Miuta ei nyt yhtään huvita kirjotella tänne vaikka tiedän et myöhemmin niitä on itekin kiva lueskella. Mut mie nyt pakottaudun jotain tänne väsäämään kun niin moni on hoputellut.
Tuossa aiemmin kyseltiin kävinkö äänestämässä täällä. Kyllä kävin. Täällä se toimi niin että, no, en ekaksikaan saanut mitään veroilmotuskorttilärpäkettä tänne vaan menin vaan paikan päälle kunniakonsulaattiin joka oli jonkun tädin ja sedän kotona. Siellä oli suomen lippu heilumassa ulkona ja ovella sanottiin että käypä vaan sisään ja riisu kengät. Selvä. Sinne tallustelin ja kuulin kun mies siellä sisällä huuteli että nyt tulee taas yksi. :D Sitten tuli täti vastaan ja englanniksi höpöteltiin että olen oikeassa paikassa ja vähän pakollista amerikkalaista small talkia. Sitten täti pyysi miut pöydän ääreen missä oli iso pino papereita. Miun piti täyttää jonkinmoinen lappu missä ilmotin miun äänestyskunnan ja sen osotteen (sillä oli onneksi lista missä oli joka kunnan osotteet, joten sieltä sai luntattua). Jotain allekirjotuksia piti laittaa jonhonkin paperiin ja sitten sain äänestyslapun johon heitin numeron ja suljin sen kuoreen, kuori kiinni ja leima päälle ja se vielä toiseen kuoreen ja miun piti sekin sulkea. Jotenkin noin se meni. Jossain vaiheessa piti allekirjottaa että kaikki oli sujunut hyvin ja laillisesti yms. Sit se oli niinkun siinä. Paitsi se täti kävi kyselemään omia lappusiaan että mitä niissä lukee kun se ei niin kovin hyvin suomea osaa mutta lukee kylläkin ja jotain ymmärtää. Käänsin sille sitten puheenjohtajat ja kaikki muut oudot sanat sieltä. :P Täti kiitteli kovasti ja mie poistuin paikalta. Ehkä mie sain tuon kuullostamaan hankalalta mut ei se niin kovin ollut. En mie ees muista miten tuo oikein suomessa toimii. Tässä tuli vaan pari lisävaihetta mukaan kai kun ei ollut sitä paperia ja ne vielä lähetettiin eteenpäin.
Hmm.. Katotaanpa listasta mitä muuta pitää kirjottaa.. Ookei. No Beckalla oli synttärit tässä viikko sitten. Kovasti mietittiin että mitä sitä tehtäisiin sitten mutta päädyttiin vaan lähtemään perjantai-iltana Cheese Cake Factoryyn syömään hyvin, ja sen jälkeen leffaan. Mie lupasin ajaa, koska Becka täytti 21 vuotta, mikä on USAssa ikäraja että saa ostaa ja juoda alkoholia laillisesti. No ei myö mitään kovasti juhlittu, mitä nyt Becka ja Mariana tilasi drinkit ruuan kanssa. Wohoo. Käytiin siis ekana hakemassa argentiinalainen Mariana kotoaan. Niiden talo oli ihanalla seudulla ja isokokoinenkin vielä. Varsinkin kun Marianan hostäiti on yksinhuoltaja. Ihan jees. :) Ei käyty sisällä asti mutta ulkoa näytti upeelta. Mariana vaan ihmetteli että eikös kaikki asu tuommoisissa taloissa. Ei. Illan aikana juteltiin meidän maista ja mitä tehdään sit kun mennään takasin jne. Miusta oli tosi jännä kun Mariana sanoi että se haluisi tulla USAan takasin, ettei se halua asua Argentiinassa kun se maa on niin huonossa jamassa nyt. En oo ehkä koskaan ennen tavannut ihmistä joka sanoo ettei halua asua omassa kotimaassaan (niiden lisäksi jotka on pakolaisiksi tulleet suomeen). Suomalaisesta se nyt vaan kuullostaa oudolta kun meillä on asiat niin hyvin. Mutta tottahan se vaan on, ei kaikkialla maailmassa oo asiat niin hyvin.
