Pilkkimistä, vai huijausta?

Muiden aupairien kuvat Facebookissa välillä vähän ihmetyttää. Selasin kansion kuvia läpi yksitellen ja havahduin kun tyttö istui autossa matkalla pilkkimään. Noh, selasin vähän eteenpäin ja tuli tällainen kuva vastaan:

 

Mikä ihme hökkeli tämä on? 

Seuraava kuva oli tällainen:

Öö siis jos joku kutsuu tuota pilkkimiseksi niin kyllä on aika hukassa. En nyt viitsi enempää lainata kuvia mutta jäälle oli pystytetty tuollainen rakennus, ilmeisesti hyvin lämmitetty ja viihdykkeet mukana. 

Eikös se ole se idea että mennään ylhäiseen yksinäisyyteen, koitetaan pysyä lämpimänä (ja pysytäänkin kun ensin ahkeroitaan se reikä jäähän), juodaan termarista kuumaa kahvia ja nautitaan hiljaisuudesta. Vähän tähän tyyliin:

Voih näitä Amerikkalaisia...

Oli pakko vielä syventää kokemusta ja käydä kysymässä Mamalta mikä sen käsitys pilkkimisestä on. No se aloitti että jonkun pitää ensin tehdä reikä, sitten monet laittaa pienen talon tai hökötyksen siihen päälle. Näytin sitten nuo kuvat ja kerroin miten järkyttynyt oon, kun Suomessa mennään vaan kököttämään jäälle, heti kun jäät kantaa niin kauan kuin ne kantaa. Ja kerroin myös että niillä on pilkkimispuvut ettei ihan jäädy. Mama sanoi vaan että vau, mutta muistutti että tämähän on Amerikka. Että joo, todellakin, Amerikka. Täällä kaikki tehdää helpoimman ja mukavimman kautta.

Arkisia ajatuksia

Jahas jahas. Onpas taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta.. mutta ei täällä kyllä ihmeempiä oo tapahtunukaan. Arki sujuu välillä ihan ok, välillä tökkien. Etenkin Minnien kanssa on nyt jostain syystä ollut enemmän ongelmia, se suuttuu miulle monta kertaa päivässä ihan oudoista syistä, se ei hyväksy mitään mitä mie ehdotan kun sille päälle sattuu ja aamulla kun menee sanomaan hyvää huomenta niin se vaan käskee pois. Sitten kun Mama menee sen jälkeen niin sille se on ihan iloinen. Mitähän tuon kanssa tekis?

Shnimpu on aika tuholainen nykyään, se kävelee kun vaan vähän saa tukea jostain, seinästä vaikka, sitten se jo yrittää kurkkia ruokapöydälle ja saada sieltä mitä tahansa (onneksi siellä ei yleensä ole mitään). Keittiö on myös sen suosikkipaikkoja. Yksi päivä se tyhjensi kaapin jossa oli pyyhkeitä, sitten se meni eteiseen ja veti kasan kenkiä ulos sieltä, seuraavaksi se siirtyi hattu-arkulle ja veti sieltä kaikkea pois mutta ne se tajusi laitta takasinkin. Että jee.. Kivaaa.. Touhua riittää.

Eilen mie olin laittamassa Shnimpua nukkumaan niin Minnie ehti sillä aikaa hakea kodinhoitohuoneesta jakkaran, tuoda sen ylös, kivuta sen päälle ja jatkaa matkaa kirjahyllyä kiiveten. No tottakai se ylin hylly romahti alas ja kaikki tavarat tuli sen mukana. Onneksi ei sattunut mitään. Sitten se ehti kastella pesuhuoneen lattian, ilmeisesti silloin myös tiputtaa yhden lelun pönttöön (se ei toimi enää) ja käyttää pullollisen saippuaa. Kun Shnimpu vihdoin nukahti niin tapasin Minnien vaihtamasta taas kerran vaatteita (se tekee sitä joka päivä), ei siitä muuten niin haittaa olisi mutta kun meillä on sääntö että pitää olla sukat ja pitkähihainen paita ja housut tms päällä. Minnie tykkää valita niitä kevyimpiä mekkoja ja muita, sitten sen kanssa neuvotellaan mitä pitäisi pukea. Mutta tuona päivänä mie kyllä sanoin että nyt riittää, ei niitä vaatteita vaihdeta kun on kerran aamulla valittu yhdet. Sitten mie huomasin että vessan lattia oli märkä ja menin kysymään mitä siellä oli tapahtunut niin toinen niin hiljaa sanoi ettei tiedä ja että vettä kaatui lattialle jne.. ei se miulle mitään siitä lelusta sanonut tai mie sitä saippuaa huomannut kun Mama sitten illalla niistä sanoi että pullo näytti tyhjältä että mitähän se on tehnyt sillä. Hauskinta on kun tää kaikki tapahtuu peräjälkeen. :P

