Vähän tervehdyksiä teille videon merkeissä. Mie koitin kyllä yhdistää nuo videot ja leikkailla vähän pöhköjä pois mutta miun videonteko-ohjelma ei suostunut avautumaan enkä jaksanu käydä selvittelemään sitä niin tässä on nyt pari raakavideota. Korjaan tuohon videohöpöttelyyn että niitä lakuja oli 3½ kilon sijasta 2½. Ja osaan kyllä puhua englantia paremmin kun nuo säälittävät Leatherman ja party yritykset. Noloa.
ja jatkuu...
Arvatkaa oonko tänään hehkuttanut täällä Leijonien voittoa! No JOO! Amman kanssa kateltiin molemmat peliä ja vitsit, eka puoltoista erää oli niin tylsää etten melkeen ees kuunnellut mutta sit alkoi tapahtua, ja tottakai kun olin syömässä käymässä äkkiä erätauon aikana niin Suomi oli jo ehtinyt tehdä kaksi maalia kun tulin takasin. Mutta ei vitsit, muistan vielä niin hyvin sen vuoden -95 mestaruusjuhlinnat, se oli kyllä niin iso juttu! Kyllä tästä puhutaan taas pitkään! Ja kyllä, miulla oli tänään suomen lippu mukana kun käytiin keilaamassa! Sitä tuli liehuteltua paljon :)
Laitan tähän vielä muutaman leffatrailerin mistä pidin tosi paljon ja haluan jossain vaiheessa ehkä ne hommata itelleni. Elikkä ekana Beastly, josta tykkäsin tosi tosi paljon. Tarina on vähän kuin kaunotar ja hirviö mutta moderni aikuisten versio, fantasialla höystetty. Ihana :)
Toisena laitetaan vaikkapa.. Red Riding Hood eli Punahilkka. Itse leffassa se oli jännä kun ei tiennyt kuka susi on mutta en tiie nyt kun sen tietää onko niin hyvä enää.. Jäin vaan kyllä jatkoa oottamaan.
Kolmantena tulee Just go with it, Jennifer Anistonin tähdittämä leffa. Tää ainakin oli hauska, vähän romantiikkaa, miehille silmäniloa jne. Tykkäsin :)
Never let me go oli ns rauhallisempi elokuva, tarina jäi vähän jotenkin huteraksi mutta ne näyttelijät oli tosi taitavia, ihania seurata. Varsinkin oon nykyään ihastunut kaikkiin Carey Mulliganin tähdittämiin leffoihin. Se on tosi herttanen tyttö.
Jaaa. Sitten olis vielä Something borrowed. Tää oli hulvaton! Parasta komediaa, ehdottomasti. Voi että.. ja tarinakin niin iiih :) Ihan tyttöleffa kyllä, mutta just miun makuun. :)
Miuta ei nyt yhtään huvita kirjotella tänne vaikka tiedän et myöhemmin niitä on itekin kiva lueskella. Mut mie nyt pakottaudun jotain tänne väsäämään kun niin moni on hoputellut.
Tuossa aiemmin kyseltiin kävinkö äänestämässä täällä. Kyllä kävin. Täällä se toimi niin että, no, en ekaksikaan saanut mitään veroilmotuskorttilärpäkettä tänne vaan menin vaan paikan päälle kunniakonsulaattiin joka oli jonkun tädin ja sedän kotona. Siellä oli suomen lippu heilumassa ulkona ja ovella sanottiin että käypä vaan sisään ja riisu kengät. Selvä. Sinne tallustelin ja kuulin kun mies siellä sisällä huuteli että nyt tulee taas yksi. :D Sitten tuli täti vastaan ja englanniksi höpöteltiin että olen oikeassa paikassa ja vähän pakollista amerikkalaista small talkia. Sitten täti pyysi miut pöydän ääreen missä oli iso pino papereita. Miun piti täyttää jonkinmoinen lappu missä ilmotin miun äänestyskunnan ja sen osotteen (sillä oli onneksi lista missä oli joka kunnan osotteet, joten sieltä sai luntattua). Jotain allekirjotuksia piti laittaa jonhonkin paperiin ja sitten sain äänestyslapun johon heitin numeron ja suljin sen kuoreen, kuori kiinni ja leima päälle ja se vielä toiseen kuoreen ja miun piti sekin sulkea. Jotenkin noin se meni. Jossain vaiheessa piti allekirjottaa että kaikki oli sujunut hyvin ja laillisesti yms. Sit se oli niinkun siinä. Paitsi se täti kävi kyselemään omia lappusiaan että mitä niissä lukee kun se ei niin kovin hyvin suomea osaa mutta lukee kylläkin ja jotain ymmärtää. Käänsin sille sitten puheenjohtajat ja kaikki muut oudot sanat sieltä. :P Täti kiitteli kovasti ja mie poistuin paikalta. Ehkä mie sain tuon kuullostamaan hankalalta mut ei se niin kovin ollut. En mie ees muista miten tuo oikein suomessa toimii. Tässä tuli vaan pari lisävaihetta mukaan kai kun ei ollut sitä paperia ja ne vielä lähetettiin eteenpäin.
