Kotona täällä oli hurja ryntäys ovelle (kun siitä laukkuni kanssa vihdoin pääsin sisään) ja kamala palpatus alkoi heti mitä kaikkea sai pukilta ja mitä he ovat tehneet :D Ja arvatkaa oliko hämmentävää kun miun pieni vauva oli kahdessa viikossa kasvanut jo isoksi! Hui kun sen eron näki niin selvästi. Ihan eri tavalla se katteli ympärille ja höpötti ja nauroi. Shnimpu vähän vierasti kun otin syliin mutta lattialta oli ihana käydä konttamassa lähelle ja sitten pois ja taas lähelle ja pois isin luo turvaan. Vähän söpöä.
Ensimmäinen lomanjälkeinen viikko menikin aika väsyneissä merkeissä. Maanantai ja tiistai aikaeron (2 tuntia) takia ja sitten ihan sen takia etten malttanut käydä aikasin nukkumaan. Kahtena iltana katoin yhtä leffaa kun menin vuokraamaan ja netissähän on aina ihana suunnitella tulevaa. Sain maksettua koulukurssit maalis- ja huhtikuulle, joten nyt voi käydä miettimään paljon sitä rahaa jäisi viimeiselle kuukaudelle matkustukseen (ja paljon haluaa jättää suomentilille kotiinpaluuta varten).
Ettäs simmoin. Mutta hei! Miehän jo ehdin melkein unohtaa kertoa! Keskiviikko (5.1.) oli ihana ilta. Mie lähdin heti töiden jälkeen ajamaan St.Pauliin hevosterapiavapaaehtoiskoulutukseen (vammaisille tarkoitettu terapiamuoto, jossa ne ratsastaa ja vapaaehtoiset taluttaa hevosta ja kulkee sivulla tukemassa ratsastajaa). Vapaaehtoistyötä on pari tuntia viikossa (miulla aina tiistaisin) kahdeksan viikon ajan. Keskiviikko oli koulutuspäivä vapaaehtoistyöhön. Alkuun oli tylsää teoriaa, sitten päästiin heppojen kanssa toimimaan. Mie olin varustautunut hyvin lämpimästi kun ajattelin että ollaan ulkona, mutta niillä olikin lämmitetty areena. Eipä tarvinut toppatakkia. Mutta heppoja oli neljä ja neljä oli yhden hepan kanssa ”töissä”. Mie pääsin ekana taluttamaan. Se piti ohjata lastausalueelle, tokalla kertaa meni täydellisesti, ekaksi oli vähän liian kaukana. Sitten kierrettiin kehää ympäri ja välteltiin kakkakasoja, harjoiteltiin pysähtymistä, kääntymistä ja liikkeelle lähtöä. Ihanasti onnistui kun whoooa-äänellä heppa vaan pysähtyi siihen :D Opin myös sen että jos heppa koittaa syödä siun käsiä tai muuten työntää turpaa liian lähelle niin pitää tökkiä sormella. Ainakin tuota heppaa.
Mutta arvatkaa sainko ihania uusia haaveita tuosta illasta..? Mistähän saisi rahaa ratsastustunteihin...?
Seuraavana tiistaina, 11.1. oli sitten ensimmäinen oikea "työpäivä" tuolla hevosten parissa. Alkuun saatiin tietää että meillä onkin yhden tunnin sijasta kolme tuntia, eli kolme eri asiakasta illan aikana. Jossain kohti mennyt viesti vähän ohi. Mutta tunnit meni kivasti, eka tunti alkoi myöhään ja vähän alkukarheutta kun kaikki oli vähän uutta. Ohjaajakin oli juuri aloittanut, tosi pätevä ja mukava mutta hyvä vaan että oli työntekijä toiselta tallilta auttamassa. Ratsastajat oli semmoisesta 6 vuodesta aikuiseen asti, eri tasoilla hallitsivat tuota ratsastusta. Vähän siis opettelemista kaikilla miten toimia yhdessä jne.