Cheese Cake Factorylla jouduttiin odottelemaan reilu puoli tuntia että päästiin pöytään. Sillä välin käytiin ihmettelemässä mitä leffoja siellä menee. Istumaan päästyä mie sanoin tarjoilijalle että Beckalla on tänään synttärit, että onko niillä mitään erityistä. Tarjoilija totesi että kyllähän niillä :) Ruuaksi mie tilasin kanaapastaa (ihan tosi tosi hyvää!) mutta jaksoin syödä siitä hädin tuskin puolet. Loput lähtikin mukana kotiin. Jälkkäriksi kyllä jaksoi sitten yhteisestä ananasjuustokakusta napostella sen kolmanneksen. Oi että se oli hyvää. Ai juu joo se jälkkäri tuli siis lautasella johon oli suklaakastikkeella kirjotettu "happy birthday to you". Becka sai myös ilmaisen pienen sundayjäätelön, jonka lautasella myös oli sama teksti. Ja molemmissa annoksissa oli kynttilät. Upeeta :)
Rahojen selvittelyn jälkeen kiirehdittiin leffaan kun tiedettiin mihin aikaan se alkaa. Mentiin kattomaan Water for Elephants. Ihan tosi tosi hyvä elokuva, en vaan tiedä haluanko ostaa sitä itelle hyllyyn, sen verran ehkä saattaisi tulla yksin kattoessa itkettyä. Vaikka se oli kyllä tosi hyvä. Ehkä se tulee kuitenkin jossain vaiheessa ostettua kun halvalla löytää :P
Leffan jälkeen oli jo myöhä joten ajelin heittämään tytöt kotiinsa ja tulin ite kotiin nukkumaan. Onneksi sai nukkua pitkään seuraavana aamuna.
Lauantaina sitten taisin lusmuilla aamupäivän pitkälle. Noh, illalla lähin ajelemaan Minnetonkaan päin ja kävin ettimässä High Schoolin kampukselta oikean paikan, jossa ne myi lippuja Phantom of the Opera näytökseen. Nuo liputhan oli myyty loppuun jo ajat sitten mutta niillä on joka näytöstä ennen vielä muutama lippu myynnissä, joten menin tuntia ennen sinne jonottamaan ja sainkin lipun melkein takimmaiseen riviin. Kävin haukkaamassa aika maukkaan kanahampurilaisen Arby'silla ja sitten palasin odottamaan näytöksen alkua. Tuo oli siis high school opiskelijoiden näyttelemä/laulama/soittama musikaali, johon ne oli saaneet apua Minnetonkan teatterilta. High school on taidepainotteinen ja siellä on tosi taitavia oppilaita. Omat odotukset ei olleet silti kovin korkealla tuosta näytöksestä mutta vitsit, se oli ihan mielettömän hyvä! Musiikit oli ihan täydellisesti soitettu, näyttelijät oli hyviä ja ne lauloi ihan kun siinä elokuvassa. Tosi vahvat äänet ja hienosti sopi jokainen rooliinsa. Monta kertaa sitä unohti katsoessa että niin, nää on vielä opiskelijoita. Uskomaton esitys :) Tykkäsin siitä enemmän kun Jesus Christ Superstarista, jota odotin kovasti. JCS esitettiin maineikkaalla päivällisteatterilla ja olin kuullut siitä monta hyvää kokemusta. Suomessa oon nähnyt sen kolmeenkin kertaan kun lukion kautta pääsin kerran katsomaan ja pari kertaa sitten menin itse. Tykkäsin suomen versiosta paremmin, koska täällä tuota oli sovitettu niin paljon että se kuullosti ihan oudolta, eikä Jeesuksen ja Juudaksen laulajatkaan olleet kovin hyviä kun ns riidellessään kuullosti kun ne vaan oisi kiljunut. Ei ei.. Mutta onneks oli tuo Phantom sen jälkeen niin jää nyt hyvä mieli :) Ai joo ja hassu juttu kun Phantom maksoi 20 dollaria, ja JCS melkein 60. Aina ei kannata luottaa kalleimpaan..
Miulla olis vielä paljon juttua mm. pääsiäisestä, leikkitreffeistä, näiden hiihtolomasta jne.. Mutta jospa mie jätän tän tänään tähän (ihana litania, tulee mieleen Roman Schatzin kirjottama osta vokaali -kirja) ja kirjottelen lisää kun riittää enemmän innostusta. Joo ja lisään kuvat vaikka maalis ja huhtikuu kuvina niin ei mee niin paljon aikaa. Nyt on vaan niin paljon olevinaan tekemistä että pitää koittaa saada kaikki tehtyä ajoissa ettei tuu kiire. Viikon päästä sunnuntaina miulla on läksiäisbileet puistossa (hämärää, no ei, päiväsaikaan), pitää toivoa että on hyvä sää. Ja sitten siitä viikon päästä perjantaina tulee Julia, eli uus aupair, joten mie saan sen perjantain vapaaksi (9 työpäivää jäljellä!) että saan pakattua tavarat ja tyhjennettyä ja siivottua huoneeni. Kohta se jo koittaa se matka!