Hmm.. Katotaanpa listasta mitä muuta pitää kirjottaa.. Ookei. No Beckalla oli synttärit tässä viikko sitten. Kovasti mietittiin että mitä sitä tehtäisiin sitten mutta päädyttiin vaan lähtemään perjantai-iltana Cheese Cake Factoryyn syömään hyvin, ja sen jälkeen leffaan. Mie lupasin ajaa, koska Becka täytti 21 vuotta, mikä on USAssa ikäraja että saa ostaa ja juoda alkoholia laillisesti. No ei myö mitään kovasti juhlittu, mitä nyt Becka ja Mariana tilasi drinkit ruuan kanssa. Wohoo. Käytiin siis ekana hakemassa argentiinalainen Mariana kotoaan. Niiden talo oli ihanalla seudulla ja isokokoinenkin vielä. Varsinkin kun Marianan hostäiti on yksinhuoltaja. Ihan jees. :) Ei käyty sisällä asti mutta ulkoa näytti upeelta. Mariana vaan ihmetteli että eikös kaikki asu tuommoisissa taloissa. Ei. Illan aikana juteltiin meidän maista ja mitä tehdään sit kun mennään takasin jne. Miusta oli tosi jännä kun Mariana sanoi että se haluisi tulla USAan takasin, ettei se halua asua Argentiinassa kun se maa on niin huonossa jamassa nyt. En oo ehkä koskaan ennen tavannut ihmistä joka sanoo ettei halua asua omassa kotimaassaan (niiden lisäksi jotka on pakolaisiksi tulleet suomeen). Suomalaisesta se nyt vaan kuullostaa oudolta kun meillä on asiat niin hyvin. Mutta tottahan se vaan on, ei kaikkialla maailmassa oo asiat niin hyvin.
Cheese Cake Factorylla jouduttiin odottelemaan reilu puoli tuntia että päästiin pöytään. Sillä välin käytiin ihmettelemässä mitä leffoja siellä menee. Istumaan päästyä mie sanoin tarjoilijalle että Beckalla on tänään synttärit, että onko niillä mitään erityistä. Tarjoilija totesi että kyllähän niillä :) Ruuaksi mie tilasin kanaapastaa (ihan tosi tosi hyvää!) mutta jaksoin syödä siitä hädin tuskin puolet. Loput lähtikin mukana kotiin. Jälkkäriksi kyllä jaksoi sitten yhteisestä ananasjuustokakusta napostella sen kolmanneksen. Oi että se oli hyvää. Ai juu joo se jälkkäri tuli siis lautasella johon oli suklaakastikkeella kirjotettu "happy birthday to you". Becka sai myös ilmaisen pienen sundayjäätelön, jonka lautasella myös oli sama teksti. Ja molemmissa annoksissa oli kynttilät. Upeeta :)
Rahojen selvittelyn jälkeen kiirehdittiin leffaan kun tiedettiin mihin aikaan se alkaa. Mentiin kattomaan Water for Elephants. Ihan tosi tosi hyvä elokuva, en vaan tiedä haluanko ostaa sitä itelle hyllyyn, sen verran ehkä saattaisi tulla yksin kattoessa itkettyä. Vaikka se oli kyllä tosi hyvä. Ehkä se tulee kuitenkin jossain vaiheessa ostettua kun halvalla löytää :P
Leffan jälkeen oli jo myöhä joten ajelin heittämään tytöt kotiinsa ja tulin ite kotiin nukkumaan. Onneksi sai nukkua pitkään seuraavana aamuna.
