Matkaa maalla, merellä ja ilmassa

PE 31.12. -SU 2.1.

Perjantaina muistettiin aamulla että meillähän on pitsa pakkasessa, joten paistettiin se ja lähdettiin metroilemaan. Ajettiin parilla eri metrolla Long Beachille jossa hetken aikaa ihmeteltiin missä ollaan ja mihin mennään, sitten käytiin kysymässä ohjeita pitsapaikasta, jossa mies tarjosi meille iPhonen jolla päästiin nettiin. Ystävällistä palvelua. Löydettiin kohteemme ja päästiin juuri ajoissa sinne kun vähän aikaa ehdittiin ihmetellä mihin taas mennään. Mutta valaita katselemaan lähdettiin. No, laivalla oli heti kylmä jo satamassa joten siirryttiin aika pian sisätiloihin kaakaolle, jossa mie hengailin suuren osan ajasta ja Amma siellä takakannella kun tuli merisairaaksi :/ Ihan kovasti ei nähty mitään, varmaan vakiopaikallaan kai öljylauttojen alustoilla loikoili kymmeniä merileijonia joita tuijotettiin ja kuvattiin. Oltiin kyllä näkevinämme ainakin yhden valaan kun Amma ensin sanoi että näytti niinkuin tuolla oisi ollut mutta se olikin vissiin aalto. Sitten seurattiin kun kaikki linnut siitä lähistöltä ja vähän matkan päästä kerääntyi sinne missä luultiin nähneemme valas. Tai delffiinikin saattoi olla. Ja vielä joku nainen tuli sanomaan että ihan kuin tuolla oisi ollut valas, joten myö päätettiin että se oli, nähtiin ainakin ehkä yksi. Muuten meillä kävi vaan huono tuuri, mutta hei, ”tulkaa 2 viikon päästä uudestaan, sitten varmaan näette kun valaskausi on kunnolla menossa”. Joo.

Nälkähän tuolla laivalla tuli joten takaisin mennessä pysähdyttiin syömässä alkupaloja :D Niin kova nälkä ei ollut. Metroiltiin takaisin hostellille, joka uudenvuodenaattona oli vähän hankalampaa kun mein metropysäkki oli suljettu, joten käveltiin seuraavalle, josta päästiin minimetrolla seuraavalle josta sitten päästiin siihen oikeaan. Ei kovin paha.

Illalla oli tietysti kovat uudenvuodenbileet mein hostellilla ja joka paikassa muuallakin. Myö käytiin puolen yön aikaan kävelemässä hollywood boulevardilla ja hetki ennen puoltayötä käytiin miettimään onkohan täällä mitään raketteja ollenkaan kun yhtään ei olla vielä nähty ja ihmiset vaan kävelee eikä mitään näytä odottavan. Tasalta kuikuiltiin joka suuntaan ja näytettiin varmaan oudoilta. Sitten mietitiin että Long Beachilla oli ainakin 12.20 ne tulitukset että jos se onkin joku virallinen aika täällä, joten odoteltiin lisää, ja näytettiin oudoilta. Eikä mitään. Luovutettiin ja lähdettiin kävelemään takaisin hostellille, ja matkalla nähtiin pieni vilaus muutamasta kotikokoisesta raketista! Jee! Siinä meidän uudenvuoden bileet ja ilotulitukset. Kyllä voi sanoa että Suomessa on hienommat tulitukset kuin Hollywoodissa.

Uudenvuoden yö meni yllättäen kuunnellessa toisten juhlimista. Mein hostelliin oli tullut lisää ruotsalaisia jotka hyvin tyylikkäästi eivät välittäneet että jotkut saattaa nukkua. Siellä ne mekasti aamuneljään asti meidän hostellihuoneen keittiössä, kunnes joku hostelliväestä tuli sanomaan että nyt pitää olla hiljaa. Jes. Vihdoin saatiin nukkua, kokonaiset 4 tuntia.