lauantai 7. toukokuuta 2011
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Pari päivää
Kylläpäs nää päivät rientää nopeaan. Vastahan mie tänne kirjotin ja jo siitä on viikko... Miulla on kamalan pitkä lista kaikesta mistä haluisin kirjottaa tai ainakin laittaa kuvia mut jotenki sitä ei heti jaksa ja sit sitä rupee ajattelee niin isona projektina et tavallaan haluaa sit tehdä sen kunnolla ja varata hyvin aikaa ja sit se yllättäen jää. Mut mie koitan ryhdistäytyä lähipäivinä.
Tasan kuukausi töitä jäljellä. Kuullostaa tosi vähältä. 20 päivää töitä, plus vapaapäivät. Mama keräili tänään alekuponkeja ja yhden kohdalla sanoi Papalle että kerää jo joitan siltä varalta että jos Julialle (uudelle aupairille) tarvii hommata jotain kun se tulee. Hyy, joko ne ajattelee niin "pitkälle". Vaikka kyllä miekin mutta tuntuu hassulta.
Mut piti tulla nyt vaan pikaisesti päivittämään tästä päivästä. Tai vaikka eilisestäkin. Eilen Minnie lähti päiväkotiin aamulla ja Meidl kouluun myös. Jäätiin Shnimpun kanssa keskenään ja mietiskelin että tuleepas tylsä päivä vaan touhuta samoja juttuja, joten päätin että nyt lähetään hoitamaan miun asioita. No ei niitä sit ollutkaan kun vaan shekin vieminen pankkiin, mutta se oli ihan tarpeeksi. Huristeltiin autolla lähimpään cub-foodsiin ja siellä tcf-pankkiin. Kateltiin ympäriinsä vähän myös, ihan vaan huvikseen. Kotiin tultiin hyvissä ajoin ja mie kävin tekemään meille niin hyvää ruokaa että! Uunilohta ja perunamuussia, molempiin laitoin kermaa ja muussiin vielä kunnolla voita kun ollaan vähän huolissaan Shnimpusta kun se ei syö tarpeeksi, ja kun sillä on ihottumaa tavallisesta maidosta niin pitää antaa vähemmän ravitsevaa soijamaitoa. Mutta päätin pitää sille maito-päivän vaihteeksi (välillä annetaan maitotuotteita). Ja mitä toinen tekee? Maistaa kalaa ja sylkee sen irvistäen pois, perunamuussia juuri ja juuri syö yhden lusikallisen ja sitten ei koske koko ruokaan. Eiei, kyllä se pari kalapalaa koittti syödä mutta ei ollut mieleen ilmeisesti. No, mie ainakin tykkäsin tosi tosi paljon! Muuten koko päivän oli tosi hyvä fiilisi ja naurettiin kunnolla lasten kanssa välipalalla, jotain ihan hassua vaan. Torstai oli kiva päivä :)
Tänään perjantaina sitten sain nukkua pitkään :) Shnimpu oli alkuviikosta flunssassa, sitten Meidl ja Mama ja tänä aamuna tuntu itelläkin kurkussa ja nenä oli tukossa. Jee... Onneks ei oo kuumetta ollut kellään. No mutta, sain siis nukkua suht pitkään. 10.30 piti olla viemässä autoa 30 000 mailin huoltoon, öljynvaihto ja jotain puhdistusjuttuja. Huollossa kesti 3 tuntia, jonka aikana mie kuuntelin/luin kirjaa, selasin valokuvia tietokoneelta ja join teetä ja söin keksin. Joo ja nuokun 15-20 minuuttia. Tuo siis laskettiin miun työajaksi :)
Sit lähdin ajelemaan vähän itäänpäin kun olin eilen lukenut netistä että siellä kuvataan jotain pientä leffaa. Ajoin vähän pienempiä teitä pitkin ja näin matkalla aika ihania, isoja taloja maaseudun rauhassa, isojen puiden ja metsien ympäröimänä. En panis pahakseni asua tuolla. Leffan kuvauksista ei ollut tietoakaan, enkä viittinyt lähemmäs mennä (kyseessä oli maatila/puutarha jossa siis voi käydä ostamassa tuotteita tms) kun oikeaa asiaa ei ollut. Mutta kuvia otin ympäristöstä, tiedä sitä jos vaikka joskus näkisi leffan :) Tästä on siis kyse.
