Aurinkoenergiaa

Kello oli puoli kahdeksan kun heräsin tänään. Ihan levollisena, ilman herätyskelloa, ei mitään ääniä yläkerrasta. Ehkä mie melkein joka päivä viikolla herään samaan aikaan, mutta miulla on ollu välillä kaihtimet vähän raollaan että pääsee aamuaurinko sisään. Nytkin oli siis aurinko juuri noussut ja linnut lenteli miun ikkunan eessä, joten alan uskoa enemmän ja enemmän siihen loistevalolamppuun joka toimii herätyskellona.

Mutta miun kaikki tavarat on suunnilleen pakattu. Vaatteet mie lähetin Papan mukana jo maanantaina niin meidän ei tarvii maksaa maksuja matkalaukuista. Nyt mennään siis vaan käsimatkatavaroilla. Miulla on niinkin ruhtinaallisesti sitten tuota muuta tavaraa että melkein hävettää ottaa noin "iso" (normaalikokoinen) reppu kun ei siellä oikeen alusvaatteiden ja vessatavaroiden lisäksi ole muuta kuin kamera, kirja ja vihkonen. Mutta näillä mennään, katotaan miten pitkälle mie pärjään kun jotain kuitenkin unohtuu.

Katellaan saanko kirjoteltua hotellilta jotain, valokuvia tulee sitten tiistain jälkeen kun en mie omaa konetta jaksa ottaa mukaan. Mutta siihen asti heihei! Nauttikaa Suomen pakkasista, kuulin että on aika reilusti :P Täällä kohta semmoinen 60 astetta lämpimämpää :D

I'm flying again

Myöhäistä ystävänpäivää ja kiitos äitille viestistä, oli nätti luminen kuva. Mie en oo oikeen koskaan ollut innostunut ystävänpäivästä enkä siksikään oo koskaan oikein mitään kortteja jaellut. Tänä vuonna olisin ehkä voinut perheelle jonkinlaisen tehdä kun Mama ja Meidl oli tehneet omat korttinsa miulle. Meidl kirjoitti että miulla on kauniit kasvot :D Täällä kouluissa jos haluaa jakaa kortteja tms niin sitten pitää antaa koko luokalle. Joissain Meidlin antamissa korteissa luki "You are never boring" eli et ole koskaan tylsä. Meidl kysyi saako se rustata yli sanan never. :P

Käytiin eilen Minnien ja Shnimpun kanssa kaupassa, tosi hyvin tuloksin. En löytänyt puoliakaan mitä Mama oli kirjoittanut listaan, mutta ei niillä niin kovin kiire ollutkaan. Kahdet kengät mie löysin, crocksit Meidlille ja Shnimpulle kevyet kevät-syksy-kengät. Hurjia ne laittaa miut ostelemaan. Onneksi täällä voi aina palauttaa jos siltä tuntuu :P Tuosta hyvänä esimerkkinä, Mama oli kerran Aldissa (saksalainen kauppaketju) jossa vanhempi mies oli vaihtamassa jo avattua hunajamelonia kun se oli sisältä "mössöinen". Ilmeisesti se sai sen vaihdettuakin :P Täällä siis tuo asiakaspalvelu pelaa, hyvin.

Mutta siis syy miksi nyt kevyempiä kenkiä ollaan ostelemassa on tämä perjantai, jolloin lennetään FLORIDAAN! Wohoo!! Ollaan siellä perjantaista tiistaihin, rannalla parissa eri hotellissa matkan aikana ja nautitaan lämpimästä säästä. Papa meni sinne jo viime maanantaina työmatkalle. Tavataan sitten siellä.

Paljon miulla oli olevinaan asiaa mutta nyt kun kirjottelee niin unohtuu kaikki.. Noh, päivitetäänpä Shnimpun tilannetta, se on jo niin lähellä kävelyä, välillä se seisoo paikallaan pitempiä aikoja ja sitten se viilettää seiniä ja sohvia pitkin, hyvä että niistä edes enää tukea muistaa ottaa. Vielä tarvitaan se pieni rohkea askel ilman tukea. Kyllä se siitä kuulkaas ihan kohta tulee!