Viime viikolla mie tykkäsin hengailla kotona, paljon omassa huoneessa Heartland-sarjaa katsellen ja lueskellen lehtiä ja kirjoja. Tiistaina kävin taas heppatunnilla (oonhan mie kertonu siitä?), ja talutin taas yhden hepan pihalle tuntien jälkeen, ja pääsin laittamaan sille myös peitettä ettei tule kylmä. Perjantaina pääsin kolmen aikaan vapaalle niin Mama kysyi että onko kaikki hyvin kun oon ollu koko viikon menemättä oikeen mihinkään. Ihmettelin vaan että joo, ihan normaalia tää on. Välillä on kiva olla kotonakin... Sitten lauantaina mietiskelin sitä että se on kun Suomessa oli tapana ihan vaan hengailla kotona ja ehkä kerran viikonlopussa käydä jossain, miusta oli jo kiva kun kävi kaupassa ostamassa ruokaa. Täällä sit pitäis jotenkin tehdä enemmän kai. Mutta kyllä Mama sitäkin sanoi että jotkut ne lataa akkujaan näkemällä toisia ihmisiä ja toiset sitten tarvii sitä omaa aikaa. Jepjep.

Mutta on miulla nyt ollu vähän koti-ikävääkin. Ei mitään erityistä mitä olis ikävä, ehkä vaan sitä että pääsis toteuttamaan suunnitelmia ja mitä nyt on miettinyt mitä kesällä tekee kun tulee takasin. Täällä alkaa olla jo ns. kaikki nähty, eikä tää työ nyt mitenkään turhan leppoista oo kun yksin tekee, perhepäivähoitajaa miusta ei vois tulla, on tää sen verran "yksinäistä" työtä.

Mutta nelisen kuukautta töitä jäljellä, sitten on aika matkustella hetkinen, sitten oonkin jo tulossa kotiin. Onpa jännää. Nää on alkanu ettimään uutta aupairiakin jo. Ei nyt vissiin ihan millään kiireellä vielä mutta jonkun saksalaisen kanssa ne oli jo jutellut mutta siitä ei vissiin tule oikein mitään, oli tytöllä vähän erilaiset ajatukset joistain kysymyksistä mitä oli kyselleet. Mutta toivottavasti sieltä löytyy joku kiva!

Eilen oli muuten taas heppatunnit, mie pääsin lämmittelemään hevosta, kierrettiin kehää ympäri ja ravattiin vähän. Mie siis talutin vaan. Sitten tuntien päätteeksi laitoin yhden hepan valmiiksi ulos, peite päälle ja se talutusjuttu päähän, vein sen ulos ja sitten siivosin tallin (ekaa kertaa ikinä! oli tosi "hauskaa" ;) Mutta juu, tykkäilen kovasti tuosta heppahommasta, voisin tehdä enemmänkin jos vaan ehtisi.

A told B and B told C, better version

Mie selailin tänään vanhoja tekstejä, tuollanen Chicka chicka boom boom video pomppas esiin ja muistan miten sillon koitin vaikka mistä löytää oikeeta versiota laulusta mutta en löytäny, joten tyydyin "tylsään" versioon. Mutta nyt kurkkasin pikaisesti youtubesta ja siellähän se oli melkein ensimmäisenä! Tässä siis teille vähäksi aikaa taas viihdykettä.

