Kylläpäs nää päivät rientää nopeaan. Vastahan mie tänne kirjotin ja jo siitä on viikko... Miulla on kamalan pitkä lista kaikesta mistä haluisin kirjottaa tai ainakin laittaa kuvia mut jotenki sitä ei heti jaksa ja sit sitä rupee ajattelee niin isona projektina et tavallaan haluaa sit tehdä sen kunnolla ja varata hyvin aikaa ja sit se yllättäen jää. Mut mie koitan ryhdistäytyä lähipäivinä.
Tasan kuukausi töitä jäljellä. Kuullostaa tosi vähältä. 20 päivää töitä, plus vapaapäivät. Mama keräili tänään alekuponkeja ja yhden kohdalla sanoi Papalle että kerää jo joitan siltä varalta että jos Julialle (uudelle aupairille) tarvii hommata jotain kun se tulee. Hyy, joko ne ajattelee niin "pitkälle". Vaikka kyllä miekin mutta tuntuu hassulta.
Mut piti tulla nyt vaan pikaisesti päivittämään tästä päivästä. Tai vaikka eilisestäkin. Eilen Minnie lähti päiväkotiin aamulla ja Meidl kouluun myös. Jäätiin Shnimpun kanssa keskenään ja mietiskelin että tuleepas tylsä päivä vaan touhuta samoja juttuja, joten päätin että nyt lähetään hoitamaan miun asioita. No ei niitä sit ollutkaan kun vaan shekin vieminen pankkiin, mutta se oli ihan tarpeeksi. Huristeltiin autolla lähimpään cub-foodsiin ja siellä tcf-pankkiin. Kateltiin ympäriinsä vähän myös, ihan vaan huvikseen. Kotiin tultiin hyvissä ajoin ja mie kävin tekemään meille niin hyvää ruokaa että! Uunilohta ja perunamuussia, molempiin laitoin kermaa ja muussiin vielä kunnolla voita kun ollaan vähän huolissaan Shnimpusta kun se ei syö tarpeeksi, ja kun sillä on ihottumaa tavallisesta maidosta niin pitää antaa vähemmän ravitsevaa soijamaitoa. Mutta päätin pitää sille maito-päivän vaihteeksi (välillä annetaan maitotuotteita). Ja mitä toinen tekee? Maistaa kalaa ja sylkee sen irvistäen pois, perunamuussia juuri ja juuri syö yhden lusikallisen ja sitten ei koske koko ruokaan. Eiei, kyllä se pari kalapalaa koittti syödä mutta ei ollut mieleen ilmeisesti. No, mie ainakin tykkäsin tosi tosi paljon! Muuten koko päivän oli tosi hyvä fiilisi ja naurettiin kunnolla lasten kanssa välipalalla, jotain ihan hassua vaan. Torstai oli kiva päivä :)
Tänään perjantaina sitten sain nukkua pitkään :) Shnimpu oli alkuviikosta flunssassa, sitten Meidl ja Mama ja tänä aamuna tuntu itelläkin kurkussa ja nenä oli tukossa. Jee... Onneks ei oo kuumetta ollut kellään. No mutta, sain siis nukkua suht pitkään. 10.30 piti olla viemässä autoa 30 000 mailin huoltoon, öljynvaihto ja jotain puhdistusjuttuja. Huollossa kesti 3 tuntia, jonka aikana mie kuuntelin/luin kirjaa, selasin valokuvia tietokoneelta ja join teetä ja söin keksin. Joo ja nuokun 15-20 minuuttia. Tuo siis laskettiin miun työajaksi :)
Sit lähdin ajelemaan vähän itäänpäin kun olin eilen lukenut netistä että siellä kuvataan jotain pientä leffaa. Ajoin vähän pienempiä teitä pitkin ja näin matkalla aika ihania, isoja taloja maaseudun rauhassa, isojen puiden ja metsien ympäröimänä. En panis pahakseni asua tuolla. Leffan kuvauksista ei ollut tietoakaan, enkä viittinyt lähemmäs mennä (kyseessä oli maatila/puutarha jossa siis voi käydä ostamassa tuotteita tms) kun oikeaa asiaa ei ollut. Mutta kuvia otin ympäristöstä, tiedä sitä jos vaikka joskus näkisi leffan :) Tästä on siis kyse.
Ajelin takasin kotiin vaikka olin eilen ajatellut mennä leffaan autohuollon jälkeen. Olikin kuitenkin tosi hyvä idea tulla kotiin. Mama ja lapset oli juuri lähdössä kauppaan kun tulin kotiin, ja Papa oli vielä töissä, joten talo oli tyhjillään. Noita hetkiä osaa arvostaa täällä, jostain syystä. Söin lounasta ja katoin leffan yläkerran telkkarista. Puolivälissä Papa tuli kotiin ja keitti chai-teetä, sitten se meni päiväunille ja mie jatkoin leffaa. Juuri sillä minuutilla kun leffa loppui niin Mama ja lapset tuli ovesta sisään. Aika täydellinen ajoitus. Mie sitten pakenin vielä hetkeksi rauhaan omaan huoneeseen, kunnes kuudelta piti mennä ylös. Mama ja Papa lähti keskenään ulos syömään ja mie syötin lapset, käytiin pesulla ja laitoin ne nukkumaan. Semmonen pari kolme tuntia oikeita töitä päivässä, ei paha. Tää perjantai tuntui ihan lauantailta.
Maman ja Papan tullessa kotiin olin jo ehtinyt siivota melkein kaiken joten ilta oli rento. Juotiin kuka mitäkin (kahvia/teetä tms) ja juteltiin pöydän ääressä kaikenlaista. Miusta oli jännä kun Papa ei ollut ihan perillä pääsiäisen eri päivistä, mitä minäkin päivänä tapahtui, mutta eipä se kai koskaan ole ollut tarpeellista kun on Intiassa kasvanut. Hööm.. eipäs siinä kai muuta ihmeellistä. Aika kiva päivä. :)
Eikä iskän paketti oo vieläkään tullu :( Huomenna vielä viimeinen mahdollisuus ennen pääsiäistä. Vaikka ei miulla tee ees mieli karkkia. Toivottavasti sunnuntaina on eri fiilis.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Studying in America
Jippijee! Kaikki tarvittavat opintopisteet on nyt kasassa! Kaikkiaan siis opintopisteitä tarvitsee olla 6, mikä tarkoittaa jokseenkin 60 tuntia opiskelua. Mie sain vielä puolikkaan opintopisteen vähän huijauksena kun opettaja oli allekirjoittanut virheelliset paperit. Viimeinen kurssi oli 1 op, mutta vahingossa todistusten kirjoittaja oli kirjoittanut siihen 1,5 op. Mutta ei miulla niin väliä, lyhyt kurssi oli joka tapauksessa. No mutta.
Viime kesänähän kävin oikein oikean college-kurssin (mistä oon tavallaan ylpeä) oikeiden amerikka-opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli siis amerikkalaista lasten kirjallisuutta. Heti alkuun 3 op kurssi oli aika jees koska kaksi kertaa viikossa oli koulua ja tekemistä riitti muille illoille kun piti lukea kirjoja, kirjoittaa esseitä ja lopulta lukea loppukokeeseenkin. Se oli kivaa (näin jälkeenpäin mietittynä). Syksyn ja talven sain lusmuilla ihan tunnolla ja nyt keväällä otin kaksi kurssia joista toinen oli 2 op, ja toinen 1 op.
Kahden opintopisteen kurssi oli yhden perjantai-illan ja kokonaisen lauantaipäivän pituinen, viikonloppukurssi. Kurssilla oli pelkästään aupaireja, ja olihan aihekin sopiva: amerikkalaisia arvoja ja perhe-elämää. Kurssi oli tosi rento ja vaikka päivät oli pitkiä niin tunneilla jaksoi kuunnella kivasti. Eikä aina tarvinut kuunnellakaan kun päästiin tekemään ryhmätehtäviä, mm. esittämään keksittyjä todellisuuteen perustuvia keskusteluja arjesta, tai juteltiin siitä millaisia eroja eri kulttuureiden välillä on; esim mitä ajatellaan selkäsaunan antamisesta lapselle. Hyvin erilaisia ajatuksia. Ja kaikki ääneen ihmeteltiin meidän opettajille miten outoja tapoja amerikkalaisilla välillä on (esim lapsia viedään tosi paljon eri harrastuksiin mutta kotona sitten vietetään tosi vähän aikaa lasten kanssa. Tai sitä miten vanhemmat antavat paljon periksi lapsille, antavat paljon vaihtoehtoja ja itsenäisyyttä asioissa joissa muissa maissa vanhemmat pitäisivät selvän kurin/rajan).
