Puppen retki eläintarhaan

Pari päivää sitten miun kummityttö oli sanonut muskarista kotiin polkiessa äitilleen näin: "Heidi-tätin puppe on minun paras kaverini! lähettääkö heidi-täti sen tänne niin voin sillä leikkiä?"

Voiko olla suloisempaa? Oon Puppea pari kertaa skypeillessä näyttänyt tytölle ja kertonut että Puppe tulee sitten kesällä tätin kanssa takasin Suomeen. Toinen on ihan ihastunut siihen :D


Tämä tarina on miun kummitytölle. 2 kuukauden päästä nähdään!

Puppe eläintarhassa

Eräänä aurinkoisena päivänä Puppe mietti, mitähän sitä tekisi. Yksin on tylsä leikkiä, tuumi Puppe. Nyt tiedän! Lähden tapaamaan ystäviäni eläintarhassa! 

Tuumasta toimeen! Puppe hyppäsi autoon ja turvallisesti huristellen pääsi perille eläintarhaan. Ensi töikseen se kaivoi taskustaan 2 dollaria ja laittoi sen eläintarhan rahankeruulaatikkoon. Tuleepa hyvä mieli kun lahjoittaa hyvään tarkoitukseen, se ajatteli. 

Heti sisäänkäynnin vieressä oli lahjatavarakauppa. Puppe halusi ensi töikseen kurkata mitä siellä myydään. Monenlaista lelukaveria olisi ollut mutta Puppe päätti jättää ne ostamatta. Valokuvat riittää, se sanoi. 



Nyt on aika lähteä tapaamaan ystäviäni! Jotkut heistä tykkäävät asua lämpimässä. Heidän koti on trooppisessa huoneessa, Puppe tiesi. Ensimmäisenä Puppe tapasi vanhan ja viisaan kilpikonnan. Hänellä oli kova kiire uida altaassaan edestakaisin. Se pitää kuulema räpylät notkeina, Puppe kertoi.

Trooppisessa huoneessa oli myös paljon erilaisia kaloja. Isossa akvaariossa uiskenteli monenmoisia erilaisia kaloja. Niiden nimiä minä en tiedä, Puppe sanoi. Kalat tykkäävät uida vedessä ja minä en niinkään. Tykkään vain katsella heitä.


Hurjimpia tuttavia koko eläintarhassa on näääin iso jättiläishämähäkki, Puppe viittoili. On se ainakin puolet minun koostani, hän täsmensi. Onneksi meidän välissä on lasiseinä. Eikä se nyt oikeastaan niin pelottava ole kun se vaan nukkuu omassa pienessä kodissaan.

Trooppisen huoneen hassuin eläin oli Puppen mielestä laiskiainen. Se oli kiivennyt ylös puuhun, käynyt sykkerölle ja nukahtanut sinne, Puppe nauroi! Minusta se on hupaisaa.



Trooppisessa huoneessa tulee lämmin, Puppe pohti. Seuraavaksi haluan mennä jonnekin viileään. Mikä eläin tykkää kylmästä...? JÄÄkarhu! Puppe huudahti. Minä tiedän tarkkaan missä jääkarhut asuu täällä eläinpuistossa. Puppe tiesi monta hyvää paikkaa mistä näkee jääkarhut hyvin. Ensisilmäykset voi tehdä ulkonta, mutta parhaiten jääkarhut näkee sisältä lasin takaa, Puppe kertoi. Ja jos on hyvä tuuri, voi nähdä kun jääkarhut menee uimaan.

Seuraavaksi Puppe muisti kaikki isot kissaeläimet joita puistossa on. Tiikerin kanssa Puppe vaihtoi muutaman sanankin, leijonat oli jo päiväunilla joten sinne Puppe vaan kurkkasi.
Kissaeläinten jälkeen Puppe huomasi olevan jo myöhä. Kohta eläintarha menee kiinni, Puppe tajusi. En ole vielä käynyt moikkaamassa yhtään apinoita, en kirahveja tai seeproja, en pingviineitä enkä merileijonia, en buffaloita enkä poroja. Pupen piti äkkiä valita muutama eläinystävä jonka luona vielä ehtii käydä. Kirahvit Puppe halusi nähdä, sillä yksi niistä oli vielä lapsi. En ole ennen nähnyt kirahvilasta, Puppe muisteli. Puppe kiirehti paikalle juuri ajoissa nähdäkseen eläintenhoitajan suihkuttavan vettä lattialle pestäkseen sen. Äitikirahvi ei tykännyt vedestä mutta lapsikirahvi jäi suihkuun seisomaan.
Viimeiseksi Puppe jo juoksi merileijonien ja pingviinien luokse. Hyvä että ne asuvat samassa rakennuksessa, totesi Puppe hengästyneenä. Pingviinit kuivattelivat kiven päällä ilmeisesti juuri loppuneen uimatunnin jälkeen. Merileijona oli ilahtunut nähdessään Puppen. Minusta on ihana seurata kun sukellat niin nopeaan etkä törmää kiviin, Puppe sanoi merileijonalle. Merileijona innoistui tuosta ja näytti kuinka nopeasti se osaa kääntyä vedessä. Puppe kiitti esityksestä ja vilkutti: Minun täytyy nyt lähteä. Tavataan taas myöhemmin!

Ja niin Puppe lähti kotimatkalle, miettien jo milloin palaisi uudestaan tervehtimään ystäviään.