Lauantaina sitten taisin lusmuilla aamupäivän pitkälle. Noh, illalla lähin ajelemaan Minnetonkaan päin ja kävin ettimässä High Schoolin kampukselta oikean paikan, jossa ne myi lippuja Phantom of the Opera näytökseen. Nuo liputhan oli myyty loppuun jo ajat sitten mutta niillä on joka näytöstä ennen vielä muutama lippu myynnissä, joten menin tuntia ennen sinne jonottamaan ja sainkin lipun melkein takimmaiseen riviin. Kävin haukkaamassa aika maukkaan kanahampurilaisen Arby'silla ja sitten palasin odottamaan näytöksen alkua. Tuo oli siis high school opiskelijoiden näyttelemä/laulama/soittama musikaali, johon ne oli saaneet apua Minnetonkan teatterilta. High school on taidepainotteinen ja siellä on tosi taitavia oppilaita. Omat odotukset ei olleet silti kovin korkealla tuosta näytöksestä mutta vitsit, se oli ihan mielettömän hyvä! Musiikit oli ihan täydellisesti soitettu, näyttelijät oli hyviä ja ne lauloi ihan kun siinä elokuvassa. Tosi vahvat äänet ja hienosti sopi jokainen rooliinsa. Monta kertaa sitä unohti katsoessa että niin, nää on vielä opiskelijoita. Uskomaton esitys :) Tykkäsin siitä enemmän kun Jesus Christ Superstarista, jota odotin kovasti. JCS esitettiin maineikkaalla päivällisteatterilla ja olin kuullut siitä monta hyvää kokemusta. Suomessa oon nähnyt sen kolmeenkin kertaan kun lukion kautta pääsin kerran katsomaan ja pari kertaa sitten menin itse. Tykkäsin suomen versiosta paremmin, koska täällä tuota oli sovitettu niin paljon että se kuullosti ihan oudolta, eikä Jeesuksen ja Juudaksen laulajatkaan olleet kovin hyviä kun ns riidellessään kuullosti kun ne vaan oisi kiljunut. Ei ei.. Mutta onneks oli tuo Phantom sen jälkeen niin jää nyt hyvä mieli :) Ai joo ja hassu juttu kun Phantom maksoi 20 dollaria, ja JCS melkein 60. Aina ei kannata luottaa kalleimpaan..
Miulla olis vielä paljon juttua mm. pääsiäisestä, leikkitreffeistä, näiden hiihtolomasta jne.. Mutta jospa mie jätän tän tänään tähän (ihana litania, tulee mieleen Roman Schatzin kirjottama osta vokaali -kirja) ja kirjottelen lisää kun riittää enemmän innostusta. Joo ja lisään kuvat vaikka maalis ja huhtikuu kuvina niin ei mee niin paljon aikaa. Nyt on vaan niin paljon olevinaan tekemistä että pitää koittaa saada kaikki tehtyä ajoissa ettei tuu kiire. Viikon päästä sunnuntaina miulla on läksiäisbileet puistossa (hämärää, no ei, päiväsaikaan), pitää toivoa että on hyvä sää. Ja sitten siitä viikon päästä perjantaina tulee Julia, eli uus aupair, joten mie saan sen perjantain vapaaksi (9 työpäivää jäljellä!) että saan pakattua tavarat ja tyhjennettyä ja siivottua huoneeni. Kohta se jo koittaa se matka!
Kylläpäs nää päivät rientää nopeaan. Vastahan mie tänne kirjotin ja jo siitä on viikko... Miulla on kamalan pitkä lista kaikesta mistä haluisin kirjottaa tai ainakin laittaa kuvia mut jotenki sitä ei heti jaksa ja sit sitä rupee ajattelee niin isona projektina et tavallaan haluaa sit tehdä sen kunnolla ja varata hyvin aikaa ja sit se yllättäen jää. Mut mie koitan ryhdistäytyä lähipäivinä.
