Su 29.5.
Dave opas tuli aamulla hakemaan meidät hostellilta. Lähdettiin ajamaan Denalia kohti, pysähdyttiin matkalla ostamaan viimeisiä tarvikkeita. Puolessa välissä matkaa ihailtiin näkymää Alaska Range –vuoristolle päin. Syötiin lounas pysähdyspaikalla ja jatkettiin matkaa. Tehtiin parin tunnin haikki ylös vuorelle majavanpesän ohi. Huipulla nautittiin hiljaisuudesta ja auringosta. Oltiin kaikki torkahtamassa kun kuultiin kilinää. Pariskunta tuli karhukellon kanssa mein ohi. Herättiin ja lähdettiin niiden perään tulemaan takas alaspäin. Ajettiin sitten suoraan mein camp groundille, pystytettiin teltta ja Dave laitto päivälliseksi lohta meille. Jam! Käytiin kurkkaamassa majava-lampi ja nähtiin yksi majavista uiskentelemassa kauempana. Ooteltiin jos nähtäisiin kun aurinko laskis vuoren taakse mutta se vaan laski niin loivasti juuri vuoren suuntaisesti että se oli varmaan 12 aikaankin vielä ylhäällä. Myö mentiin ajoissa nukkumaan.
Ma 30.5.
Aamupalan aika klo 8.00! Pakattiin päiväreput valmiiksi ja ajettiin Denali entrance centeriin (tms). Aamusta käytiin kurkkaamassa sled dog hauvoja. Jotkut oli aika vilkkaita ja meinasivat melkein syödä Pupen, toiset taas oli melko rauhallisia tai nukkuivat. Saatiin myös esitys miten koirat vetää kelkkaa, siitäkös ne hauvat innostui kovasti. Historiaa ja nykypäivän infoa saatiin rutkasti myös. Nykysin talvella koiria pidetään aktiivisina kun viedään erämaamökeille tarvikkeita, joskus kunnostetaan jotain mökkiä niin talvella sinne kannetaan koirien kanssa puutavaraa tms. Muutoin sinne on vaikea päästä (lumikelkoilla pääsisi mutta puistossa halutaan kunnioittaa perinteitä ja suojella luontoa). Koirapaikasta käveltiin Ninan kanssa takasin centerille, syötiin mukaan pakattu lounas ja tutkailtiin kaikenlaisia esittelyjä kulttuurista, luonnosta ja eläimistä Alaskassa. Ostettiin jäätelöt matkalle kun huristeltiin koskenlaskua harrastamaan. Siellä saatiin päälle kuivapuvut, koska joen vesi on sulavettä jäätiköltä, joten se on tosi kylmää. Ne sanoi että sinne jos tippuu ilman pukua niin on kuollut 2 minuutissa. Tosi vaarallista. Mutta meillä ei ollut hätää. Puvut päälle ja turvallisuuspuheiden jälkeen veneisiin. Mie pääsin keulaan melomaan, eli sain kaikki ”pärskeet” (lue kuohut ja aallot) päälleni. Alkuun tuntui ihanalta koska niissä puvuissa oli kuuma. Ei se loppukaan paha ollut. Aika paljon isompia kuohuja mitä Minnestassa viime syksynä. Veneessä pysyttiin kaikki vaikka ihan kuivina ei silti. Koskenlaskun jälkeen mentiin leiriin, syötiin, käytiin suihkussa ja majavavierailulla. Nähtiin pieni majava aika läheltä ja isompi jostain muutaman metrin päästä ja seurattiin kun se söi kalaa. Sitten se katosi. Mentiin nukkumaan.
Ti 1.6.
Herättiin samoihin aikoihin taas, tehtiin lounas retkelle ja lähdettiin matkaa. Otettiin shuttle bussi, joka vei meidät ainoaa tietä Denalin kansallispuistoon. Matkalla sai huutaa STOP aina kun näki tai luuli nähneensä eläimen. Myö nähtiin hirvi, karhu, poroja, sarvipää lampaita vuorilla sekä ilves. Plus joku arktinen orava pusikossa. Tien päässä hypättiin pois kyydistä ja käytiin kävelemässä kahden vuoren väliä ylöspäin. Paluumatkalla bussista nähtiin vielä hirvi ihan tien vieressä makaamassa lammikossa. Hypättiin Daven kyytiin ja käytiin vielä kurkkaamassa hirvi, nyt se oli jo syömässä lehtiä tms. Ajettiin taas leiriin, syötiin kanaa ja mie olin ihan jumissa ja väsynyt edellisestä päivästä että menin suodaan nukkumaan.
Ke 2.6.
Vähän oli vaikee aamu! Olin ainakin puolikuollut, siltä se tuntui. Aamupala ei oikein maistunut ja oli ihan sekava olo. Saatiin kuitenkin mein teltta purettua, päästiin matkaan kohti Tangle Lakesia. Matkalla pysähdyttiin tiékemään haikki vuorelle, mie jäin puoleen väliin nauttimaan ihan täydellisestä hiljaisuudesta, ellei kärpästen pörinää, tuulta ja päässä soivaa huminaa lasketa. Pari kertaa kuulin jonkin röhkivän, se olisi voinut olla joku poro mutta en nähnyt mitään, joten ajattlin että se oli varmaan piikkisika(villisika?porcupine?). Ajettiin leiriin, pystytettiin teltta, mie nukuin, syötii ja sit tehtiin nuotio (mie sytytin!), paahdettiin smors’eja ja nukuttiin taas.
To be continued...
3 kommenttia:
Jes, nautintoa varmaan tuo hiljaisuus. Kiva että eläimiäkin pääsitte bongailemaan.
Ida tuossa totesi että kolmen yön jälkeen tulee Heidi täti kotiin. Vähiin menevät päivät.
t.iskä :)
kuulostaa kyllä hyvin sujuneelta ja onnistuneelta reissulta!
ihann kohta jo pääsee näkemään ja kuulemaan!!
hip hei! Hyvältä kuulostaa :) mitä lie villisikoja puskissa...ei ne onneks tullu lähempää tuttavuutta tekee :/ täällä kaikki oottaa että nähää! Pari yötä eli iha just nähää! :) j
Lähetä kommentti