Minnesotaan siis!

Eilen illalla odottelin 9.30-10.00 pm jännittyneenä josko perhe soittaisi. Kännykkä oli latauksessa ja kaikenlaista mielessä. No ei ne sitten soittanut, yhdeltätoista uskalsin mennä nukkumaan. Tänään sitten tuossa 9 aikaan illalla testailin google talk-ominaisuutta ja kuulokkeiden kuulumista ihan varmuuden vuoksi. Olin laittanut sähköpostia että nettiyhteys on kyllä välillä huono mutta google talkia voidaan kokeilla. Kymmenen aikaan ajattelin että pöh, meen laittamaan pyykkejä kuivumaan. Onneksi äiti oli sisällä, ja huusi että nyt se soi! Olin ihan että wooot! Juoksujalkaa puhelimen luo ja tuntematon numero soittaa (yleensä äiti on se joka soittaa tuntemattomasta). Ööh. "Heidi". Sitten jotain epämääräistä nimien vaihtoa, "heyn" sanomista ja kyselyä kuuleeko toinen. Vähän linjat pätki ja rätisi välillä mutta se oli odotettavissa.

Koko keskustelu oli niin ihana kun toinen todellakin ymmärsi jos en jotain kuullut tai tajunnut ja toisti tosi hyvin sitten parikin kertaa jonkun asian. Jotain meni kyllä välillä ohi mutta ilmeisesti ne ei olleet kysymyksiä kun "jeah" riitti vastaukseksi :D Sain kuitenkin kehuja miun englannin taidoista :)

Perheen äitin kanssa siis juteltiin kun isä oli matkoilla, ja hyvin tultiin juttuun (niin kuin tähän mennessä koko ajan). Se kyseli miulta mm. mitä automerkkiä oon ajanut (no Toyota!), ja mitä teen jos vauva itkee ja samaan aikaan tyttö 3 v pyytää pukemaan mekkoon. Päätettiin että tää on nyt tässä! Eli jos nyt todellakaan ei tuu mitään ihmeempiä muutoksia niin mie lähden 17.5.2010 lentokoneella New Yorkiin viideksi päiväksi ja siitä loppuvuodeksi Minneapolikseen, Minnesotaan. :) Jee! Ihan tosi jännä fiilis. Jossain vaiheessa puhelua tuli sellanen jännä tärinä käsiin ettei osannut olla paikallaan ja se vähän jatkuu vieläkin. Vaikka en mie kyllä edelleenkään tajua mitä mie oon tekemässä tässä, kunhan vaan oon jotain papereita täytellyt ja lähetellyt ja viestitellyt englanniksi. Ehkä sitten lentokoneessa huomaa mihin sitä on ryhtynyt.

Huomenna soittelen varhaiskasvatuspäällikölle oisko niillä miulle töitä. Tai sit meen vapaaehtoiseksi. Ja myöhemmin ehkä harjottelijaksi niin saisin enemmän rahaa. 

PS. Kevennys tähän loppuun. Vein miun Mini-McLite (Maglite/Maclite) -taskulampun Anttilaan koska en saanut patteriluukkua auki (tiedän, säälittävää), mutta kun sitä 4 raavasta miestä oli yrittänyt käsivoimin, vipuvarrella ja puristimen avulla avata tuloksetta, niin tuli vähän parempi mieli, etten olekaan vain heikko nainen. Taisin olla päivän haastavin asiakas. Taskulamppu jäi sinne ja ehkä joku päivä toivottavasti saan sen takaisin korjattuna.