Onnea Suomi!

Eilen oli aupairtapaaminen tuolla 40 minuutin ajomatkan päässä. Mie tein aamulla lepuskoita ja sain ne juuri paistettua kun piti lähteä. Mein oli siis kaikkien tarkotus viedä jotain syömistä omasta maastaan. Mie en oikein jaksanu käydä ettimään mitään torttuaineksia tai muita ihmeellisiä juttuja, ja kun kääretortun oon viime kesänä jo vienyt niin facebookissa kyselin vinkkejä mitä tehdä. Lepuskat oli helppo ja suht nopea tehdä. Niinpä mie sitten lähdin matkaan ja huomasin heti valtatielle päästyä että kun ajaa kovempaa niin auto käy tärisemään kovasti. Vähän aikaa mie ajelin ja aattelin että jos se vaikka lämpenee tässä, tai pyörien takaa tippuu lumet. Hetken päästä päätin pysähtyä huoltoasemalle ja puhistaa lumet (jotka oli enemmänkin jäätä) pyörien takaa. Tarkastin samalla renkaat ettei vaan oo tyhjä kumi tai muuta mutta näytti hyvältä. Jatkoin matkaa toivossa että se nyt kulkisi hyvin, mutta ei. Heti kun meni kovempaa kuin 80 km/h, tärinä alkoi tuntua aika ikävästi. Jonkin aikaa mie ajoin mutta sitten päätin pysäyttää tien sivuun ja soittaa Mamalle ja Papalle mitä tehdä. Ne kysyi samat asiat mitä olin jo tarkistanut, öljy oli ok, ei ole vanhaa, putsasin lumet, pyörät on ok, ei ylimääräisiä valoja, vaihteitakin vaihdoin jne. Ne sitten sanoi että aja nyt rauhallisesti ja katotaan sitten ku tuut kotiin. No mie ajoin rauhassa ja kävin aupairtapaamisessa syömässä hyvin, mahan täyteen suolaista ja etenkin makeaa (monet oli tuoneet jotain suklaista). Juuri kun olin lähdössä sinne tuli kolme aupairia toisesta ryhmästä myöhässä kun ei olleet päässeet aiemmin. En ollut heitä ennen nähnyt joten kyselin mistä ovat. Yllättäen kaksi oli Saksasta, mutta yksi heistä oli Ruotsista!! :D Eikä asu mitenkään järkyttävän kaukana edes. Vaihdettiin tietoja, pitää koittaa joku päivä nähdä tässä. Ihanaa kun on joku muukin pohjoismaista.

Paluumatkalla tärinä jatkui enkä voinut 110 km/h kovempaa mennä kun pelotti että auto hajoaa. (vai mitähän se on, 60 mailia täällä normaalisti ajetaan niin se on joku 100 tai 110 kai. osa matkasta on 65 eli 120 muistaakseni). Papa oli vihdoin lumitöissä, perjantaista lähtien satanut lunta, silloin mie tein lumityöt illalla ja aamulla sitten kun mein piti lähteä ajoissa, putsasin tien vierestä aura-auton jättämän kasan että päästään pihasta pois. Mutta sen jälkeen on ollut tollainen kiva lumikerros tuossa. Sunnuntai-iltana vihdoin nuo sai sen putsattua. Papa kävi ajamassa miun autolla, ja edelleen tärinä jatkui, se epäili että iskareissa on jotain vikaa (voi ei :/) joten pitää varata aika huoltoon ja siihen saakka ajella kaupunkiteitä.

Tänään oli pöhköä herätä. Olin illalla jättänyt kaihtimia vähän auki että heräisin ns. luonnollisesti valoon (ja sitten siihen herätyskelloon) mutta heräilin vaan pariin kertaan ennen herätyskelloa ja ärsyynnyin kun ulkona oli ihan harmaata. Mutta päivä on siitä lähtien mennyt hyvin. Minnie oli tosi hidas aamutouhuissaan, tunti meni saada vaatteet päälle. Onneksi ei pitänyt lähteä mihinkään. Käytiin ulkona peuhaamassa lumessa, tuolla on joku 30-40 senttiä kunnon pakkaslunta jo maassa! Ihanaa :) Taidan tykätä näiden talvesta. Vielä ne talvirenkaat + hiekotus suolauksen sijaan niin olis täydellistä. Enkä kyllä ymmärrä mikä tässä talvessa näiden mielestä on niin kamalaa..  Kovasti kuullut varoituksia mutta ei oo kyllä vielä tullut muun kuin tuon liikenteen osalta mitään negatiivista. Ehkä se onkin se juttu.

Sitäpaitsi miusta on nyt helpompi lähteä Minnien kanssa ulos kun ei tarvii taistella siitä että pitääkö laittaa takki ja tarviiko hanskoja ja toisia housuja, niin kuin syksyllä. Nyt se tykkää laittaa paljon päälle :)

Nyt Shnimpu ja Minnie on molemmat nukkumassa, Shnimpu on nukkunut jo 2 tuntia putkeen. Eiköhän se kohta heräile sieltä :) Mie koitan keksiä jotain jännää välipalaksi. Ehkä pannaria itsenäisyyspäivän kunniaksi?

Illalla aion suunnistaa suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlaan. Herkkuja ja musiikkia tiedossa :)