Sitä en ookaan tainnut mainita että perhe valitsi jo uuden aupairin. Tyttö tulee tänne toukokuussa Saksasta, tarkkaan ottaen Minnesotaan perjantaina 20.5. Mie oon tässä pohtinut pitäiskö miun olla täällä vielä tuo viikko ja auttaa lasten vahtimisessa (koska miehän virallisesti lopetan työt 17.5.) vai olisko ehkä vielä vähän pidempään niin voisi auttaa uutta aupairia asettumaan, näyttää paikkoja jne. Vai lähtiskö sitten jo heti kun vaan mahdollista ja on saanut pakattua. Hmmm.. Samaan syssyyn voin pohtia miun matkustuskuukautta, ajankohtia ja lentoja yms sekä maanantaina postissa tullutta kirjettä, jossa pyydetään miun ilmoittamaan kolme mahdollista viikkoa(!) jolloin voin matkustaa takaisin Suomeen. Siis viikkoa! Mie kyllä oon ihan sitä viimeistä viikkoa ajatellut koko ajan. Ja miten mie teen jos haluun olla New Yorkissa pari päivää? Minnesotasta jos lähtisin Suomeen (toki varmaan New Yorkin kautta) niin saisin ilmaiset lennot mutta sitten en ehtisi olla New Yorkissa. Pitää kai soitella ja kysellä tuosta.

Täällä on muuten joku ihmeen aikanen kevät tai jotain. Koko viikon on ollut reilusti plussa-asteita ja lumikasat on humahtanu alaspäin. Ihan käsittämätöntä miten aurinko voi lämmittää noin paljon, ja nyt on vielä helmikuu! Mutta kyllä ne lupaili että vielä tulee kylmä ennen kuin oikea kevät tulee. Saas nähdä. Mie liukastelin tänään Shnimpun rattaista tukea ottaen kun käytiin kävelyllä. Sulaneet lumet oli jäätyny kivoiksi yllättäviksi jäälaatoiksi tuonne tielle. Onneksi tosiaan oli ne rattaat. ;)

Njooh. Mie taidan käydä laittamaan pyykkiä koneeseen ennen kuin Shnimpu herää päikkäreiltä.

Saavutuksia

Täytyy nyt kehuskella tässä hieman.

Minnie on oppinut sanomaan R, ihan pärisemällä. Meidl ei sitä vielä osaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.
Aiemmin kerroin miten Minnie yrittäessään sanoessaan "ovi" sanookin "olvi". Hehe.. Nyt se oli jo keksinyt sanoa sen ihan oikein. Ja hienosti muistaa monta sanaa mitä en oo pitkään aikaan käyttänyt sen kanssa, niin välillä se tulee ja sanoo vaikkapa "kissa". Ihanaa. No mutta, ei se nyt oikeasti mitään suomea puhu, kunhan joitain sanoja vaan.

Sitten Shnimpu opiskelee kovasti eri sanoja. Ihan parhaimpiin saavutuksiin kuuluu "kakka" ja siitä johdannainen kaakka (eli ankan ääntely kvaakvaak).

Mutta nyt tuli inspis kehuskella kun oli ensimmäinen päivä varmasti koko miun täällä olon ajan kun Minnien vaatteet on puhtaat vielä päivän päätteeksi! Sillä on tapana pyyhkiä suuta hihoihin ja syödä miten sattuu että tippuu ruokaa syliin jne. Miulla tuli yksi päivä ajatus kun pyykkiä pestessä tajusin että suurin osa niistä oli Minnien. Tulostin viime keväänä tekemän tarrapolku-monisteen, jonka tarkoituksena on auttaa lasta saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Kuvassa on pupu joka tulee saattaa kotiin polun päähän. Matkan varrella on kuvia erilaisista asioista, mm. porkkana, pöllö, metsä ja perhonen. Minnie on ollut tuosta ihan innoissaan ja joka ruokailulla mietitään miten pitää auttaa pupua pääsemään kotiin. Tuo moniste on ollut käytössä muistaakseni torstaista lähtien, ja tähän mennessä oli saanut 3 tarraa. Tänään oli läpimurtopäivä kun tyttö sai joka aterialta uuden tarran! Eli siis sen seurauksena puhtaat vaatteet, jippii!

Noh, katsellaan miten nuo muut päivät sitten sujuu...