Vink vink

Oliskohan neljäs teksti tänään. Mut aattelin vaan mainita että päivittelin monta tekstiä kun nyt oli vauhti päällä. Yksi teksti taitaa jäädä piiloon, eli kun selaat sivun ihan alas asti, siellä lukee vanhemmat tekstit. Siitä klikkaamalla pääsee lukemaan viimeisen jutun LA:sta. Sitten tällä sivulla oli kaksi kirjoitusta arjesta ja marraskuiselta pohjois-carolinan reissulta.

Huh. Tulipas tänään paljon tekstiä. Nyt voi vähän aikaa huilata :)

North Carolina marraskuulta

Nyt kun on hyvä vauhti näköjään päällä niin laitetaan vihdoin postaus North Carolinasta. Matkattiin sinne jo pari kuukautta sitten, kiitospäivää viettämään Papan sukulaisten luo. Paikalla oli kolme Papan serkkua, setä ja sen vaimo sekä näiden serkkujen perheet (yhdessä tapauksessa vain tyttöystävä). Lapsia oli yhteensä 3+3+3 eli 9. Vanhin oli 11 ja nuorin oli Shnimpu, 1 v. Papan koko suku on jollakinlailla lääkäreitä tai lääkefirmojen työntekijöitä tms, ja se näkyi selkeästi. Lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä keskusteltiin, osa laittaisi lapset nyt yksityiskouluun ja high schoolin ajaksi julkiseen, jolloin he pärjäävät huimasti muita paremmin. Jotkut taas tekisi juuri päinvastoin. Kahdella perheellä oli aupair, tämä jolla oltiin yötä oli Etelä-Afrikkalainen aupair joka oli juuri Californiassa lomalla. Toisella perheellä oli ollut saksalainen aupair, mutta siitä ei tullut mitään joten heille oli tulossa uusi tyttö Ranskasta.

Meidän matka sujui hyvin, lento sinnepäin meni tosi nopeasti ja meidät tultiin hakemaan van-autolla. Ihanasti oli miullekin varattu tilaa, pääsin istumaan lattialla. Ajettiin hienostoalueen läpi, jossa mm. oli American Idolsin (vai olikohan tanssii tähtien kanssa) sarjan voittajan talo. Sitten mentiin sinne vähän normaalimpien talojen alueelle (mie en kyllä mitään eroa huomannut) ja oltiin ison talon pihassa. Talossa oli kolme kerrosta, kahdet rappuset vei yläkertaan, Oma pianohuone, tv-aulatila ylhäällä, aupairilla oma iso ihana huone ullakolla ja yksi vierashuone/työhuone siinä vieressä, vessoja oli ainakin kolme jne.. Ja tää perhe oli ihan tekniikan nimeen puhuja. Niillä oli iso jättitv johon sai kaukosäätimellä tilattua leffoja ja sarjoja. Alakerrassa oli mac-tietokone ja lapsilla ylhäällä oma samanlainen (vanhempi versio luultavasti). Leffakokoelma oli myös aika vakuuttava. Joo. Kerrassaan hieno talo, jonka ne kyllä oli onnistuneet pitämään aika sotkuisena. Lapset oli piirrelleet viivoja seiniin ja muutenkin yleisvaikutelma oli vähän sotkuinen.

Mie pääsin valitsemaan nukkumispaikkani sohvan ja komeron välillä. Päätin kokeilla miltä Potterista tuntui asua komerossa, kun aamulla herääminen lasten huutoihin ei oikein houkuttanut. Eka yö meni hienosti, jäädyin. Toinen yö, jäädyin lisää. Kolmantena yönä sain siirtyä vierashuoneeseen kun yksi perhe lähti pois, en jäätynyt.

Mutta siis. Idahan oli viettää kiitospäivää, joten ensimmäisenä iltana laitettiin vähän parempaa päälle, ruokittiin lapset ja sitten aikuiset sai syödä jokseenkin rauhassa omiaan. Yllätyin kalkkunan ja muiden ruokien maukkaudesta. Jälkkäriksi oli perinteisesti kurpitsapiirakkaa, joka vähän yllätti, oli vähän ennakkoluuloja mutta hyväähän sekin oli. Lisäksi oli omenapiirakkaa. Lapsilta kysyttiin mistä ovat kiitollisia, joku siellä luetteli hienoja asioita perheestä ja ystävistä, ja meidän Meidl sanoi että on kiitollinen että saa kohta piirakkaa. Haha.. kovin kypsää. Aikuiset ei sitten käyneet kiitoskierrosta läpi.

