Pöh päivä

Graah. Pakko kirjottaa tänne vielä nyt kun ärsyttää. Miun tää päivä ei oo oikein sujunu suunnitelmien mukaan. Ekana aamulla heräilin ajoissa mutta tajusin että Minnie ei ollut allekirjottanut äitienpäiväkorttia jota se oli jo antamassa Mamalle. Voihan pöh. No aamu meni ihan jees muuten mutta sitten piti lähteä aupairtapaamiseen. Beckan piti tulla kanssa mukaan mut se oli aamulla laittanut viestin että se kävi siellä eilen eikä haluu maksaa uudestaan kun näki jo kaiken. No eipä siinä. Mie lähdin matkaan ja kävin ekana hakemassa käteistä, ja tajusin että tarviin bensaakin. Menin pankkiin mutta niiden automaatti ei toiminut joten piti jonottaa sille yhdelle ainoalle virkailijalle joka palveli tiskillä. Jonossa sain muiden mukana kuulla että kaikki TCFpankin automaatit on jotakuinkin käyttökelvottomia ja rahansiirtoja pankissa voi tehdä vaan alle 100 dollarilla. Yksi nainen jonossa oli kadottanut pankkikorttinsa, mutta sitäkään ei pystytty sulkemaan, mutta toisaalta hyvä asia oli se ettei sitä myöskään kukaan voinut käyttää. Niin sieltä pankista sanottiin. No mie sain vähän rahaa itelleni ja kysyin että voikohan korttia käyttää bensa-asemalla. Virkailija epäili kun oli monta soittoa tullut että kortti on hylätty. Mie kuitenkin menin kokeilemaan ja onneksi se toimi, koska bensa oli halvempaa tänään niin sain tankin täyteen. Se oiskin ollut kiva jos en olisi saanut bensaa kun piti pitkä matka ajaa. Tosin tajusin sitten että oisin ehkä voinut maksaa käteisellä. Tosin sit myös huomasin että se tankkiasema juttu mihin ajoin niin siinä kävi vaan kortti ja joku toinen menetelmä mutta ei käteinen. Olis pitänyt ajella eestakasin mutta onneks ei tarvinnut siis.

No mie olin sit tottakai myöhässä tapaamisesta, kun vielä ajoin monta minuuttia ympyrää (taas kerran) kun etin parkkipaikkaa. Vihaan, oikeesti vihaan St.Pauliin ja Minneapolikseen downtowniin ajamista ite kun joka kerta päädyn ajamaan ympyrää siellä ettiessä parkkipaikkaa mikä ei maksa 10-15 dollaria. (no joo.) Sit kun löytää parkkialueen joka maksaa vaan 4 dollaria niin sinne pitää maksaa käteisellä etukäteen, eikä miulla tietenkään ollut tasarahaa. Jee, eikun ajamaan uudestaan niitä samoja katuja (paitsi käännyin väärään suuntaan ja sit piti ajaa hurjan pitkään ennen ku pääs järkevästi tulemaan takasin päin.) Mut löysin sit kivan parkkihallin läheltä missä oli vaan 5 dollarin maksu kortilla. Siitäkin kyllä ajoin kerran ohi kun en ehtinyt lukemaan, päättämään ja ohjaamaan autoa kääntyvien kaistalle tarpeeksi ajoissa. Joten koukkaus seuraavien liikennevalojen jälkeen ja eikun taas takasin. Joskus joukkoliikenne olis paljon kivempi vaihtoehto.

Mein aupairtapaaminen oli Festival of Nationsilla, eli kansojen festivaalilla. Mie kun olin myöhässä niin ryntäsin ostamaan lipun ja menin kiertelemään aluetta läpi että löytäsin tuttuja mutta ei ketään näkynyt missään. Sit mie soittelin vaikka kelle ja miun ohjaajallekin pariin kertaan (välillä piti ladata puhelimeen lisää rahaa kun se kävi valittamaan ettei voi enää soittaa...) mutta kukaan ei vastannut! Ei kukaan. Ihan uskomatonta. Mutta mie aattelin että kerran kun täällä nyt sitten ollaan niin nautitaan sitten yksin. Oisin mie menny sinne muutenki jos ei olis tuota "tapaamista" ollut. Festivaaleilla oli monesta eri maasta ruokia myytävänä, tavaraa myytävänä ja sitten kulttuurin esittelyä, ja joitain esityksiä ja käsitöitä tms esiteltiin. Mie kiersin tietenkin ekana ettimään suomen pöydät. Löysin yhden muumikirjan mikä lainattiin kerran kirjastosta Minnielle, ja miun oli ihan pakko ostaa se :) Pitää ens viikolla antaa niille luettavaks kunhan käyttäytyvät.