Tasan kuukausi töitä jäljellä. Kuullostaa tosi vähältä. 20 päivää töitä, plus vapaapäivät. Mama keräili tänään alekuponkeja ja yhden kohdalla sanoi Papalle että kerää jo joitan siltä varalta että jos Julialle (uudelle aupairille) tarvii hommata jotain kun se tulee. Hyy, joko ne ajattelee niin "pitkälle". Vaikka kyllä miekin mutta tuntuu hassulta.
Mut piti tulla nyt vaan pikaisesti päivittämään tästä päivästä. Tai vaikka eilisestäkin. Eilen Minnie lähti päiväkotiin aamulla ja Meidl kouluun myös. Jäätiin Shnimpun kanssa keskenään ja mietiskelin että tuleepas tylsä päivä vaan touhuta samoja juttuja, joten päätin että nyt lähetään hoitamaan miun asioita. No ei niitä sit ollutkaan kun vaan shekin vieminen pankkiin, mutta se oli ihan tarpeeksi. Huristeltiin autolla lähimpään cub-foodsiin ja siellä tcf-pankkiin. Kateltiin ympäriinsä vähän myös, ihan vaan huvikseen. Kotiin tultiin hyvissä ajoin ja mie kävin tekemään meille niin hyvää ruokaa että! Uunilohta ja perunamuussia, molempiin laitoin kermaa ja muussiin vielä kunnolla voita kun ollaan vähän huolissaan Shnimpusta kun se ei syö tarpeeksi, ja kun sillä on ihottumaa tavallisesta maidosta niin pitää antaa vähemmän ravitsevaa soijamaitoa. Mutta päätin pitää sille maito-päivän vaihteeksi (välillä annetaan maitotuotteita). Ja mitä toinen tekee? Maistaa kalaa ja sylkee sen irvistäen pois, perunamuussia juuri ja juuri syö yhden lusikallisen ja sitten ei koske koko ruokaan. Eiei, kyllä se pari kalapalaa koittti syödä mutta ei ollut mieleen ilmeisesti. No, mie ainakin tykkäsin tosi tosi paljon! Muuten koko päivän oli tosi hyvä fiilisi ja naurettiin kunnolla lasten kanssa välipalalla, jotain ihan hassua vaan. Torstai oli kiva päivä :)
Tänään perjantaina sitten sain nukkua pitkään :) Shnimpu oli alkuviikosta flunssassa, sitten Meidl ja Mama ja tänä aamuna tuntu itelläkin kurkussa ja nenä oli tukossa. Jee... Onneks ei oo kuumetta ollut kellään. No mutta, sain siis nukkua suht pitkään. 10.30 piti olla viemässä autoa 30 000 mailin huoltoon, öljynvaihto ja jotain puhdistusjuttuja. Huollossa kesti 3 tuntia, jonka aikana mie kuuntelin/luin kirjaa, selasin valokuvia tietokoneelta ja join teetä ja söin keksin. Joo ja nuokun 15-20 minuuttia. Tuo siis laskettiin miun työajaksi :)
Sit lähdin ajelemaan vähän itäänpäin kun olin eilen lukenut netistä että siellä kuvataan jotain pientä leffaa. Ajoin vähän pienempiä teitä pitkin ja näin matkalla aika ihania, isoja taloja maaseudun rauhassa, isojen puiden ja metsien ympäröimänä. En panis pahakseni asua tuolla. Leffan kuvauksista ei ollut tietoakaan, enkä viittinyt lähemmäs mennä (kyseessä oli maatila/puutarha jossa siis voi käydä ostamassa tuotteita tms) kun oikeaa asiaa ei ollut. Mutta kuvia otin ympäristöstä, tiedä sitä jos vaikka joskus näkisi leffan :) Tästä on siis kyse.
