Eilen illalla odottelin 9.30-10.00 pm jännittyneenä josko perhe soittaisi. Kännykkä oli latauksessa ja kaikenlaista mielessä. No ei ne sitten soittanut, yhdeltätoista uskalsin mennä nukkumaan. Tänään sitten tuossa 9 aikaan illalla testailin google talk-ominaisuutta ja kuulokkeiden kuulumista ihan varmuuden vuoksi. Olin laittanut sähköpostia että nettiyhteys on kyllä välillä huono mutta google talkia voidaan kokeilla. Kymmenen aikaan ajattelin että pöh, meen laittamaan pyykkejä kuivumaan. Onneksi äiti oli sisällä, ja huusi että nyt se soi! Olin ihan että wooot! Juoksujalkaa puhelimen luo ja tuntematon numero soittaa (yleensä äiti on se joka soittaa tuntemattomasta). Ööh. "Heidi". Sitten jotain epämääräistä nimien vaihtoa, "heyn" sanomista ja kyselyä kuuleeko toinen. Vähän linjat pätki ja rätisi välillä mutta se oli odotettavissa.
Koko keskustelu oli niin ihana kun toinen todellakin ymmärsi jos en jotain kuullut tai tajunnut ja toisti tosi hyvin sitten parikin kertaa jonkun asian. Jotain meni kyllä välillä ohi mutta ilmeisesti ne ei olleet kysymyksiä kun "jeah" riitti vastaukseksi :D Sain kuitenkin kehuja miun englannin taidoista :)
Perheen äitin kanssa siis juteltiin kun isä oli matkoilla, ja hyvin tultiin juttuun (niin kuin tähän mennessä koko ajan). Se kyseli miulta mm. mitä automerkkiä oon ajanut (no Toyota!), ja mitä teen jos vauva itkee ja samaan aikaan tyttö 3 v pyytää pukemaan mekkoon. Päätettiin että tää on nyt tässä! Eli jos nyt todellakaan ei tuu mitään ihmeempiä muutoksia niin mie lähden 17.5.2010 lentokoneella New Yorkiin viideksi päiväksi ja siitä loppuvuodeksi Minneapolikseen, Minnesotaan. :) Jee! Ihan tosi jännä fiilis. Jossain vaiheessa puhelua tuli sellanen jännä tärinä käsiin ettei osannut olla paikallaan ja se vähän jatkuu vieläkin. Vaikka en mie kyllä edelleenkään tajua mitä mie oon tekemässä tässä, kunhan vaan oon jotain papereita täytellyt ja lähetellyt ja viestitellyt englanniksi. Ehkä sitten lentokoneessa huomaa mihin sitä on ryhtynyt.
Huomenna soittelen varhaiskasvatuspäällikölle oisko niillä miulle töitä. Tai sit meen vapaaehtoiseksi. Ja myöhemmin ehkä harjottelijaksi niin saisin enemmän rahaa.
PS. Kevennys tähän loppuun. Vein miun Mini-McLite (Maglite/Maclite) -taskulampun Anttilaan koska en saanut patteriluukkua auki (tiedän, säälittävää), mutta kun sitä 4 raavasta miestä oli yrittänyt käsivoimin, vipuvarrella ja puristimen avulla avata tuloksetta, niin tuli vähän parempi mieli, etten olekaan vain heikko nainen. Taisin olla päivän haastavin asiakas. Taskulamppu jäi sinne ja ehkä joku päivä toivottavasti saan sen takaisin korjattuna.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Viidettä ja kuudetta perhettä
No hei. Perherintamalla kuuluu uutta. Kuudes perhe otti yhteyttä Washington DC:sta. Heillä on kolme poikaa, 5 ja 3 v. sekä 5kk. Äiti oli kotiäitinä ja heillä on remontti menossa. Odotukset aupairilta ei vastannut omia enkä oikein pysty niitä täyttämään, mutta muuten vaikutti niin ihanalta kun harrastivat ulkoiluaktiviteetteja (mm. melonta) ja muuten olivat aktiivisia.
