Last days in Minnesota

Lento Minnesotaan meni yrittäessä nukkua mutta eihän siitä mitään tullut. Ehkä tunnin pari sain torkuttua. Ajettiin kevytjunalla Mall of Americaan odottelemaan että Mama pääsee hakemaan meidät. Oli ihana että se pääsi :) Seisottiin tosin tovi ruuhkassa highwaylla kun kahdelta kaistalta oli posahtanut tie auki. Lämpölaajeneminen... 40 astetta ilmassa, tiellä varmasti vielä enemmän. Ihmekään jos tiet hajoilee :P

Kotiin oli jännä mennä, Shnimpu katsoi miuta hetken ihmeissään ja sitten se kävi nauramaan. Minnie ihmetteli kanssa ja se oli ihan iloinen että tulin takasin. Meidl koulusta tullessa jo heti muisti että mie oon kotona ja sekin tykkäsi :) Maanantaipäivä meni kotona lasten kanssa pyöriessä, pyykkiä pestessä ja vähän levähtäessä. Tiistaina lähdettiin Julian ja lasten kanssa rannalle aamupäiväksi. Minnie ja Shnimpu vietti varmaan 2 tuntia siinä rantavedessä, enkä miekään yhtään huomannut miten nopeesti aika meni. Kun tajuttiin että oli jo ruoka-aika niin lähdettiin Subwayhin syömään. Shnimpu tosin nukahti autoon ja sit sitä ei meinannu saada millään hereille, mie roikotin sitä sylissä ja koitin herätellä vaikka kuinka kauan mutta sitten se vasta heräsi kun laitoin istumaan ja söihän se iloisesti mutta päikkäreille meno oli sitten vähän hankalampaa.

Lasten päikkäreitten aikaan mie ja Nina lähdettiin shoppailemaan, miekin löysin vielä varvassandaalit ja sen jälkeen niihin ja edellisiin bikineihin sopivat bikinit (voi yhdistellä). Niitä pääsinkin testaamaan samana iltana kun päivällisen jälkeen ajettiin Kimin talolle, jossa ne oli avanneet niiden uima-altaan. Illalla kotiin nukkumaan koska kaikkien muiden piti herätä aamulla töihin. Heh. Mie sain nukkua pidempään. Mutta mutta..

Keskiviikkona, mitäs myö sillon tehtiin.. pestiin kai taas pyykkiä vähän. Nyt en kyllä oikeesti muista mitä tuli tehtyä. Illalla ainakin käytiin kattomassa uusi Pirates leffa ja näin vielä kavereita kun ne tuli kattomaan sen kanssa. Sitten olikin surullinen ilta kun piti sanoa leffan jälkeen hyvästit. Voih. Kotona tuli höpöteltyä vielä Maman kanssa. Torstai oli miun viimenen päivä Minnesotassa. Heräsin aikasin että saan sanottua kaikille heipat ennen kuin ne katoaa töihin ja kouluhinsa. Pakkailin vielä viimeisiä aamusta ja kiittelin kovasti että Nina on mukana koska olisi jäänyt joitain tavaroita matkasta kun ei yksinkertaisesti mahtunut enää laukkuihin. Rinkka jäi kevyeksi mutta se oli ääriään myöten täynnä. Ömm.. Mama soitti aamulla töistä että se pääseekin heittämään meidät lentokentälle, jippii! Minnie ehti tulla koulusta kotiin, mie kävin sanomassa sille heipat kun se oli unille menossa. Toinen oli niin sulonen kun se kyseli että mihin mie meen jne. Shnimpulle oli vaikea sanoa heippaa kun se ei ymmärtänyt yhtään että mie lähen. Toinen oli nuo kaikki päivät toistellu miun nimeä ja pyöriny jaloissa, ihan samalla tavalla kun se pyöri Maman jaloissa niinä päivinä kun oltiin molemmat samaan aikaan kotona. Se oli hassua, ei se ennen oo tehny tuota. Mamalle sitten sanoin heipat lentokentällä. Aika haikeaa.

Mutta sitten oli jo aika suunnata New Yorkiin! Jippii! No joo. New York oli aika jees mutta kerron siitä vielä seuraavassa postauksessa... Ja sitten laittelen niitä valokuvia joku päivä kun saan miun tietokoneen kuntoon.

Nyt oon tosiaan jo kotosuomessa. Ihme kyllä, mie aattelin että tuntuisi tosi oudolta tulla tänne takasin, mutta ei miusta oo tuntunut yhtään oudolta. Jotenkin sitä vaan tuli kotiin. Eikä oo vielä ainakaan tullut mitään outoja tilanteita. No oudoimpia mitä oon täällä huomannut miten järkyttävän paljon täällä on puita ja pensaita! Usassa tottui siihen että siellä on ne pari puuta / piha ja siisti nurmikko. Meillä täällä on metsää melkein joka puolella. Ihan outoa. Joo ja sitten mein äiskän keittiön taso on tosi matalalla. Se on siis normaaliakin matalemmalla mutta vielä Usan korkeeseen malliin verrattuna tuo tuntuu tosi omituiselta kun kaikki on niin matalalla.

Miun kummityttö on pyörinyt miun ympärillä nyt koko ajan, kysellen leikkimään tai vaan sanoen tule tänne. Aika ihanaa, vaikka välillä kyllä olisi kiva jos saisi olla vaan ettei toinen kiipeä syliin tai tule halaamaan. Nyt se leikkii kiltisti ulkona ja välillä tulee sisälle "Heidi täti laita tämä maljakkoon. Minulla on kukka". Ja kirjakielellä juu :P