Viikonloppukurssin hintaan (~250 $?) kuului myös ruuat kouluaikoina, eli aamulla aamupala, lounas ja sitten lauantaina päivällinen ravintolassa. Aamupala oli perus jogurttia, bagelia, hedelmää yms. Perjantaina syötiin pitsaa ja lauantaina lounaaksi oli sämpylätyylinen leipäjuttu ja iso omppu ja jotain sipsejä. Toki limsat päälle jne. Päivälliselle mentiin Buca de Beppoon, italialaiseen ravintolaan. Tilattiin ryhmätilauksena vähän jotain kaikille ja jälkkäriksi hyvät jäätelöannokset. Ömm.. Päivällisen jälkeen oltiin kaikki yllättyneitä miten valoisaa ulkona vielä oli. Kuviteltiin kaikki että siellä on jo ihan ilta. Lähdettiin yhdessä vapaaehtoistöihin Feed My Starving Childrenin tiloille, jossa pakataan ja lähetetään ruoka-annoksia niitä tarvitseville lapsille USAan ja muualle maailmaan (mm. Haitiin). Ilta oli ihan huippu. Meidät jaettiin kahden pöydän ääreen, jossa molemmat tiimit pakkasivat ensin ruuat pussiin (ne piti olla tietyn painoisia, ruuan kauhojia oli kaksi ja pussittajia kaksi (mie pussitin osan aikaa)), sitten oli yksi joka sulki pussit ja pakkasi ne pahvilaatikkoon. Samalla kilpailtiin kovaa toisen pöydän kanssa kummalla on enemmän pahvilaatikoita, ja meidän pöytä lopulta vei voiton! Ai joo ja aina kun pussi oli tasan vaaditun painoinen niin sai huutaa bingo! Joku ehkä saattoi innostua turhan paljon, joka johti ehkä siihen että toisilla oli hauskaa sen kustannuksella :D Mutta pitää kehua että olin sentään tosi nopea! Puolivälissä meidän puoltoistatuntista urakkaa miut ja pari muuta vaihdettiin toisaalle, laittamaan infotarroja tyhjiin ruokapusseihin. Siellä sitä tuli keskusteltua paljon yhden ööh. kamala kun ei muista. Bolivialaisen kanssa. Sain sielläkin aika pinon pusseja kasattua. Vapaaehtoishomman jälkeen oli ihana olo, tunsi tehneensä jotain tosi hyvää (yhdessä kaikkien reilun 20 vapaaehtoisen kanssa pussitettiin puolessatoista tunnissa yli 8000 ruoka-annosta. Aika vakuuttavaa :) Lopulta lähdetiin väsyneinä päivästä ajamaan Beckan kanssa kotiin, ja vasta kun alkoi näkyä MOA ja lentokentän kylttejä käytiin miettimään että ollaankohan menossa väärään suuntaan.. :P Vaan semmonen 20 minuutin lenkki tuli tehtyä, täysin päinvastaseen suuntaan. Hiukan oli naurun hörötystä kuultavissa mein autosta (enkä ollut mie joka muuten ajoin!)
Tuosta kurssista kotiläksynä oli lukea 6 sivuinen artikkeli jonkun miehen kokemuksista amerikassa, etenkin erilaisista tavoista ja arvoista joita täällä on kohdannut; ja kirjoittaa tuosta artikkelista ainakin 10-kohtainen kommentti. Aika helppo homma siis. Mie tein tuon yhdessä illassa ja seuraavana päivänä luin läpi. Vähän eri tasoinen tehtävä kun kesällä olleella kurssilla. Mutta tää olikin non-credit eli ei varsinaisesti mikään "oikea" college-kurssi. Mutta juuri tällaista halusinkin. Helppoa, vähän läksyjä ja vähän hyödyllistäkin.
Noh. Seuraavana viikonloppuna, lauantaina miulla alkoi tuo yhden opintopisteen kurssi (3 lauanta-aamupäivää). Aamulla ylös klo 6:30, aamupala, vaatteet päälle ja ajamaan 40 minuuttia kouluun. Milloin miulla kävi päässä idea ottaa kurssi joka alkaa 8 aamulla? Mutta ei se oikeestaan niin kamaa sitten ollutkaan, herätä noin aikaisin. Ensimmäisenä lauantaina avasin aamulla verhot ja näin muutaman peuran kävelevän meidän pihan poikki. Ha! Ekaa kertaa kiinni itse teossa. Talvella näki kyllä jälkiä että käyty on mutta ne kun on hereillä niin aikasin.. No sitten hiippailin yläkertaan tekemään aamupalaa, missä oli niin ihanan hiljaista että oli oikeesti ihana syödä aamumuroja ja katsella auringonnousua talojen takaa. Koulupäivä meni melko hyvissä voimin. Saatiin kunnon työvihot ja harjoiteltiin ääntämään vokaaleita. Ai joo, kurssi oli siis Amerikan englannin ääntämistä. Eli vokaaleita ja vähän konsonantteja harjoteltiin ensimmäisellä tunnilla. Siinä kun muut koitti saada selvää milloin sanassa on kaksi ja milloin yksi vokaali lausuttaessa, mie ajattelin että tätäkö tää nyt on että osaan nää kaikki jo etukäteen. Opettajakin jossain vaiheessa sanoi että nää on kyllä vaikeimpia, loput äänteet on sitten paljon helpompia. Hahahaa.. Oli vähän pööh olo kun tulin kotiin. Halusin jotain vähän haastavampaa. Mutta tunnin jälkeen kävin syömässä mäkkärissä ja sieltä lähdin tutkimaan puistoaluetta joka oli merkitty karttaan. Sinne en vaan millään löytänyt pääsyä autolla, vaikka jotain polkuja näkyi menevän. Menin sitten pienempään puistoon, joka osottautui tosi ihanaksi. Iso mäki jota kiivetä ylös, pieniä polkuja puiden lomassa ja järvi siinä ihan rannassa. Siellä tuli vietettyä mukava tunti valokuvaillen ja nauttien kevätmullan tuoksusta.
Kotiin ajaessa oli sitten vähän haasteita pysyä hereillä, ja kotona menikin suoraan nukkumaan tuota, pariksi tunniksi. Vaikka taisin yrittää katsoa jotain leffaa samalla...
Toinen lauantaiaamupäivä sujui melko kivasti myös. Aamu ei tehnyt niin tiukkaa vaikka peuroja en nähnyt enkä aurinkoa, mutta naposteltavien ja kaakaon avulla ajomatka sujui rattoisasti. Kurssi muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi kun harjoiteltiin sanojen painotuksia, ja tutustuin paremmin espanjalaiseen tyttöön. Tänään viimeisellä tunnilla istuttiin taas vierekkäin ja se oli ihan innoissaan kyselemässä miun LA:n matkasta ja olikin kiva kertoilla vinkkejä. Jospa tulisi nähtyä häntä joku kerta tässä. Pöhköä kun nyt on tosi paljon tavannut kivoja tyttöjä jotka kaikki asuu siellä puolen tunnin päässä. Pitää koittaa tavata puolivälissä :)
Noilla tunneilla on ollut hauska huomata miten samanlaisia espanja/portugali ja suomi on keskenään. Tosi monesti kun espanjaa/portugailia puhuvat selittivät miten joku kielioppiasia heidän kielellään menee, niin mietin että kyllä se noin suomessakin menee. Hyvänä esimerkkinä englannin kielinen sana Blane (paikannimi), joka suomen ja espanjan sääntöjen mukaan tavutettaisiin Bla-ne. Englannissa kuitenkin sanan kirjoitusmuodolla ei ole mitään väliä miten se tavutetaan, vaan aina katsotaan sen ääntämystä. Blane lausutaan englanniksi "blein", mikä sisältää vain yhden tavun, eli sitä ei tavuteta enempää. Ihmeteltiin muiden tyttöjen (jotka kaikki oli taas muuten aupaireja) kanssa sitä miksi englannissa tavutetaan ääntämyksen mukaan, koska meidän kielissä idea on se että tavutus auttaa lapsia lukemaan oppimisessa. Mutta englannissa tavujen ääntäminen ei mene minkään loogisten sääntöjen mukaan, joten kaipa siitä ei olisi siinä mielessä mitään hyötyä.