Ajelin takasin kotiin vaikka olin eilen ajatellut mennä leffaan autohuollon jälkeen. Olikin kuitenkin tosi hyvä idea tulla kotiin. Mama ja lapset oli juuri lähdössä kauppaan kun tulin kotiin, ja Papa oli vielä töissä, joten talo oli tyhjillään. Noita hetkiä osaa arvostaa täällä, jostain syystä. Söin lounasta ja katoin leffan yläkerran telkkarista. Puolivälissä Papa tuli kotiin ja keitti chai-teetä, sitten se meni päiväunille ja mie jatkoin leffaa. Juuri sillä minuutilla kun leffa loppui niin Mama ja lapset tuli ovesta sisään. Aika täydellinen ajoitus. Mie sitten pakenin vielä hetkeksi rauhaan omaan huoneeseen, kunnes kuudelta piti mennä ylös. Mama ja Papa lähti keskenään ulos syömään ja mie syötin lapset, käytiin pesulla ja laitoin ne nukkumaan. Semmonen pari kolme tuntia oikeita töitä päivässä, ei paha. Tää perjantai tuntui ihan lauantailta.
Maman ja Papan tullessa kotiin olin jo ehtinyt siivota melkein kaiken joten ilta oli rento. Juotiin kuka mitäkin (kahvia/teetä tms) ja juteltiin pöydän ääressä kaikenlaista. Miusta oli jännä kun Papa ei ollut ihan perillä pääsiäisen eri päivistä, mitä minäkin päivänä tapahtui, mutta eipä se kai koskaan ole ollut tarpeellista kun on Intiassa kasvanut. Hööm.. eipäs siinä kai muuta ihmeellistä. Aika kiva päivä. :)
Eikä iskän paketti oo vieläkään tullu :( Huomenna vielä viimeinen mahdollisuus ennen pääsiäistä. Vaikka ei miulla tee ees mieli karkkia. Toivottavasti sunnuntaina on eri fiilis.
Tasan kuukausi töitä jäljellä. Kuullostaa tosi vähältä. 20 päivää töitä, plus vapaapäivät. Mama keräili tänään alekuponkeja ja yhden kohdalla sanoi Papalle että kerää jo joitan siltä varalta että jos Julialle (uudelle aupairille) tarvii hommata jotain kun se tulee. Hyy, joko ne ajattelee niin "pitkälle". Vaikka kyllä miekin mutta tuntuu hassulta.
Mut piti tulla nyt vaan pikaisesti päivittämään tästä päivästä. Tai vaikka eilisestäkin. Eilen Minnie lähti päiväkotiin aamulla ja Meidl kouluun myös. Jäätiin Shnimpun kanssa keskenään ja mietiskelin että tuleepas tylsä päivä vaan touhuta samoja juttuja, joten päätin että nyt lähetään hoitamaan miun asioita. No ei niitä sit ollutkaan kun vaan shekin vieminen pankkiin, mutta se oli ihan tarpeeksi. Huristeltiin autolla lähimpään cub-foodsiin ja siellä tcf-pankkiin. Kateltiin ympäriinsä vähän myös, ihan vaan huvikseen. Kotiin tultiin hyvissä ajoin ja mie kävin tekemään meille niin hyvää ruokaa että! Uunilohta ja perunamuussia, molempiin laitoin kermaa ja muussiin vielä kunnolla voita kun ollaan vähän huolissaan Shnimpusta kun se ei syö tarpeeksi, ja kun sillä on ihottumaa tavallisesta maidosta niin pitää antaa vähemmän ravitsevaa soijamaitoa. Mutta päätin pitää sille maito-päivän vaihteeksi (välillä annetaan maitotuotteita). Ja mitä toinen tekee? Maistaa kalaa ja sylkee sen irvistäen pois, perunamuussia juuri ja juuri syö yhden lusikallisen ja sitten ei koske koko ruokaan. Eiei, kyllä se pari kalapalaa koittti syödä mutta ei ollut mieleen ilmeisesti. No, mie ainakin tykkäsin tosi tosi paljon! Muuten koko päivän oli tosi hyvä fiilisi ja naurettiin kunnolla lasten kanssa välipalalla, jotain ihan hassua vaan. Torstai oli kiva päivä :)