Perhe 5 kanssa (eli saksa-intia kolmella lapsella) ollaan vaihdettu monta sähköpostia ja molemmat tykätään kovasti toisistamme. Soitellaan tässä joku päivä mutta mie luulisin että se on tässä. Kaikki ajatukset lastenhoidostaja muusta on tähän mennessä mennyt niin yksiin että jos paikan päällä tulee jotain ongelmia niin niitä voi sitten selvitellä siellä. Ihan varmaa tää ei vielä ole mutta Minnesota taitaa kutsua :) Ehdin jo hetken katsella netistäkin minkälainen paikka on kyseessä, siellä on ihan hirmu paljon kivaa tekemistä ja "Mall of America" on ehdottomasti koluttava monta kertaa läpi (siellä oli mm. sisähuvipuisto jossa on ainakin vuoristorata, lego-keskus, Bloomingdales (jossa pitää käydä ihan vaan sen takia että Frendien Rachel shoppailee siellä), aquarium ja yli 500 liikettä (loistava mahdollisuus eksyä ihan totaalisesti!). Koittakaa muuten sanoa SpongeBob SquarePants Rock Bottom Plunge tosi nopeesti. :D
Minnesotassa on neljä vuodenaikaa. Toukuussa alkaa lämmetä, kesä on todella lämmin (yli 25 C), syksy on nättiä aikaa (~15 C), talvella on "todella kylmä" (min -20 C) ja lunta on (talvi kestää n. 5 kk)! Kevät on melko lyhyt. Talvella teitä aurataan tehokkaasti ja siis ajetaan autolla hyvinkin normaalisti. Kuullostaa tosi hyvältä!
Huuh. Tänään piti olla muuttopäivä ja tavarat on jotakuinkin pakattu mutta taitaa siirtyä huomiselle kun toinen auto luisui sohjossa iskän auton kylkeen ja romutti peräkärryn ja peräkoukku vääntyi. Onneksi kellekään ei käynyt mitään! Täytyy nyt vain odotella saako iskä auton korjattua ja peräkärrin vuokrattua vai meneekö huomiselle. Pitänee lähteä käymään kaupassa/hesessä kun ei miulla ruokaa oo enää täällä.
Perhe 5 kanssa (eli saksa-intia kolmella lapsella) ollaan vaihdettu monta sähköpostia ja molemmat tykätään kovasti toisistamme. Soitellaan tässä joku päivä mutta mie luulisin että se on tässä. Kaikki ajatukset lastenhoidostaja muusta on tähän mennessä mennyt niin yksiin että jos paikan päällä tulee jotain ongelmia niin niitä voi sitten selvitellä siellä. Ihan varmaa tää ei vielä ole mutta Minnesota taitaa kutsua :) Ehdin jo hetken katsella netistäkin minkälainen paikka on kyseessä, siellä on ihan hirmu paljon kivaa tekemistä ja "Mall of America" on ehdottomasti koluttava monta kertaa läpi (siellä oli mm. sisähuvipuisto jossa on ainakin vuoristorata, lego-keskus, Bloomingdales (jossa pitää käydä ihan vaan sen takia että Frendien Rachel shoppailee siellä), aquarium ja yli 500 liikettä (loistava mahdollisuus eksyä ihan totaalisesti!). Koittakaa muuten sanoa SpongeBob SquarePants Rock Bottom Plunge tosi nopeesti. :D
Minnesotassa on neljä vuodenaikaa. Toukuussa alkaa lämmetä, kesä on todella lämmin (yli 25 C), syksy on nättiä aikaa (~15 C), talvella on "todella kylmä" (min -20 C) ja lunta on (talvi kestää n. 5 kk)! Kevät on melko lyhyt. Talvella teitä aurataan tehokkaasti ja siis ajetaan autolla hyvinkin normaalisti. Kuullostaa tosi hyvältä!
Huuh. Tänään piti olla muuttopäivä ja tavarat on jotakuinkin pakattu mutta taitaa siirtyä huomiselle kun toinen auto luisui sohjossa iskän auton kylkeen ja romutti peräkärryn ja peräkoukku vääntyi. Onneksi kellekään ei käynyt mitään! Täytyy nyt vain odotella saako iskä auton korjattua ja peräkärrin vuokrattua vai meneekö huomiselle. Pitänee lähteä käymään kaupassa/hesessä kun ei miulla ruokaa oo enää täällä.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Perheiden pohdintaa ja viides perhe
Puuh kun näitä tulee monta. Vois olla joku raja kuinka monta perhettä voi samaan aikaan ottaa yhteyttä kun mie ainakin meen kohta jo sekasin kuka oli kuka.