Nyt on kuitenkin siis tunnit ohi. 5 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen 3 viikkoa matkustusta. Noin kun sen kirjoittaa niin kuullostaapa ihan tosi lyhyeltä ajalta! Kohta se on enää 4, sitten 3 viikkoa ja sitten huomaakin että on jo kiire joka paikkaan ja tehdä viimeisiä juttuja mitä haluaa kun aika ei enää riitä. Onneksi on suurin osa viikonlopuista aika tyhjiä niin voi suunnitella mitä tekisi. Huomisesta tulee kiva päivä, se on varmaa! Koitan joku päivä kuvia laittaa taas.. :)
Viime kesänähän kävin oikein oikean college-kurssin (mistä oon tavallaan ylpeä) oikeiden amerikka-opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli siis amerikkalaista lasten kirjallisuutta. Heti alkuun 3 op kurssi oli aika jees koska kaksi kertaa viikossa oli koulua ja tekemistä riitti muille illoille kun piti lukea kirjoja, kirjoittaa esseitä ja lopulta lukea loppukokeeseenkin. Se oli kivaa (näin jälkeenpäin mietittynä). Syksyn ja talven sain lusmuilla ihan tunnolla ja nyt keväällä otin kaksi kurssia joista toinen oli 2 op, ja toinen 1 op.
Kahden opintopisteen kurssi oli yhden perjantai-illan ja kokonaisen lauantaipäivän pituinen, viikonloppukurssi. Kurssilla oli pelkästään aupaireja, ja olihan aihekin sopiva: amerikkalaisia arvoja ja perhe-elämää. Kurssi oli tosi rento ja vaikka päivät oli pitkiä niin tunneilla jaksoi kuunnella kivasti. Eikä aina tarvinut kuunnellakaan kun päästiin tekemään ryhmätehtäviä, mm. esittämään keksittyjä todellisuuteen perustuvia keskusteluja arjesta, tai juteltiin siitä millaisia eroja eri kulttuureiden välillä on; esim mitä ajatellaan selkäsaunan antamisesta lapselle. Hyvin erilaisia ajatuksia. Ja kaikki ääneen ihmeteltiin meidän opettajille miten outoja tapoja amerikkalaisilla välillä on (esim lapsia viedään tosi paljon eri harrastuksiin mutta kotona sitten vietetään tosi vähän aikaa lasten kanssa. Tai sitä miten vanhemmat antavat paljon periksi lapsille, antavat paljon vaihtoehtoja ja itsenäisyyttä asioissa joissa muissa maissa vanhemmat pitäisivät selvän kurin/rajan).
Viikonloppukurssin hintaan (~250 $?) kuului myös ruuat kouluaikoina, eli aamulla aamupala, lounas ja sitten lauantaina päivällinen ravintolassa. Aamupala oli perus jogurttia, bagelia, hedelmää yms. Perjantaina syötiin pitsaa ja lauantaina lounaaksi oli sämpylätyylinen leipäjuttu ja iso omppu ja jotain sipsejä. Toki limsat päälle jne. Päivälliselle mentiin Buca de Beppoon, italialaiseen ravintolaan. Tilattiin ryhmätilauksena vähän jotain kaikille ja jälkkäriksi hyvät jäätelöannokset. Ömm.. Päivällisen jälkeen oltiin kaikki yllättyneitä miten valoisaa ulkona vielä oli. Kuviteltiin kaikki että siellä on jo ihan ilta. Lähdettiin yhdessä vapaaehtoistöihin Feed My Starving Childrenin tiloille, jossa pakataan ja lähetetään ruoka-annoksia niitä tarvitseville lapsille USAan ja muualle maailmaan (mm. Haitiin). Ilta oli ihan huippu. Meidät jaettiin kahden pöydän ääreen, jossa molemmat tiimit pakkasivat ensin ruuat pussiin (ne piti olla tietyn painoisia, ruuan kauhojia oli kaksi ja pussittajia kaksi (mie pussitin osan aikaa)), sitten oli yksi joka sulki pussit ja pakkasi ne pahvilaatikkoon. Samalla kilpailtiin kovaa toisen pöydän kanssa kummalla on enemmän pahvilaatikoita, ja meidän pöytä lopulta vei voiton! Ai joo ja aina kun pussi oli tasan vaaditun painoinen niin sai huutaa bingo! Joku ehkä saattoi innostua turhan paljon, joka johti ehkä siihen että toisilla oli hauskaa sen kustannuksella :D Mutta pitää kehua että olin sentään tosi nopea! Puolivälissä meidän puoltoistatuntista urakkaa miut ja pari muuta vaihdettiin toisaalle, laittamaan infotarroja tyhjiin ruokapusseihin. Siellä sitä tuli keskusteltua paljon yhden ööh. kamala kun ei muista. Bolivialaisen kanssa. Sain sielläkin aika pinon pusseja kasattua. Vapaaehtoishomman jälkeen oli ihana olo, tunsi tehneensä jotain tosi hyvää (yhdessä kaikkien reilun 20 vapaaehtoisen kanssa pussitettiin puolessatoista tunnissa yli 8000 ruoka-annosta. Aika vakuuttavaa :) Lopulta lähdetiin väsyneinä päivästä ajamaan Beckan kanssa kotiin, ja vasta kun alkoi näkyä MOA ja lentokentän kylttejä käytiin miettimään että ollaankohan menossa väärään suuntaan.. :P Vaan semmonen 20 minuutin lenkki tuli tehtyä, täysin päinvastaseen suuntaan. Hiukan oli naurun hörötystä kuultavissa mein autosta (enkä ollut mie joka muuten ajoin!)
Tuosta kurssista kotiläksynä oli lukea 6 sivuinen artikkeli jonkun miehen kokemuksista amerikassa, etenkin erilaisista tavoista ja arvoista joita täällä on kohdannut; ja kirjoittaa tuosta artikkelista ainakin 10-kohtainen kommentti. Aika helppo homma siis. Mie tein tuon yhdessä illassa ja seuraavana päivänä luin läpi. Vähän eri tasoinen tehtävä kun kesällä olleella kurssilla. Mutta tää olikin non-credit eli ei varsinaisesti mikään "oikea" college-kurssi. Mutta juuri tällaista halusinkin. Helppoa, vähän läksyjä ja vähän hyödyllistäkin.