Mie harmittelin pariin kertaan kun haluaisin enemmän heppojen kanssa toimia. Tuolla olisi mahdollista laittaa hevoset valmiiksi jos pääsee tulemaan aiemmin mutta miulla on vajaa tunti aikaa ehtiä paikalle ylipäätään, ja matkaan menee sääoloista riippuen puolisen tuntia joten ihan ei onnistu. Mutta keksin mie sitten kysyä voiko tuntien jälkeen auttaa, ja sehän kävi! Joten siellä mie hääräsin tuntien jälkeen ihmetellen miten kaikki toimii, miten hepalle laitetaan liina (termit opettelematta, älkää suuttuko. korjata saa!) päälle ja miten ne..pöh en ees yritä. Miten se juttu laitetaan naamaan kun talutetaan ulos. :D Onpas huvittavaa. Kuvitelkaa kun mie täällä koitan englanniksi noita ymmärtää. No mutta, apuna mie enemmän olin ja sitten rohkeena pyysin että saanko taluttaa hevosen ulos ja sinnehän mie sen sitten vein. Kivasti kulki vierellä! :) Kotiin ajaessa oli jo kauhea hinku päästä uudelleen, eli tiistait kuuluu miun suosikkipäiviin viikossa :)
Minniellä ehti olla synttärijuhlatkin jo viime viikon perjantaina. Synttärithän sillä oli jo joulukuussa mutta juhlittiin nyt kun oli parempi aika. Muutama kaveri tuli paikalle ja juhlat oli kivat, paljon leikkiä ja kakkua.
Seuraavana tiistaina, 11.1. oli sitten ensimmäinen oikea "työpäivä" tuolla hevosten parissa. Alkuun saatiin tietää että meillä onkin yhden tunnin sijasta kolme tuntia, eli kolme eri asiakasta illan aikana. Jossain kohti mennyt viesti vähän ohi. Mutta tunnit meni kivasti, eka tunti alkoi myöhään ja vähän alkukarheutta kun kaikki oli vähän uutta. Ohjaajakin oli juuri aloittanut, tosi pätevä ja mukava mutta hyvä vaan että oli työntekijä toiselta tallilta auttamassa. Ratsastajat oli semmoisesta 6 vuodesta aikuiseen asti, eri tasoilla hallitsivat tuota ratsastusta. Vähän siis opettelemista kaikilla miten toimia yhdessä jne.
Mie harmittelin pariin kertaan kun haluaisin enemmän heppojen kanssa toimia. Tuolla olisi mahdollista laittaa hevoset valmiiksi jos pääsee tulemaan aiemmin mutta miulla on vajaa tunti aikaa ehtiä paikalle ylipäätään, ja matkaan menee sääoloista riippuen puolisen tuntia joten ihan ei onnistu. Mutta keksin mie sitten kysyä voiko tuntien jälkeen auttaa, ja sehän kävi! Joten siellä mie hääräsin tuntien jälkeen ihmetellen miten kaikki toimii, miten hepalle laitetaan liina (termit opettelematta, älkää suuttuko. korjata saa!) päälle ja miten ne..pöh en ees yritä. Miten se juttu laitetaan naamaan kun talutetaan ulos. :D Onpas huvittavaa. Kuvitelkaa kun mie täällä koitan englanniksi noita ymmärtää. No mutta, apuna mie enemmän olin ja sitten rohkeena pyysin että saanko taluttaa hevosen ulos ja sinnehän mie sen sitten vein. Kivasti kulki vierellä! :) Kotiin ajaessa oli jo kauhea hinku päästä uudelleen, eli tiistait kuuluu miun suosikkipäiviin viikossa :)
Minniellä ehti olla synttärijuhlatkin jo viime viikon perjantaina. Synttärithän sillä oli jo joulukuussa mutta juhlittiin nyt kun oli parempi aika. Muutama kaveri tuli paikalle ja juhlat oli kivat, paljon leikkiä ja kakkua.
