Katastrofin aineksia

Uiui.. Onpas ollut viikko. Mitähän siitä kertoisin.

Kaksi isoa juttua tässä pyörii koko ajan mielessä, kerrotaan vaikka ne huonot nyt ensin niin jää sitten loppuun kivempaa kerrottavaa.

Eilen kävin hakemassa Minnien koulusta yhden aikaan, ja miulla oli yks paketti lähetettävänä, joten päätin että käyn lasten kanssa pikaisesti postissa, ja sitten suoraan kotiin ja Minnie nukkumaan. Mie laitoin Shnimpun siihen pöydälle istumaan kun ite asettelin tavaroita paketin sisään. Kahden sekunnin ajan ajatukset oli jossain muualla ja tarkoituksenani päästä postista äkkiä pois mie käännyin hetkeksi pois päin, tajusin että Shnimpu on pöydällä, ja samaan aikaan kun kävin kääntymään takaisin kuulin kun joku sanoi o-ou ja sitten näin kun Shnimpu tippui lattialle. Mie säikähin tosi kovasti ja Shnimpu ja kaikki muutkin tottakai. Shnimpu tippui mahalleen ja löi naaman lattiaan ja onneton puraisi kieleen samalla, sekä sai kolhun leukaan. Verta tuli suusta aika pahan näköisesti ja mie olin melkein paniikissa että pitääkö miun lähteä viemään toista lääkäriin. Hetken aikaa hyssyttelin toista jos se rauhottuisi mutta sitten myö lähettiin kotiin. Siellä mie annoin Shnimpulle, joka vieläkin itki kovaa, vettä. Siitä se sitten pikkuhiljaa rauhottui, luojan kiitos. Soitin Mamalle töihin ja kerroin mitä kävi, onneksi se ei vaikuttanut kovin huolestuneelta vaan kyseli miten Shnimpu nyt voi, ja siinä se höpötti ja leikki melko normaalisti. Laitoin Minnien nukkumaan ja Shnimpun sen jälkeen, koitin antaa maitoa pullosta mutta se kävi itkemään kun koitti juoda. Siinä vaiheessa tuli toinen paniikki että mihin sitä oikein sattuu mutta sain mie sen juotettua "kupista juomalla" tyyliin. Toinen nukkui sitten hyvät tunnin unet ja sen jälkeen vaikutti olevan ihan kunnossa, mitä nyt jäljet kielessä ja leuassa näkyi.

Mama koitti illemmalla imettää mutta se ei onnistunut, joten lasista taas juotiin. Mama sano että jos se leukaan sattuu kun leukalihaksillahan sitä imetään. Miuta harmitti koko illan ja yön ja mie niin edelleenkin toivon että voisin nuo kaksi sekunttia ottaa takaisin ja muuttaa koko tilanteen... Enpähän enää ikinä unohda jättää lasta edes hetkeksi pöydälle tai muualle vaarapaikalle yksin. Jotenkin joskus sitä ennen mietti kun sanottiin että lasta ei saa koskaan jättää vahtimatta korkealle, että kuka oikeesti jättää lapsen yksin, mutta ei siinä kyllä kauaa tarvitse ajatusten harhautua kun vahinko on jo tapahtunut. Olipahan opetus.

Mutta onni oli mukana, ainakin nyt vaikuttaa, sillä Shnimpu sai tänään juotua pullosta ja napostelipa se porkkananpalastakin, joten eiköhän tuo tuosta selviä. Maanantaina sillä on lääkäriaika, pitää kysellä sitten mitä ne sanoo siellä. Toivottavasti ei tule mitään jälkioireita.

Puuh..

Mutta sitten niiihin ilosempiin uutisiin. Tai no uutisiin mutta enää yksi työpäivä (pe), sekin puolikas kai, ja sitten lauantaiaamuna 9 aikaan lähden lentokentälle ja kohti suurta ja tuntematonta. Hollywood, get ready! Jännää :D Mie niin kauan oon oottanut tätä matkaa ja nyt kun se on niin en meinaa uskoa todeksi. Kaverin näkeminen yli puolen vuoden jälkeen on hurjaa, ihan outoa varmaan. Ja mie niin mietin että kaksi viikkoa poissa perheestä on ihan ikuisuus kun pisin mitä oon ollut täältä pois on viikonloppu (ja vaan kaksi semmoista), mutta sitten kaksi viikkoa kaverin kanssa on ihan liian lyhyt aika. Mutta onneksi, loman jälkeen pari viikkoa menee ihan siivillä ja taas intoa täynnä, ja sitten onkin viimeiset 4 kuukautta töitä, joiden aikana mie opiskelen 3 opintopistettä ja oon vapaaehtoisena heppaterapiassa, sekä suunnittelen omaa kuukauden matkaa (sekä säästän sinne rahaa!) Jotta aika nopsaan menee kyllä loppu aika, veikkaisin. Huomenna oon ollut USAssa jo 7 kuukautta! Sehän on ihan sikana! :D Titiditii!

