No ei nyt tuu kuvia kun ne on omalla koneella, jossa ei oo enää nettiä kun sen kaverille luovutin. Mutta tekstiä tulee :) Iskä tulee vartin päästä ja mie tässä syön yöpuuroa. Eilinen ilta oli aika hyper kun en millään olis malttanut nukkumaan käydä, kyl mie 10 sit jo nukahinkin, ehkä olisin aiemmin jo nukahtanut mutta siskon kanssa piti viestitellä vielä :) Ja nyt mie en tiie pitääkö kuitenkin ottaa kännykkä mukaan, koska vaikka se ei toimi USAssa, niin siinä on silti herätyskello, jota tarviisin New Yorkissa. Minnesotassa ei sitten enää tarviis koko laitetta kun herätyskello oottaa pöydällä miuta.
Läksiäiset meni niin kivasti, mie taisin kyllä niistä mainita jo eilen? Ei muisti ihan pelitä. Pakkaukset mie sain päätettyä, kamala projekti. kaks kiloa meni yli jossain vaiheessa, sitten piti luopua osasta kauneustuotteita (meinasin kirjottaa kauheustuotteita, mutta sehän on melkein sama :D)
Ihan tosi epätodellinen olo, jännittää ja harmittaa lähteä kun niin monta rakasta jää tänne. Toivottavasti tuo harmitus hiipuu lennolla. Tuhkapilvistä ei ollut mitään tuoreita uutisia Lontoon jälkeen, joten toivo elää että päästään lentämään :)
Laitan viestiä heti kun vaan pääsen perille ja löydän jostain koneen. Nyt pitää lähteä! Jaiks!
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi eiiiii! Vähä ristiriitaset fiilikset ku toisaalta on tosi innoissaa siun puolesta ku lähet ja pääset sinne ameriikan ihmemaahan! Mut sit taas, niiku sanoin, et kukas meitä tyttöjä nyt tulee kattoo :-/ No, jospa myö pärjätää ku päästää sit jossai vaihees soittelee! Risto lupas ettiä sen skype laitteet ja nettikamerat jne...
Oikein hyvää matkaa ja olemista siellä! Haleja ja terkkuja paljon Ristolta ja Idalta ;-)
T.Johanna :-D
Hyvin meni tyttären saattaminen lentokentälle. Enteellisesti Taipalsaarelta lähtiessä tuli suomipopilta lentäjän poika rallatus. :D
Heidi meinas väkisin kääntää nokan kohti Pieksämäkeä, alitajunta juttuja varmaan kun sinne viime vuodet reissaillu.
Loppumatka meni hienosti. Heidi ajoi koko matkan ilman taukoja, pääsipä kokeilemaan miltä tuntuu ajella sataakahtakymppiä lailisesti.
Haikealta tuntui erota turvaportilla kun vuoteen ei tod, näe lastansa. No onneksi tää ´nyky tekniikka´ antaa mahdollisuuksia viestintään.
Tsemppiä koko vuodeksi, pidä hauskaa. Käyn joku päivä hankkimassa kuulokkeet ja mikki niinkuin puhe oli.
t.iskä :)
Joo, keskellä yötä ajellessa ei aina tuu ajateltua ihan selkeästi :) Johanna, kyllä työ siellä pärjäilette, soitellaan vaan usein.
Lähetä kommentti