Festivaaleilla tuli juteltua monen ihmisen kanssa. Suomalaiset esitteli tuohitöitä ja semmosta nauhan kudontaa :D En tiie, mut helpolta näytti. Viereisessä pöydässä venäläiset esitteli semmosia lankahahmoja. Kerroin niille että oon suomessa tehny noita koulussa, jotain enkeleitä ja tonttuja. Niillä se on joku häitä edeltävä perinne ja keväällä niitä ripustetaan puihin muistaakseni hyvän onnen tuomiseksi. Myöhemmin menin katsomaan irlantilaista bändiä ja satuin istumaan yhden venäläisen viereen ja se vielä muisti miut, ite muistin että oon sen nähnyt siellä mutten muistanu minkä maan pisteessä, piti tarkistaa siltä. Njooh.. Sit kun olin syömässä amerikan intiaanien buffalonliha-tacoa niin samassa pöydässä pari naista jutteli että niiden isoisä tuli norjasta. Toinen naisista oli naimisissa egyptiläisen kanssa, ja pisin missä se toinen oli käynyt oli Meksiko. Mie sanoin että käy nyt ihmeessä Norjassa, siellä on nättiä. Niiden kanssa tuli juteltua paljonkin. Miusta on niin ihana kun täällä kuulee mielenkiintosia tarinoita ihmisistä kun vaan vähän aikaa juttelee niiden kanssa.

Suomen ruokapisteellä myytiin mm. silakkavoileipää, poronlihavoileipää, mansikkakakkua ja sitruunakeksejä. Mie maistoin poroleipää, maukasta oli :)

Mie kurkkasin ohimennen tanssiesityksiä, siellä oli menossa Columbian tanssi. Vähän se näytti ja kuullosti upeelta, tykkäsin musiikista. Tsekkien ja slovakien tanssiesitys oli kanssa kiva, semmosta kansantanssia. Suomella ei ollut mitään esityksiä tänään mutta torstaina ja perjantaina niillä oli ollut jotain, ei tullut kysyttyä mitä ne oli esittäneet.

Kaikkiaan kiva tapahtuma. Kaipasin vaan jotain kaveria jonka kanssa ihmetellä. Ja kelle hehkuttaa suomen juttuja :D Kotiin ei tehnyt vielä mieli mennä joten mie bongasin... katetraalin..katedraalin.. no ison kirkon kumminki ja kävin kurkkaamassa sisältä, aika massiivinen juu. Poistuin hyvissä ajoin ennen messun alkua ja bongasin kyltin jossa sanottiin että Summit avenue on ollut monta vuotta kokoontumispaikka ja isojen talojen (oikee sana hävis mielestä) vuoksi se on nykyään upeaa seutua kävellä. Siellä pystyy ottamaan ihan opastetun kävelykierronksenkin mutta mie en semmosia kaivannut. Aika hulppeita taloja tosiaan. Kuvailin niitä vähän aikaa ja moikkailin ihmisille jotka meni ohi. Ne on varmaan tottuneet turisteihin.

Sit kun ajoin kotiin niin tuntu et joka suunnasta tulee autoja ja aina kun olin vaihtamassa kaistaa niin kuolleessa kulmassa oli joku ja sit piti oottaa et se menee tai kaasuttaa ite tai jarrutella. Yleensä pääsee ajamaan aika sujuvasti mut tänään oli joku törppöjen päivä. Krooh. Ja nyt kello on kohta jo puol 9 ja kaikki muut on käymässä kaupassa ja syömässä. Yleensä, ainakin aina ku mie niitä illalla laitan nukkumaan niin niitten pitää olla 8 sängyissä. Mutta ei kai siinä.. Miulla nyt vaan on pöh pöh päivä. Eikä äitillekää saanu toivotettuu hyvää äitienpäivää :/ Noh, se hoituu myöhemmin sit.

Mie meinasin jo kirjottaa et luovutan tän päivän osalta mut ehkä mie käynki lataa noitten kamerasta pääsiäiskuvat omalle koneelle (jos löydän johdon) ni saan lisättyä yhen kuvan valokuvakirjaan jonka voi sit laittaa tilaukseen vihdoin. Päätin et se on helpompi ku tilata kuvat ja laittaa ne ite mihikää kansioo. Pysyy ehkä ehjempänäki pitempää. Sit vois luovuttaa ja kattoo leffan ja käydä nukkuu. Jep. Kuvia tulee joskus..

Aprillia!

Hihii. Nauroin aika kauan vedet silmissä siskon kommenttia edelliseen postaukseen tänään :D Laittoi se sitten sähköpostiin että oli tajunnut että tuo kirjotus oli aprillipila. Olipa miulla ainakin hauskaa!

Joo elikkä oon ihan tän vuoden puolella tulossa Suomeen, sillon 14. kesäkuuta. En mie tänne toiseks vuodeks haluaisi jäädä, vaikka lapsista tykkäänkin ja on outoa ajatella etten nääkään niitä kohta enää mutta kyllä tässä talossa asustelu alkaa olla jo ihan tarpeeksi. Lapsiperheen arki ja siellä sekä työ- että vapaa-ajan vietto alkaa olla jo ihan tarpeeksi tälle kertaa.

