Kuukausi lähtöön

Näin se on. Tasan kuukausi, 30 päivää, ja mie oon korkealla taivaalla, matkalla uuteen maailmaan. Tai no, ainakin maahan. Kuukauden kunniaksi ajattelin antaa tutuille tämän blogin osoitteen, jotta he pääsevät lueskelemaan mitä vuoden aikana tapahtuu. Tervetuloa siis uudet lukijat lukemaan. Muistakaahan kertoilla usein mitä Suomeen kuuluu! Kommenttiboksiin tai sähköpostilla on kätevintä.

Kerron tässä tiivistetysti mitä oon aiemmin kirjoitellut, jos joku ei halua, jaksa tai kerkeä aiempia tekstejä lukemaan. Pääsette sitten heti kärryille. Kaikkihan alkoi jo viime kesänä kun päätin lähteä aupairiksi, perustin tämän blogin ja laitoin hakemuksen EurAuPair-järjestölle, jonka kautta olen nyt lähdössä USA:han. Välissä ehdin pohtia lähtisinkö kuitenkin Skotlantiin, mutta lopulta USA vei voiton, koska sinne tulee harvemmin muuten lähdettyä, ja järjestön kautta on nyt helppoa ja edullista lähteä. Tammi- ja helmikuu meni tiiviisti opinnäytetyötä tehdessä, ja maaliskuu sitten kirppistavaroita myydessä ja muuttaessa, ja lopulta valmistuin koulustakin.

Maaliskuussa aupair-asiat alkoivat edistyä kovaa vauhtia kun sain laitettua hakemuksen eteenpäin ja perheet alkoivat ottaa yhteyttä. Yllätyin miten nopeasti tuli monta perhettä, mutta oonhan mie tehnyt paljon lasten kanssa työn, koulutuksen ja harrastusten puolesta. Välillä meinasin mennä sekaisin kun oli monta perhettä joiden kanssa juttelin samaan aikaan sähköpostitse, mutta lopulta yksi perhe voitti sydämeni. 

Seuraavat kuvat eräältä metsäretkeltä

Ihanneperheeksi kuvittelin alun perin perus amerikkalaisen 4-5 jäsenen perheen. Isä, äiti ja lapset (2-7 vuotiaita) asuisivat jossain päin länsirannikkoa (siis Californiassa) tai Coloradossa. Päivät olisi töitä ja illat vapaata. Ja tietysti tulisin tosi hyvin toimeen perheen kaikkien jäsenten kanssa :)

Ilveksen jälkiä

No, ihan pieleen ei miun haaveet menneet. Host perhe asuu Minnesotassa mukavanoloisella lähiöalueella. Perheessä on kolme lasta, joista tytöt ovat 3 ja 7 vuotiaita, ja perheen juniori on n.4 kk poika. Isä on syntyisin intialainen ja äiti saksalainen. Työpäivät alkavat 8 aikoihin ja päättyvät 5-6 maissa (tämä on ihan normaalia aupairille). Päivään kuuluu vanhimman lähettäminen koulubussille, vauvan syöttö, nukuttaminen ja viihdyttäminen, sekä kolmevuotiaan pari kertaa viikossa "esikouluun" vienti. Tietysti muutakin perushoitoa, mutta kirjoittelen sitten myöhemmin tavanomaisesta päivästä kunhan sinne asti pääsen.

Tällä hetkellä olen harjoittelussa ryhmiksessä ja yritän totuttaa yksivuotiasta ettei se vierastaisi. Ei tule syömisestä oikein mitään jos mie yritän. Torstaina kyllä päiväunien jälkeen vaipanvaihto ja välipala sujui tosi hyvin. Viikon päästä matkustan kavereitten luo Jämsään hoitamaan 4 kk poikaa ja sieltä jatkan matkaa kummin luo Helsinkiin ja viisumihaastatteluun. Kansainvälisen ajokortin hakemus on postissa ja oottelen että saisin sen ensi viikolla. Muuten tuntuu olevan paperihommat melko kunnossa. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä kun vaan ehdin ja jaksan ne tehdä (täytyy mm. miettiä mitä mie pakkaan mukaan ja hankkia tuliaiset).

Mitähän mie vielä kertoisin. Hmm. No perhe vaikuttaa kaikin puolin tosi kivalta. Asenne elämään sekä lasten- ja kodinhoitoon on rento ja maanläheinen. He yrittävät olla ympäristöystävällisiä ja heillä on mm. sähköauto. Perheeseen ostetaan kolmas auto ns. aupairautoksi. Vanhin tyttö kyseli osaanko mm. vuolla puukolla ja leipoa. Suunnitelmissa on myös lähteä tyttöjen kanssa rannalle kesällä :) Itsellä on aikomuksessa etsiä partioryhmä jonka tapaamisissa ja ehkä leireillä joskus voisi käydä.

No, jospa jätän tämän kirjoituksen tämän pituiseksi, ja kirjoittelen lisää sitten kun aihetta löytyy. Nyt touhuamaan kummitytön kanssa vielä kun ehtii!