Vauhdin karmivaa hurmaa

Viikonloppu oli vauhtia täynnä.  Lauantai-aamu meni mukavasti Meidlin luistelua katsellessa, samalla keksiä syöden ja ilmaista kaakaota juoden. Palattiin kotiin ja mie nappasin pikaisesti jotain syötävää, sitten lähdettiin Rebeccan kanssa ensin etsimään miun huoneeseen valokuvakehyksiä (ei löytynyt Mamalle mieleisiä, etsintä jatkuu). Tarkoituksena on teettää suurennukset ja kehystää pari miun ottamaa kuvaa. Valittiin peurakuva ja kukkakuva. Noissa vaan tulostettuna testaillaan mikä näyttää hyvältä.

Sitten ajettiin huvi, vai pitäisikö sanoa kauhupuistoon. Kesällä huvia, syksyllä kauhua. Koska on halloween, tietysti. Huvipuisto oli muutettu suurelta osin kauhu-teemaan sopivaksi. Siellä oli yli 10 ns. pelottelupaikkaa, mihin siis käveltiin sisään, käytävää pitkin ja kulman takaa tai takanta tuli aina välillä joku säikyttämään. Mutta miun ihan lemppari oli hautausmaa, joka päivällä ei ollut pelottava ollenkaan, paitsi ehkä kun löydettiin Rebeccan sukunimi yhdestä hautakivestä. Rebecca näytti tosin melko iloiselta kun kuvaa otin.. :P Illalla pimeän tultua hautuumaa oli kuitenkin hurja! Sinne suhauteltiin savua/usvaa ja hautakivien takaa ja vähän jokapuolelta tuli tyyppejä säikyttämään ja vaanimaan ja seuraamaan vierellä kun kiltisti yritti kävellä pois. Se oli hauskaa! Tapasin siellä myös kivan miehen joka suostui valokuvaan miun kanssa :) Hienot maskit oli.

 Säätiedotus lupasi sadetta mutta oli ihan täydellinen sää! Pilvistä, heti kun päästiin tuonne ripsi vähän vettä mutta ei enää myöhemmin, vähän viileä; jos olisi ollut liian hyvä sää ei olisi ollut niin kammottavaa.

 Onko Culleneilla tai muilla vampyyreillä hautakiveä? En muista lukeneeni kirjoista mitään noista. on miullaki pohdinnat.. :P

Miten kuluttaa aikaa laitteisii jonottaessa? valokuvia!!

 Tää oli se kiva mies. Mitähän miun ilme koittaa sanoa... :P Tyyppi alkoi laulaa "ring around the rosie" eli piiri pieni pyörii kun juoksin hautakiveä ympäri karkuun. Sitten se alko mukavaks ja jutteli normaaleja.

 

Rebecca on ihan miun sielunkumppani tai vastaavaa. Kierrettiin kaikki hurjimmat laitteet vaikka jouduttiin jonottamaan vaikka kuinka kauan, etenkin illalla. (muutenkin meillä menee niin yksiin ajatukset ja tykkäykset aina) Päivällä ihmiset ei uskaltaneet tulla tuonne sademahdollisuuden takia.

Loppuillasta (paikka oli auki puoleenyöhön) löydettiin ihan parhain laite:

 Tuo lähti tosi nopeesti ja meni tosi kovaa! Alussa laskettiin kolmeen ennen kuin laite lähti liikkeelle mutta mie unohin kuunnella niin löin aika kivasti pääni istuimeen. Tuo oli tooosi hurja! Kiljuttiin ihan täysiä ja lopussa naurettiin :D Hööm.. Joo. Hiukset oli loppuillasta ihan takussa. En ees kotiin päästyä kehannut käydä selvittämään niitä. Ehkä ensi kerralla on fiksua laittaa ponnari?

Edellisen laitteen jälkeen tehtiin järjetön ratkaisu, maksettiin 20 dollaria ja lähdettiin tuollaiseen "keinuun". Tuossa alhaalla on video laitteesta, ei olla myö kyseessä mutta samalta se varmasti näyti.

 

Meidät puettiin ensin valjaisiin, köytettiin kiinni noihin vaijereihin, nostettiin ilmaan ("We're going to lift you up and you're going to fall down now" "What? Aaaiiik" Joskus englannin kielen ymmärtämisestä olis hyötyä. Ne siis kiristi vaijeria niin että jalat lähti alta ja ns kaaduttiin eteenpäin mutta jäätiin roikkumaan ilmaan.) annettiin viimeiset ohjeet ja sitten se oli menoa! Meidät hilattiin 180 jalkaan, eli 55 metriin. Rebeccan vastuulla oli nykäistä narusta joka irrotti meidät siitä vaijerista joka hilasi meidät ylös, eli sen jälkeen oli vapaapudotusta hetken ja sitten lennettiin :D Vähän aikaa sitä kyllä mietti mitä vitsiä myö ollaan tekemässä kun oltiin jo tosi korkeella. Ylhäällä jännitti paljon ja se pudotus oli hurja kun ei hetkeen tuntenut niitä valjaita ympärillä ! Mutta onneksi aika nopeesti köysi kiristyi ja sitten vaan kiikuttiin. Oli kivaa! Kyseltiin niiltä työntekijöiltä niin kaksi niistä (tai ne kaksi joilta kysyttiin) oli tehnyt tuon vain kerran koulutuksessa kun oli pakko. :D Mie oisin voinut tehdä samantien uudestaan.