Ihmettelette varmaan otsikkoa. No, ensinnäkin 4 kuukautta. Tänään tuli täyteen 4 kuukautta USA:ssa! Kaikki tuntuu jotenkin juhlistavan kuukausiaan joten miekin taidan näin sopivasti vielä perjantaina lähteä kavereiden kanssa leffaan :)
8 kuukautta olisi töitä vielä jäljellä. Sehän on siis enää 2/3 vuodesta. Tai vaan.
Ja sitten se yksi kuukausi. No sehän on se mitä odotan kovasti, eli kuukauden lomailumatkailukuukausi. Suunnitelmat on vielä avoinna mutta jotain ideoita on, pitää kevääseen odotella ja katsella miten rahat riittää ja miten aikataulut sattuu yhteen. Mutta hauskaa siitä tulee joka tapauksessa!
Ja nämä yhteen laskettuna tarkoittaa sitä että olen taas Suomessa! En tiedä odotanko sitä innolla vai odotanko vaan. Toisaalta joo mutta täällä on hyvä olla, joten en kovin turhaan innosta itseäni ajattelemaan Suomea ettei tule liian iso ikävä. Äiti kysyi viime skype-puhelun aikana mitä haluan suomesta lähetettävän tänne. En osannut vastata kun suklaata ja salmiakkia nyt on tulossa jo joulun aikaan, samoin vähän ruisleipää ehkäpä. "Etkö kaipaa mitään Suomesta". Tottakai!! Kaikenlaista, mutta ei oikeastaan mitään mitä voisi tänne lähettää. Listalle kyllä tulisi oma koti(rauha), kaverit, perhe, vapaus esimerkiksi toimia sijaisperheenä adoptiokoirille ennen kuin ne löytävät pysyvän kodin, tutut maisemat.. Täällä on hyvä olla ja tiedän että tuun kaipaamaan tänne takaisin. Tottakai kaikki on erilaista, ja se tuntuu välillä oudolta, mutta se kuuluu asiaan. Ja kyllä ne hyvät hetket voittaa huonot mennen tullen.
Minnie on alkanut ymmärtämään vähän omaa käytöstään. Ei sillä että se aina käyttäytyisi paremmin mutta kun ollaan koitettu keskustella miten ihmisille puhutaan ja miten jotkut sanat tekevät ihmiset surullisiksi, niin on tyttö välillä näyttänyt että osaa välittääkin. :) Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka kun mie luen kirjaa tai joskus sanon ylipäänsä mitä tahansa, Minnie suuttuu ja huuttaa että lausun sen väärin. Kiitos, tuntuu tosi kivalle. Ei siinä mitään jos kivasti sanoo mutta kun se tulee huutamalla. Mutta sitten välillä sieltä suloisesta suusta kuuluu "Heidi, you said it right!" iloisella äänellä :) (Heidi, sanoit sen oikein). Sitten käydään läpi miten kivalta tuntuu kuulla tuollaista. Ehkä se tuosta joku päivä vielä lisääntyy. Ja niinhän se on että jotkut päivät on parempia ja jotkut huonompia. Ja osaa ne muutkin olla välillä hankalia, tuntuu vaan että tuo 3 vuotta on muidenkin aupairien mielestä se kamalin ikä.
Mutta muihin asioihin. Eilen mie kävin uudestaan siellä mistä ostin rinkan, koska ne oli unohtaneet ottaa hälyttimen pois (ei muuten soinut ovella, eli tosi toimiva :P) En saanut hyvitystä vaikka kovasti koitin kysyä :(
Samalla reissulla kävin kiertämässä yhden puiston/lenkkeilymaaston osion läpi. Saatiin postissa ns kortti, jossa kehotettiin kiertämään 4 tai 8 puistoa (miten park suomennetaan? puisto on niin eri asia kun park..). Joka puistosta saa merkinnän vihkoon kun on kävellyt reitin läpi. Sitten kun on 4 tai 8 merkintää niin voi osallistua kilpailuun. Mie omin kortin itselleni ja nyt on jo kaksi puistoa käyty kävelemässä. Ensimmäisellä kertaa näin mm. ainakin 10 oravaa, 3 pupua, 5 peuraa ja yhden pöllön (ekaa kertaa elämässä!). Ja tietysti kasan muita lintuja. Tokalla kerralla kuulin kovasti rapinaa pusikoista mutta ainut mitä näin oli hurjan iso peura loikkimassa miuta karkuun. Kävin sitten miettimään että jos se olisi hirvi niin miun pitäisi lähteä juoksemaan karkuun koska hirvet on täällä kuulema ihan hulluja, ne vaan hyökkää kimppuun ilman mitään syytä. Sitten huomasin hahmon kävelevän miuta kohti ja vähänkö säikähin! Mutta ihminen se vaan oli, joka miulle sanoi että säikähti miuta :D Olipa hassua, molemmat säikyttiin.