Ja hei, hauska tapaus tänään. Oltiin aamulla Shnimpun ja Minnien kanssa ulkona kun siihen pyöräili kaksi miestä (niinpä, pyöräili! talvella! ennenkuulumatonta!) ja ne kävi juttelemaan miten hauska on nähdä lapsia leikkimässä lumessa, kun yleensä sitä ei näe. Kerroin että Suomessa meillä on tapana olla ulkona oli sää mikä tahansa ja siitä ne sitten kyseli säästä yms. Mutta sitten ne kysyi oonko nähnyt telkkarista Mormonien mainoksia, ja joo, vaikken nyt telkkaria usein täällä katokaan niin noita mainoksia on tullut kyllä nähtyä. Paljastui että miehet on mormoneja ja siitä kyselin sitten ollakseni vähän kohtelias jne. Oli kyllä superpositiivinen kohtaaminen kun ei ne koittanut mitään tyrkyttää mielipiteitään tai muuta, kunhan vaan juttelivat ja lopulta kun sanoin ettei ihan niin paljoa kiinnosta että voisivat "tulla uudemman kerran kertomaan mormonien historiasta" niin antoivat lappusen jossa oli nettiosoite. Aika jännä kohtaaminen, mie aattelin että ne on ihan huvikseen pysähtyivät matkallaan juttelemaan. :D

Tässä muutama kuva Itsenäisyyspäivältä. Mie juhlistin tuomalla lipun pöytään (se halusi hedelmäkulhoon) ja leipomalla pannaria.  Illalla ajoin Minneapolikseen itsenäisyyspäivän juhliin johon mm. Yhdysvaltain joku-tärkee-politikko-jonka-nimen-mie-tunnistin-mutta-en-enää-muista oli lähettänyt onnittelukirjeen. Hehee. Laulettiin Maamme-laulu ja syötiin riisipiirakoita ja keksejä. :) Ooh ja siellä soitti amerikkalais-suomalainen yhtye nimeltään Kaivama

 "Meidl, nyt pidät ne silmät auki"

 omnomnom. keksiä

Miun synttärijuhlintapäivänä eli 12.12. Rahel Saksasta joka tuli Lisan tilalle pyys miut mukaansa Minnesota-orkesterin Pohjoismaiden joulukonserttiin.Ilmaset liput, hyvät paikat, huippumusiikkia ja loistavaa seuraa. Ihana kun hostvanhemmat jakelee aupaireilleen lippuja ilmaseks (Rahelin hostit oli ostaneet liput mutta ei päässeetkään menemään. syksyllä vai kesällä mie sain kolme lippua baseball peliin kun Mama voitti ne töistä eikä päässyt itse käyttämään). Ehdottomasti positiivinen kokemus orkesterikonsertista, vaikka suomilaulut (tip tap tonttulaulu ja hanget korkeat nietokset) oli miun mielestä huonosti valittu. Juonto oli loistavaa, kuulin (varmaankin tosi vanhan) norjalaisvitsin:

-Mistä tietää onko suomalainen ulospäinsuuntautunut vai ujo?
-No kun jos se kohdatessa katsoo omia kenkiään, niin se on ujo, jos se katsoo siun kenkiä niin se on ulospäinsuuntautunut.

Kerroin Rahelille että tuo kun on melkein tottakin :P Se vaan kummasteli. Lisäksi kuultiin paljon ruotsalaisten lute fish jouluperinneruuasta joka (nolona myönnettäköön) vasta nyt wikipediasta katsoin niin suomessa tuota kutsutaan lipeäkalaksi. Miehän oisin voinut kehuskella että kyllä tuota olen syönyt. Vaikka hyvin vähän kyllä..

Santa Lucia kulkuekin noilla oli, ja lopuksi laulettiin oikein mahtipontisesti yhteislauluna englanninkielisiä perinteisiä joululauluja. Hienoa oli. :)

Noniin. Miepä käyn laittamassa pyykit kuivausrumpuun ja sitten pienen iltapalan jälkeen pakkaamaan ja katsomaan viimeisiä jaksoja McLeodeja. Ja äiti, ne kuulema tuli ne kaikki loput jaksot kesällä, joten vähään aikaan ei kannata ootella uusia McLeodeja. Mutta miulta kohta loppuu jaksot :( Sitten pitää alottaa alusta ^-^