Trip to South Dakota, part V

Nyt tulee sitten viimeinen osa tarinaa. Tiistaina lähdettiin ajamaan takaisin Minnesotaan päin. Otettiin nähtävyysreitti Badlandsien (paha maa) läpi ja siellä kuluikin aikaa ihan mukavasti. Badlandsit on tuhkan muodostamia vuoria, ja koska tuhka ei ole kovin kestävää materiaalia, sade ja tuuli on muokannut rinteitä vuosien saatossa. Siellä ei kasva juurikaan mitään, lähinnä heinää ja satunnaisia kukkia, käärmeitä ja vuohia. Käytiin visitors centerissä (vierailijakeskuksessa) missä mie ja Papa mentiin katsomaan video (joka paikalla on oma esittelyvideonsa, ihan mihin tahansa meneekään), Papa kyllästyi 5 minuutin jälkeen ja lähti pois, mie tykkäsin siitä kovastikin. Syötiin voileipiä taas lounaaksi ja jatkettiin matkaa kohti Sioux Falls cityä, jossa yövyttiin yksi yö hotellissa.

 elämäänsä kyllästynyt puiston vartija.

 Kuinka monta ötökkää bongaatte kahdesta ylläolevasta kuvasta?

 Heinäsirkat vaan hyppeli kun kävelin heinikossa.

Sioux Fallissa kävin taas iltauinnilla. Aamulla meidän matka jatkui taas kohti kotia. Pysähdyttiin pari kertaa tauolle. Lounas aiheutti eriäviä mielipiteitä kun toiset halusi intialaiseen ja mie ja Papa pitsapaikkaan, jossa mie kyllä söin salaatin, mutta se oli tosi hyvä salaatti. Ja paikka oli muutenkin erikoinen, sen omisti junien keräilijä, joten katon rajassa meni pienoisjunarata, ja sitten sen sai viheltämään pilliä aina tietyssä kohtaa. Myytävänäkin oli jotain junajuttuja. Juteltiin omistajan kanssa ja kävi ilmi että sillä oli ollut kolme suomalaista vaihto-oppilasta siellä, se muisti niiden nimet ja kaupungit mistä ne oli kotoisin. Ja Suomen itsenäisyyspäivän. Hauskoja kohtaamisia. Kotiin pääsy venyi kun saavuttiin juuri ruuhka-aikaan, sitten kuskilla meni hermot kun ei halunnut jumittaa 10 minuuttia ruuhkassa vaan meni kiertämään toista reittiä ja joutui siellä toiseen ruuhkaan. Eipä uskonut apukuljettajaa joka joka päivä kulkee samaa reittiä...

 

Käytiin sioux fallsin putouksilla, eikä siellä ollut rajotettu missä sai kävellä, toki oli omat kävelykäytävät mutta mie menin hyppimään sinne kiville ja ottamaan kuvia, niin sitten muutamat ihmiset jäi tuijottamaan että mitä ihmettä tuo tekee tuolla. mie seikkailin! ja oli siellä muutkin kävelleet.

Kotona sitten lähdettiin pikaisesti Meidlin koululle, sillä oli kouluvuoden aloituspäivä siellä, piti käydä tervehtimässä uutta opettajaa, valita pulpetti ja saatiin paljon papereita kotiin. Ilta olikin sitten tavaroiden purkamista ja arkihommien hoitamista. Matka oli kiva, niin sen vaivan arvoinen. Nähtiin paljon matkalla koska pysähdyttiin usein, ja nähtiin tärkeimmät perillä myös! Joku päivä olisi kiva palata katsomaan Crazy Horsea, kun se on valmis.

Huh, se siitä South Dakotasta. Toivottavasti oli kiva lukea :)