Ajelin takasin kotiin vaikka olin eilen ajatellut mennä leffaan autohuollon jälkeen. Olikin kuitenkin tosi hyvä idea tulla kotiin. Mama ja lapset oli juuri lähdössä kauppaan kun tulin kotiin, ja Papa oli vielä töissä, joten talo oli tyhjillään. Noita hetkiä osaa arvostaa täällä, jostain syystä. Söin lounasta ja katoin leffan yläkerran telkkarista. Puolivälissä Papa tuli kotiin ja keitti chai-teetä, sitten se meni päiväunille ja mie jatkoin leffaa. Juuri sillä minuutilla kun leffa loppui niin Mama ja lapset tuli ovesta sisään. Aika täydellinen ajoitus. Mie sitten pakenin vielä hetkeksi rauhaan omaan huoneeseen, kunnes kuudelta piti mennä ylös. Mama ja Papa lähti keskenään ulos syömään ja mie syötin lapset, käytiin pesulla ja laitoin ne nukkumaan. Semmonen pari kolme tuntia oikeita töitä päivässä, ei paha. Tää perjantai tuntui ihan lauantailta.
Maman ja Papan tullessa kotiin olin jo ehtinyt siivota melkein kaiken joten ilta oli rento. Juotiin kuka mitäkin (kahvia/teetä tms) ja juteltiin pöydän ääressä kaikenlaista. Miusta oli jännä kun Papa ei ollut ihan perillä pääsiäisen eri päivistä, mitä minäkin päivänä tapahtui, mutta eipä se kai koskaan ole ollut tarpeellista kun on Intiassa kasvanut. Hööm.. eipäs siinä kai muuta ihmeellistä. Aika kiva päivä. :)
Eikä iskän paketti oo vieläkään tullu :( Huomenna vielä viimeinen mahdollisuus ennen pääsiäistä. Vaikka ei miulla tee ees mieli karkkia. Toivottavasti sunnuntaina on eri fiilis.
Käytiin tänään Beckan ja toisen saksa-aupairin kanssa katsomassa elokuva Just Go With It. Trailerin perusteella odotin jo paljon naurua ja hauskoja juonenkäänteitä, ja kannatti odottaa. Leffa oli ihanan rento, huumorilla täytetty (sellaista ns huomaamatonta huumoria oli paljon, ei mennyt yli) ja ooh.. ihana vaan. Ihan ehdottomasti tulee hankittua omaan leffahyllyyn joku päivä. Voi että, tollaset leffat on vaan ihan parhaita kun sitä nauraa leffassa vaikka kuinka paljon ja kotona vielä on tosi hyvä fiilis tallella. Sitä paitsi kesken leffan tuli semmonen "oon kävelly tuolla kadulla" kokemus :D Beverly Hillsin shoppailualueella ne käveli ja muistan ihan tarkkaan, ihan tuossa lähellä nähtiin Schwarzenegger :)
Mie käyn tästä sänkyyn köllöttelemään ajoissa kerrankin. Huomenna on koulupäivä, pitää herätä puoli 7 (miten sitä on joskus jaksanut herätä joka päivä kouluun tuohon aikaan?) ja lähteä huristelemaan reilun puolen tunnin päähän tunnille. Mutta onpa miun viimeinen koulupäivä Amerikassa! Kivaa :) Sunnuntaina voi sitten juhlistaa hyvillä mielin kun tulee 11 kuukautta USAssa oloakin täyteen :)
Ootan tosi paljon että on ensi viikonloppu, koska silloin on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, on pääsiäinen eli saa avata Amman ja iskän paketin (Amman paketti tuli tänään postissa, tuoksuu niin kivasti karkille, namsis) ja katotaan Amman kanssa yhdessä leffa! :) Kiva sunnuntai tulee siitä. Lauantaille pitää keksiä jotain vaikka pääsiäistekemistä.
Täällä muuten miun ennustuksen mukaan sataa nyt kevään viimeiset lumet! Toivottavasti ei oo paljon maassa huomenna kun pitää aikasin lähteä ajamaan.
Muistakaas muistuttaa miuta jossain vaiheessa että päivittelen South Dakota reissusta juttua. Latasin jo ekan vaiheen kuvat ja tallensin tekstin, enää puutuu kuvien selostukset. Sitten tulee vielä kaksi tai kolme osaa sen jälkeen. Mutta siis muistutelkaa ja hoputelkaa koska muuten en saa niitä koskaan kirjotettua ja sitten ei voi kirjoittaa jostain uudesta koska ei oo kirjottanut noin vanhastakaan yms. Ymmärrättehän.
Mie käyn nyt mielenkiinnolla katsomaan dokumenttia mitä kuuluisat taulut kertovat meille, siis salaisuuskien paljastumista luvassa :) odotan innolla!