Noh. Seuraavana viikonloppuna, lauantaina miulla alkoi tuo yhden opintopisteen kurssi (3 lauanta-aamupäivää). Aamulla ylös klo 6:30, aamupala, vaatteet päälle ja ajamaan 40 minuuttia kouluun. Milloin miulla kävi päässä idea ottaa kurssi joka alkaa 8 aamulla? Mutta ei se oikeestaan niin kamaa sitten ollutkaan, herätä noin aikaisin. Ensimmäisenä lauantaina avasin aamulla verhot ja näin muutaman peuran kävelevän meidän pihan poikki. Ha! Ekaa kertaa kiinni itse teossa. Talvella näki kyllä jälkiä että käyty on mutta ne kun on hereillä niin aikasin.. No sitten hiippailin yläkertaan tekemään aamupalaa, missä oli niin ihanan hiljaista että oli oikeesti ihana syödä aamumuroja ja katsella auringonnousua talojen takaa. Koulupäivä meni melko hyvissä voimin. Saatiin kunnon työvihot ja harjoiteltiin ääntämään vokaaleita. Ai joo, kurssi oli siis Amerikan englannin ääntämistä. Eli vokaaleita ja vähän konsonantteja harjoteltiin ensimmäisellä tunnilla. Siinä kun muut koitti saada selvää milloin sanassa on kaksi ja milloin yksi vokaali lausuttaessa, mie ajattelin että tätäkö tää nyt on että osaan nää kaikki jo etukäteen. Opettajakin jossain vaiheessa sanoi että nää on kyllä vaikeimpia, loput äänteet on sitten paljon helpompia. Hahahaa.. Oli vähän pööh olo kun tulin kotiin. Halusin jotain vähän haastavampaa. Mutta tunnin jälkeen kävin syömässä mäkkärissä ja sieltä lähdin tutkimaan puistoaluetta joka oli merkitty karttaan. Sinne en vaan millään löytänyt pääsyä autolla, vaikka jotain polkuja näkyi menevän. Menin sitten pienempään puistoon, joka osottautui tosi ihanaksi. Iso mäki jota kiivetä ylös, pieniä polkuja puiden lomassa ja järvi siinä ihan rannassa. Siellä tuli vietettyä mukava tunti valokuvaillen ja nauttien kevätmullan tuoksusta.
Kotiin ajaessa oli sitten vähän haasteita pysyä hereillä, ja kotona menikin suoraan nukkumaan tuota, pariksi tunniksi. Vaikka taisin yrittää katsoa jotain leffaa samalla...
Toinen lauantaiaamupäivä sujui melko kivasti myös. Aamu ei tehnyt niin tiukkaa vaikka peuroja en nähnyt enkä aurinkoa, mutta naposteltavien ja kaakaon avulla ajomatka sujui rattoisasti. Kurssi muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi kun harjoiteltiin sanojen painotuksia, ja tutustuin paremmin espanjalaiseen tyttöön. Tänään viimeisellä tunnilla istuttiin taas vierekkäin ja se oli ihan innoissaan kyselemässä miun LA:n matkasta ja olikin kiva kertoilla vinkkejä. Jospa tulisi nähtyä häntä joku kerta tässä. Pöhköä kun nyt on tosi paljon tavannut kivoja tyttöjä jotka kaikki asuu siellä puolen tunnin päässä. Pitää koittaa tavata puolivälissä :)
Noilla tunneilla on ollut hauska huomata miten samanlaisia espanja/portugali ja suomi on keskenään. Tosi monesti kun espanjaa/portugailia puhuvat selittivät miten joku kielioppiasia heidän kielellään menee, niin mietin että kyllä se noin suomessakin menee. Hyvänä esimerkkinä englannin kielinen sana Blane (paikannimi), joka suomen ja espanjan sääntöjen mukaan tavutettaisiin Bla-ne. Englannissa kuitenkin sanan kirjoitusmuodolla ei ole mitään väliä miten se tavutetaan, vaan aina katsotaan sen ääntämystä. Blane lausutaan englanniksi "blein", mikä sisältää vain yhden tavun, eli sitä ei tavuteta enempää. Ihmeteltiin muiden tyttöjen (jotka kaikki oli taas muuten aupaireja) kanssa sitä miksi englannissa tavutetaan ääntämyksen mukaan, koska meidän kielissä idea on se että tavutus auttaa lapsia lukemaan oppimisessa. Mutta englannissa tavujen ääntäminen ei mene minkään loogisten sääntöjen mukaan, joten kaipa siitä ei olisi siinä mielessä mitään hyötyä.
Nyt on kuitenkin siis tunnit ohi. 5 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen 3 viikkoa matkustusta. Noin kun sen kirjoittaa niin kuullostaapa ihan tosi lyhyeltä ajalta! Kohta se on enää 4, sitten 3 viikkoa ja sitten huomaakin että on jo kiire joka paikkaan ja tehdä viimeisiä juttuja mitä haluaa kun aika ei enää riitä. Onneksi on suurin osa viikonlopuista aika tyhjiä niin voi suunnitella mitä tekisi. Huomisesta tulee kiva päivä, se on varmaa! Koitan joku päivä kuvia laittaa taas.. :)
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Beverly Hills!
Käytiin tänään Beckan ja toisen saksa-aupairin kanssa katsomassa elokuva Just Go With It. Trailerin perusteella odotin jo paljon naurua ja hauskoja juonenkäänteitä, ja kannatti odottaa. Leffa oli ihanan rento, huumorilla täytetty (sellaista ns huomaamatonta huumoria oli paljon, ei mennyt yli) ja ooh.. ihana vaan. Ihan ehdottomasti tulee hankittua omaan leffahyllyyn joku päivä. Voi että, tollaset leffat on vaan ihan parhaita kun sitä nauraa leffassa vaikka kuinka paljon ja kotona vielä on tosi hyvä fiilis tallella. Sitä paitsi kesken leffan tuli semmonen "oon kävelly tuolla kadulla" kokemus :D Beverly Hillsin shoppailualueella ne käveli ja muistan ihan tarkkaan, ihan tuossa lähellä nähtiin Schwarzenegger :)
En nyt saanut lisättyä tähän videota mutta linkistä voi käydä kurkkaamassa leffan trailerin: http://www.youtube.com/watch?v=Jz5Ubqhru7g
Mie käyn tästä sänkyyn köllöttelemään ajoissa kerrankin. Huomenna on koulupäivä, pitää herätä puoli 7 (miten sitä on joskus jaksanut herätä joka päivä kouluun tuohon aikaan?) ja lähteä huristelemaan reilun puolen tunnin päähän tunnille. Mutta onpa miun viimeinen koulupäivä Amerikassa! Kivaa :) Sunnuntaina voi sitten juhlistaa hyvillä mielin kun tulee 11 kuukautta USAssa oloakin täyteen :)
Ootan tosi paljon että on ensi viikonloppu, koska silloin on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, on pääsiäinen eli saa avata Amman ja iskän paketin (Amman paketti tuli tänään postissa, tuoksuu niin kivasti karkille, namsis) ja katotaan Amman kanssa yhdessä leffa! :) Kiva sunnuntai tulee siitä. Lauantaille pitää keksiä jotain vaikka pääsiäistekemistä.
Täällä muuten miun ennustuksen mukaan sataa nyt kevään viimeiset lumet! Toivottavasti ei oo paljon maassa huomenna kun pitää aikasin lähteä ajamaan.
En nyt saanut lisättyä tähän videota mutta linkistä voi käydä kurkkaamassa leffan trailerin: http://www.youtube.com/watch?v=Jz5Ubqhru7g
Mie käyn tästä sänkyyn köllöttelemään ajoissa kerrankin. Huomenna on koulupäivä, pitää herätä puoli 7 (miten sitä on joskus jaksanut herätä joka päivä kouluun tuohon aikaan?) ja lähteä huristelemaan reilun puolen tunnin päähän tunnille. Mutta onpa miun viimeinen koulupäivä Amerikassa! Kivaa :) Sunnuntaina voi sitten juhlistaa hyvillä mielin kun tulee 11 kuukautta USAssa oloakin täyteen :)
Ootan tosi paljon että on ensi viikonloppu, koska silloin on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, on pääsiäinen eli saa avata Amman ja iskän paketin (Amman paketti tuli tänään postissa, tuoksuu niin kivasti karkille, namsis) ja katotaan Amman kanssa yhdessä leffa! :) Kiva sunnuntai tulee siitä. Lauantaille pitää keksiä jotain vaikka pääsiäistekemistä.
Täällä muuten miun ennustuksen mukaan sataa nyt kevään viimeiset lumet! Toivottavasti ei oo paljon maassa huomenna kun pitää aikasin lähteä ajamaan.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Puppen retki eläintarhaan
Pari päivää sitten miun kummityttö oli sanonut muskarista kotiin polkiessa äitilleen näin:
Nyt on aika lähteä tapaamaan ystäviäni! Jotkut heistä tykkäävät asua lämpimässä. Heidän koti on trooppisessa huoneessa, Puppe tiesi. Ensimmäisenä Puppe tapasi vanhan ja viisaan kilpikonnan. Hänellä oli kova kiire uida altaassaan edestakaisin. Se pitää kuulema räpylät notkeina, Puppe kertoi.