Seuraavana iltana järjestettiin lapsille taitokisa. Valmistelut meni hienosti mutta itse toteutus meni vähän söhellykseksi kun kukaan ei ollut kunnolla juontamassa (tai no, kaksi lasta sitä juonsi).

Päivisin lapset leikki paljon sisällä, mutta saatiin ne lähtemään vähäksi aikaa uloskin, kun kävelylle lähdettiin. Ne kuulema tulee 5 minuutin päästä takaisin sisälle jos ei lähde mihinkään niiden kanssa. Voi voi..

Perjantai oli kuuluisa "black Friday" eli musta perjantai jolloin valtaosa kaupoista aukeaa keskellä yötä tai viimeistään 2-4 välillä yöllä, ja niillä on valtavat alennukset. Silloin ihmiset ryntäävät kauppoihin tekemään vuosisadan ostoksia. Miulla oli vähän kiinnostusta lähteä mutta vieraassa paikassa yksin (auton olisin saanut lainaan) en viitsinyt lähteä. Käytiin kuitenkin päivällä yhden perheen kanssa Walmartissa ja joissain muissakin kaupoissa. Itse taisin ostaa yhden topin vaan, mitään en niinkään tarvinnut niin en viitsinyt tuhlata. Mutta jos on hankkimassa uutta puhelinta, mp3 soitinta tai mitään elektroniikkaa niin niitä saa tosi paljon halvemmalla tuona päivänä. Aamuna. Päivällä suurin osa ja parhaimmat alennukset on jo ohi. Vähän ehkä harmittaa etten nähnyt sitä väenpaljoutta keskellä yötä kauppoihin jonottamassa mutta enpä nyt tiedä oisko se ollut niin hohdokasta nähdäkään.

Mitähän vielä. Oo, no viimeisenä päivänä sunnuntaina, ennen meidän lähtöä lapset pääsi tekemään piparkakkutaloa. Tai no mie ja yksi äiti koitettiin liimata se kasaan vähän huonolla onnella, ja laitettiin sitten vielä jälkiä mihin lapset sai laittaa karkkeja. Ei se kauaa kestänyt kasassa pelastusyrityksistä huolimatta. Mutta hyvin se lapsille maistui. Mie muutaman palan söin myös mutta ei se niin hyvää ollut että enempää olisi tarvinnut.

Paluumatka meni taas auton lattialla istuessa. Lento tuntui paljon pidemmältä ja Minnesotassa oli taas talvi. Seuraavana päivänä mie ahkerana taas hoisin lapsia.

Laitan kuvat tähän loppuun.

Älkää nyt hirveesti häiriintykö kun miulla menee aina nää kuvat vähän miten sattuu kun tuo ohjelma lataa ne väärässä järjestyksessä ja niitä on tosi hankala käydä säätämään oikeeseen järjestykseen. Pääasia että kuvat on täällä :)

Paluu arkeen

SU 2.1. -->

Kotona täällä oli hurja ryntäys ovelle (kun siitä laukkuni kanssa vihdoin pääsin sisään) ja kamala palpatus alkoi heti mitä kaikkea sai pukilta ja mitä he ovat tehneet :D Ja arvatkaa oliko hämmentävää kun miun pieni vauva oli kahdessa viikossa kasvanut jo isoksi! Hui kun sen eron näki niin selvästi. Ihan eri tavalla se katteli ympärille ja höpötti ja nauroi. Shnimpu vähän vierasti kun otin syliin mutta lattialta oli ihana käydä konttamassa lähelle ja sitten pois ja taas lähelle ja pois isin luo turvaan. Vähän söpöä.

Ensimmäinen lomanjälkeinen viikko menikin aika väsyneissä merkeissä. Maanantai ja tiistai aikaeron (2 tuntia) takia ja sitten ihan sen takia etten malttanut käydä aikasin nukkumaan. Kahtena iltana katoin yhtä leffaa kun menin vuokraamaan ja netissähän on aina ihana suunnitella tulevaa. Sain maksettua koulukurssit maalis- ja huhtikuulle, joten nyt voi käydä miettimään paljon sitä rahaa jäisi viimeiselle kuukaudelle matkustukseen (ja paljon haluaa jättää suomentilille kotiinpaluuta varten).