Taste of Home

Tänään on ollut kotoisa aamu. Nukuin pitkään, vein Meidlin luistelemaan, kävin kirjastossa lainaamassa mm. irlantilaista musiikkia ja tulin kotiin tyhjään taloon. Juttelin hetken äitin kanssa ja sitten kävin väsäämään kalakeittoa. Pilkkomiset sun muut meni luonnostaan, mutta juuri hyvissä ajoin muut tuli kotiin niin pystyin pyytämään Mamalta apua mausteiden valitsemiseen. Paljon se ehdotti mitä voi käyttää, monia mie en oo koskaan nähnyt saati sitten tiennyt mitä ne on suomeksi, joten pitäydyin niissä tutuissa pippuri-tilli-yleismauste valinnoissa. Kermaakin mie siinne sekaan laitoin kun meiltä löytyi ja Mama sanoi että tee vaan semmoista mitä yleensä tekisit.

Meillä lapset kävi allergiatesteissä, ja selvisi että Meidl on herkkä cashew-pähkinöille, maidolle ja kananmunille. Minnie taas on herkistynyt soijalle ja pähkinöille, kun taas Shnimpu, jolla myö epäiltiin olevan maitoallergia, ei olisi allerginen millekään. Joten myö nyt katsellaan ja mietitään miten näitä ruokia pitäisi tässä käydä tekemään. Hyvin nuo on syöneet edellä mainittuja, oireita on nyt ehkä sitten ollut Minniellä ihottumaa jaloissa ja Meidlillä tummat silmänaluset (joista se nyt on alkanut tulla tietoisemmaksi).

No mutta, kalakeiton sain tehdä ihan normaaliin tyyliin, ja voi siitä tuli niin hyvää! Tuoksu tuli jo heti ihanasti kun lohet laitoin kiehumaan. Sitten maistelua ja lisää mausteita ja se oli valmis. Soppaa lautaselle, näkkäri vierelle ja syömään. Namnam! Ainot mitä kaipasin oli tuore rieskan palanen mutta kyllä tuo hyvin kotoisalta maistui.

Katsellaan mitä muut tykkää, jos ne uskaltaa maistaa :)

Täällä kun ei saa sitä mitä normaalisti syö niin sitä uhraa mielellään enemmän aikaa kokkaamiseen, niinkuin joulunaikaan ne kaikki piparit ja luumusoseet torttuihin ja puuro ja sekametelisoppa. Tulee ainakin rohkeutta yrittää, toivottavasti Suomessa muistaisi ettei niiden tekeminen niin valtavasti aikaa vie, ja on oikeastaan kivaakin. Jospas sitä kokkailisi sitten useammin "oikeaa" ruokaa. :)

Ruoka oli ihanan pirteän väristäkin kun eri kasviksia sinne laitoin. Tein muuten ihan ilman ohjetta!

Hoppaa!

Huh mikä päivä. En ihan oo varma mitä kaikkea tapahtui mutta tosi väsynyt oon. Ehkä kävin vähän liian myöhään nukkumaan. Eilen illalla oli suunnitelmissa heppatunnilta tulla kotiin, syödä jotain, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Syönti meni hyvin mutta sitten Mama päätti että se käy katsomaan aupair-ehdokkaita, joten mie seurasin mielenkiinnolla vierestä. Täytyy sanoa että pitää kyllä tietää minkälaista hakee, muuten tuohon voi tuhlata tosi paljon aikaa. Katottiin muutamia, jotain suomalaistakin mutta monella oli liian vähän kokemusta tän perheen ikäsistä lapsista. Yksi ukrainalainen tyttö kiinnosti Mamaa joten se laittoi sille sähköpostia josko ne voisi jutella joku päivä. Se oli joku englannin opettaja ja halusi parantaa kielitaitoaan. Siinä siis vierähti hetki aikaa. Sitten toinen hetki vierähti kun istuin omalle koneelle ja kaivoin omat dear family- kirjeet ja muut tiedostot ja mietin minkälaisen kuvan niistä miusta sai/saa. Aika hurjan hyvän kirjeen olin kyllä kirjottanut, mitä eilen illalla luin. Jotenkin sitä onnistuu välillä yllättämään itsensä kun palaa lukemaan vanhoja tehtäviä tms.

