkalla sitten muutamaan otteeseen oli pakko pyytää pysähtymään huoltoasemalle kun oli tosi paha olo. En ihan tiedä mistä tuo oksentelu johtui, välillä tuntui että on jo ok mutta sitten taas hetken päästä oli paha olo. Perheen isä oksenteli loppumatkasta ja äiti ilmoitti jossain vaiheessa ettei voi hyvin mutta ei kuitenkaan oksentanut. Becka oli ainoa joka oli koko matkan ok, (ja ainut joka ei edellisenä iltana syönyt kanaa) joten se sai sitten ajaa loppumatkan kotiin. Mie koitin kovasti nukkua mutta ei siitä tullut oikein mitään.
Maanantaina mie sairastin vaikka olo oli jo vähän parempi. Mama oli kotona Shnimpun kanssa ja mie yritin saada jotain syötyä välillä. Tiistain oli jo melko normaali olo, ja miulla oli normi työpäivä.
Semmoinen mukava matka.
Jahas. Bloggeri jumittaa enkä saa ladattua kuvia tänne.. katsellaan niitä sitten joku toinen kerta.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti