Terveisiä Los Angelesin ihanan vetisestä säästä! Aloitetaan matkakertomus ihan sieltä alusta, Minnesotasta. Perjantai meni pakkaillessa ja vielä myöhäisellä Caribou Coffeella Samin ja Rebeccan kanssa tavatessa. Vielä niin ihanasti sai pitää talvikenkiäkin :) Lauantaina aamulla sovittiin että lähdetään 8.45 koska lasten autoon lastaamiseen menee aikaa. Selvittiin siitä kymmenessä minuutissa ja 8.55 oltiin matkalla lentokentälle. Meidl oli ihan katellinen miun matkasta ja olisi halunnut tulla mukaan, Minnie oli reippaalla tuulella ja Shnimpu nyt höpötteli omiaan. Annoin kaikille halit ja sitten olin yksin lentokentällä matkalaukkuni kanssa. Minneapoliksessa kaikki meni hyvin, aikaa vaan oli puolitoista tuntia ennen lentoa, ja se meni suht reippaasti suomalaiset (iso?)vanhemmat omaavan miehen kanssa joka elää suomalaisessa mökissä jossain metsässä ja lämmittää mökkiä saunalla. Löyly-sanaa se koitti oppia lausumaan, ja mie sille sitten kerroin vielä vastan käytöstä. Siitä se kiinnostui ja lupasi kokeilla ensi kesänä. Ei se mitään suomea kovin muuten osannut.
Arizonasta lähtiessä miun viereen istui taas mies, tällä kertaa matkustelevaa tyyppiä oleva. Se oli asunut vuoden Alaskassa jossain saarella ja kertoi miten siellä oli aina 2,5 metriä lunta ja puoli tuntia piti pukeutua ennen kun voi lähteä ulos. Mutta nyt se oli matkustamassa Filippiineille jossa se on asunut kanssa jonkin aikaa. Miulle tuli noitten lentojen aikana kuumetta, joten vähän alkoi väsy painamaan. Matkalaukku tuli ajallaan ja shuttlenkin sain hetken soittelun jälkeen. Se tosin miut onnistui ensin ajamaan väärälle hostellille ja sitten meni ekstra 20 minuuttia vielä matkaan.
Banana Bungalows oli ensivaikutelmaltaan aika rähjäinen mutta mie vaan purin osan tavaroista, lakanat laitoin sänkyyn ja parin tunnin unien jälkeen kävin kaupassa ja kiertelemässä vähän lähiseutua. Illalla täällä oli bileet ja mie vaan tylsänä nukuin, kuulin vaan kun välillä joku kävi tässä sisällä ja pyyteli anteeksi.
Sunnuntaina mie olin hereillä jo kahdeksan jälkeen aamulla ja totesin siinä että mikäs siinä, lähdenpä aamupalalle ja tallustelemaan ympäriinsä. Nettiä mie koitin kovasti käyttää mutta ei se aina toimi täällä ylhäällä. Vähän ennen yhtä lähin lentokentälle Ammaa vastaan. Tiedossa oli että se Lontoon lennon sijaan tuleekin Hongkongista ja milloin lennon pitäisi olla täällä, joten vähän arpomalla jäin pois shuttlen kyydistä. Se ohjasi kuitenkin oikeeseen paikkaan ja siellä infossa selitin tilanteen, josta sain lennon numeron. Taululta sitä sitten metsästin mutta yksi tv-ruutu oli juuri sopivasti pimeänä joten juuri ne mitä tiesin, Hongkong ja kellonaika puuttui mutta enpä mie voinut muuta kun odottaa. Ja odottaa. Sitten vihdoin Amma tuli sieltä, ja ilman matkalaukkua! Hahpah! Ne oli hävittäny sen Hongkongissa kun vaihto oli ollut niin lyhyt. Koitettiin selvitellä asiaa siinä onnistumatta. Hostellille matkattiin taas shuttlella ja illalla käytiin turvallisesti Subwayssa syömässä.
Tavattiin julkkistalokierroksella australialainen poika Jared jonka kanssa sovittiin että mennään päivälliselle Hard Rock Cafe’seen myöhemmin. Kun tavattiin siellä niin se toi 10 minuuttia sitten tapaamansa Belgialaisen ”Vi”:n mukanaan. Meillä oli kiva ilta, ruoka oli hyvää ja keskusteltiin paljon eri aksenteista (ja aksenteilla) ja eri kielistä ja sanoista miten lausua ne amerikkalaisittain. Siinä oli se tiistai meidän osalta.
Hostellilla käytiin lämpimässä suihkussa ja otettiin päiväunet. Illalla lähdettiin In-n-Out burgeriin syömään (siellä kuulema on parhaat hampurilaiset) ja sen jälkeen käveltiin vähän lisää ja mentiin leffaan katsomaan How do you know, joka paikoitellen oli ehkä vähän tylsä mutta johtui varmaan väsymyksestä, muuten siis hyvä leffa.
Matka, voinko sanoa, oli hiukan jännittävä ja turhauttava. Los Angelesia ei ole tehty pyöräilijöitä varten. Ajettiin etukäteen selvitettyä reittiä pitkin ja vähintään neljä kertaa mein piti palata takasin päin kun huomattiin että pyörätie/jalkakäytävä loppuu tähän ja jatkuu toisella puolella. Kerran sitten se loppui kokonaan tieosuudella jossa autot ajaa ainakin 80km/h ja mutkaista tietä. Hetki mietittiin että pitääkö tässä luovuttaa vai yritetäänkö, mutta koska matka seuraavaan risteykseen ei ollut mitenkään järettömän pitkä, päätettiin jatkaa. Siinä myö sitten käveltiin tien reunusta ja talutettiin pyöriä sivulla toivoen että autoilijat tajuaa väistää. Hyvin se lopulta meni mutta hiukan turhan hankalaksi tehty kulkeminen.
Miepä jaan tätä tarinaa nyt vähän ja jatkan WB studioilta seuraavassa tekstissä. Laitan tuosta julkkistalokierroksesta kuvia kun ollaan Amman kanssa saatu pähkäiltyä mikä talo oli kenenkin.