Mutta nyt oli tullut monta viestiä aiemmilta perheiltä, ja viidenneltä perheeltä. Tää viides on saksalais-intialainen (tai ainakin isovanhemmat) kolmen lapsen perhe. Kaksi tyttöä on 7 ja 3 vuotta, ja poika on 3 kk. Vaikutti kokonaisuudessaan melko hyvältä mutta haluan kysellä vielä tarkemmin tuosta kulttuurista ja miten se vaikuttaa perheen elämään.
Perhe nro 2, joka asuu siis länsirannikolla, ei ole ottanut yhteyttä vielä uuden puhelinsoiton merkeissä. Haluan kovasti tietää minkälainen perhe on kyseessä, sillä siitä pienestä mitä kertoi, vaikutti ihanalta!
Perhe 3. kanssa viestiteltiin hiukan, enkä oikein innostunut heistä, joten ilmoitin heille etten ole kiinnostunut. (kamalaa sanoa ei)
4. perhe Texasista 3 vuotiaan ja vastasyntyneen lapsen kanssa ollaan viestitelty myös ja monin puolin vaikuttavat mukavilta ja talo on ainakin hurjan iso. Sain kuitenkin heidän päiväaikataulun ja talon säännöt, jotka vaikuttivat aika tiukoilta. Säännöt kuullosti suurelta osin ihan järkeviltä ja ne voin hyväksyä, ja varmasti päiväaikataulukin menee, se oli oikeastaan vaan tyypillinen esimerkki päivästä. Mietityttää vaan se miten tarkkaan kaikki on kerrottu ja laadittu. Siis oikeasti, olen itsekin melko järjestyksenhaluinen mutta tuo pisti silmään vähän turhan paljon. Täytyy vielä kysellä lisää ja vaikka soitellakin jos tuntuu. Tytön osalta, kun sillä oli se outo sairaus tms, sain vähän lisää tietoa. Hän siis on melko lailla vegaani, eli ei syö mitään lihaa, kalaa, kanaa tai soijaa, vaan kasviksia ja hedelmiä, pastaa ja riisiä. Vaikeuttaa vähän kokkaamista. Vähän kyllä mielenkiinto laski tätä perhettä kohtaan mutta pitää tosiaan vielä katsella. Jospa perhe 2 ottaisi yhteyttä, tai perhe 5 olisikin hyvä?
Mutta nyt oli tullut monta viestiä aiemmilta perheiltä, ja viidenneltä perheeltä. Tää viides on saksalais-intialainen (tai ainakin isovanhemmat) kolmen lapsen perhe. Kaksi tyttöä on 7 ja 3 vuotta, ja poika on 3 kk. Vaikutti kokonaisuudessaan melko hyvältä mutta haluan kysellä vielä tarkemmin tuosta kulttuurista ja miten se vaikuttaa perheen elämään.
Perhe nro 2, joka asuu siis länsirannikolla, ei ole ottanut yhteyttä vielä uuden puhelinsoiton merkeissä. Haluan kovasti tietää minkälainen perhe on kyseessä, sillä siitä pienestä mitä kertoi, vaikutti ihanalta!