Loppuun hanhikuvia. Niitä on näkynyt monta monta monta ja vähintään kerran joka päivä.
Pitääpä päivittää nyt jotain tosi vanhoja juttuja... Luin ja muistin miun koiranpelastajauran, se sai jatkoa parin päivän jälkeen noista kahdesta kun toisen naapurin molemmat pikkukoirat lähti karkuteille kun oltiin Minnien kanssa pyöräilemään lähdössä. Toinen juoksi suoraan miun luo mistä nappasin sen syliin ja vein takaisin, toinen löysi tiensä ohikulkevien lasten luo mutta totteli hienosti omistajan kutsua. Oli vaan niin hauska kun kolme kertaa peräjälkeen vaan pelastelen koiria.
Yksi aupairtapaaminen oli tuossa melkein kuukausi sitten. Lintsasin oman ohjaajan tapaamisesta kun menin silloin Hansonin konserttiin (ihan luvalla) ja korvasin käynnin toisen ohjaajan tapaamisella, jolloin mentiin Irlanti-festivaaleille. Siellä olisi ollut kivaa mutta päivä oli kuuma ja myö päätettiin kävellä sinne pari kilometriä. Oltiin kaikki ihan poikki kun päästiin perille, kierreltiin vaan vähän ja sitten lähdettiin onneksi autokyydillä takaisin. Mutta tykkään tuosta toisesta ohjaajasta tosi paljon, se panostaa työhönsä.
Kuokin myös toisen organisaation, Cultural Caren tapaamisessa muutama viikko sitten. Tapasin siellä kivoja aupaireja, joista paria olen nähnyt jo uudestaan. Sain myös kuulla että jossain tunnin ajomatkan päässä on suomalaisperhe joilla on suomalainen aupair ja niille on juuri tullut uusi aupair. Täytyy koittaa metsästää se numero ja soitella.
Eilinen saunareissu by the way oli kiva. Kävin siis Maman työkaverin kotona, hänen äiti oli siellä myös. Nautin kovasti saunasta, ja myös tuoreesta suomalaisesta pullasta. Höpöteltiin tosi paljon kaikkea Amerikasta ja Karjalasta (Eevan äiti oli evakko) ja Suomesta yms. Oli hauska päästä höpöttämään kunnolla suomea. Ja tietysti saunomaan.
Illalla eilen kävin sanomassa heippa ruotsi-K:lle (toinenkin ruotsalainen lähti kotiin kun tuli kipeeksi..) :( joten nyt on skandinaavit taas vähissä. vaikka tapasin Norja-V:n siellä. Käytiin syömässä jätskit ja katsomassa Going the Distance. Tavallaan tykkäsin, mutta kun trailerin oli nähnyt jo muutamaan otteeseen (käyn ihan liikaa leffoissa..) niin kaikki vitsit oli jo nähnyt. Muilla kyllä kuullosti olevan kivaa leffassa. En kyllä tykännyt näyttelijöistäkään niin kovin.. :P (tuli mieleen Pieksämäen levyraadit: "hmm...ihan hyvähän tuo oli, annan kuutosen")
Ja sitten itse asiaan jota olin tulossa kirjoittamaan. Baseball. Sain Mamalta kolme lippua jotka se sai jostain kautta ilmaiseksi. Pyysin Saksa-L:n (koska se on Twins-fani) ja Ruotsi-M:n peliin, meillä oli ihan kivaa, peli oli kyllä liian tylsä miun makuun vaikka vähän sääntöjä ymmärsinkin. Ihan liian hidas peli. Mutta tässä kuvasaldoa:
Tässä oikeaoppinen lyöntiasen...eikun pallonväistöliike.
Syötön nopeus 94 mph eli ööö.. ootas kun otan tuon muuntimen esille.. 151 km/h
En tajunnut näistä taulukoista mitään.. vissiin ehkä kyllä numero ykkönen tuli kun joku sai juoksun, mitä ei tapahtunut usein. Paitsi Twins (siis Minnesotan joukkue) sai kerran kerralla kolme, ja lopulta sitten voitti koko pelin.
Sitten se pelin paras hetki: kiss cam! Kamerat ympäri stadionia kuvasi pussaavia pariskuntia....