Amma nimittäin joutui lähtemään kotiin L Aamupakkailua ja viimeisiä ruisleipiä syötiin ja lähdettiin sitten metro ja bussimatkalle kohti LAX lentokenttää. Kovasti Ammalla oli matkatavaraa mukana, piti ihan ylimääräisestä matkalaukusta maksaa kentällä. (En kyllä myönnä että yli puolet tavaroista oli miun.) Mäkkäriruokaa suuhun ja sitten piti jo sanoa surulliset heipat taas, mutta tällä kertaa alle puoleksi vuodeksi! Tuunhan mie jo 5,5 kuukauden päästä kotiin! (4,5 enää töitä!)

Seikkailin kolmella eri metrolla hostellille ja sain neuvoa paikallista käyttämään metroa ekaa kertaa. Toivottavasti löysi perille. Loppuaika meni vähän surkeissa mielin kun yksin piti olla ja tehdä ja englantia oli pakko taas puhua. Kävin kurkistamassa Hollywood museon läpi heti kun metrolta tulin. Sinne näyttelijät, tuottajat yms tärkeät luovuttavat tai lainaavat hallussaan olevia vaatteita tai muita materiaaleja joita on elokuvien teossa käytetty. Aitoa tavaraa siis!

Kävin suihkussa kun se vihdoin oli taas siivottu ja sain sen kyllä taas yhtä likaiseksi kuin se oli kun ei se putki vetänyt, jäi kaikki vesi vaan lillumaan ammeeseen. Suihkussa muistin miettiä sateenvarjoa jota saattaisin tarvita seuraavana päivänä, mutta tajusin ettei se kyllä täällä hostellihuoneessa ole. Koitin sitä vielä ettiä mutta totesin että taisin jättää sen Disney-kauppaan kun käytiin syömässä. Muistan miten täti sanoi että sen voi jättää pahvilaatikkoon oven viereen, ja kun jätin sen niin ajattelin että enhän mie sitä tuolta muista pois ottaa. Enkä muista ottaneeni, joten lähdin kävelemään kiireessä sinne (halusin katsomaan tiettyä elokuvaa) mutta ei ne sitä löytäneet. Pyysivät tulemaan parin päivän päästä uudestaan (ihan kuin se ilmestyisi jostain). No sitten koitin kiirehtiä elokuviin mutta liian paljon väsyi jalat joten mie luovutin, kun en halunnut olla taas viittä minuuttia myöhässä (meillä oli joku 5 minuutin kirous kun joka paikasta vähän vaan myöhästyttiin jos niin kävi), joten olin 10. (tuossa teatterissa ei lasketa sisään sen jälkeen kun elokuva on alkanut joten turhaan olisin edes yrittänyt). Takaisin hostelliin ei tehnyt mieli mennä joten valitsin leffaksi Little Fockers, mikä ei nyt ollut mitenkään paras komedia, mutta ihan siedettävä.

Tallustin sen jälkeen takaisin hostellille, pakkasin laukun valmiiksi ja kävin nukkumaan. Tai yrittämään sitä. Kolme tuntia taas kirosin niitä hiivatun ruotsalaisia jotka ei yhtään välittäneet edes koittaa olla hiljaa, yksikin tuli mein huoneeseen jossa mie ja israel-poika koitettiin nukkua ja puhui kovaan ääneen toiseen huoneeseen. Voi huoh! Vähän teki mieli sanoa jotain mutta päätin että nyt en kyllä, mie herään aamulla kuudelta ja en kyllä sitten yhtään välitä pidänkö meteliä vai en. Aamu meni siis aika kiukkuisesti kun olin saanut ruhtinaalliset 5 tuntia unta. Kolistelin tahallaan keittiössä, jätin vähän valoja päälle ja pari kertaa availin matkalaukkuakin kun jotain aina unohtui. Kävin viemässä lakanat ja pyyhkeen ulos (ja jätin valot päälle) ja kun tulin takaisin, miun huoneen ruotsityttö oli hereillä, se seisoi käytävässä ja sitten sammutti valot ja meni nukkumaan. Kaksi ruotsipoikaa jutteli siellä jotain ja mie niillekin jätin kiitokseksi edellisillasta valon päälle ja mennessä vielä paiskasin kovaa oven kiinni. Toivottavasti niitä ärsytti kovasti!

Matkasin samaa reittiä metrolla ja bussilla LAXille ja siellä huomasin että olin tottakai unohtanut ottaa varausnumeron ylös. Jonot oli pitkät ja miuta vähän mietitytti mitenhän mie saan lipun, mutta itsepalvelutiskillä pystyi visa-kortilta katsomaan varaukset ja sieltä valitsemaan oikean matkan (miulla nyt oli vaan tuo yksi). Jätin laukun ja menin turvatarkastuksesta läpi, jonka jälkeen miulla oli kaksi tuntia aikaa oleskella. Sen kulutin koneella ja lehtiä lukien.

Ensimmäinen lento meni Denveriin, Coloradoon. Istuin käytäväpaikalla joten en viitsinyt kuvia ottaa mutta upeat oli Kalliovuoret! Mietin että miksi mie en oo siellä... Siinä vieressä istui pariskunta joista mies koitti miuta jututtaa mutta yhtään en ollut tuulella joten mie aika tylysti vastailin vaan lyhyesti. Lennolla tajusin että eihän miulla ole toista lippua toiseen koneeseen. Vähän tuli paniikki että pitääkö miun mennä uudestaan check-inniin ja turvatarkastukseen, mutta riitti kun vaan kävi seuraavan lennon portilla sanomassa ja näytti henkkarin niin ne tulosti lipun. Huh! Hyvin miun matka suju :P

Toinen lento meni kivasti, sain ikkunapaikan mutta ei siitä mitään hyötyä ollut kun ei enää lennetty vuorten yli, ja yökin tuli nopeasti. Siellä mie vaan koitin nukkua paljon, ja söin matkaevääksi ostettuja nallekarkkeja. Minnesotassa sateli vähän lunta kun tultiin ja pakkasta oli yli 10 astetta. Mie ilman takkia pelkässä villapaidassa aattelin että vähänkö jäädyn mutta sisällä miulle tuli vaan kuuma joten oli kiva päästä ulos. Käsiä vähän palelsi mutta muuten oli ihan täydellinen. Kiitos uuden alpakka-villatakin (15%). Rebecca miuta oli vastassa, vaikka hetken mie hämmennyin kun näin Anja-aupairin saksasta, mutta se olikin jättämässä kaveriaan lennolle. Kotimatkalla olin ihan sekasin kun jotain ohjeita piti antaa suunnasta mutta kyllä nuo viimeiset kurvit meni ihan rutiinilla. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa.

Koppotikoppoti ihhahhaa!

KE 29.12. - TO 30.12.

Keskiviikko oli taas yllättäen sadepäivä. Aamu meni löhöillessä ihanasti, vähän hyvä välillä kerätä voimia tulevaa varten. Lähdettiin käymään Graumanin Chinese Theatressa, jossa oli joku jätti-iso valkokangas. Siellä pidetään paljon elokuvien ensi-iltoja (ei sitten mein aikaan yhtään ollut). Teatterissa kaikki oli nimensä mukaan tehty Kiinassa, upean näköinen teatteri se oli. Valkokangas oli tosiaan iso, kävin istumassa etummaisessa penkissä ja näin ehkä kolmasosan kankaasta kerralla jos sitäkään. Keskipenkeiltä näky oli jo aika loistava, sinne kuulema istutetaan kaikki julkkikset ensi-illoissa, parhaille paikoille.

Graumanin kierros päättyi ulkona, jossa tutkiskeltiin julkimoiden käden- ja kengänjälkiä. Laattoja on enää nelisenkymmentä jäljellä, joten jos sinne kukaan aikoo nimensä saada niin äkkiä vaan ura nousuun ja julkkikseksi!

Mein kierrospäivä jatkui kuuluisassa Kodak-teatterissa, missä Oscar-gaalakin pidetään ensi öö helmikuussa? Sisältä ei plööh saanut yhtään ottaa valokuvia koska Kodak-teatterin sisällä ei kukaan saa kuvata. Plööh. Ei ees tv (paitsi sitä oscar-gaalaa mutta vaan olikos se abc-kanava). Nähtiin mm. teatterin perustajan privaattihuone jossa on hämmentävät lasiseinät. Suoraan kun katot niin näät läpi mutta sivusuunnasta ei enää nääkään kun lasi menee sumeaksi. Päästiin kävelemään ykköstasanteelle, jolle päästetään vain ainoastaan oscar-ehdokkaat ja palkinnon esittelijät. Ja yleensä Kodakille muuten Oscareissa pitää olla henkkari, ja kamerat yms otetaan pois mutta myö sentään saatiin pitää :)

 

Itse salissa oli pieni remontti meneillään kun Circue de Solei tms tulee sinne ens kesänä pitämään showta kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, niin ne tekee jotain muutoksia lavaan. Nyt siellä oli iso syvä reikä keskellä näyttämöä. Mutta tiedättekö! Pääsen taas sanomaan että tuossa penkissä oon istunut kun kattelen Oscar-gaalaa!! Arvatkaa onko miulla hauskaa :D Tiesittekö muuten että Oscar-gaalassa ei ole yhtään ainutta tyhjää paikkaa. Jos siellä joku lähtee vessaan tai vastaanottamaan palkinnon niin kakkostasosta juoksee joku istumaan sen paikalle kunnes tämä tulee takaisin. Oscar patsas on myös melko arvokas, arvatkaapa? Tasan yhden dollarin, ja vain ja ainoastaan jos sen myy takaisin Oscar-raatihenkiömikäonkaan ketkä sen myöntää. Muille sitä ei saa ikinä myydä. Oi ja sitten Oscareitten jälkeen on tietysti ne bileet johon kutsutaan vaan ne jotka on voittaneet palkinnon ja jos paikkoja on niin sen hetken suosituimpia julkkiksia (viime vuonna Kristen Steward). Joka vuosi tuo juhlapaikka on täysin erilainen, siellä ei kuulema ikinä käytetä kahta kertaa edes samaa pöytäliinaa tai haarukkaa, ja joka vuodelle on oma teemansa minkä mukaan kaikki suunnitellaan. Vähän luksusta. 

Kodakin jälkeen käytiin vielä disneykaupassa syömässä namiruokaa, ja sitten mentiin nauttimaan Harry Potter elokuvasta tuossa Grauman teatterissa (ei siinä isossa missä käytiin, tää oli ns. normaali teatteri)

Torstai meillä oli niin ihana! Oih. Herättiin kerrankin molemmat ajoisa ja käytiin aamupalalla ja heti vuokraamassa pyörät. Se vähän arvelutti antaako ne meille kun aiemmin kysyttiin niin joku mies sieltä sanoi ettei niitä vuokrata kun niissä on joku vika. Okei. No mutta nyt oli eri mies toimistolla ja se hyvillä mielin antoi meille pyörät käyttöön. Jonotettiin vielä hostellihuoneessa ennen lähtöä että päästään käymään vessassa kun joku siellä suihkutteli ja sitten kuivasi hiuksia ja varmaan meikkasikin vielä. Kommuunielämän ihanuuksia. Mutta päästiin vihdoin lähtemään ja niin innoissaan oltiin matkaan pääsystä että ajettiin ekasta risteyksestä ohi. Ostettiin juomat mukaan ja sitten talutettiinkin pyörät loppumatkan kun ei jaksettu polkea ylämäkeä. Mutta silti oltiin perillä hyvissä ajoin, ehkä 10? Mentiin siis Hollywood kyltin lähistöllä olevalle heppa-tallille vuokraamaan hepat. Ekana meitä heti käskettiin pois kun hevoset säikähtää pyöriä (vaikuttaa hyvältä alulta). Sitten selitettiin että myö vuokrattais hevoset niin ne oli jo heti ystävällisempiä. Maksettiin ja allekirjotettiin sopimukset tyyliin taas että jos mitään käy niin ne ei ole vastuussa. 