Perhe 3. kanssa viestiteltiin hiukan, enkä oikein innostunut heistä, joten ilmoitin heille etten ole kiinnostunut. (kamalaa sanoa ei)
4. perhe Texasista 3 vuotiaan ja vastasyntyneen lapsen kanssa ollaan viestitelty myös ja monin puolin vaikuttavat mukavilta ja talo on ainakin hurjan iso. Sain kuitenkin heidän päiväaikataulun ja talon säännöt, jotka vaikuttivat aika tiukoilta. Säännöt kuullosti suurelta osin ihan järkeviltä ja ne voin hyväksyä, ja varmasti päiväaikataulukin menee, se oli oikeastaan vaan tyypillinen esimerkki päivästä. Mietityttää vaan se miten tarkkaan kaikki on kerrottu ja laadittu. Siis oikeasti, olen itsekin melko järjestyksenhaluinen mutta tuo pisti silmään vähän turhan paljon. Täytyy vielä kysellä lisää ja vaikka soitellakin jos tuntuu. Tytön osalta, kun sillä oli se outo sairaus tms, sain vähän lisää tietoa. Hän siis on melko lailla vegaani, eli ei syö mitään lihaa, kalaa, kanaa tai soijaa, vaan kasviksia ja hedelmiä, pastaa ja riisiä. Vaikeuttaa vähän kokkaamista. Vähän kyllä mielenkiinto laski tätä perhettä kohtaan mutta pitää tosiaan vielä katsella. Jospa perhe 2 ottaisi yhteyttä, tai perhe 5 olisikin hyvä?
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Kolmas ja neljäs perhe
Perhe kakkosen kanssa piti soitella viikonloppuna mutta heille tuli esteitä, joten koitetaan uudelleen varmaan tällä viikolla. Tänään vietin päivän kaupungilla etsien paitaa joka sopii jo ostettujen housujen ja takin kanssa valmistujaisiin. Löysin ihanan hameen, siihen sopivan paidan, sukkikset ja pitkähihaisen paidan päälle. Hupsista, mutta ne oli niin ihania! Kävin possuilemassa Mäkkärissä ja kyläilin koulukaverin luona. Hänellä on kohta vuoden ikäinen tyttö joka on niin suloinen! Helppo hoidettava jota saa riepotella ja kieritellä miten sattuu. Sellaiset on parhaimpia :D
Siskon perhe tuli kotiin tänään (sain marianneja). Kummityttö oli suloinen kun se hetken aikaa ihmetteli että nyt ollaan kotona, ja sitten se tuli miun syliin sohvalle istumaan ja touhusi vaikka mitä. Sain hyvän anatomian kertauksen taas, missäs ne hampaat ja hiukset onkaan. :P Laivalla oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja pallomeri oli aika huippu! Kotiin tuli ainakin oma pieni laiva ja hylje (unohdin sen nimen!). Tytsä kiipesi miun matkalaukkuun ja auttoi ihan oikeaoppisesti laittamaan sen kiinnikin (eli kiivetään päälle makaamaan!) Kotiin lähtiessä sain monet halit ja lentosuukonkin, ja kyllä ihan oikeita pusuja. Torstaina tai viimeistään perjantaina ne tulee miun luo kylään!
Matkalaukun kanssa matkattiin junalla (jossa se oli liian iso pendolinon laukunsäilytystilaan) ja juoruttiin uusimmat aupairasiat puhelimessa, koko vaunun kuullen. Minkäs sille voi kun on niin hyvää jutteluseuraa :D Muiden onneksi meidän puhelu katkesi tunneliin. Kotimatka taitettiin asemalta kävellen. Painoa laukulla oli 15 kiloa, joka tuntui hyvin käsissä kun ylämäkeen hiekalla ja jäätyneellä muhkutiellä veti. Mutta perille päästiin!
Sähköpostiin oli tänään tullut Eurilta kyselyä kakkosperheestä, ja lisäksi kaksi uutta perheiden yhteydenottoa. Eli saldona jo 4 perhettä. Hurja vauhti... Kolmosperheessä on kaksi lasta, 9 ja 7 vuotiaat, sekä koira, Connecticutista eli läheltä New Yorkia. Tämä perhe haluaa soittaa ilmeisesti tänään. En tiedä pitääkö miun vastata tuohon viestiin vai ei. Jotenkin tämä ei kuitenkaan sytyttänyt mielenkiintoa millään tavalla.