Tänään perjantaina sitten sain nukkua pitkään :) Shnimpu oli alkuviikosta flunssassa, sitten Meidl ja Mama ja tänä aamuna tuntu itelläkin kurkussa ja nenä oli tukossa. Jee... Onneks ei oo kuumetta ollut kellään. No mutta, sain siis nukkua suht pitkään. 10.30 piti olla viemässä autoa 30 000 mailin huoltoon, öljynvaihto ja jotain puhdistusjuttuja. Huollossa kesti 3 tuntia, jonka aikana mie kuuntelin/luin kirjaa, selasin valokuvia tietokoneelta ja join teetä ja söin keksin. Joo ja nuokun 15-20 minuuttia. Tuo siis laskettiin miun työajaksi :)
Sit lähdin ajelemaan vähän itäänpäin kun olin eilen lukenut netistä että siellä kuvataan jotain pientä leffaa. Ajoin vähän pienempiä teitä pitkin ja näin matkalla aika ihania, isoja taloja maaseudun rauhassa, isojen puiden ja metsien ympäröimänä. En panis pahakseni asua tuolla. Leffan kuvauksista ei ollut tietoakaan, enkä viittinyt lähemmäs mennä (kyseessä oli maatila/puutarha jossa siis voi käydä ostamassa tuotteita tms) kun oikeaa asiaa ei ollut. Mutta kuvia otin ympäristöstä, tiedä sitä jos vaikka joskus näkisi leffan :) Tästä on siis kyse.
Ajelin takasin kotiin vaikka olin eilen ajatellut mennä leffaan autohuollon jälkeen. Olikin kuitenkin tosi hyvä idea tulla kotiin. Mama ja lapset oli juuri lähdössä kauppaan kun tulin kotiin, ja Papa oli vielä töissä, joten talo oli tyhjillään. Noita hetkiä osaa arvostaa täällä, jostain syystä. Söin lounasta ja katoin leffan yläkerran telkkarista. Puolivälissä Papa tuli kotiin ja keitti chai-teetä, sitten se meni päiväunille ja mie jatkoin leffaa. Juuri sillä minuutilla kun leffa loppui niin Mama ja lapset tuli ovesta sisään. Aika täydellinen ajoitus. Mie sitten pakenin vielä hetkeksi rauhaan omaan huoneeseen, kunnes kuudelta piti mennä ylös. Mama ja Papa lähti keskenään ulos syömään ja mie syötin lapset, käytiin pesulla ja laitoin ne nukkumaan. Semmonen pari kolme tuntia oikeita töitä päivässä, ei paha. Tää perjantai tuntui ihan lauantailta.
Maman ja Papan tullessa kotiin olin jo ehtinyt siivota melkein kaiken joten ilta oli rento. Juotiin kuka mitäkin (kahvia/teetä tms) ja juteltiin pöydän ääressä kaikenlaista. Miusta oli jännä kun Papa ei ollut ihan perillä pääsiäisen eri päivistä, mitä minäkin päivänä tapahtui, mutta eipä se kai koskaan ole ollut tarpeellista kun on Intiassa kasvanut. Hööm.. eipäs siinä kai muuta ihmeellistä. Aika kiva päivä. :)
Eikä iskän paketti oo vieläkään tullu :( Huomenna vielä viimeinen mahdollisuus ennen pääsiäistä. Vaikka ei miulla tee ees mieli karkkia. Toivottavasti sunnuntaina on eri fiilis.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Studying in America
Jippijee! Kaikki tarvittavat opintopisteet on nyt kasassa! Kaikkiaan siis opintopisteitä tarvitsee olla 6, mikä tarkoittaa jokseenkin 60 tuntia opiskelua. Mie sain vielä puolikkaan opintopisteen vähän huijauksena kun opettaja oli allekirjoittanut virheelliset paperit. Viimeinen kurssi oli 1 op, mutta vahingossa todistusten kirjoittaja oli kirjoittanut siihen 1,5 op. Mutta ei miulla niin väliä, lyhyt kurssi oli joka tapauksessa. No mutta.
Viime kesänähän kävin oikein oikean college-kurssin (mistä oon tavallaan ylpeä) oikeiden amerikka-opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli siis amerikkalaista lasten kirjallisuutta. Heti alkuun 3 op kurssi oli aika jees koska kaksi kertaa viikossa oli koulua ja tekemistä riitti muille illoille kun piti lukea kirjoja, kirjoittaa esseitä ja lopulta lukea loppukokeeseenkin. Se oli kivaa (näin jälkeenpäin mietittynä). Syksyn ja talven sain lusmuilla ihan tunnolla ja nyt keväällä otin kaksi kurssia joista toinen oli 2 op, ja toinen 1 op.