Aprillista puheen ollen, tehtiin eilen Meidlin kanssa kaikenlaisia valmisteluja tälle päivälle. Ihan paras idea oli keittiösienien päälle levitetty frosting eli se päällinen mitä muffinsien päällekin joskus laitetaan. Sienikakku ei ihan maistunut päivällisellä mutta päällisen tytöt nuoli pois. Sitten tulostettiin kasa valmiita juttuja. Yksi oli parkkisakko. En tiedä miten se onnistui kun en ollut kotona sitä laittamassa Papan autoon. Mamalle ja Papalle tulostettiin ja kuoreen suljettiin kirje verovirastolta jossa selitettiin ensin että viime vuoden veroissa on jotain häikkää lapsien etuuksien suhteen tms ja asian saa korjattua maksamalla jokaiselle lapselle 20 dollaria. Kirjekuori ihmetytti mutta sisältö sitten paljasti aprillipilan. Yksi vielä mistä mie tykkäsin paljon oli donitsinsiemen pussukka tai semmonen kuori. Siinä luki että pitää vaan laittaa siemenet kulhoon, maitoa päälle ja odotella. Kasvua ei luvattu, ja oikeastaan siinä sanottiin että ne on varmoja ettei niistä kasva mitään. Siemenet siis oli cerious-muroja eli pieniä ympyröitä joissa on reikä keskellä. Semmosia kivoja. 

Matkustuskuukausi (ts. 3 viikkoa) on aika hyvällä mallilla jo. Hostellit on varattu, lennot on kunnossa ja Alaskan reissu maksettu. Tästä kun vielä tekemistä päiville suunnittelee lisää niin hyvin on kohta koko matka puoliksi tehty! Ja sitten Suomeen.

Mein naapurit muutti pois. Tuossa on talo jota yleensä vuokrataan joten siinä vaihtuu asukkaat ihan mukavaan tahtiin. Tänään oli jo vissiin uudet asukkaat katsomassa taloa, ja nyt illalla siellä oli valot päällä. Tulin kotiin tuossa 10 aikaan illalla ja ajoin auton sisään. Katoin että naapurin pihalla on koira, eli jee! Koiranaapuri taas :D Sitten se koira huomasi miut ja juoksi ihan varomattomasti tien yli miun luo ja veti ympyrää ja siksakkia miun lähellä muttei tullut kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Pari kertaa se tuli kutsusta takaisin mutta sitten se katosi pimeään. Kaulapanta sillä oli että jonkun se varmasti on mutta kenen niin ei kyllä mitään hajua. Toivottavasti löytää kotiin.

Jaahas. Pitäisi vissiin joku päivä ladata jotain kuviakin tänne.. Ei oo pitkään aikaan jaksattanut semmonen.

Sää alkaa olla jo lämpimämpää, ollaan monena iltapäivänä menty ulos ohuessa fleecetakissa ja hyvin tarkenee! Mietin tänään jo ääneen että pitäisikö pakata talvivaatteet jo pois, mutta Mama sanoi että huhtikuuhun ei pidä luottaa! Toukokuussa sitten vasta. Mutta ehkä mie vähän aiemmin jo..

I'm flying again

Myöhäistä ystävänpäivää ja kiitos äitille viestistä, oli nätti luminen kuva. Mie en oo oikeen koskaan ollut innostunut ystävänpäivästä enkä siksikään oo koskaan oikein mitään kortteja jaellut. Tänä vuonna olisin ehkä voinut perheelle jonkinlaisen tehdä kun Mama ja Meidl oli tehneet omat korttinsa miulle. Meidl kirjoitti että miulla on kauniit kasvot :D Täällä kouluissa jos haluaa jakaa kortteja tms niin sitten pitää antaa koko luokalle. Joissain Meidlin antamissa korteissa luki "You are never boring" eli et ole koskaan tylsä. Meidl kysyi saako se rustata yli sanan never. :P

Käytiin eilen Minnien ja Shnimpun kanssa kaupassa, tosi hyvin tuloksin. En löytänyt puoliakaan mitä Mama oli kirjoittanut listaan, mutta ei niillä niin kovin kiire ollutkaan. Kahdet kengät mie löysin, crocksit Meidlille ja Shnimpulle kevyet kevät-syksy-kengät. Hurjia ne laittaa miut ostelemaan. Onneksi täällä voi aina palauttaa jos siltä tuntuu :P Tuosta hyvänä esimerkkinä, Mama oli kerran Aldissa (saksalainen kauppaketju) jossa vanhempi mies oli vaihtamassa jo avattua hunajamelonia kun se oli sisältä "mössöinen". Ilmeisesti se sai sen vaihdettuakin :P Täällä siis tuo asiakaspalvelu pelaa, hyvin.

Mutta siis syy miksi nyt kevyempiä kenkiä ollaan ostelemassa on tämä perjantai, jolloin lennetään FLORIDAAN! Wohoo!! Ollaan siellä perjantaista tiistaihin, rannalla parissa eri hotellissa matkan aikana ja nautitaan lämpimästä säästä. Papa meni sinne jo viime maanantaina työmatkalle. Tavataan sitten siellä.

Paljon miulla oli olevinaan asiaa mutta nyt kun kirjottelee niin unohtuu kaikki.. Noh, päivitetäänpä Shnimpun tilannetta, se on jo niin lähellä kävelyä, välillä se seisoo paikallaan pitempiä aikoja ja sitten se viilettää seiniä ja sohvia pitkin, hyvä että niistä edes enää tukea muistaa ottaa. Vielä tarvitaan se pieni rohkea askel ilman tukea. Kyllä se siitä kuulkaas ihan kohta tulee!