Tässä jotain kuvia toiselta reissulta. (ekalla ei ollut kameraa mukana)
Tänään olin muuten tehokas ja siivosin vapaa-ajalla oman auton (sain myös sinne matot lattialle, ja vaihdoin omatoimisesti pyyhkijät!) ja sain vihdoin vaihdettua Ikea-bambuille veden. Olipas tehokasta. :D Ja huomenna hei meen tutustumaan animal rescuen vapaaehtoismahdollisuuksiin (vihdoin!) Eli kivaa luvassa :)
perjantai 17. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ihanata tekemistä siulla siellä taas ollu! Näyttää tosi kivalta nuo metsä maisemat! Kunnon eväsretki maisemia :)
Joko muuten oot sen suomalaisen aupairin kanssa ollu juttusilla, ootteko nähny?
Mietittii idan kans jos kerettäs skypettelee siulle viikonloppuna? Jos oot linjoilla... koitetaan katella meidän aikaa viiden-kuuden aikoi jos oot linjoilla :)
j-
Joopa täälä toinen halukas skypeilemään sunnuntaina, pääsen töistä klo. 18:00 puoli tuntii sen jälkeen.
hienot metsät. toi pöytämetsä kaipais vesuria selvästi, mut noi kukat hienoja. Rupeekos sieläkin syksy saapumaan kun rusottaa.
t.iskä
Moi! oon jo jonkin aikaa (hieman kateellisena) lueskellu tekemisiäs siellä valtameren toisella puolella. Sä tunnut viihtyvän siellä tosi hyvin! Matkakuume iskee!! :)
Sulla on tosi kivoja kuviakin. Etenkin toi voikukkakuva on mahti!
Mein ryhmäs on koht 7 kpl (vaik ei ihmisist kai kappaleina saa kyl puhuu) niin 3-vuotiaita :D
Siit vipost kuukaudest tulee varmasti aika kiva&upee, kunhan vaan päädyt valitsemaan tekemiset sun muut :) Joulustakin tulee upea!;)
Mie yritän säilyä ehjänä sinne asti, ni ei jää ruisleivät tuomatta :)
Se on ehkä joo tuo muistelu toisaalta, kun liikaa jos koko ajan aattelee, se saattaa vaan kasvaa ja kasvaa, hyvä osata nauttia asioista siellä joita pääsee tekee, kokee & nauttii, kun samoja tai ainakin erejä vaan täällä kohtailee.
Onks se kilpailu joku että voi jotakin voittaa? Palkintohan tuo bongailukin osaltaan on ;) Mie niin haluisin peuran nähhä, pitäs mennä useammin Anun kanssa lenkkeilee! aamulla.. ehheh..
Johanna: Jooh, puisto oli ihana :) Suomalaisen kanssa nähtiin itse asiassa tänään muttei keretty kovasti juttelemaan. ehkä myöhemmin..
Iskä: syksy alkaa vähän näkymään jo puskissa ja puissa. Tuo metsä näytti muuten aika paljon siltä ettei sitä hoideta vaan annetaan olla luonnontilaisena. Oli tosi raikas ilma hengittää!
Marianna: kiva kun luet :) Tänne saa tulla kyllä kylään, otan innokkaasti kaikki halukkaat vastaan :D kiitos, kuvaus on kivaa.
Amma: Kaikki 3-v ei onneks oo ihan kamalia. Ja päiväkodissa mie oon huomannu et monet käyttäytyy ihan eri tavalla ku kotona. Joo, koita elää turvallisesti, niin saadaan kiva joulu ja uus vuos.
Miun palkintona varmaan on tuo bongailu ja valokuvaus mutta voi siis osallistua kisaan jossa voi voittaa kauniin kuvan, niitä jaetaan kaksi. Ja sitä varten siis pitää olla joko 4 tai 8 merkkiä kerättynä. (jokuhan voisi toisaalta huijata ja käydä merkkaamassa eikä kiertää puistoa, mutta itsehän siinä menettää..)
hei mie oon 24/7 ihanan kamalan 3-vuotiaan kanssa, se on kyl toisaalta nii ärsyttävä ikä mut on se toisaalta ihanakii. mut nyt varsinkii ku mie oon äitiyslomalla nii välil tuntuu et pää hajoaa, tekis miel vaa lähteä karkuu ja jättää kiukku kiukuttelemaa:D
ihania syksyisiä kuvia, mie nii rakastan syksyä ja näitä ilmoja mitä täälläkii on, joku reilu +10astetta ollu nyt, sopivan viilee:)siel on varmaa lämpimämpi?
Suvi: joo niinpä. Sit kun se kiukkupuuska tulee niin Minnie ainakin pitää jättää omiin oloihinsa, muuten se ei lopeta ikinä. Toisaalta tosi kamala jättää lapsi huutamaan mutta toisaalta kiva päästä pois tilanteesta :P
Täällä on semmosta vähän alle 20 vielä, eli ei ihan kunnon syksy oo mutta kyllä se tuolta tulee :)
Säästä puheen ollen, tänne ´´luvassa´´ seuraavaa ;)
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/191316.shtml
heh heh.
t.iskä.
Lähetä kommentti