Kahden opintopisteen kurssi oli yhden perjantai-illan ja kokonaisen lauantaipäivän pituinen, viikonloppukurssi. Kurssilla oli pelkästään aupaireja, ja olihan aihekin sopiva: amerikkalaisia arvoja ja perhe-elämää. Kurssi oli tosi rento ja vaikka päivät oli pitkiä niin tunneilla jaksoi kuunnella kivasti. Eikä aina tarvinut kuunnellakaan kun päästiin tekemään ryhmätehtäviä, mm. esittämään keksittyjä todellisuuteen perustuvia keskusteluja arjesta, tai juteltiin siitä millaisia eroja eri kulttuureiden välillä on; esim mitä ajatellaan selkäsaunan antamisesta lapselle. Hyvin erilaisia ajatuksia. Ja kaikki ääneen ihmeteltiin meidän opettajille miten outoja tapoja amerikkalaisilla välillä on (esim lapsia viedään tosi paljon eri harrastuksiin mutta kotona sitten vietetään tosi vähän aikaa lasten kanssa. Tai sitä miten vanhemmat antavat paljon periksi lapsille, antavat paljon vaihtoehtoja ja itsenäisyyttä asioissa joissa muissa maissa vanhemmat pitäisivät selvän kurin/rajan).
Viikonloppukurssin hintaan (~250 $?) kuului myös ruuat kouluaikoina, eli aamulla aamupala, lounas ja sitten lauantaina päivällinen ravintolassa. Aamupala oli perus jogurttia, bagelia, hedelmää yms. Perjantaina syötiin pitsaa ja lauantaina lounaaksi oli sämpylätyylinen leipäjuttu ja iso omppu ja jotain sipsejä. Toki limsat päälle jne. Päivälliselle mentiin Buca de Beppoon, italialaiseen ravintolaan. Tilattiin ryhmätilauksena vähän jotain kaikille ja jälkkäriksi hyvät jäätelöannokset. Ömm.. Päivällisen jälkeen oltiin kaikki yllättyneitä miten valoisaa ulkona vielä oli. Kuviteltiin kaikki että siellä on jo ihan ilta. Lähdettiin yhdessä vapaaehtoistöihin Feed My Starving Childrenin tiloille, jossa pakataan ja lähetetään ruoka-annoksia niitä tarvitseville lapsille USAan ja muualle maailmaan (mm. Haitiin). Ilta oli ihan huippu. Meidät jaettiin kahden pöydän ääreen, jossa molemmat tiimit pakkasivat ensin ruuat pussiin (ne piti olla tietyn painoisia, ruuan kauhojia oli kaksi ja pussittajia kaksi (mie pussitin osan aikaa)), sitten oli yksi joka sulki pussit ja pakkasi ne pahvilaatikkoon. Samalla kilpailtiin kovaa toisen pöydän kanssa kummalla on enemmän pahvilaatikoita, ja meidän pöytä lopulta vei voiton! Ai joo ja aina kun pussi oli tasan vaaditun painoinen niin sai huutaa bingo! Joku ehkä saattoi innostua turhan paljon, joka johti ehkä siihen että toisilla oli hauskaa sen kustannuksella :D Mutta pitää kehua että olin sentään tosi nopea! Puolivälissä meidän puoltoistatuntista urakkaa miut ja pari muuta vaihdettiin toisaalle, laittamaan infotarroja tyhjiin ruokapusseihin. Siellä sitä tuli keskusteltua paljon yhden ööh. kamala kun ei muista. Bolivialaisen kanssa. Sain sielläkin aika pinon pusseja kasattua. Vapaaehtoishomman jälkeen oli ihana olo, tunsi tehneensä jotain tosi hyvää (yhdessä kaikkien reilun 20 vapaaehtoisen kanssa pussitettiin puolessatoista tunnissa yli 8000 ruoka-annosta. Aika vakuuttavaa :) Lopulta lähdetiin väsyneinä päivästä ajamaan Beckan kanssa kotiin, ja vasta kun alkoi näkyä MOA ja lentokentän kylttejä käytiin miettimään että ollaankohan menossa väärään suuntaan.. :P Vaan semmonen 20 minuutin lenkki tuli tehtyä, täysin päinvastaseen suuntaan. Hiukan oli naurun hörötystä kuultavissa mein autosta (enkä ollut mie joka muuten ajoin!)