Sitä en ookaan tainnut mainita että perhe valitsi jo uuden aupairin. Tyttö tulee tänne toukokuussa Saksasta, tarkkaan ottaen Minnesotaan perjantaina 20.5. Mie oon tässä pohtinut pitäiskö miun olla täällä vielä tuo viikko ja auttaa lasten vahtimisessa (koska miehän virallisesti lopetan työt 17.5.) vai olisko ehkä vielä vähän pidempään niin voisi auttaa uutta aupairia asettumaan, näyttää paikkoja jne. Vai lähtiskö sitten jo heti kun vaan mahdollista ja on saanut pakattua. Hmmm.. Samaan syssyyn voin pohtia miun matkustuskuukautta, ajankohtia ja lentoja yms sekä maanantaina postissa tullutta kirjettä, jossa pyydetään miun ilmoittamaan kolme mahdollista viikkoa(!) jolloin voin matkustaa takaisin Suomeen. Siis viikkoa! Mie kyllä oon ihan sitä viimeistä viikkoa ajatellut koko ajan. Ja miten mie teen jos haluun olla New Yorkissa pari päivää? Minnesotasta jos lähtisin Suomeen (toki varmaan New Yorkin kautta) niin saisin ilmaiset lennot mutta sitten en ehtisi olla New Yorkissa. Pitää kai soitella ja kysellä tuosta.

Täällä on muuten joku ihmeen aikanen kevät tai jotain. Koko viikon on ollut reilusti plussa-asteita ja lumikasat on humahtanu alaspäin. Ihan käsittämätöntä miten aurinko voi lämmittää noin paljon, ja nyt on vielä helmikuu! Mutta kyllä ne lupaili että vielä tulee kylmä ennen kuin oikea kevät tulee. Saas nähdä. Mie liukastelin tänään Shnimpun rattaista tukea ottaen kun käytiin kävelyllä. Sulaneet lumet oli jäätyny kivoiksi yllättäviksi jäälaatoiksi tuonne tielle. Onneksi tosiaan oli ne rattaat. ;)

Njooh. Mie taidan käydä laittamaan pyykkiä koneeseen ennen kuin Shnimpu herää päikkäreiltä.

Pilkkimistä, vai huijausta?

Muiden aupairien kuvat Facebookissa välillä vähän ihmetyttää. Selasin kansion kuvia läpi yksitellen ja havahduin kun tyttö istui autossa matkalla pilkkimään. Noh, selasin vähän eteenpäin ja tuli tällainen kuva vastaan:

 

Mikä ihme hökkeli tämä on? 

Seuraava kuva oli tällainen:

Öö siis jos joku kutsuu tuota pilkkimiseksi niin kyllä on aika hukassa. En nyt viitsi enempää lainata kuvia mutta jäälle oli pystytetty tuollainen rakennus, ilmeisesti hyvin lämmitetty ja viihdykkeet mukana. 

Eikös se ole se idea että mennään ylhäiseen yksinäisyyteen, koitetaan pysyä lämpimänä (ja pysytäänkin kun ensin ahkeroitaan se reikä jäähän), juodaan termarista kuumaa kahvia ja nautitaan hiljaisuudesta. Vähän tähän tyyliin:

Voih näitä Amerikkalaisia...

Oli pakko vielä syventää kokemusta ja käydä kysymässä Mamalta mikä sen käsitys pilkkimisestä on. No se aloitti että jonkun pitää ensin tehdä reikä, sitten monet laittaa pienen talon tai hökötyksen siihen päälle. Näytin sitten nuo kuvat ja kerroin miten järkyttynyt oon, kun Suomessa mennään vaan kököttämään jäälle, heti kun jäät kantaa niin kauan kuin ne kantaa. Ja kerroin myös että niillä on pilkkimispuvut ettei ihan jäädy. Mama sanoi vaan että vau, mutta muistutti että tämähän on Amerikka. Että joo, todellakin, Amerikka. Täällä kaikki tehdää helpoimman ja mukavimman kautta.

North Carolina marraskuulta

Nyt kun on hyvä vauhti näköjään päällä niin laitetaan vihdoin postaus North Carolinasta. Matkattiin sinne jo pari kuukautta sitten, kiitospäivää viettämään Papan sukulaisten luo. Paikalla oli kolme Papan serkkua, setä ja sen vaimo sekä näiden serkkujen perheet (yhdessä tapauksessa vain tyttöystävä). Lapsia oli yhteensä 3+3+3 eli 9. Vanhin oli 11 ja nuorin oli Shnimpu, 1 v. Papan koko suku on jollakinlailla lääkäreitä tai lääkefirmojen työntekijöitä tms, ja se näkyi selkeästi. Lasten kasvatuksesta ja koulunkäynnistä keskusteltiin, osa laittaisi lapset nyt yksityiskouluun ja high schoolin ajaksi julkiseen, jolloin he pärjäävät huimasti muita paremmin. Jotkut taas tekisi juuri päinvastoin. Kahdella perheellä oli aupair, tämä jolla oltiin yötä oli Etelä-Afrikkalainen aupair joka oli juuri Californiassa lomalla. Toisella perheellä oli ollut saksalainen aupair, mutta siitä ei tullut mitään joten heille oli tulossa uusi tyttö Ranskasta.

