I almost fell over! That was the best rapid ever!

 Maanantai oli yleinen vapaapäivä USAssa. Miekin sain päivän vapaaksi ja sunnuntaina pohdin kovasti mitä haluan tehdä ekstravapaalla. (jos olisin saanut tietää aiemmin, olisin varmaan lähtenyt koko viikonlopuksi pois jonnekin) Illalla sitten sain idean ja viestittelin saksa Rebeccan (joo mie luovutin nimien salailuyrittelyt) kanssa ja vielä aamulla päiviteltiin ja tarkasteltiin suunnitelmia. Rebeccalla oli oikeasti työpäivä mutta se ovelasti sai sen vapaaksi hihii. Lähdettiin 11 jälkeen ajamaan pohjoisempaan päin kohti Duluth:ia ja oltiin juuri ja juuri ajoissa perillä, puoli kaksi. Ohjelmassa oli siis koskenlaskua. Jee!! No ensin vaihdettiin sopivat vaatteet, miulla oli kaprit, t-paita ja vedenpitävä takki sekä sandaalit ja miulla oli KYLMÄ! Asteita ulkona oli 15 ja tuuli kävi ikävästi. Mutta en alentunut märkäpukua vuokraamaan niinkuin monet muut.

Ennen kuin päästiin veneisiin, meille pidettiin kunnon puhe miten vaarallista koskenlasku on, siinä voi siis käydä niin että joutuu veden alle ja jos liian kauan siellä on niin alkaa hukkuminen ja sitten kuolee. Eli allekirjoittakaapas nämä lomakkeet niin jos teille käy jotai niin meille ei käy. Kaikki kirjoitteli kiltisti ja sitten pelastusliivit päälle, mela käteen ja veneeseen. Saatiin huomata että meitä oli vaan kolme meidän veneessä, normaalisti niissä oli viisi ihmistä, kuusikin mahtui johonkin. Mutta meitä vaan kolme, joka hiukan toi jännitystä pintaan että mitenkä tästä selvitään. Mie ja Rebecca saatiin etupenkin paikat, ja Matt (joku random tyyppi Duluthista, tosi mukava kyllä) otti peräpaikan. Kovasti se yritti meille vakuutella että hyvin se menee ja kyllä se osaa ohjata venettä, joten meidän piti vaan luottaa ja meloa eteenpäin.

Matkan varrella oli kuusi koskea. Eka oli ihan lälly, toinen oli jo jännä ja mentiin se muutamaan kertaan kun kukaan ei ekalla kerralla kuulema kastunut kunnolla. Meidät laitettiin menemään vielä yksi ylimääräinen kun saatiin hienosti ohjattua vene kuivana pois, mutta voi se viimeinen, myö kastuttiin ihan kokonaan. Veneen keula painui veden alle ja kaikki vedet vaan syöksyi meidän päälle. Arvatkaa naurattiko! No joo, ihan sikana!

Seuraavat kosket oli kanssa aika iisejä, piti vaan väistellä kiviä mutta se oli yksin Mattin huolena. Hyvin pärjäsi :) Pidettiin tauko (käytiin kyykkypissalla, vähän oli hauskaa pitkästä aikaa) ja palattiin veneisiin, jonne mie koitin päästä vyötärön syvyydestä mutta tipahdin vaan syvemmälle ja olin taas ihan märkä.

Viides koski oli ihan paras. Se tippui nopeasti melkein metrin alaspäin ja alla oli hurjia kuohuja ja miten se vesi nyt pyörii siellä. Hiukan jännitti mennä. Päästiin melkein hienosti alas mutta sitten mie ja Rebecca molemmat kaaduttiin taakse päin ja jäätiin selälleen veneen pohjalle jalat ja kädet pystyssä nauramaan kun saatiin taas monta litraa vettä päällemme. Mie en ees meinannut päästä sieltä ylös :D Saatiin katsoa miten muut tulee alas samalla kun kauhottiin vettä pois veneestä (se oli ihan täynnä). Yhden veneen etummainen kävi veden alla mutta pysyi silti veneessä (en tiedä miten se sen teki, se vaan hävisi yhtäkkiä ja sitten se oli takaisin veneessä). Viimeinen vene päätti heittää kaksi perämiestä laidan yli jättäen neljä tyttöä seilaamaan veneen kanssa. Ja tuli kyllä opittua: Mitä teet kun tiput veteen? JALAT YLÖS! (ettei osu kiviin ja jää jalka jumiin) Opin myös sen ettei kannata pitää huppua, koska kun tiput veteen, se täyttyy vedellä ja vetäisee siut virran mukana johonkin, mihin et halua. Ja se myös oli tärkeä, nojaa aaltoihin päin, kun siis tyrskyää niin nojaa eteenpäin ettet kaadu taakse niin kuin mie ja Rebecca onnistuttiin tekemään :D

Loppumatka oli sitten ihan melkein tuskaa. Edessä avautui aukea järvi, ja päivä sattui olemaan tosi tuulinen, joten melominen oli rankkaa. Kesti ikuisuuden päästä toiselle puolelle järveä vaikka saatiin ylimääräinen raavas mies melomaan meidän kanssa. Olipa ihana päästä bussiin ja matkata takaisin autolle vaihtamaan vaatteet.

Vaatteitten vaihdon jälkeen katseltiin kun oppaat oli ottaneet parista koskesta kuvia. Niitä oli tosi hauska katsoa, ilmeet oli ihan mahtavia! Mie tietysti nauroin välillä kippurassa ja poskiin sattui kun ei pystynyt lopettamaan. Ostettiin Rebeccan kanssa kaksi kuvaa, ne oli nuo edelliset.

Paluumatkalle lähdettiin auton lämmitin täysillä, Subwayn kautta. Vähän kävi väsyttämään ja mietin että on melkein pakko pysähtyä ettei aja ojaan mutta sitten yhtäkkiä mie piristyin ja loppumatka meni tosi kivasti autoja ohitellessa, välillä rankkasateessa ja salamoita ihaillessa ja sitten pimeellä kotiin kurvaillessa. Oli ihan ehkä paras päivä tähän mennessä. Ehkä. Kaikki on jotenkin eri tavalla kivaa niin ei voi sanoa mutta mie nautin tosi paljon!