Trooppisessa huoneessa oli myös paljon erilaisia kaloja. Isossa akvaariossa uiskenteli monenmoisia erilaisia kaloja. Niiden nimiä minä en tiedä, Puppe sanoi. Kalat tykkäävät uida vedessä ja minä en niinkään. Tykkään vain katsella heitä.
Hurjimpia tuttavia koko eläintarhassa on näääin iso jättiläishämähäkki, Puppe viittoili. On se ainakin puolet minun koostani, hän täsmensi. Onneksi meidän välissä on lasiseinä. Eikä se nyt oikeastaan niin pelottava ole kun se vaan nukkuu omassa pienessä kodissaan.
Trooppisen huoneen hassuin eläin oli Puppen mielestä laiskiainen. Se oli kiivennyt ylös puuhun, käynyt sykkerölle ja nukahtanut sinne, Puppe nauroi! Minusta se on hupaisaa.
Trooppisessa huoneessa tulee lämmin, Puppe pohti. Seuraavaksi haluan mennä jonnekin viileään. Mikä eläin tykkää kylmästä...? JÄÄkarhu! Puppe huudahti. Minä tiedän tarkkaan missä jääkarhut asuu täällä eläinpuistossa. Puppe tiesi monta hyvää paikkaa mistä näkee jääkarhut hyvin. Ensisilmäykset voi tehdä ulkonta, mutta parhaiten jääkarhut näkee sisältä lasin takaa, Puppe kertoi. Ja jos on hyvä tuuri, voi nähdä kun jääkarhut menee uimaan.
Seuraavaksi Puppe muisti kaikki isot kissaeläimet joita puistossa on. Tiikerin kanssa Puppe vaihtoi muutaman sanankin, leijonat oli jo päiväunilla joten sinne Puppe vaan kurkkasi.
Kissaeläinten jälkeen Puppe huomasi olevan jo myöhä. Kohta eläintarha menee kiinni, Puppe tajusi. En ole vielä käynyt moikkaamassa yhtään apinoita, en kirahveja tai seeproja, en pingviineitä enkä merileijonia, en buffaloita enkä poroja. Pupen piti äkkiä valita muutama eläinystävä jonka luona vielä ehtii käydä. Kirahvit Puppe halusi nähdä, sillä yksi niistä oli vielä lapsi. En ole ennen nähnyt kirahvilasta, Puppe muisteli. Puppe kiirehti paikalle juuri ajoissa nähdäkseen eläintenhoitajan suihkuttavan vettä lattialle pestäkseen sen. Äitikirahvi ei tykännyt vedestä mutta lapsikirahvi jäi suihkuun seisomaan.
Viimeiseksi Puppe jo juoksi merileijonien ja pingviinien luokse. Hyvä että ne asuvat samassa rakennuksessa, totesi Puppe hengästyneenä. Pingviinit kuivattelivat kiven päällä ilmeisesti juuri loppuneen uimatunnin jälkeen. Merileijona oli ilahtunut nähdessään Puppen. Minusta on ihana seurata kun sukellat niin nopeaan etkä törmää kiviin, Puppe sanoi merileijonalle. Merileijona innoistui tuosta ja näytti kuinka nopeasti se osaa kääntyä vedessä. Puppe kiitti esityksestä ja vilkutti: Minun täytyy nyt lähteä. Tavataan taas myöhemmin!
Ja niin Puppe lähti kotimatkalle, miettien jo milloin palaisi uudestaan tervehtimään ystäviään.
Nyt on aika lähteä tapaamaan ystäviäni! Jotkut heistä tykkäävät asua lämpimässä. Heidän koti on trooppisessa huoneessa, Puppe tiesi. Ensimmäisenä Puppe tapasi vanhan ja viisaan kilpikonnan. Hänellä oli kova kiire uida altaassaan edestakaisin. Se pitää kuulema räpylät notkeina, Puppe kertoi.
Trooppisessa huoneessa oli myös paljon erilaisia kaloja. Isossa akvaariossa uiskenteli monenmoisia erilaisia kaloja. Niiden nimiä minä en tiedä, Puppe sanoi. Kalat tykkäävät uida vedessä ja minä en niinkään. Tykkään vain katsella heitä.
Hurjimpia tuttavia koko eläintarhassa on näääin iso jättiläishämähäkki, Puppe viittoili. On se ainakin puolet minun koostani, hän täsmensi. Onneksi meidän välissä on lasiseinä. Eikä se nyt oikeastaan niin pelottava ole kun se vaan nukkuu omassa pienessä kodissaan.
Trooppisen huoneen hassuin eläin oli Puppen mielestä laiskiainen. Se oli kiivennyt ylös puuhun, käynyt sykkerölle ja nukahtanut sinne, Puppe nauroi! Minusta se on hupaisaa.
Trooppisessa huoneessa tulee lämmin, Puppe pohti. Seuraavaksi haluan mennä jonnekin viileään. Mikä eläin tykkää kylmästä...? JÄÄkarhu! Puppe huudahti. Minä tiedän tarkkaan missä jääkarhut asuu täällä eläinpuistossa. Puppe tiesi monta hyvää paikkaa mistä näkee jääkarhut hyvin. Ensisilmäykset voi tehdä ulkonta, mutta parhaiten jääkarhut näkee sisältä lasin takaa, Puppe kertoi. Ja jos on hyvä tuuri, voi nähdä kun jääkarhut menee uimaan.
Seuraavaksi Puppe muisti kaikki isot kissaeläimet joita puistossa on. Tiikerin kanssa Puppe vaihtoi muutaman sanankin, leijonat oli jo päiväunilla joten sinne Puppe vaan kurkkasi.
Kissaeläinten jälkeen Puppe huomasi olevan jo myöhä. Kohta eläintarha menee kiinni, Puppe tajusi. En ole vielä käynyt moikkaamassa yhtään apinoita, en kirahveja tai seeproja, en pingviineitä enkä merileijonia, en buffaloita enkä poroja. Pupen piti äkkiä valita muutama eläinystävä jonka luona vielä ehtii käydä. Kirahvit Puppe halusi nähdä, sillä yksi niistä oli vielä lapsi. En ole ennen nähnyt kirahvilasta, Puppe muisteli. Puppe kiirehti paikalle juuri ajoissa nähdäkseen eläintenhoitajan suihkuttavan vettä lattialle pestäkseen sen. Äitikirahvi ei tykännyt vedestä mutta lapsikirahvi jäi suihkuun seisomaan.
Viimeiseksi Puppe jo juoksi merileijonien ja pingviinien luokse. Hyvä että ne asuvat samassa rakennuksessa, totesi Puppe hengästyneenä. Pingviinit kuivattelivat kiven päällä ilmeisesti juuri loppuneen uimatunnin jälkeen. Merileijona oli ilahtunut nähdessään Puppen. Minusta on ihana seurata kun sukellat niin nopeaan etkä törmää kiviin, Puppe sanoi merileijonalle. Merileijona innoistui tuosta ja näytti kuinka nopeasti se osaa kääntyä vedessä. Puppe kiitti esityksestä ja vilkutti: Minun täytyy nyt lähteä. Tavataan taas myöhemmin!
Ja niin Puppe lähti kotimatkalle, miettien jo milloin palaisi uudestaan tervehtimään ystäviään.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Testipakkailua
Oho. Testasin kuin paljon miun tavarat vie tilaa ja kuinka paljon ne suunnilleen painaa. Sain lähestulkoon kaikki vaatteet isoon matkalaukkuun ahdettua, sekä jotain kesäkenkiä ja tänhetkiset tuliaiset. Painoa tuli vähän alle 23 kiloa, siis sallitun painon. Rinkan mie pakkasin sitten lopuilla vaatteilla (paitsi kahdet kengät sekä talvi ja kevättakit jäi pois, ja osa sukista) ja sille painoa tuli reilu 6 kiloa. Näyttää siis tosi hyvältä! Käsimatkatavaraan mie yritän pakata tottakai paljon mitä nyt tarpeelliseksi näkee New Yorkin matkalle, ettei tarvii isoja laukkuja käydä kamalasti penkomaan. Joudun maksamaan joka tapauksessa ylimääräisestä laukusta molemmilla lennoilla, New Yorkiin sekä Helsinkiin, joten vielä voi jotain tuliaisia ostaa mukaan, kunhan ne vaan saa mahtumaan! Ylipainoa ei pitäisi kertyä (tai jos siltä näyttää niin painavat sitten käsimatkataravaroihin).