....ja sitten yllätettiin Sarah Riley :)
uuuu!! Will you marry me?
We never got to know the answer...
Pöh mie en jaksa kirjotella saksa-L:iä yms... Vasemmalta Lisa, Martina ja mie.
Ramona and Beezus. Jännä nimi leffalla, ei ehkä ollut kovin kutsuva kun leffateatteriin astuttiin ihmettelemään mitä ne näyttää tänään vielä kohtuulliseen aikaan. Valittiin kuitenkin Ramona and Beezus suloisen kuvan perusteella, ja voi. Jos vaan joku tykkää nauraa, vähän romantiikasta, rennon rempseästä, arkisista asioista kertovasta elokuvasta, (ja pikkaisen ehkä itkeäkin jos sellaiseen on taipumusta) niin tää elokuva on teille. Tykkäsin joka hetkestä, joka roolihahmosta, juonenkäänteestä ja tunnelmasta. Ihan ehdottomasti omaan leffahyllyyn saapuva elokuva.
Mie niin kovasti yritin tänään leffailtaa varten shoppailla mutta pöh tuolta kaupasta löytyi tosi huonosti karkkeja. Sipsit näytti myös oudoilta. Ja limsat oli jossain kuuden pakkauksissa tai sitten ne oli jotain jättikokoisia. Mutta tiesittekö että täällä myydään irtokarkit erikseen hinnoiteltuna. Siis niin.. jokaisella erilaatuisella karkilla on oma hinta. Käy siinä sitten karkkeja valitsemaan kun ne pitää punnita erikseen.. Ja vaakana toimi semmoinen katosta roikkuva oikea vaaka, eikä siitä edes nähnyt hintaa mitä pussi maksaa, vaan sen painon, joka sekin oli ihan jotain eri mittaa kuin kiloja..
Mama on kovasti ihmetellyt miten "amerikkalaista" Suomessa on kun meillä on mm. Subway, hattaraa, öö... no enhän mie nyt muista kun oikein muistelemaan käy, mutta paljon asioita on kuulema samalla tavalla kun kerron että joo, on meillä näitäkin Suomessa.. (tänään on joku kaksoispisteitten päivä). Oon muuten tiputellut eilen ja tänään koko ajan ruokaa syliin tai lattialle. Lapset ne vaan sotkee. Ja eilen pidin päällä ihanaa uutta paitaa johon kuuluu vyö myös, niin eikös heti parin tunnin jälkeen Shnimpu tehnyt oikein isot puklut päälle. Meni shortsitkin pesuun. Mutta sellaista se on se arki täällä.. riskejä on otettava. (näillä on muuten tosi tehokasta tahranpoistoainetta jota vaan ruiskutetaan tahraan ja laitetaan vaate koneeseen. Yleensä tahrat lähtee ekalla pesulla pois, mutta jos ei niin ei saa laittaa vaatetta kuivaajaan (eli tarkasta kaikki tahralliset vaatteet ennen kuivaajaan laittoa) koska silloin se jämähtää kiinni. Joo ja tiesittekö, suomalaiset on säästeliäitä. Frugal. Opin uuden sanan tänään. Frugal. Säästeliäs. Niin, koska sain tänään kuulla että miulle on maksettu vaan kerran kuussa kahden viikon palkka tilille, vaikka piti tulla kaksi kertaa kuussa kahden viikon palkka. Ja mie tiliotteita kattoessa oon vaan ollut tyytyväinen kun rahaa siellä vielä on :D Mutta tänään sain yli 700 dollaria shekkinä! Aika paljon. Vein sen heti pankkiin, ja nyt oon rikas :D Mie vaan haluisin telttailemaan tai jonnekin, mutta näitten taso telttailusta ja muusta on ihan eri tasoa kun suomessa. Kun Suomessa joku lähtee ihan kunnolla retkelle/vaellukselle, hän menee luonnollisesti kauas asutuksesta, teistä, palveluista; keskelle ei mitään. Eikös? No täällä vaan mainostetaan reissuja, esim yhden yön telttailua "really out there" eli siellä "keskellä ei mitään". Tälle leirintäalueelle (niinpä) mahtuu viisi telttaa (niille on paikat merkattu kartassa), siellä on puu-cee, vesipumppu, mutta mikä parasta, leirintäalueelle pitää KÄVELLÄ! Voitteko kuvitella?! Arvatkaa kuinka pitkä matka? Max 100 metriä. Kyllä... Ja telttapaikan maksu on 11 dollaria. Että semmoista. Jospa siellä Suomessa taas pääsisi ihan vapaasti telttailemaan ja retkeilemään. Oikeasti alan tuntea myötätuntoa ja ymmärrystä Into the Wild -hahmon (joka tositarinaan perustuu) toteutuneeseen haaveeseen lähteä ihan vaan tuonne metsään, jättää raha, henkilökortti, kaikki omaisuus taakse, ja elää luonnon ehdoilla. Mutta älkää pelätkö, en mie niin aio tehdä. Vaikka reissu Alaskaan oiskin aika hieno kokemus :)
Mutta se tämän kertaisesta höpinästä jossa ei ollut oikein järkeä. Tulipa taas päivitettyä teille jotain lukemista.