Tuosta kurssista kotiläksynä oli lukea 6 sivuinen artikkeli jonkun miehen kokemuksista amerikassa, etenkin erilaisista tavoista ja arvoista joita täällä on kohdannut; ja kirjoittaa tuosta artikkelista ainakin 10-kohtainen kommentti. Aika helppo homma siis. Mie tein tuon yhdessä illassa ja seuraavana päivänä luin läpi. Vähän eri tasoinen tehtävä kun kesällä olleella kurssilla. Mutta tää olikin non-credit eli ei varsinaisesti mikään "oikea" college-kurssi. Mutta juuri tällaista halusinkin. Helppoa, vähän läksyjä ja vähän hyödyllistäkin.
Noh. Seuraavana viikonloppuna, lauantaina miulla alkoi tuo yhden opintopisteen kurssi (3 lauanta-aamupäivää). Aamulla ylös klo 6:30, aamupala, vaatteet päälle ja ajamaan 40 minuuttia kouluun. Milloin miulla kävi päässä idea ottaa kurssi joka alkaa 8 aamulla? Mutta ei se oikeestaan niin kamaa sitten ollutkaan, herätä noin aikaisin. Ensimmäisenä lauantaina avasin aamulla verhot ja näin muutaman peuran kävelevän meidän pihan poikki. Ha! Ekaa kertaa kiinni itse teossa. Talvella näki kyllä jälkiä että käyty on mutta ne kun on hereillä niin aikasin.. No sitten hiippailin yläkertaan tekemään aamupalaa, missä oli niin ihanan hiljaista että oli oikeesti ihana syödä aamumuroja ja katsella auringonnousua talojen takaa. Koulupäivä meni melko hyvissä voimin. Saatiin kunnon työvihot ja harjoiteltiin ääntämään vokaaleita. Ai joo, kurssi oli siis Amerikan englannin ääntämistä. Eli vokaaleita ja vähän konsonantteja harjoteltiin ensimmäisellä tunnilla. Siinä kun muut koitti saada selvää milloin sanassa on kaksi ja milloin yksi vokaali lausuttaessa, mie ajattelin että tätäkö tää nyt on että osaan nää kaikki jo etukäteen. Opettajakin jossain vaiheessa sanoi että nää on kyllä vaikeimpia, loput äänteet on sitten paljon helpompia. Hahahaa.. Oli vähän pööh olo kun tulin kotiin. Halusin jotain vähän haastavampaa. Mutta tunnin jälkeen kävin syömässä mäkkärissä ja sieltä lähdin tutkimaan puistoaluetta joka oli merkitty karttaan. Sinne en vaan millään löytänyt pääsyä autolla, vaikka jotain polkuja näkyi menevän. Menin sitten pienempään puistoon, joka osottautui tosi ihanaksi. Iso mäki jota kiivetä ylös, pieniä polkuja puiden lomassa ja järvi siinä ihan rannassa. Siellä tuli vietettyä mukava tunti valokuvaillen ja nauttien kevätmullan tuoksusta.
Kotiin ajaessa oli sitten vähän haasteita pysyä hereillä, ja kotona menikin suoraan nukkumaan tuota, pariksi tunniksi. Vaikka taisin yrittää katsoa jotain leffaa samalla...
Toinen lauantaiaamupäivä sujui melko kivasti myös. Aamu ei tehnyt niin tiukkaa vaikka peuroja en nähnyt enkä aurinkoa, mutta naposteltavien ja kaakaon avulla ajomatka sujui rattoisasti. Kurssi muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi kun harjoiteltiin sanojen painotuksia, ja tutustuin paremmin espanjalaiseen tyttöön. Tänään viimeisellä tunnilla istuttiin taas vierekkäin ja se oli ihan innoissaan kyselemässä miun LA:n matkasta ja olikin kiva kertoilla vinkkejä. Jospa tulisi nähtyä häntä joku kerta tässä. Pöhköä kun nyt on tosi paljon tavannut kivoja tyttöjä jotka kaikki asuu siellä puolen tunnin päässä. Pitää koittaa tavata puolivälissä :)
Noilla tunneilla on ollut hauska huomata miten samanlaisia espanja/portugali ja suomi on keskenään. Tosi monesti kun espanjaa/portugailia puhuvat selittivät miten joku kielioppiasia heidän kielellään menee, niin mietin että kyllä se noin suomessakin menee. Hyvänä esimerkkinä englannin kielinen sana Blane (paikannimi), joka suomen ja espanjan sääntöjen mukaan tavutettaisiin Bla-ne. Englannissa kuitenkin sanan kirjoitusmuodolla ei ole mitään väliä miten se tavutetaan, vaan aina katsotaan sen ääntämystä. Blane lausutaan englanniksi "blein", mikä sisältää vain yhden tavun, eli sitä ei tavuteta enempää. Ihmeteltiin muiden tyttöjen (jotka kaikki oli taas muuten aupaireja) kanssa sitä miksi englannissa tavutetaan ääntämyksen mukaan, koska meidän kielissä idea on se että tavutus auttaa lapsia lukemaan oppimisessa. Mutta englannissa tavujen ääntäminen ei mene minkään loogisten sääntöjen mukaan, joten kaipa siitä ei olisi siinä mielessä mitään hyötyä.