Ettäs simmoin. Mutta hei! Miehän jo ehdin melkein unohtaa kertoa! Keskiviikko (5.1.) oli ihana ilta. Mie lähdin heti töiden jälkeen ajamaan St.Pauliin hevosterapiavapaaehtoiskoulutukseen (vammaisille tarkoitettu terapiamuoto, jossa ne ratsastaa ja vapaaehtoiset taluttaa hevosta ja kulkee sivulla tukemassa ratsastajaa). Vapaaehtoistyötä on pari tuntia viikossa (miulla aina tiistaisin) kahdeksan viikon ajan. Keskiviikko oli koulutuspäivä vapaaehtoistyöhön. Alkuun oli tylsää teoriaa, sitten päästiin heppojen kanssa toimimaan. Mie olin varustautunut hyvin lämpimästi kun ajattelin että ollaan ulkona, mutta niillä olikin lämmitetty areena. Eipä tarvinut toppatakkia. Mutta heppoja oli neljä ja neljä oli yhden hepan kanssa ”töissä”. Mie pääsin ekana taluttamaan. Se piti ohjata lastausalueelle, tokalla kertaa meni täydellisesti, ekaksi oli vähän liian kaukana. Sitten kierrettiin kehää ympäri ja välteltiin kakkakasoja, harjoiteltiin pysähtymistä, kääntymistä ja liikkeelle lähtöä. Ihanasti onnistui kun whoooa-äänellä heppa vaan pysähtyi siihen :D Opin myös sen että jos heppa koittaa syödä siun käsiä tai muuten työntää turpaa liian lähelle niin pitää tökkiä sormella. Ainakin tuota heppaa.

Mutta arvatkaa sainko ihania uusia haaveita tuosta illasta..? Mistähän saisi rahaa ratsastustunteihin...?

Seuraavana tiistaina, 11.1. oli sitten ensimmäinen oikea "työpäivä" tuolla hevosten parissa. Alkuun saatiin tietää että meillä onkin yhden tunnin sijasta kolme tuntia, eli kolme eri asiakasta illan aikana. Jossain kohti mennyt viesti vähän ohi. Mutta tunnit meni kivasti, eka tunti alkoi myöhään ja vähän alkukarheutta kun kaikki oli vähän uutta. Ohjaajakin oli juuri aloittanut, tosi pätevä ja mukava mutta hyvä vaan että oli työntekijä toiselta tallilta auttamassa. Ratsastajat oli semmoisesta 6 vuodesta aikuiseen asti, eri tasoilla hallitsivat tuota ratsastusta. Vähän siis opettelemista kaikilla miten toimia yhdessä jne.

Mie harmittelin pariin kertaan kun haluaisin enemmän heppojen kanssa toimia. Tuolla olisi mahdollista laittaa hevoset valmiiksi jos pääsee tulemaan aiemmin mutta miulla on vajaa tunti aikaa ehtiä paikalle ylipäätään, ja matkaan menee sääoloista riippuen puolisen tuntia joten ihan ei onnistu. Mutta keksin mie sitten kysyä voiko tuntien jälkeen auttaa, ja sehän kävi! Joten siellä mie hääräsin tuntien jälkeen ihmetellen miten kaikki toimii, miten hepalle laitetaan liina (termit opettelematta, älkää suuttuko. korjata saa!) päälle ja miten ne..pöh en ees yritä. Miten se juttu laitetaan naamaan kun talutetaan ulos. :D Onpas huvittavaa. Kuvitelkaa kun mie täällä koitan englanniksi noita ymmärtää. No mutta, apuna mie enemmän olin ja sitten rohkeena pyysin että saanko taluttaa hevosen ulos ja sinnehän mie sen sitten vein. Kivasti kulki vierellä! :) Kotiin ajaessa oli jo kauhea hinku päästä uudelleen, eli tiistait kuuluu miun suosikkipäiviin viikossa :)

Minniellä ehti olla synttärijuhlatkin jo viime viikon perjantaina. Synttärithän sillä oli jo joulukuussa mutta juhlittiin nyt kun oli parempi aika. Muutama kaveri tuli paikalle ja juhlat oli kivat, paljon leikkiä ja kakkua.