Nelosperhe taas vaikutti tosi mukavalta. Heillä on 3-vuotias tyttö (melkein kyllä koko ajan ajattelen poikaa kun nimi on niin hämäävä) ja toukokuussa on laskettu aika toiselle tytölle (jonka nimi myöskin tuo mieleen pojan). Ja kaksi koiraa! Asuvat Texasissa. 3-vuotiaalla oli joku hämärä sairaus tai vastaava, jonka takia ruokien kanssa pitää olla tarkkana että ne tulee säännöllisesti, ja ilmeisesti jotain ruokaa ei saa syödä. Perhe kuitenkin laittoi tosi paljon tietoa itsestään, millaisia ovat, vähän talosta (joka on ISO) jne. Tuo sairaus vähän arveluttaa, että kuinka paljon se vaatii huomiota mutta täytyy kysellä siitä tarkemmin.
Päivän kävelysaldo: n. 12 km, joista 2,2 km vetäen 15 kilon painoista laukkua perässä. Huomenna varmaan tuntuu!
Siskon perhe tuli kotiin tänään (sain marianneja). Kummityttö oli suloinen kun se hetken aikaa ihmetteli että nyt ollaan kotona, ja sitten se tuli miun syliin sohvalle istumaan ja touhusi vaikka mitä. Sain hyvän anatomian kertauksen taas, missäs ne hampaat ja hiukset onkaan. :P Laivalla oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja pallomeri oli aika huippu! Kotiin tuli ainakin oma pieni laiva ja hylje (unohdin sen nimen!). Tytsä kiipesi miun matkalaukkuun ja auttoi ihan oikeaoppisesti laittamaan sen kiinnikin (eli kiivetään päälle makaamaan!) Kotiin lähtiessä sain monet halit ja lentosuukonkin, ja kyllä ihan oikeita pusuja. Torstaina tai viimeistään perjantaina ne tulee miun luo kylään!
Matkalaukun kanssa matkattiin junalla (jossa se oli liian iso pendolinon laukunsäilytystilaan) ja juoruttiin uusimmat aupairasiat puhelimessa, koko vaunun kuullen. Minkäs sille voi kun on niin hyvää jutteluseuraa :D Muiden onneksi meidän puhelu katkesi tunneliin. Kotimatka taitettiin asemalta kävellen. Painoa laukulla oli 15 kiloa, joka tuntui hyvin käsissä kun ylämäkeen hiekalla ja jäätyneellä muhkutiellä veti. Mutta perille päästiin!
Sähköpostiin oli tänään tullut Eurilta kyselyä kakkosperheestä, ja lisäksi kaksi uutta perheiden yhteydenottoa. Eli saldona jo 4 perhettä. Hurja vauhti... Kolmosperheessä on kaksi lasta, 9 ja 7 vuotiaat, sekä koira, Connecticutista eli läheltä New Yorkia. Tämä perhe haluaa soittaa ilmeisesti tänään. En tiedä pitääkö miun vastata tuohon viestiin vai ei. Jotenkin tämä ei kuitenkaan sytyttänyt mielenkiintoa millään tavalla.
Nelosperhe taas vaikutti tosi mukavalta. Heillä on 3-vuotias tyttö (melkein kyllä koko ajan ajattelen poikaa kun nimi on niin hämäävä) ja toukokuussa on laskettu aika toiselle tytölle (jonka nimi myöskin tuo mieleen pojan). Ja kaksi koiraa! Asuvat Texasissa. 3-vuotiaalla oli joku hämärä sairaus tai vastaava, jonka takia ruokien kanssa pitää olla tarkkana että ne tulee säännöllisesti, ja ilmeisesti jotain ruokaa ei saa syödä. Perhe kuitenkin laittoi tosi paljon tietoa itsestään, millaisia ovat, vähän talosta (joka on ISO) jne. Tuo sairaus vähän arveluttaa, että kuinka paljon se vaatii huomiota mutta täytyy kysellä siitä tarkemmin.
Päivän kävelysaldo: n. 12 km, joista 2,2 km vetäen 15 kilon painoista laukkua perässä. Huomenna varmaan tuntuu!
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Matkakaveri
Laukun ominaisuuksiin kuuluu keveys, kova kansi, isot laakeripyörät (2 kpl), kantohihna kahdella sivulla, teleskooppivetokahva, ihana ja tunnistettava väri, kolme avainlukkoa ja numerolukko, sisällä sivutasku, välilevy jossa tilaa papereille, sekä kuminauha. Tilaa löytyy 96 litraa ja mitat 74x48x26 cm.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)