 

Hevosten selkään hyppy meni hienosti, sitten sitä oltiinkin jo matkassa ja mie heti ekana mein joukkiosta, johon kuului myös opas. Mentiin hurja ylämäki ylös ja näkymät sieltä olikin jo tosi upeat. Mie kävin miun heppaa pysäyttämään että otan kuvan niin opas vaan totesi että pitää liikkua koko ajan. Okei joo. No tuli sitten jonkinmoisia kuvia kun toisella kädellä koitin hevosta pitää hallinnassa ja toisella kuvata.

 

Ratsastusreissu kesti kaksi tuntia ja oli aika ihana. Kylmä siellä vähän tuli ja huipulla tuuli. Miun heppa onnistui puolivälissä säikähtämään jotain ja kävi pyörimään ympyrää ja Amman heppa sitten teki samaa perässä kun se matki kaikkea mitä miun heppa teki. Saatiin kuitenkin hevoset hallintaan ja vähän sydän tykyttäen jatkettiin matkaa. Takasin tullessa samassa kohtaa kävin miettimään että toivottavasti se nyt ei säikähdä samaa mutta näin  että se katteli johonkin puskaan mitä se aiemmin säikähti, joten käänsin vaan päätä pois päin, sitten se meni hyvin.

Takasin päästyä oli jalat kyllä niin jumissa ja vielä kun piti välillä potkia hevosta että se menee eteenpäin, niin auh. Onneksi nainen joka miut auttoi alas oli mukava ja nauroi ja sanoi että tietää kyllä, se vähän tuntuu. :D Tipattiin vielä mein opas ja sitten säikytettiin hevosia lisää mein pyörillä ja lähettiin poispäin. Käytiin vielä kävelylenkillä kukkulalla, ja otettiin ihania kuvia hollywoodkyltin kanssa. :) Ai joo ja evästauko meillä oli myös. Mutta ei jätetty roskia. 








Takasinpaluumatka hostellille sujui nopsaan kun koko matka oli alamäkeä. Tehtiin pastaa lounaaksi ja sitten jatkettiin matkaa pyörillä. Vähän jo mennessä tuntui kylmältä mutta kun Beverly Hillsiin päästiin niin oltiin molemmat ihan jäässä, joten käytiin ruokailemassa. Koitettiin kovasti pitää silmämme auki julkkisten bongaamiseksi mutta yhtään ei nähty. Paitsi kyllä ainakin Tom Cruise ajamassa autoa. Ja pari muutakin mutta en muista niitä nimiä mitä keksittiin sillon..

Paluumatka takaisin hostellille oli aika tosi kylmä. Ja vessakin piti etsiä ennen kuin pystyttiin kunnolla polkemaan, joten Amma kävi ostamassa teetä tee-kaupasta. Jonkin aikaa poljettiin ja pysähdyttiin teelle ja kahville mutta kun niiden jälkeen lähdettiin ulos ja oltiin taas jäässä niin päätettiin ottaa bussi lähemmäs. Eli ei kun pysäkille, ja pyörät bussin pyörkoukkuun kiinni (melkein osattiin tehdäkin se) ja köröteltiin kivasti lämpimässä. Hostellilla sitten heti lämmitys päälle ja kuumaan suihkuun.

(puuh tätä kuvien latausta kun ne menee aina ihan väärään järjestykseen ja monta vaihetta enemmän nyt kuin ennen.. aikaa siis kuluu..)