Hui, kuullostaa siltä kun olisin tässä lähtöä tekemässä. Ei, putsasin vaan talvikengät tänään (tosi tuloksettomasti) ja laitoin talvitakin ja parit hattu-hanskat pesua odottamaan. Testasin sitten pakkaamista kaikilla vaatteilla ihan vaan sen takia että nään onko mitään mahdollisuuksia saada noita mahtumaan vai pitääkö keksiä jotain muuta. Mutta suht hyvin näyttää siis mahtuvan. Pieniä tuliaisia vaan ostelemaan seuraavaksi :) Pitää ehkä Alaskasta hommata itelle jotain ihanaa. SF ja NY riittää kokemuksien ja valokuvien puolesta.
En yhtään jaksaisi huomista tai ensi viikkoa. Tuntuu ettei oo saanut levättyä tarpeeksi viikonlopun aikana. Mutta se aina ilahduttaa että kun maanantai ja tiistai on ohi, keskiviikko ja torstai sujuu melko kivuttomasti (Minnie on päivähoidossa) ja perjantai on jo melkein vapaapäivä kun Mama on ainakin osan päivää kotona. Maanantaita ilahduttaa se että on taas heppailutunti illalla. Tiistaina nähdään ehkä Beckan ja sen hostlasten kanssa päivällä. Ja leffoja on taas kasa odottamassa katsomista :) Sekä tuo kirja jota luen/kuuntelen (onnistuu muuten myös autoa ajaessa, hyvin pysyin kärryillä tänään!) Mutta nyt nukkumaan!
Hui, kuullostaa siltä kun olisin tässä lähtöä tekemässä. Ei, putsasin vaan talvikengät tänään (tosi tuloksettomasti) ja laitoin talvitakin ja parit hattu-hanskat pesua odottamaan. Testasin sitten pakkaamista kaikilla vaatteilla ihan vaan sen takia että nään onko mitään mahdollisuuksia saada noita mahtumaan vai pitääkö keksiä jotain muuta. Mutta suht hyvin näyttää siis mahtuvan. Pieniä tuliaisia vaan ostelemaan seuraavaksi :) Pitää ehkä Alaskasta hommata itelle jotain ihanaa. SF ja NY riittää kokemuksien ja valokuvien puolesta.
En yhtään jaksaisi huomista tai ensi viikkoa. Tuntuu ettei oo saanut levättyä tarpeeksi viikonlopun aikana. Mutta se aina ilahduttaa että kun maanantai ja tiistai on ohi, keskiviikko ja torstai sujuu melko kivuttomasti (Minnie on päivähoidossa) ja perjantai on jo melkein vapaapäivä kun Mama on ainakin osan päivää kotona. Maanantaita ilahduttaa se että on taas heppailutunti illalla. Tiistaina nähdään ehkä Beckan ja sen hostlasten kanssa päivällä. Ja leffoja on taas kasa odottamassa katsomista :) Sekä tuo kirja jota luen/kuuntelen (onnistuu muuten myös autoa ajaessa, hyvin pysyin kärryillä tänään!) Mutta nyt nukkumaan!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
"You'll still be humming along"
Juuri nyt: kevään ensimmäinen ukkosen jyrähdys! Jippii! On siis aika huomenna laittaa talvivaatteet varastoon (ja vaikka sinne matkalaukkuun asti..)
Mitäs tänne kuuluu..hmmm. Viikonloput on menny nopeasti kun on jo kolmena viikonloppuna ollut koulukursseja. Kerron niistä pikkasen tarkemmin myöhemmin mutta ihan mukavaa on ollut.
Kevättä täällä pukkaa vaan kovasti, melkein kesää kyllä jo eletään kun lämmintä riittää ja kaikki lumi on sulanut ja ja.. no kukkia ei oo vielä noussut ja silmut on vielä puhkeamatta puissa mutta pikkuhiljaa.. Oon käynyt tänä viikonloppuna kaksi kertaa jo pyöräilemässä. Ekana lähdin edellissyksystä tuttua reittiä pitkin ja ajattelin kääntyä leikkipuiston kohdalla takasin mutta onnistuin ajamaan sen ohi. Sitten ihmettelin hetken että oliko se näin kaukana ja onpa outoja puita, en muista tällaisia maisemia jne.. Totesin ajaneeni ohi mutta ajattelin jatkaa matkaa valtatielle asti. Siellä käännyin takaisin ja kotona kurkkasin google mapsista miten pitkä matka tuli ajettua niin tuommoinen 14 kilsaa, eikä mennyt kun tunti! Aika oho-olo tuli. Ei ees tuntunut niin rankalta. Suomen kotonta on 10 kilsaa kaupunkiin ja se matka on tuhopitkä kun on mäkiä matkalla mutta nyt oli vaan tasaista ja paljon mutkia niin meni joutusaan.
Tänään ajoin kauppaan ja unohdin ottaa lukon mukaan mutta kävin nopeasti vaan ostamassa purkkaa (suomi-purkka loppui!) ja siellä se pyörä vielä odotti nätisti. Tuo matka oli semmoisen 6.5 kilometriä. Kurkkasin sit huvikseni kun viime syksynä kävin kävellen Shnimpun kanssa kirjastossa ja se matka osoittautuikin kävellen ihan tuhopitkäksi. No, semmoinen vajaa 5 kilsaa suuntaansa. Oho. Oli siinä miulla ja Shnimpulla kestämistä kun kotiinpäin talsittiin :P Miten autolla tuntuu kaikki välimatkat niin paljon lyhemmiltä.
Njoo.. Tänään oon koulun jälkeen kattonut yhden leffan, lukenut ja kuunnellut kirjaa (kiitos ihanan kirjastojärjestelmän joka tarjoaa äänikirjoja, nopeuttaa vähän lukemista kun voi kuunnella ja seurata tekstiä) ja niin, tuon kauppareissun tein pyörällä. Hain kirjastosta leffojen lisäksi kasan satunnaisia cd-levyjä, koska radiosta nyt sattuu aina tulemaan mainoksia tai sitten kaikilla kanavilla on samaan aikaan huonon musiikin iltamat. Mutta nyt on ehkä yksi noista neljästä jota voi ehkä kuunnella hetken aikaa. Onneksi lainaaminen on ilmaista.
Nyt olis aika käydä jo nukkumaan. Huomenna skypeillään siskon kanssa, näkee kummityttöäkin pitkästä aikaa. :)
Oon tänään jammaillut tämän tahtiin:
My head is stuck in the clouds
She begs me to come down
Says, "Boy, quit foolin' around"
I told her, "I love the view from up here
Warm sun and wind in my ear
We'll watch the world from above
As it turns to the rhythm of love"
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
My heart beats like a drum
A guitar string to the strum
A beautiful song to be sung
She's got blue eyes deep like the sea
That roll back when she's laughing at me
She rises up like the tide
The moment her lips meet mine
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
When the moon is low
We can dance in slow motion
And all your tears will subside
All your tears will dry
And long after I've gone
You'll still be humming along
And I will keep you in my mind
The way you make love so fine
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
Play the music low
And sway to the rhythm of love
Yeah, sway to the rhythm of love
She begs me to come down
Says, "Boy, quit foolin' around"
I told her, "I love the view from up here
Warm sun and wind in my ear
We'll watch the world from above
As it turns to the rhythm of love"
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
My heart beats like a drum
A guitar string to the strum
A beautiful song to be sung
She's got blue eyes deep like the sea
That roll back when she's laughing at me
She rises up like the tide
The moment her lips meet mine
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
When the moon is low
We can dance in slow motion
And all your tears will subside
All your tears will dry
And long after I've gone
You'll still be humming along
And I will keep you in my mind
The way you make love so fine
We may only have tonight
But till the morning sun, you're mine
All mine
Play the music low
And sway to the rhythm of love
Play the music low
And sway to the rhythm of love
Yeah, sway to the rhythm of love
Mitäs tänne kuuluu..hmmm. Viikonloput on menny nopeasti kun on jo kolmena viikonloppuna ollut koulukursseja. Kerron niistä pikkasen tarkemmin myöhemmin mutta ihan mukavaa on ollut.