Meidän matka sujui hyvin, lento sinnepäin meni tosi nopeasti ja meidät tultiin hakemaan van-autolla. Ihanasti oli miullekin varattu tilaa, pääsin istumaan lattialla. Ajettiin hienostoalueen läpi, jossa mm. oli American Idolsin (vai olikohan tanssii tähtien kanssa) sarjan voittajan talo. Sitten mentiin sinne vähän normaalimpien talojen alueelle (mie en kyllä mitään eroa huomannut) ja oltiin ison talon pihassa. Talossa oli kolme kerrosta, kahdet rappuset vei yläkertaan, Oma pianohuone, tv-aulatila ylhäällä, aupairilla oma iso ihana huone ullakolla ja yksi vierashuone/työhuone siinä vieressä, vessoja oli ainakin kolme jne.. Ja tää perhe oli ihan tekniikan nimeen puhuja. Niillä oli iso jättitv johon sai kaukosäätimellä tilattua leffoja ja sarjoja. Alakerrassa oli mac-tietokone ja lapsilla ylhäällä oma samanlainen (vanhempi versio luultavasti). Leffakokoelma oli myös aika vakuuttava. Joo. Kerrassaan hieno talo, jonka ne kyllä oli onnistuneet pitämään aika sotkuisena. Lapset oli piirrelleet viivoja seiniin ja muutenkin yleisvaikutelma oli vähän sotkuinen.

Mie pääsin valitsemaan nukkumispaikkani sohvan ja komeron välillä. Päätin kokeilla miltä Potterista tuntui asua komerossa, kun aamulla herääminen lasten huutoihin ei oikein houkuttanut. Eka yö meni hienosti, jäädyin. Toinen yö, jäädyin lisää. Kolmantena yönä sain siirtyä vierashuoneeseen kun yksi perhe lähti pois, en jäätynyt.

Mutta siis. Idahan oli viettää kiitospäivää, joten ensimmäisenä iltana laitettiin vähän parempaa päälle, ruokittiin lapset ja sitten aikuiset sai syödä jokseenkin rauhassa omiaan. Yllätyin kalkkunan ja muiden ruokien maukkaudesta. Jälkkäriksi oli perinteisesti kurpitsapiirakkaa, joka vähän yllätti, oli vähän ennakkoluuloja mutta hyväähän sekin oli. Lisäksi oli omenapiirakkaa. Lapsilta kysyttiin mistä ovat kiitollisia, joku siellä luetteli hienoja asioita perheestä ja ystävistä, ja meidän Meidl sanoi että on kiitollinen että saa kohta piirakkaa. Haha.. kovin kypsää. Aikuiset ei sitten käyneet kiitoskierrosta läpi.

Seuraavana iltana järjestettiin lapsille taitokisa. Valmistelut meni hienosti mutta itse toteutus meni vähän söhellykseksi kun kukaan ei ollut kunnolla juontamassa (tai no, kaksi lasta sitä juonsi).

Päivisin lapset leikki paljon sisällä, mutta saatiin ne lähtemään vähäksi aikaa uloskin, kun kävelylle lähdettiin. Ne kuulema tulee 5 minuutin päästä takaisin sisälle jos ei lähde mihinkään niiden kanssa. Voi voi..

Perjantai oli kuuluisa "black Friday" eli musta perjantai jolloin valtaosa kaupoista aukeaa keskellä yötä tai viimeistään 2-4 välillä yöllä, ja niillä on valtavat alennukset. Silloin ihmiset ryntäävät kauppoihin tekemään vuosisadan ostoksia. Miulla oli vähän kiinnostusta lähteä mutta vieraassa paikassa yksin (auton olisin saanut lainaan) en viitsinyt lähteä. Käytiin kuitenkin päivällä yhden perheen kanssa Walmartissa ja joissain muissakin kaupoissa. Itse taisin ostaa yhden topin vaan, mitään en niinkään tarvinnut niin en viitsinyt tuhlata. Mutta jos on hankkimassa uutta puhelinta, mp3 soitinta tai mitään elektroniikkaa niin niitä saa tosi paljon halvemmalla tuona päivänä. Aamuna. Päivällä suurin osa ja parhaimmat alennukset on jo ohi. Vähän ehkä harmittaa etten nähnyt sitä väenpaljoutta keskellä yötä kauppoihin jonottamassa mutta enpä nyt tiedä oisko se ollut niin hohdokasta nähdäkään.

Mitähän vielä. Oo, no viimeisenä päivänä sunnuntaina, ennen meidän lähtöä lapset pääsi tekemään piparkakkutaloa. Tai no mie ja yksi äiti koitettiin liimata se kasaan vähän huonolla onnella, ja laitettiin sitten vielä jälkiä mihin lapset sai laittaa karkkeja. Ei se kauaa kestänyt kasassa pelastusyrityksistä huolimatta. Mutta hyvin se lapsille maistui. Mie muutaman palan söin myös mutta ei se niin hyvää ollut että enempää olisi tarvinnut.

