Hoppaa!

Huh mikä päivä. En ihan oo varma mitä kaikkea tapahtui mutta tosi väsynyt oon. Ehkä kävin vähän liian myöhään nukkumaan. Eilen illalla oli suunnitelmissa heppatunnilta tulla kotiin, syödä jotain, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Syönti meni hyvin mutta sitten Mama päätti että se käy katsomaan aupair-ehdokkaita, joten mie seurasin mielenkiinnolla vierestä. Täytyy sanoa että pitää kyllä tietää minkälaista hakee, muuten tuohon voi tuhlata tosi paljon aikaa. Katottiin muutamia, jotain suomalaistakin mutta monella oli liian vähän kokemusta tän perheen ikäsistä lapsista. Yksi ukrainalainen tyttö kiinnosti Mamaa joten se laittoi sille sähköpostia josko ne voisi jutella joku päivä. Se oli joku englannin opettaja ja halusi parantaa kielitaitoaan. Siinä siis vierähti hetki aikaa. Sitten toinen hetki vierähti kun istuin omalle koneelle ja kaivoin omat dear family- kirjeet ja muut tiedostot ja mietin minkälaisen kuvan niistä miusta sai/saa. Aika hurjan hyvän kirjeen olin kyllä kirjottanut, mitä eilen illalla luin. Jotenkin sitä onnistuu välillä yllättämään itsensä kun palaa lukemaan vanhoja tehtäviä tms.

Aamulla herätys oli taas liian aikasin, ekaksi sain Minnien valmiiksi, puettua päälle ja hiukset kiinni (tuossa voi joskus mennä yllättävän kauan aikaa!) joten se lähti Maman kyydillä päivähoitoon. Shnimpu ja Meidl ja mie hengattiin aamu ja syötiin rauhassa, Meidl lähti kouluun ja mie touhusin hetken Shnimpun kanssa sisällä. Sitten se kävi ihan mahdottomaksi kun toinen meni koko ajan joko keittiön kaapeille tai johonkin muualle vetämään kaapeista tai laatikoista kaiken pois. Niinpä myö lähdettiin ulos, pienelle kävelylenkille. Ulkona oli yllättävän kylmä, joku -15 astetta ja pieni tuuli. Hyrr. Mutta aurinko paistoi ihanasti. Shnimpukin käveli jonkin matkaa itse, mie käsistä pitäen. Ei se vielä uskalla ilman tukea kävellä, mutta muuten alkaa sujua tosi hyvin. Välillä juostaankin, se on huippua!

Sisällä harjoteltiin seisomista, mie pidin käsistä kiinni kun Shnimpu seisoi, sitten päästin irti niin toinen jäi seisomaan. Kannustin ja innostuin kovasti ja toinen nauroi. Sitten se kävi kyykkyyn hetkeksi ja ihan miun ihmetykseksi nousi uudestaan seisomaa, ilman mitään tukea! Wohoo!! Eka kerta kun toinen nousee seisomaan ilman tukea. Vähänkö sen jälkeen harjoiteltiin seisomista kovasti :D Muut perheen jäsenet sai kyllä tietää heti kun tuli kotiin mitä Shnimpu teki. :)

Shnimpu otti unet ja unien jälkeen käytiin hakemassa Minnie hoidosta. Se meni kiukkupuuskien saattelemana päikkäreille ja nukkuikin kerrankin. Shnimpun lounasaika oli myöhään, se söi vähän kaikkea mitä vaan löytyi kun mikään ei maistunut kun muutaman suullisen verran. Touhuttiin taas lisää sisällä ja sitten koitin laittaa Shnimpua nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullut kun liikaa teki mieli nousta seisomaan. Herättelin Minnien, Meidl tuli kotiin ja sitten syötiin välipalaa kaikki ja sitten kotiin uudelleen laittaa Shnimpua nukkumaan kun tytöt leikki hiiriä keskenään. Shnimpu nukahti vihdoin kun piti ottaa se syliin ja "väsyttää" siinä.

Mitäs muuta tähän päivään.. Papan piti lähteä työmatkalle Rhode Islandille, mutta nyt kun on joku vuosisadan myrsky tuolla niin se eilen siirsi lentoa toiseen paikkaan ja tänään tuli sitten kotiin sanoen ettei se mihinkään lähde kun ne on vissiin sulkeneet kentät siellä alueella. Hohoo... Myö saatiin tuosta myrskystä joku 10-15 senttiä lunta ja kylmä tuuli. Ihan siis normisää täällä.

Eilinen heppajuttu oli ihana. Olin myöhempään kuin yleensä ja silti olin taas ensimmäinen paikalla. Kolme ensimmäistä pääsi hakemaan hevosia tallista, miekin siis yhden toin kylmän viiman halki ja sitten lämmiteltiin sisäareenalla hetki ennen tunnin alkua. Kolme eri tuntia meni ihan kivasti, käveltyä tuli ja vähän hölkättyä kanssa kun ravattiin. Viimeisellä tunnilla leikittiin punainen valo vilahti yy kaa koo, ratsastajat oli ite ohjaksissa ja myö vaan vierellä tukemassa, kivat tunnit oli. Viimeisen tunnin jälkeen mie ryntäsin tallille ja laitoin kahdelle hevoselle loimen ja riimun ja yhden talutin pihalle. Sitten siivottiin vähän jätöksiä pois ja voilá, valmiita oltiin. Toi on kyllä joka kerta niin ihana kun pääsee hevosen kanssa toimimaan. Oi, meidän ohjaaja kysyi kun lämmiteltiin yhden hepan kanssa, että tuntuuko varmemmalta ohjata hevosta, näyttää ainakin paremmalta kuin ekalla tunnilla :) jeejee! Pitää toivoa jos pääsisin joku kerta sivulla kävelijästä hevosen ohjaajaksi.