Aamulla herätys oli taas liian aikasin, ekaksi sain Minnien valmiiksi, puettua päälle ja hiukset kiinni (tuossa voi joskus mennä yllättävän kauan aikaa!) joten se lähti Maman kyydillä päivähoitoon. Shnimpu ja Meidl ja mie hengattiin aamu ja syötiin rauhassa, Meidl lähti kouluun ja mie touhusin hetken Shnimpun kanssa sisällä. Sitten se kävi ihan mahdottomaksi kun toinen meni koko ajan joko keittiön kaapeille tai johonkin muualle vetämään kaapeista tai laatikoista kaiken pois. Niinpä myö lähdettiin ulos, pienelle kävelylenkille. Ulkona oli yllättävän kylmä, joku -15 astetta ja pieni tuuli. Hyrr. Mutta aurinko paistoi ihanasti. Shnimpukin käveli jonkin matkaa itse, mie käsistä pitäen. Ei se vielä uskalla ilman tukea kävellä, mutta muuten alkaa sujua tosi hyvin. Välillä juostaankin, se on huippua!

Sisällä harjoteltiin seisomista, mie pidin käsistä kiinni kun Shnimpu seisoi, sitten päästin irti niin toinen jäi seisomaan. Kannustin ja innostuin kovasti ja toinen nauroi. Sitten se kävi kyykkyyn hetkeksi ja ihan miun ihmetykseksi nousi uudestaan seisomaa, ilman mitään tukea! Wohoo!! Eka kerta kun toinen nousee seisomaan ilman tukea. Vähänkö sen jälkeen harjoiteltiin seisomista kovasti :D Muut perheen jäsenet sai kyllä tietää heti kun tuli kotiin mitä Shnimpu teki. :)

Shnimpu otti unet ja unien jälkeen käytiin hakemassa Minnie hoidosta. Se meni kiukkupuuskien saattelemana päikkäreille ja nukkuikin kerrankin. Shnimpun lounasaika oli myöhään, se söi vähän kaikkea mitä vaan löytyi kun mikään ei maistunut kun muutaman suullisen verran. Touhuttiin taas lisää sisällä ja sitten koitin laittaa Shnimpua nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullut kun liikaa teki mieli nousta seisomaan. Herättelin Minnien, Meidl tuli kotiin ja sitten syötiin välipalaa kaikki ja sitten kotiin uudelleen laittaa Shnimpua nukkumaan kun tytöt leikki hiiriä keskenään. Shnimpu nukahti vihdoin kun piti ottaa se syliin ja "väsyttää" siinä.

Mitäs muuta tähän päivään.. Papan piti lähteä työmatkalle Rhode Islandille, mutta nyt kun on joku vuosisadan myrsky tuolla niin se eilen siirsi lentoa toiseen paikkaan ja tänään tuli sitten kotiin sanoen ettei se mihinkään lähde kun ne on vissiin sulkeneet kentät siellä alueella. Hohoo... Myö saatiin tuosta myrskystä joku 10-15 senttiä lunta ja kylmä tuuli. Ihan siis normisää täällä.

Eilinen heppajuttu oli ihana. Olin myöhempään kuin yleensä ja silti olin taas ensimmäinen paikalla. Kolme ensimmäistä pääsi hakemaan hevosia tallista, miekin siis yhden toin kylmän viiman halki ja sitten lämmiteltiin sisäareenalla hetki ennen tunnin alkua. Kolme eri tuntia meni ihan kivasti, käveltyä tuli ja vähän hölkättyä kanssa kun ravattiin. Viimeisellä tunnilla leikittiin punainen valo vilahti yy kaa koo, ratsastajat oli ite ohjaksissa ja myö vaan vierellä tukemassa, kivat tunnit oli. Viimeisen tunnin jälkeen mie ryntäsin tallille ja laitoin kahdelle hevoselle loimen ja riimun ja yhden talutin pihalle. Sitten siivottiin vähän jätöksiä pois ja voilá, valmiita oltiin. Toi on kyllä joka kerta niin ihana kun pääsee hevosen kanssa toimimaan. Oi, meidän ohjaaja kysyi kun lämmiteltiin yhden hepan kanssa, että tuntuuko varmemmalta ohjata hevosta, näyttää ainakin paremmalta kuin ekalla tunnilla :) jeejee! Pitää toivoa jos pääsisin joku kerta sivulla kävelijästä hevosen ohjaajaksi.