Ulkona on ehditty myös touhuta jonkin verran, mitä nyt vauvan kanssa pystyy. Käydään joka aamu ulkona ja joka aamu Minnie kysyy miksi mie tykkään mennä ulos. Siellä on vaan niin kiva leikkiä! Eilen käytiin läpi meidän suosikkivuodenaikoja. Miun on ehdottomasti talvi (ainakin tällanen mikä vaikuttaa kevättalvelta luntujen ja auringonpaisteen vuoksi, mutta pakkasta silti riittää), Minnie sanoi kanssa että sen lemppari on talvi mutta kohta se jo vaihtui niin että kaikki muut oli parhaimpia mutta talvi oli vähinten suosikki. Tiedä tuosta sitten :P Oon koittanut opettaa mitä kaikkea ulkona voi tehdä talvella. Ollaan mm. pyöritty mäkeä alas (josta Minnie muisti lorun jota sitten leikittiin tuohon asti kun mie Jackina rikoin kruununi ja sitten pyörittiin mäkeä alas.
Jack fell down and broke his crown
And Jill came tumbling after.
Up got Jack, and home did trot As fast as he could caper
He went to bed and bound his head
With vinegar and brown paper.
Ollaan tuon lisäksi tehty välillä lumitöitä, laskettu perinteisesti pulkkamäkeä, paistettu jäätelökakkuja uunissa ja maisteltu niitä. Hiukan vaan mein touhuja hidastaa Shnimpu joka on päättänyt nyt olla hankala aina kun ulos mennään. Kaipa se ärsyttää kun ei oikein mitään voi vielä tehdä siellä. Sylissä vaan ja silloinkin harmittaa. Ens talvi olis ihana olla täällä leikkimässä, seuraavaa aupairia käy kateeksi. Onneksi ei vielä ole käyty etsimään sitä. Mutta kyllähän se kohta pitää, neljä kuukautta mie enää täällä työskentelen.
Tällä viikolla on ollut joku hurja hinku päästä ulos, siis ulkoilemaan. Talvella tulee tuollaisia hetkiä jonkin verran, oon huomannut. Eilisen mie käytin hyödyksi kun mama oli kotona, joten Shnimpu sisälle nukkumaan ja Minnien kanssa ulos. Pääsin myös ihanasti kahdelta vapaalle, joten Rebeccan mie kysyin mukaan ja lähdettiin lumikenkäilemään. Ihan mahtava harrastus! Sisäinen nuorisotyöntekijä heräili ja kävi miettimään miten hauska olis jollain talvileirillä hankkia kaikille (tai osalle) lumikengät ja pelata jotain juoksua vaativaa peliä hangessa. Siinä tulee vähän hoopo olo mutta ihanan vapauttavaa kun on pakko nostella jalkoja korkeelle että pääsee eteenpäin. Se myös näyttää hassulta :D Ja ihan parhautta on mennä ylä-ja alamäkiä noiden kanssa, siinä saa ihan kunnolla urheilla. Se mitä täällä on paljon kaivannu on mäet. Aina kun lähtee kävelemään niin mihin tahansa meneekään niin on tasaista. Pieniä nyppylöitä jossain, mutta kun on pienen "vuoren" juurella kasvanut niin siellä on oikeesti päässyt kiipeilemään polkuja ylös. Vaihtelevan maaston ihailija täällä hei! :)
Jospas mie lopettelen. Taidan vielä ladata teille kuvia tänpäiväisestä reilun tunnin rentouttavasta kävelyreissusta. Kaikki kuvat otettu tuosta kilometrin säteeltä, noita paikkoja ei vaan monet ole talvella keksineet kun ei ne uskalla mennä edes puistoon lasten kanssa jos on liikaa lunta tai vähän pakkasta. Mutta mie nautin muidenkin puolesta :) oho, taas muutama kuva :P
