Koppotikoppoti ihhahhaa!

KE 29.12. - TO 30.12.

Keskiviikko oli taas yllättäen sadepäivä. Aamu meni löhöillessä ihanasti, vähän hyvä välillä kerätä voimia tulevaa varten. Lähdettiin käymään Graumanin Chinese Theatressa, jossa oli joku jätti-iso valkokangas. Siellä pidetään paljon elokuvien ensi-iltoja (ei sitten mein aikaan yhtään ollut). Teatterissa kaikki oli nimensä mukaan tehty Kiinassa, upean näköinen teatteri se oli. Valkokangas oli tosiaan iso, kävin istumassa etummaisessa penkissä ja näin ehkä kolmasosan kankaasta kerralla jos sitäkään. Keskipenkeiltä näky oli jo aika loistava, sinne kuulema istutetaan kaikki julkkikset ensi-illoissa, parhaille paikoille.

Graumanin kierros päättyi ulkona, jossa tutkiskeltiin julkimoiden käden- ja kengänjälkiä. Laattoja on enää nelisenkymmentä jäljellä, joten jos sinne kukaan aikoo nimensä saada niin äkkiä vaan ura nousuun ja julkkikseksi!

Mein kierrospäivä jatkui kuuluisassa Kodak-teatterissa, missä Oscar-gaalakin pidetään ensi öö helmikuussa? Sisältä ei plööh saanut yhtään ottaa valokuvia koska Kodak-teatterin sisällä ei kukaan saa kuvata. Plööh. Ei ees tv (paitsi sitä oscar-gaalaa mutta vaan olikos se abc-kanava). Nähtiin mm. teatterin perustajan privaattihuone jossa on hämmentävät lasiseinät. Suoraan kun katot niin näät läpi mutta sivusuunnasta ei enää nääkään kun lasi menee sumeaksi. Päästiin kävelemään ykköstasanteelle, jolle päästetään vain ainoastaan oscar-ehdokkaat ja palkinnon esittelijät. Ja yleensä Kodakille muuten Oscareissa pitää olla henkkari, ja kamerat yms otetaan pois mutta myö sentään saatiin pitää :)

 

Itse salissa oli pieni remontti meneillään kun Circue de Solei tms tulee sinne ens kesänä pitämään showta kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, niin ne tekee jotain muutoksia lavaan. Nyt siellä oli iso syvä reikä keskellä näyttämöä. Mutta tiedättekö! Pääsen taas sanomaan että tuossa penkissä oon istunut kun kattelen Oscar-gaalaa!! Arvatkaa onko miulla hauskaa :D Tiesittekö muuten että Oscar-gaalassa ei ole yhtään ainutta tyhjää paikkaa. Jos siellä joku lähtee vessaan tai vastaanottamaan palkinnon niin kakkostasosta juoksee joku istumaan sen paikalle kunnes tämä tulee takaisin. Oscar patsas on myös melko arvokas, arvatkaapa? Tasan yhden dollarin, ja vain ja ainoastaan jos sen myy takaisin Oscar-raatihenkiömikäonkaan ketkä sen myöntää. Muille sitä ei saa ikinä myydä. Oi ja sitten Oscareitten jälkeen on tietysti ne bileet johon kutsutaan vaan ne jotka on voittaneet palkinnon ja jos paikkoja on niin sen hetken suosituimpia julkkiksia (viime vuonna Kristen Steward). Joka vuosi tuo juhlapaikka on täysin erilainen, siellä ei kuulema ikinä käytetä kahta kertaa edes samaa pöytäliinaa tai haarukkaa, ja joka vuodelle on oma teemansa minkä mukaan kaikki suunnitellaan. Vähän luksusta. 

Kodakin jälkeen käytiin vielä disneykaupassa syömässä namiruokaa, ja sitten mentiin nauttimaan Harry Potter elokuvasta tuossa Grauman teatterissa (ei siinä isossa missä käytiin, tää oli ns. normaali teatteri)