Paluumatka meni taas auton lattialla istuessa. Lento tuntui paljon pidemmältä ja Minnesotassa oli taas talvi. Seuraavana päivänä mie ahkerana taas hoisin lapsia.

Laitan kuvat tähän loppuun.

Älkää nyt hirveesti häiriintykö kun miulla menee aina nää kuvat vähän miten sattuu kun tuo ohjelma lataa ne väärässä järjestyksessä ja niitä on tosi hankala käydä säätämään oikeeseen järjestykseen. Pääasia että kuvat on täällä :)

Pieniä huomioita

Myrskylyhtyä kutsutaan täällä hurrikaanilyhdyksi (hurricane lantern). Kaikki on suurta Amerikassa ;)

Irtokarkit

Mie niin kovasti yritin tänään leffailtaa varten shoppailla mutta pöh tuolta kaupasta löytyi tosi huonosti karkkeja. Sipsit näytti myös oudoilta. Ja limsat oli jossain kuuden pakkauksissa tai sitten ne oli jotain jättikokoisia. Mutta tiesittekö että täällä myydään irtokarkit erikseen hinnoiteltuna. Siis niin.. jokaisella erilaatuisella karkilla on oma hinta. Käy siinä sitten karkkeja valitsemaan kun ne pitää punnita erikseen.. Ja vaakana toimi semmoinen katosta roikkuva oikea vaaka, eikä siitä edes nähnyt hintaa mitä pussi maksaa, vaan sen painon, joka sekin oli ihan jotain eri mittaa kuin kiloja..

Mama on kovasti ihmetellyt miten "amerikkalaista" Suomessa on kun meillä on mm. Subway, hattaraa, öö... no enhän mie nyt muista kun oikein muistelemaan käy, mutta paljon asioita on kuulema samalla tavalla kun kerron että joo, on meillä näitäkin Suomessa.. (tänään on joku kaksoispisteitten päivä). Oon muuten tiputellut eilen ja tänään koko ajan ruokaa syliin tai lattialle. Lapset ne vaan sotkee. Ja eilen pidin päällä ihanaa uutta paitaa johon kuuluu vyö myös, niin eikös heti parin tunnin jälkeen Shnimpu tehnyt oikein isot puklut päälle. Meni shortsitkin pesuun. Mutta sellaista se on se arki täällä.. riskejä on otettava. (näillä on muuten tosi tehokasta tahranpoistoainetta jota vaan ruiskutetaan tahraan ja laitetaan vaate koneeseen. Yleensä tahrat lähtee ekalla pesulla pois, mutta jos ei niin ei saa laittaa vaatetta kuivaajaan (eli tarkasta kaikki tahralliset vaatteet ennen kuivaajaan laittoa) koska silloin se jämähtää kiinni. Joo ja tiesittekö, suomalaiset on säästeliäitä. Frugal. Opin uuden sanan tänään. Frugal. Säästeliäs. Niin, koska sain tänään kuulla että miulle on maksettu vaan kerran kuussa kahden viikon palkka tilille, vaikka piti tulla kaksi kertaa kuussa kahden viikon palkka. Ja mie tiliotteita kattoessa oon vaan ollut tyytyväinen kun rahaa siellä vielä on :D Mutta tänään sain yli 700 dollaria shekkinä! Aika paljon. Vein sen heti pankkiin, ja nyt oon rikas :D Mie vaan haluisin telttailemaan tai jonnekin, mutta näitten taso telttailusta ja muusta on ihan eri tasoa kun suomessa. Kun Suomessa joku lähtee ihan kunnolla retkelle/vaellukselle, hän menee luonnollisesti kauas asutuksesta, teistä, palveluista; keskelle ei mitään. Eikös? No täällä vaan mainostetaan reissuja, esim yhden yön telttailua "really out there" eli siellä "keskellä ei mitään". Tälle leirintäalueelle (niinpä) mahtuu viisi telttaa (niille on paikat merkattu kartassa), siellä on puu-cee, vesipumppu, mutta mikä parasta, leirintäalueelle pitää KÄVELLÄ! Voitteko kuvitella?! Arvatkaa kuinka pitkä matka? Max 100 metriä. Kyllä... Ja telttapaikan maksu on 11 dollaria. Että semmoista. Jospa siellä Suomessa taas pääsisi ihan vapaasti telttailemaan ja retkeilemään. Oikeasti alan tuntea myötätuntoa ja ymmärrystä Into the Wild -hahmon (joka tositarinaan perustuu) toteutuneeseen haaveeseen lähteä ihan vaan tuonne metsään, jättää raha, henkilökortti, kaikki omaisuus taakse, ja elää luonnon ehdoilla. Mutta älkää pelätkö, en mie niin aio tehdä. Vaikka reissu Alaskaan oiskin aika hieno kokemus :)

Mutta se tämän kertaisesta höpinästä jossa ei ollut oikein järkeä. Tulipa taas päivitettyä teille jotain lukemista.