Tällä viikolla on ollut joku hurja hinku päästä ulos, siis ulkoilemaan. Talvella tulee tuollaisia hetkiä jonkin verran, oon huomannut. Eilisen mie käytin hyödyksi kun mama oli kotona, joten Shnimpu sisälle nukkumaan ja Minnien kanssa ulos. Pääsin myös ihanasti kahdelta vapaalle, joten Rebeccan mie kysyin mukaan ja lähdettiin lumikenkäilemään. Ihan mahtava harrastus! Sisäinen nuorisotyöntekijä heräili ja kävi miettimään miten hauska olis jollain talvileirillä hankkia kaikille (tai osalle) lumikengät ja pelata jotain juoksua vaativaa peliä hangessa. Siinä tulee vähän hoopo olo mutta ihanan vapauttavaa kun on pakko nostella jalkoja korkeelle että pääsee eteenpäin. Se myös näyttää hassulta :D Ja ihan parhautta on mennä ylä-ja alamäkiä noiden kanssa, siinä saa ihan kunnolla urheilla. Se mitä täällä on paljon kaivannu on mäet. Aina kun lähtee kävelemään niin mihin tahansa meneekään niin on tasaista. Pieniä nyppylöitä jossain, mutta kun on pienen "vuoren" juurella kasvanut niin siellä on oikeesti päässyt kiipeilemään polkuja ylös. Vaihtelevan maaston ihailija täällä hei! :)
Jospas mie lopettelen. Taidan vielä ladata teille kuvia tänpäiväisestä reilun tunnin rentouttavasta kävelyreissusta. Kaikki kuvat otettu tuosta kilometrin säteeltä, noita paikkoja ei vaan monet ole talvella keksineet kun ei ne uskalla mennä edes puistoon lasten kanssa jos on liikaa lunta tai vähän pakkasta. Mutta mie nautin muidenkin puolesta :) oho, taas muutama kuva :P
5 kommenttia:
hyvä hyvä, oikeen monta päivitystä, ni pääset normiaikaan :D
ihanaa et sie tykkäät olla ulkona tällee talvella lasten kanssa:) mie kyllä meen aina Sofian kanssa ulos ku Aada nukkuu mut mie en jotekii talvel keksi mitää tekemistä. lumitöitä jos on nii siinhä se aika joutusasti menee:)
Pienten lasten kaa, tai jus tollasten jotka ei oikee osaa viel lapioo pitää kädessä tai kävellä siellä ni se on vähän öh. Mut kyl sit jo vanhempien kaa voi just kaikkee touhuta siellä, ainaki lumienkeleitä ja pulkkamäki on kans kiva.
Tosi hienoja kuvia oot kyl ottanu taas! Et oo aatellu valokuvaajaks alkamista?! ;)
Siel on niin hienoo... Pitäs vissii Idalleki tehä tonne pihaa joku maja... tai jo sillä oli, mut siihe sit kolattii päälle lunta, ku tuli nii paljo sitä!
Hauska lukee paljo tekstei kerral, ja pitkäst aikaa! :)
Amma: ihana saada nuo alta pois, ja kiva lukea myöhemmin kun on jaksanu kirjottaa!
Suvi: talvella on ihana olla ulkona! Mie taas en niinkään kesällä keksi paljoa tekemistä, täällä nää lapset ei oo niin oma-aloitteisia että kävis mitään kuoppia kaivamaan tms. :P
oho..miehän olin jo vastannu...
Emilia: nohnoh.. oon vaan sattunu oikeeseen paikkaan oikeeseen aikaan, ja talvella nyt on helppo ottaa nättejä kuvia ku aurinko paistaa hienosti. Mut kyl oon oikeestaa miettinyki tuota alaa mut ei se oikeen nappaa, mie en kuitenka niin paljoo kuvaile, ja sit siitä tulis vähän pakkopullaa.. Mielummin kuvailen tälleen ku tulee innostus ja nautin sitten ite niistä kuvista.
Toi kolo mikä hangessa oli on leipomon uuni. En oo uskaltanu luolaa tehä ku lumi on niin pehmeetä, tääl ei oo tullu märkää lunta muute ku sillo ekan kerra ku sato.
Lähetä kommentti