Kevättä täällä pukkaa vaan kovasti, melkein kesää kyllä jo eletään kun lämmintä riittää ja kaikki lumi on sulanut ja ja.. no kukkia ei oo vielä noussut ja silmut on vielä puhkeamatta puissa mutta pikkuhiljaa.. Oon käynyt tänä viikonloppuna kaksi kertaa jo pyöräilemässä. Ekana lähdin edellissyksystä tuttua reittiä pitkin ja ajattelin kääntyä leikkipuiston kohdalla takasin mutta onnistuin ajamaan sen ohi. Sitten ihmettelin hetken että oliko se näin kaukana ja onpa outoja puita, en muista tällaisia maisemia jne.. Totesin ajaneeni ohi mutta ajattelin jatkaa matkaa valtatielle asti. Siellä käännyin takaisin ja kotona kurkkasin google mapsista miten pitkä matka tuli ajettua niin tuommoinen 14 kilsaa, eikä mennyt kun tunti! Aika oho-olo tuli. Ei ees tuntunut niin rankalta. Suomen kotonta on 10 kilsaa kaupunkiin ja se matka on tuhopitkä kun on mäkiä matkalla mutta nyt oli vaan tasaista ja paljon mutkia niin meni joutusaan.
Tänään ajoin kauppaan ja unohdin ottaa lukon mukaan mutta kävin nopeasti vaan ostamassa purkkaa (suomi-purkka loppui!) ja siellä se pyörä vielä odotti nätisti. Tuo matka oli semmoisen 6.5 kilometriä. Kurkkasin sit huvikseni kun viime syksynä kävin kävellen Shnimpun kanssa kirjastossa ja se matka osoittautuikin kävellen ihan tuhopitkäksi. No, semmoinen vajaa 5 kilsaa suuntaansa. Oho. Oli siinä miulla ja Shnimpulla kestämistä kun kotiinpäin talsittiin :P Miten autolla tuntuu kaikki välimatkat niin paljon lyhemmiltä.
Njoo.. Tänään oon koulun jälkeen kattonut yhden leffan, lukenut ja kuunnellut kirjaa (kiitos ihanan kirjastojärjestelmän joka tarjoaa äänikirjoja, nopeuttaa vähän lukemista kun voi kuunnella ja seurata tekstiä) ja niin, tuon kauppareissun tein pyörällä. Hain kirjastosta leffojen lisäksi kasan satunnaisia cd-levyjä, koska radiosta nyt sattuu aina tulemaan mainoksia tai sitten kaikilla kanavilla on samaan aikaan huonon musiikin iltamat. Mutta nyt on ehkä yksi noista neljästä jota voi ehkä kuunnella hetken aikaa. Onneksi lainaaminen on ilmaista.
Nyt olis aika käydä jo nukkumaan. Huomenna skypeillään siskon kanssa, näkee kummityttöäkin pitkästä aikaa. :)
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Aprillia!
Hihii. Nauroin aika kauan vedet silmissä siskon kommenttia edelliseen postaukseen tänään :D Laittoi se sitten sähköpostiin että oli tajunnut että tuo kirjotus oli aprillipila. Olipa miulla ainakin hauskaa!
Joo elikkä oon ihan tän vuoden puolella tulossa Suomeen, sillon 14. kesäkuuta. En mie tänne toiseks vuodeks haluaisi jäädä, vaikka lapsista tykkäänkin ja on outoa ajatella etten nääkään niitä kohta enää mutta kyllä tässä talossa asustelu alkaa olla jo ihan tarpeeksi. Lapsiperheen arki ja siellä sekä työ- että vapaa-ajan vietto alkaa olla jo ihan tarpeeksi tälle kertaa.
Aprillista puheen ollen, tehtiin eilen Meidlin kanssa kaikenlaisia valmisteluja tälle päivälle. Ihan paras idea oli keittiösienien päälle levitetty frosting eli se päällinen mitä muffinsien päällekin joskus laitetaan. Sienikakku ei ihan maistunut päivällisellä mutta päällisen tytöt nuoli pois. Sitten tulostettiin kasa valmiita juttuja. Yksi oli parkkisakko. En tiedä miten se onnistui kun en ollut kotona sitä laittamassa Papan autoon. Mamalle ja Papalle tulostettiin ja kuoreen suljettiin kirje verovirastolta jossa selitettiin ensin että viime vuoden veroissa on jotain häikkää lapsien etuuksien suhteen tms ja asian saa korjattua maksamalla jokaiselle lapselle 20 dollaria. Kirjekuori ihmetytti mutta sisältö sitten paljasti aprillipilan. Yksi vielä mistä mie tykkäsin paljon oli donitsinsiemen pussukka tai semmonen kuori. Siinä luki että pitää vaan laittaa siemenet kulhoon, maitoa päälle ja odotella. Kasvua ei luvattu, ja oikeastaan siinä sanottiin että ne on varmoja ettei niistä kasva mitään. Siemenet siis oli cerious-muroja eli pieniä ympyröitä joissa on reikä keskellä. Semmosia kivoja.
Matkustuskuukausi (ts. 3 viikkoa) on aika hyvällä mallilla jo. Hostellit on varattu, lennot on kunnossa ja Alaskan reissu maksettu. Tästä kun vielä tekemistä päiville suunnittelee lisää niin hyvin on kohta koko matka puoliksi tehty! Ja sitten Suomeen.
Mein naapurit muutti pois. Tuossa on talo jota yleensä vuokrataan joten siinä vaihtuu asukkaat ihan mukavaan tahtiin. Tänään oli jo vissiin uudet asukkaat katsomassa taloa, ja nyt illalla siellä oli valot päällä. Tulin kotiin tuossa 10 aikaan illalla ja ajoin auton sisään. Katoin että naapurin pihalla on koira, eli jee! Koiranaapuri taas :D Sitten se koira huomasi miut ja juoksi ihan varomattomasti tien yli miun luo ja veti ympyrää ja siksakkia miun lähellä muttei tullut kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Pari kertaa se tuli kutsusta takaisin mutta sitten se katosi pimeään. Kaulapanta sillä oli että jonkun se varmasti on mutta kenen niin ei kyllä mitään hajua. Toivottavasti löytää kotiin.
Jaahas. Pitäisi vissiin joku päivä ladata jotain kuviakin tänne.. Ei oo pitkään aikaan jaksattanut semmonen.
Sää alkaa olla jo lämpimämpää, ollaan monena iltapäivänä menty ulos ohuessa fleecetakissa ja hyvin tarkenee! Mietin tänään jo ääneen että pitäisikö pakata talvivaatteet jo pois, mutta Mama sanoi että huhtikuuhun ei pidä luottaa! Toukokuussa sitten vasta. Mutta ehkä mie vähän aiemmin jo..
Joo elikkä oon ihan tän vuoden puolella tulossa Suomeen, sillon 14. kesäkuuta. En mie tänne toiseks vuodeks haluaisi jäädä, vaikka lapsista tykkäänkin ja on outoa ajatella etten nääkään niitä kohta enää mutta kyllä tässä talossa asustelu alkaa olla jo ihan tarpeeksi. Lapsiperheen arki ja siellä sekä työ- että vapaa-ajan vietto alkaa olla jo ihan tarpeeksi tälle kertaa.