Ekat päivät perheessä

Ensimmäisenä aamuna ei ollut onneksi mitään paineita herätä aikasin kun oltiin juteltu että saan nukkua niin pitkään kun haluan eikä miuta tulla häiritsemään. Taisin nukkua yhdeksään asti. Lauantaina oli sateista, tuulista ja ukkosti jonkin verran. Päivällä oltiin enimmäkseen sisällä, lapset leikki ja myö juteltiin aikuisten kanssa, ja kyllä lasten kanssa tietysti myös. Annoin heille tuliaiset, joista kaikki piti kovasti. 3v tyttö ei ole vielä vissiin lukenut tai värittänyt muumikirjaa, mutta pitää joku päivä lukea se hänelle. Vanhin tyttö luki koko viikonlopun Tatu&Patu-kirjaa, ja etsi sinne piilotettuja esineitä (en tiennyt itse että ne on oikeasti piilotettu). Vanhemmat taas piti kovasti Suomesta, rakkaudella by Roman Schatz (tms) kirjasta. Isä naureskeli kovasti sitä lukiessa ja ihmetteli että suomalaiset oikeasti kummastelevat jos joku tulee tervehtimään keskellä katua. Suklaat maistui oikein hyvin :) lakut joten kuten ja salmiakki yllättävän hyvin, pienin tyttö ei tykännyt mutta muut oli vissiin syöneet ennen että piti sitä sen takia hyvänä.

Iltapäivällä meidän piti mennä piknikille järvelle tai puistoon mutta vaihdettiin suunnitelma kuitenkin ruokaostoksiin ja ruokailuun. Käytiin kaupassa jossa myydään paljon orgaanisia ruokia ja paljon eri maiden ruokia (intia, meksiko, ranska..), eli miulla riitti ihmettelemistä. Lapsilla oli myös kiva kauppareissu, koska tähän kyseiseen kauppaan on aina piilotettu kana, joka pitää löytää. Kun sen löytää, saa tikkarin. Ostettiin myös karamellipopkorneja, jotka on melkein liiankin hyviä. Vaarallista.

 llasta taidettiin istua hetki ulkona. Oli tosi nättiä ja lämmintä.

Sunnuntaina koitin kovasti osallistua kotiaskareisiin ja opetella missä mikäkin on ja miten kaikki toimii ja miten pitää toimia eri tilanteissa. Aamupäivällä käytiin tyttöjen ja isän kanssa ajelemassa. Mie ajoin! Auto on tosi helppo ja ihana ajaa. Vähän tuntuu hassulta lähinnä täällä ajaminen, tuntuu kun vasta opettelisi ajamaan (lähinnä liikennesääntöjä), mutta kehuja sain kovasti että oon hyvä ajaja. Käytiin siis Mississippi-joella, käveltiin padon yli ja takaisin, oli tosi nättiä :)

Iltapäivällä käytiin taas ostoksilla; etsimässä miulle puhelinta (ei ostettu vielä), ostettiin miun autoon ensiapupakkaus, ja käytiin päivällisellä intialaisessa paikassa. Ruoka oli paljon siedettävämpää kuin Intiassa. Nää sanoi, että mie oon syönyt itä-intialaista ruokaa, joka ei ole niin hyvää kuin muualla. Ööm. Päivällä syötiin kevyesti salaattia ja vesimelonia ulkona tuossa terassilla. Sitten alkoi tihuttaa ja host äiti hoputti kaikki sisälle. Isä ja lapset oli kyllä ihan että eihän tää mitään, ja mie myös, mutta joo, oikeestaan se alkoi tihuttamaan vähän reilummin niin mentiin sisälle. Mutta eikös hei ala-asteella aina menty ulos vaikka satoi vettä? Mie muistelin näin ja host äiti oli ihan ihmeissään. Täällä ei kuulema mennä ulos jos sataa.

Hööm. No tänään maanantaina oli ensimmäinen oikea työpäivä. Aamu alkoi niinkin hyvin että heräsin silloin kun melkein piti olla jo ylhäällä valmiina, koska herätyskello oli pm-asetuksella eikä am (eli aamupäivä). No, ei onneksi hätää, äiti oli kotona enkä mie nyt ollut tavallaan myöhässä kuin 5 minuuttia. Vaikka ei se nyt oikeasti ole niin tarkkaa. No kuitenkin. Host äiti kävi heittämässä nuorimman tytön kouluun, miulle jäi kaksi muuta lasta. Isompi söi aamupalaa ja mie touhusin pienimmän kanssa ja tein itelle aamupalaa. (tää on tosi mielenkiintosta...) Isoin tyttö lähti kouluun, mie kävin saattamassa ihan pysäkille asti koska halusin nähdä bussin. Se oli niin amerikkalainen (näin niitä kyllä jo New Yorkissa monta), keltainen bussi. Päivä vietettiin suurinpiirtein kokonaan sisällä, koska ulkona oli tosi kuuma (35 C), joka on vähän turhan lämmin ilma alle ½ vuotiaalle. Eli lähinnä touhuttiin pienimmän kanssa ja selvitettiin asioita (siis miun koulunkäyntiä ja sosiaaliturvanumeroa yms). Pikkunen nukkui aamulla ihmeelliset 10 minuutin unet ja sitten puolen tunnin, ja mie olin se joka yritin laittaa toista uudestaan nukkumaan. Sain heti haastavan aamun :) No, kunhan ajoissa muistaa laittaa nukkumaan niin pitäisi olla helppoa, tänään toinen oli niin väsynyt ettei jaksanut nukahtaa :/ Nukkui se sitten iltapäivällä pitemmät unet.