Torstai meillä oli niin ihana! Oih. Herättiin kerrankin molemmat ajoisa ja käytiin aamupalalla ja heti vuokraamassa pyörät. Se vähän arvelutti antaako ne meille kun aiemmin kysyttiin niin joku mies sieltä sanoi ettei niitä vuokrata kun niissä on joku vika. Okei. No mutta nyt oli eri mies toimistolla ja se hyvillä mielin antoi meille pyörät käyttöön. Jonotettiin vielä hostellihuoneessa ennen lähtöä että päästään käymään vessassa kun joku siellä suihkutteli ja sitten kuivasi hiuksia ja varmaan meikkasikin vielä. Kommuunielämän ihanuuksia. Mutta päästiin vihdoin lähtemään ja niin innoissaan oltiin matkaan pääsystä että ajettiin ekasta risteyksestä ohi. Ostettiin juomat mukaan ja sitten talutettiinkin pyörät loppumatkan kun ei jaksettu polkea ylämäkeä. Mutta silti oltiin perillä hyvissä ajoin, ehkä 10? Mentiin siis Hollywood kyltin lähistöllä olevalle heppa-tallille vuokraamaan hepat. Ekana meitä heti käskettiin pois kun hevoset säikähtää pyöriä (vaikuttaa hyvältä alulta). Sitten selitettiin että myö vuokrattais hevoset niin ne oli jo heti ystävällisempiä. Maksettiin ja allekirjotettiin sopimukset tyyliin taas että jos mitään käy niin ne ei ole vastuussa. 

 

Hevosten selkään hyppy meni hienosti, sitten sitä oltiinkin jo matkassa ja mie heti ekana mein joukkiosta, johon kuului myös opas. Mentiin hurja ylämäki ylös ja näkymät sieltä olikin jo tosi upeat. Mie kävin miun heppaa pysäyttämään että otan kuvan niin opas vaan totesi että pitää liikkua koko ajan. Okei joo. No tuli sitten jonkinmoisia kuvia kun toisella kädellä koitin hevosta pitää hallinnassa ja toisella kuvata.

 

Ratsastusreissu kesti kaksi tuntia ja oli aika ihana. Kylmä siellä vähän tuli ja huipulla tuuli. Miun heppa onnistui puolivälissä säikähtämään jotain ja kävi pyörimään ympyrää ja Amman heppa sitten teki samaa perässä kun se matki kaikkea mitä miun heppa teki. Saatiin kuitenkin hevoset hallintaan ja vähän sydän tykyttäen jatkettiin matkaa. Takasin tullessa samassa kohtaa kävin miettimään että toivottavasti se nyt ei säikähdä samaa mutta näin  että se katteli johonkin puskaan mitä se aiemmin säikähti, joten käänsin vaan päätä pois päin, sitten se meni hyvin.

Takasin päästyä oli jalat kyllä niin jumissa ja vielä kun piti välillä potkia hevosta että se menee eteenpäin, niin auh. Onneksi nainen joka miut auttoi alas oli mukava ja nauroi ja sanoi että tietää kyllä, se vähän tuntuu. :D Tipattiin vielä mein opas ja sitten säikytettiin hevosia lisää mein pyörillä ja lähettiin poispäin. Käytiin vielä kävelylenkillä kukkulalla, ja otettiin ihania kuvia hollywoodkyltin kanssa. :) Ai joo ja evästauko meillä oli myös. Mutta ei jätetty roskia. 








Takasinpaluumatka hostellille sujui nopsaan kun koko matka oli alamäkeä. Tehtiin pastaa lounaaksi ja sitten jatkettiin matkaa pyörillä. Vähän jo mennessä tuntui kylmältä mutta kun Beverly Hillsiin päästiin niin oltiin molemmat ihan jäässä, joten käytiin ruokailemassa. Koitettiin kovasti pitää silmämme auki julkkisten bongaamiseksi mutta yhtään ei nähty. Paitsi kyllä ainakin Tom Cruise ajamassa autoa. Ja pari muutakin mutta en muista niitä nimiä mitä keksittiin sillon..

Paluumatka takaisin hostellille oli aika tosi kylmä. Ja vessakin piti etsiä ennen kuin pystyttiin kunnolla polkemaan, joten Amma kävi ostamassa teetä tee-kaupasta. Jonkin aikaa poljettiin ja pysähdyttiin teelle ja kahville mutta kun niiden jälkeen lähdettiin ulos ja oltiin taas jäässä niin päätettiin ottaa bussi lähemmäs. Eli ei kun pysäkille, ja pyörät bussin pyörkoukkuun kiinni (melkein osattiin tehdäkin se) ja köröteltiin kivasti lämpimässä. Hostellilla sitten heti lämmitys päälle ja kuumaan suihkuun.

(puuh tätä kuvien latausta kun ne menee aina ihan väärään järjestykseen ja monta vaihetta enemmän nyt kuin ennen.. aikaa siis kuluu..)