Aprillista puheen ollen, tehtiin eilen Meidlin kanssa kaikenlaisia valmisteluja tälle päivälle. Ihan paras idea oli keittiösienien päälle levitetty frosting eli se päällinen mitä muffinsien päällekin joskus laitetaan. Sienikakku ei ihan maistunut päivällisellä mutta päällisen tytöt nuoli pois. Sitten tulostettiin kasa valmiita juttuja. Yksi oli parkkisakko. En tiedä miten se onnistui kun en ollut kotona sitä laittamassa Papan autoon. Mamalle ja Papalle tulostettiin ja kuoreen suljettiin kirje verovirastolta jossa selitettiin ensin että viime vuoden veroissa on jotain häikkää lapsien etuuksien suhteen tms ja asian saa korjattua maksamalla jokaiselle lapselle 20 dollaria. Kirjekuori ihmetytti mutta sisältö sitten paljasti aprillipilan. Yksi vielä mistä mie tykkäsin paljon oli donitsinsiemen pussukka tai semmonen kuori. Siinä luki että pitää vaan laittaa siemenet kulhoon, maitoa päälle ja odotella. Kasvua ei luvattu, ja oikeastaan siinä sanottiin että ne on varmoja ettei niistä kasva mitään. Siemenet siis oli cerious-muroja eli pieniä ympyröitä joissa on reikä keskellä. Semmosia kivoja.
Matkustuskuukausi (ts. 3 viikkoa) on aika hyvällä mallilla jo. Hostellit on varattu, lennot on kunnossa ja Alaskan reissu maksettu. Tästä kun vielä tekemistä päiville suunnittelee lisää niin hyvin on kohta koko matka puoliksi tehty! Ja sitten Suomeen.
Mein naapurit muutti pois. Tuossa on talo jota yleensä vuokrataan joten siinä vaihtuu asukkaat ihan mukavaan tahtiin. Tänään oli jo vissiin uudet asukkaat katsomassa taloa, ja nyt illalla siellä oli valot päällä. Tulin kotiin tuossa 10 aikaan illalla ja ajoin auton sisään. Katoin että naapurin pihalla on koira, eli jee! Koiranaapuri taas :D Sitten se koira huomasi miut ja juoksi ihan varomattomasti tien yli miun luo ja veti ympyrää ja siksakkia miun lähellä muttei tullut kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Pari kertaa se tuli kutsusta takaisin mutta sitten se katosi pimeään. Kaulapanta sillä oli että jonkun se varmasti on mutta kenen niin ei kyllä mitään hajua. Toivottavasti löytää kotiin.
Jaahas. Pitäisi vissiin joku päivä ladata jotain kuviakin tänne.. Ei oo pitkään aikaan jaksattanut semmonen.
Sää alkaa olla jo lämpimämpää, ollaan monena iltapäivänä menty ulos ohuessa fleecetakissa ja hyvin tarkenee! Mietin tänään jo ääneen että pitäisikö pakata talvivaatteet jo pois, mutta Mama sanoi että huhtikuuhun ei pidä luottaa! Toukokuussa sitten vasta. Mutta ehkä mie vähän aiemmin jo..
Mitäh?
Arvatkaa mitä! Mie sain tänään postissa miun lentoliput! :) Kaikki siis kunnossa. Paitsi huomasin yhden hassun jutun. Ne on ensi vuoden kesäkuulle... En yhtään käsitä miten noin on voinut tapahtua mutta jostain syystä ne on toimistolla ymmärtäneet että mie jatkan aupaireilua toisella vuodella. Vähän oli hetken hämmennys kun kirjeen avasin. Ja outoa miusta että ne on jo vuoden päähän varanneet liput, mutta kaipa ne haluaa olla tehokkaita.
Olin ekana että voi vitsit, nyt kyllä soitan suoraan toimistolle ja valitan kovaan ääneen, mutta työn touhussa en heti ehtinyt. Sitten mieli kävi jo kuvittelemaan että miltä tuntuisi olla toinen vuosi täällä ja itse asiassa se kuullosti aika kivalta. Loppupäivän kun kypsytteli vielä ajatusta niin niinpä mie sitten Maman ja Papan kotiin tullessa kysäisin niiltä mitä mieltä ne olisi jos jatkaisin vielä vuodella, ja ne oli ihan innoissaan! :D Mama toki kyseli että miten päädyin ajatukseen kun olin vielä hetki sitten ihan lähdössä kotiin. Selitin että nyt kun on alle 2 kuukautta aikaa niin alkaa jo tuntumaan että kohta ei enää nääkään näitä lapsia enää, ehkä ikinä. Ja ne pääsee kasvamaan tosi isoiksi ilman miun läsnäoloa. Eikä kukaan oo opettamassa muumileikkejä, tai suomea. Se tuntuu aika oudolta ettei sitten olisikaan täällä. Joten mie totesin että kerran sitä täällä ollaan, eikä vuosi nyt oikeesti oo niin pitkä aika! Paljon ehtii tapahtua ja nyt kun täällä on ollut niin kaikkia vapaaehtoishommia tekee tosi mielellään kun on kerran keksinyt missä niitä voi tehdä. Ja aion ottaa jonkun valokuvauskurssin ensi syksynä, sen oon jo päättänyt :) Pitää vaan miettiä ostaisiko järjestelmäkameran sitä varten.
Mutta aika kivaa! Toisaalta pöhköä kun ei perhettä ja kavereita nää vielä pitkään aikaan mutta onneksi on skype, eikö :) Ja sitten myös se että öö että.. *ajatus katosi*.. Niin! Että lisää tilaisuuksia suomen ihmisille tulla tännepäin ;) Eikä tarvii vielä huolehtia matkalaukuista :P
Mutta semmoisia uutisia. :) Vuoden päästä 14.6. sitten taas suomen kamaralla. Mutta nyt on jo myöhä joten koitan saada unen päästä kiinni. Huomenna tulee ehkä Meidlin kaveri kylään tai Meidl menee sinne kylään. Jotain erilaista välillä :) Ja lauantaina on koulukurssi! Jippii jee! Nyt oon ihan liian innoissani nukkuakseni.
Olin ekana että voi vitsit, nyt kyllä soitan suoraan toimistolle ja valitan kovaan ääneen, mutta työn touhussa en heti ehtinyt. Sitten mieli kävi jo kuvittelemaan että miltä tuntuisi olla toinen vuosi täällä ja itse asiassa se kuullosti aika kivalta. Loppupäivän kun kypsytteli vielä ajatusta niin niinpä mie sitten Maman ja Papan kotiin tullessa kysäisin niiltä mitä mieltä ne olisi jos jatkaisin vielä vuodella, ja ne oli ihan innoissaan! :D Mama toki kyseli että miten päädyin ajatukseen kun olin vielä hetki sitten ihan lähdössä kotiin. Selitin että nyt kun on alle 2 kuukautta aikaa niin alkaa jo tuntumaan että kohta ei enää nääkään näitä lapsia enää, ehkä ikinä. Ja ne pääsee kasvamaan tosi isoiksi ilman miun läsnäoloa. Eikä kukaan oo opettamassa muumileikkejä, tai suomea. Se tuntuu aika oudolta ettei sitten olisikaan täällä. Joten mie totesin että kerran sitä täällä ollaan, eikä vuosi nyt oikeesti oo niin pitkä aika! Paljon ehtii tapahtua ja nyt kun täällä on ollut niin kaikkia vapaaehtoishommia tekee tosi mielellään kun on kerran keksinyt missä niitä voi tehdä. Ja aion ottaa jonkun valokuvauskurssin ensi syksynä, sen oon jo päättänyt :) Pitää vaan miettiä ostaisiko järjestelmäkameran sitä varten.
Mutta aika kivaa! Toisaalta pöhköä kun ei perhettä ja kavereita nää vielä pitkään aikaan mutta onneksi on skype, eikö :) Ja sitten myös se että öö että.. *ajatus katosi*.. Niin! Että lisää tilaisuuksia suomen ihmisille tulla tännepäin ;) Eikä tarvii vielä huolehtia matkalaukuista :P
Mutta semmoisia uutisia. :) Vuoden päästä 14.6. sitten taas suomen kamaralla. Mutta nyt on jo myöhä joten koitan saada unen päästä kiinni. Huomenna tulee ehkä Meidlin kaveri kylään tai Meidl menee sinne kylään. Jotain erilaista välillä :) Ja lauantaina on koulukurssi! Jippii jee! Nyt oon ihan liian innoissani nukkuakseni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)