Ulkona on ehditty myös touhuta jonkin verran, mitä nyt vauvan kanssa pystyy. Käydään joka aamu ulkona ja joka aamu Minnie kysyy miksi mie tykkään mennä ulos. Siellä on vaan niin kiva leikkiä! Eilen käytiin läpi meidän suosikkivuodenaikoja. Miun on ehdottomasti talvi (ainakin tällanen mikä vaikuttaa kevättalvelta luntujen ja auringonpaisteen vuoksi, mutta pakkasta silti riittää), Minnie sanoi kanssa että sen lemppari on talvi mutta kohta se jo vaihtui niin että kaikki muut oli parhaimpia mutta talvi oli vähinten suosikki. Tiedä tuosta sitten :P Oon koittanut opettaa mitä kaikkea ulkona voi tehdä talvella. Ollaan mm. pyöritty mäkeä alas (josta Minnie muisti lorun jota sitten leikittiin tuohon asti kun mie Jackina rikoin kruununi ja sitten pyörittiin mäkeä alas.

Jack and Jill went up the hill to fetch a pail of water
Jack fell down and broke his crown
And Jill came tumbling after.
Up got Jack, and home did trot As fast as he could caper
He went to bed and bound his head
With vinegar and brown paper.  

Ollaan tuon lisäksi tehty välillä lumitöitä, laskettu perinteisesti pulkkamäkeä, paistettu jäätelökakkuja uunissa ja maisteltu niitä. Hiukan vaan mein touhuja hidastaa Shnimpu joka on päättänyt nyt olla hankala aina kun ulos mennään. Kaipa se ärsyttää kun ei oikein mitään voi vielä tehdä siellä. Sylissä vaan ja silloinkin harmittaa. Ens talvi olis ihana olla täällä leikkimässä, seuraavaa aupairia käy kateeksi. Onneksi ei vielä ole käyty etsimään sitä. Mutta kyllähän se kohta pitää, neljä kuukautta mie enää täällä työskentelen. 

Tällä viikolla on ollut joku hurja hinku päästä ulos, siis ulkoilemaan. Talvella tulee tuollaisia hetkiä jonkin verran, oon huomannut. Eilisen mie käytin hyödyksi kun mama oli kotona, joten Shnimpu sisälle nukkumaan ja Minnien kanssa ulos. Pääsin myös ihanasti kahdelta vapaalle, joten Rebeccan mie kysyin mukaan ja lähdettiin lumikenkäilemään. Ihan mahtava harrastus! Sisäinen nuorisotyöntekijä heräili ja kävi miettimään miten hauska olis jollain talvileirillä hankkia kaikille (tai osalle) lumikengät ja pelata jotain juoksua vaativaa peliä hangessa. Siinä tulee vähän hoopo olo mutta ihanan vapauttavaa kun on pakko nostella jalkoja korkeelle että pääsee eteenpäin. Se myös näyttää hassulta :D Ja ihan parhautta on mennä ylä-ja alamäkiä noiden kanssa, siinä saa ihan kunnolla urheilla. Se mitä täällä on paljon kaivannu on mäet. Aina kun lähtee kävelemään niin mihin tahansa meneekään niin on tasaista. Pieniä nyppylöitä jossain, mutta kun on pienen "vuoren" juurella kasvanut niin siellä on oikeesti päässyt kiipeilemään polkuja ylös. Vaihtelevan maaston ihailija täällä hei! :)  


Jospas mie lopettelen. Taidan vielä ladata teille kuvia tänpäiväisestä reilun tunnin rentouttavasta kävelyreissusta. Kaikki kuvat otettu tuosta kilometrin säteeltä, noita paikkoja ei vaan monet ole talvella keksineet kun ei ne uskalla mennä edes puistoon lasten kanssa jos on liikaa lunta tai vähän pakkasta. Mutta mie nautin muidenkin puolesta :) oho, taas muutama kuva :P

 Tohon oli tyylikkäästi piilotettu sähköjohdot