Tänään oon ollut ihan superilonen ja onnellinen. Mama oli niin ihana ja sanoi että voin viedä lapset sille töihin ja ottaa itse iltapäivän vapaaksi. Siis onko vähän ihanaa! No, joudun tietysti viikonloppuna työskentelemään mutta silti! Lähdin siis ajamaan intoa puhkuen kohti Mall of Americaa. Tiesin että siellä tulee olemaan ihan sikana porukkaa, mutta jotenki se silti yllätti. Ensiaavistuksia ihmispaljoudesta antoi parkkipaikan löytäminen, joka oli VAIKEAA! Siis oikeasti. Tuolla on neljä isoa parkkihallia, joista menin ensimmäiseen, kiersin varmaan 4 kerrosta läpi löytämättä yhtään paikka, ja viimein ajoin suoraan ihan ylimmälle tasanteelle (7 kerros), josta viimein löysin paikan. Jo heti sisälle astuessa alkoi kuulua ihmisjoukon meteliä. Ja sitä ääntä riitti kyllä joka hetkelle.
Paikalla oli siis kaikkien teinityttöjen suosikki Zac Efron
"Move, keep moving!" Helppo totella käskyjä (vaikken kyllä halunnutkaan) kun jokapuolella ympärillä on valtavasti porukkaa. Yksi vartija oli sentään suopea, kysyi voinko siirtyä kun olen saanut kuvani otettua. Hiukan tulee toteltua tuollaista paremmin!
Tää oli ihan ekoja kuvia kun Zac astui lavalle. Satuin juuri typerästi kaiuttimen kohdalle ja koitin liikkua eteen tai taaksepäin mutta aina oli vastassa joko vartija tai ihmismuuri. Hmm. Onneksi sain kuitenkin liikuskeltua myöhemmin hyviin paikkoihin ja zoomailtua, jotta sain edes siedettäviä kuvia.
Tapahtumahan oli Zac Efronin uusimman elokuvan, Charlie St. Cloudin mainostus- ja nimmareidenjakotilaisuus. Täytyy sanoa että odotan tätä leffaa kovasti, niin kiva se on trailerin perusteella. Täytyy kuitenkin odottaa kuun loppuun ennen kuin pääsee katsomaan.
Hiukan, hiukan vaan olen kateellinen niille jotka pääsi nimmaria hakemaan ja halauksen saamaan. Yyh. Olisi pitänyt olla heti aamusta aikasin paikalla jonottamassa ranneketta. Mutta silti oli tosi upeeta nähdä :)
"oi jospa oisin voinut saada rannekkeen..."
Toinen oli niin sulonen lavalla, välillä höpötti jotain mikkiin (tyyliin, hei, halusin vaan sanoa moi), välillä hikeä pyyhkien, koko ajan iloisella mielellä :)
Bye bye!! Kun Zac lähti, kaikki ryntäsi perään. Ihan hullua!
Mutta se siitä. Nyt on onnellinen olo ja ihan oon innoissani. Ja lisäksi palautin tänään viimeisen esseen ja "final exam", loppukokeen. Nyt oon vapaa!! :D Ei stressiä koulusta, voin vaan nauttia kesästä ja alkaa viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa tehden vaikka mitä. Mitä? Siitä myöhemmin :)