Ai joo! Päivällä syötiin meksikolaista ruokaa, tacoja ja quacamolea (vissiin), eli avokado, valkosipuli, lime suolasekoitusta. Tositositosi hyvää! Nam! Ja terveellistä :)

Hmm.. Mie ajattelin latailla valokuvia tänne mutta kello alkaa olla sen verran että taidan mennä syömään "good night snack" eli hyvän yön palan eli iltapalan, ja aikasin nukkumaan. Kuvia ehkä huomenna.

Niin paljon kerrottavaa!

Niin paljon kerrottavaa on etten kyllä kaikkea muista. Mutta jotain kuitenkin. Kello on ihan sikana ja huomenna väsyttää kyllä tooosi paljon. Mutta tiivistettynä: kaikki on hyvin ja on ollut tosi kiire, tunnit on pitkiä mutta mielenkiintosia, oon tutustunut moneen tyttöön täällä ja tänään käytiin kaupungilla ja paljon on nähty ja koettu, mie oon oppinut espanjaa ja portugalia, vähän ranskaa ja opettanut suomea. Miun lemppari on "hyvää yötä" :D Reaktiot on niin mahtavia aina :D

Yhdellä aupairilla on kaksi kissaa mukana, kävin tänään paijaamassa niitä ja toinen nuoli miuta naamasta, jota se tekee ainoastaan sen "äitille", joten "äiti" tuli kateelliseksi miulle :D

Ööö.. Joo, käytiin siis tänään Empire State Buildingilla kuvaamassa kaupunkia. Toosi hienosti näkyi, mentiin ihan ylös asti eli 102 kerrokseen (ei huimannu). Hississä oli hullu mies joka puhui niin ettei kukaan meistä ymmärtänyt, mutta sille ei voinut kun nauraa kun se oli hassu.

Sen jälkeen mentiin taksilla (melkein meinattiin limusiini ottaa kun ei ollut kalliskaan) Madame Tussauds museoon, eli sinne missä on vaha-ihmisiä. Julkkiksia. Äh, ei sitä pitäny kertoa, kun siis että tapasin tänään siis monta julkkista!! Voitteko kuvitella?! Pääsin ihan lähelle ja samaan kuvaan, huippukokemus oli kun Johnny Depp suostui kuvaan mutta oli kyllä vähän myrtsinä. Ja äitille ha! Tapasin myös George Clooneyn. Joo. Pidin ihan kädestä. Okei. Hienoa oli :) Kierroksen päätteeksi oli Paavo Pesusieni 3D teatteriesitys. Se oli tooosi ihana! Kiljuttiin kun joku sylkäisi ruudulla ja mein päälle lensi vettä, ja kun filmillä sukellettiin niin tuli saippuakuplia ja välillä tuulta, ja kerran filmillä vilisti rottia, niin meidän jaloille tuli jotain että tuntui rotilta. Oli tosi hieno eka 3D esitys miulle :)

Nyt vaihellaan täällä kuvia keskenämme. Mie laitan teille kunhan pääsen perheeseen, ja siellä ehdin asettua yms.  Ja nää vaan nauraa kun ne koittaa lukea miun tekstiä ja mie sitten luen niille :D

Huomenna saattaisin päästä kattomaan Broadway musikaalia, mutta täytyy kattoa kun muut ei ole oikein innostuneita, että ehkä sitten on kuitenkin kivempi olla muiden seurassa.

Ruuista: aamupalat on samanlaisia aina, syön jotain terveysmuroja koska muut näyttää ällö makeilta. Ja mehua ja hedelmiä. Sit saadaan käydä ilmaseksi syömässä öö.. Old John'silla, siellä on ihan ok ruuat mutta melkein samaa joka päivä (tosin kokemus 2 päivästä). Tänään käytiin ihan pitsalla ja Brasilialaiset ihmetteli ananasta. Ja Ammalle: Löysin niitä punaisia pötköjä!! Kiljuin melkein innosta :D No en ihan. Ne on jotain lakutyylisiä, muut ei tykänny joten miulla on nyt 2 pakettia niitä. Ei mitään erityisen ihmeellisen hyviä, vähän enemmän keinotekosen makusia kun snöret mutta joo. Löysin siis niitä.

Mitähän vielä. Tästä tulee taas joku jättiteksti. Ehkä mie oikeestaan lopetan tähän kun akku loppuu ja kello on öö jotain 1 yöllä (säikähin että 3 mutta laskin väärään suuntaan :P) Eli siis, hyvää yötä! Eikun päivää teille :)