Viime hetkiä omassa huoneessa

OUNOU. Kello on 4 tuntia siihen kun lähetään hakemana Julia lentokentältä. Uuuhhh.. Miun huone näyttää vielä vähän pahemmalta kun noissa aiemmissa videoissa.. Jees. Kasoja kasoja, laatikoissa ei oo enää mitään. Vessan mie oon saanu siivottua niin ettei sille tarvii enää tehä mitään (paitsi kyl pitää käydä viel suihkussa ennen ja sit siivota hiukset pois). Mut tää pakkaaminen... Voihan tuska. Noh, sain sentään kirjotettua noille antamaan valokuvakirjaan, eilen kun luonnostelin sitä niin tuli ihan kyynel silmään. Ja eka (no okei, ei ehkä ihan eka) mikä tänään aamulla tuli mieleen kun heräsin oli että nyt herään viimestä kertaa tästä sängystä. Byhyy. Eikä saanut ees jäädä laiskottelemaan vaan mie lupasin vahtia Shnimpua aamulla tunnin pari kun tytöt lähtee Maman kanssa klo 7.30 hammaslääkäriin. No, oli aika rento aamu kun istuttiin Shnimpun kanssa nojatuolissa ja kateltiin ohiajavia autoja.

Mie oon opettanu Shnimpun sanomaan please :) Joku muutama päivä siinä meni että se keksi sen tosissaan. Ekana se hamusi jotain pöydältä ja mie pyysin sitä sanomaan please, se sanoi jotain tyyliin piis. Ja eilen toinen halusi tulla syliin niin mie pyysin sanomaan up please niin sieltä tuli ensin up up monta kertaa ja sitten piis. :) Sitten sylissä sanottiin monta kertaa piis :D Mutta hyvät tavat on hyvä aloittaa nuorena, eikö?

Mut hei, nyt pitää tosissaan käydä pakkaamaan tätä huonetta kasaan. En halua viikonloppuna miettiä enää näitä. Ehkä sit olis aikaa päivitelläkin enemmän. Jeps.