Trip to South Dakota, part 1

 Noniin. Aloitetaanpa ensimmäisestä päivästä, kun lähdimme matkaan. Päivä oli kaunis aurinkoinen perjantai, pakattiin auto, syötiin aamupala ja kymmenen aikaan oltiin kaikki valmiita lähtemään. Autoon asetuttiin (miun onneksi ja Opan harmiksi) niin että Papa ajoi (koko matkan!), Mama istui edessä, mie ja Oma (siis isoäiti) keskirivillä Shnimpun kanssa ja Opa istui tyttöjen välissä takapenkillä. Miun onneksi siksi että huh sitä menoa! Tytöt oli ihan villinä ja leikki ja höpötti koko matkan että plaah mie oisin ollut siellä niiden välissä. Nyt sai keskittyä vauvan viihdyttämiseen, nukuttamiseen ja etupenkiltä takaisin omaan istuimeen siirtämiseen (Mama syötti vauvaa autossa..)

Ensimmäinen pysähdyspaikka meillä oli New Ulm nimisessä kaupungissa, jossa miun kummitäti on muutaman kesän viettänyt nuorena. Samoja jälkiä seuraten :) Käytiin syömässä Taco Johnissa ja käytiin jaloittelemassa jossain nähtävyyllä.

Siis tuolla. Maksettiin muutaman euron pääsymaksu ja päästiin kurkkaamaan museo läpi ja kiipeämään huteria kapeita portaita pitkin ylös ylös ja vielä ihan tuonne ns. katolle asti. Sinne ei kyllä kovin helpolla uskaltanut kun ulkona tuuli kovaa. Tytöt kovasti halusi mennä, ja Meidl taisi siellä nopeasti käydäkin mutta miutakin melkein pelotti. Mutta kuvia tuli otettua, hienosti näki koko kaupungin. En tiedä tunnistaako kummi mitään näistä kuvista..

No sitten jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin taas jaloittelemaan kivan (likaisen, se vesi oli oikeasti vihreätä!) järven rannalle. Sielläkin päätti tuulla aika kovaa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Alue on siis preeriaa ja tosi tasaista sellaista, joten tuuli pääsee tuulemaan tosi kovaa kun mikään ei ole hidastamassa. Ihmeteltiin muuten Maman kanssa mihin kaikki puut on joskus hävinnyt täältä, vai eikö täällä oikeasti mitään puita niin paljon kasvakaan kun kaikki on nuorempaa puuta mitä on. Mutta päästiin siis tyttöjen kanssa juoksemaan vähän ympäriinsä, mie onnistuin säikyttämään Minnien kulman takaa niin hyvin että se pyllähti pepulleen :D Onneksi vaan tykkäsi ja halusi säikähtää uudestaan.

Autossa suosikkitekemisiä oli maailman musiikkia cd:n kuuntelu, etenkin irlantilainen kummituslaulu ja afrikkalainen laulu Fatiu-tytöstä oli kovassa suosiossa ja niitä opeteltiin laulamaan ulkoakin. Loppumatkasta pelattiin miun valmistelemaa bingoa, jossa piti bongata eri asioita. Koira ja bussi (!) osoittautui haastavimmiksi. Oikeanlaisen bussin, mitä olin kuvalla ajatellut löytyi vasta seuraavana päivänä mutta hyväksyin ns. kaupunkibussin, semmoisen pienemmän. Täällä ei ihan oikeasti ole tuota julkista liikennettä.

Päivän kolmas pysähdys (mie en muuten oikeesti tiedä oliko se kolmas, mie vaan veikkailen, sen verran aikaa tuosta matkasta on jo..) oli miun odotuslistalla korkealla (osin koska en tiennyt muista). Käytiin tutustumassa Lakota-intiaanien elämäntapaan ja erityisesti piippujen valmistukseen. Museossa oli muutama mies töissä valmistamassa piippuja, päästiin katsomaan video, kiertämään luontopolku jonka varrella oli tietoiskuja, ja hauskinta oli kurkata reiästä sisään ja nähdä oraakkeli. Sanotaan että ne on ihan luonnollisia muodostumia kivissä. Katsokaa kuvat alhaalta :)

Tämän vierailijakeskuksen idea oli kertoa piippukivien valmistuksesta. Piippukiveä saa hakata vain intiaanit, ja vain käsityönä. Se löytyy monen eri maakerroksen alta, ja on punaista kiveä. Legendan mukaan (jota nyt en enää muista niin hyvin) jotkut kuoli ja heidän veri värjäsi kiven punaiseksi. Ensimmäisen piipun toi valkoinen nainen, wakan, joka kertoi piipun olevan hyvin erityinen, ja sitä tulee käyttää tietyillä tavoilla. Siihen liittyi asioita, kuten kuka, milloin, missä ja millä tavalla sitä käytetään. Piippu oli osa rukousseremoniaa, ja piipun savu veisi rukouksen suurelle hengelle (to Great Spirit). Osa piippua on piippukiveä, osa puuta ja osa sulkia, ja kaikki osat edustavat koko maailmaa (kivi äiti maata, puu kaikkea mikä kasvaa maan päällä, ja sulat kuvaavat kotkaa ja kaikkea lentävää. Mutta se siitä. Jatketaan matkaa.

Yöksi pysähdyttiin Sioux Fallsiin, käytiin syömässä, mie kävin uimassa ja sitten nukuttiin. Aamupala syötiin hotellilla (minkä takia kaiken pitää olla niin makeaa, vohveleita, bageleita, ällöhilloja, jotain ihme värikkäitä muroja... kunnon ruisleipää ja puuroa sen pitää olla!)

Lauantain ensimmäinen pysähdys oli maissipalatsilla. Hienohan se oli, maissista rakennettu palatsi. Siitä ei varmaan tarvitse enempää kertoa, eipä siellä oikein muuta ollut kuin tuo palatsi.

Jatkettiin hetki matkaa, syötiin eväsleivät lounaaksi ja tutustuttiin vierailijakeskuksen anteihin. Siellä oli kaikenlaista pioneeritavaraa esillä, esimerkkejä miten ihmiset elivät kun tänne tulivat. Siis niitä ihan alkeellisia, perus telttameininkiä. Ja iso laiva oli osin sisälle osin ulos sijoitettu.

Lisää ajelemista. Tankkauspaikkaa etsiessä nähtiin tällainen 1880-luvun kylä, joten päätettiin pysähtyä siellä.

Kuvassa sanotaan: 1880 kylä. Dakotan aluetta. Alue: 2391 Ft. Asukkaita: 170 kummitusta. 9 kissaa. 3 koiraa. 3905 jänistä (aluksi 2-5-36-870). Rakennukset oli ihan aitoja, ne oli vaan tuotu eri puolilta South Dakotaa.

No sitten päästiin tähän lasten suosikkipaikkaan, Wall Drugsiin. Niillä on mainoksia ympäri maailmaa (oikeasti, mutta vaan tämä yksi kauppa). Pieni yksinkertainen kauppa tuli tunnetuksi siitä, että siellä jaettiin ilmaista vettä. Sitten se laajeni. Ja laajeni. Ja nykyään siellä on vaikka minkälaista turistikrääsää kaikenikäisille ja kokoisille. Huh! Vaikka hauska paikka se kyllä oli, tosin mie melkein eksyin kun jäin tutkimaan hyllyjä liian pitkäksi aikaa ja huomasin olevani yksin. Koitin etsiä muita ja aioin jo soittaa missä he ovat mutta eihän tuolla keskellä ei mitään ole kännykkäyhteyksiä :D Onneksi löysin kuitenkin muun porukan.

Loppumatkasta alkoi jo porukka väsähtää, mutta päästiin kuin päästiin mökille! Saatiin avaimet käteen, tervehdittiin omistajan koiraa (niin lutunen, ei tullut kyllä kuvaa otettua.. onpas outoa) ja mentiin suoraan nukkumaan.

 

Mökistä, sunnuntaista, maanantaista ja ehkä muustakin lisää seuraavassa osassa. :)