Nyt on kuitenkin siis tunnit ohi. 5 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen 3 viikkoa matkustusta. Noin kun sen kirjoittaa niin kuullostaapa ihan tosi lyhyeltä ajalta! Kohta se on enää 4, sitten 3 viikkoa ja sitten huomaakin että on jo kiire joka paikkaan ja tehdä viimeisiä juttuja mitä haluaa kun aika ei enää riitä. Onneksi on suurin osa viikonlopuista aika tyhjiä niin voi suunnitella mitä tekisi. Huomisesta tulee kiva päivä, se on varmaa! Koitan joku päivä kuvia laittaa taas.. :)
Viime kesänähän kävin oikein oikean college-kurssin (mistä oon tavallaan ylpeä) oikeiden amerikka-opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli siis amerikkalaista lasten kirjallisuutta. Heti alkuun 3 op kurssi oli aika jees koska kaksi kertaa viikossa oli koulua ja tekemistä riitti muille illoille kun piti lukea kirjoja, kirjoittaa esseitä ja lopulta lukea loppukokeeseenkin. Se oli kivaa (näin jälkeenpäin mietittynä). Syksyn ja talven sain lusmuilla ihan tunnolla ja nyt keväällä otin kaksi kurssia joista toinen oli 2 op, ja toinen 1 op.
Kahden opintopisteen kurssi oli yhden perjantai-illan ja kokonaisen lauantaipäivän pituinen, viikonloppukurssi. Kurssilla oli pelkästään aupaireja, ja olihan aihekin sopiva: amerikkalaisia arvoja ja perhe-elämää. Kurssi oli tosi rento ja vaikka päivät oli pitkiä niin tunneilla jaksoi kuunnella kivasti. Eikä aina tarvinut kuunnellakaan kun päästiin tekemään ryhmätehtäviä, mm. esittämään keksittyjä todellisuuteen perustuvia keskusteluja arjesta, tai juteltiin siitä millaisia eroja eri kulttuureiden välillä on; esim mitä ajatellaan selkäsaunan antamisesta lapselle. Hyvin erilaisia ajatuksia. Ja kaikki ääneen ihmeteltiin meidän opettajille miten outoja tapoja amerikkalaisilla välillä on (esim lapsia viedään tosi paljon eri harrastuksiin mutta kotona sitten vietetään tosi vähän aikaa lasten kanssa. Tai sitä miten vanhemmat antavat paljon periksi lapsille, antavat paljon vaihtoehtoja ja itsenäisyyttä asioissa joissa muissa maissa vanhemmat pitäisivät selvän kurin/rajan).
Viikonloppukurssin hintaan (~250 $?) kuului myös ruuat kouluaikoina, eli aamulla aamupala, lounas ja sitten lauantaina päivällinen ravintolassa. Aamupala oli perus jogurttia, bagelia, hedelmää yms. Perjantaina syötiin pitsaa ja lauantaina lounaaksi oli sämpylätyylinen leipäjuttu ja iso omppu ja jotain sipsejä. Toki limsat päälle jne. Päivälliselle mentiin Buca de Beppoon, italialaiseen ravintolaan. Tilattiin ryhmätilauksena vähän jotain kaikille ja jälkkäriksi hyvät jäätelöannokset. Ömm.. Päivällisen jälkeen oltiin kaikki yllättyneitä miten valoisaa ulkona vielä oli. Kuviteltiin kaikki että siellä on jo ihan ilta. Lähdettiin yhdessä vapaaehtoistöihin Feed My Starving Childrenin tiloille, jossa pakataan ja lähetetään ruoka-annoksia niitä tarvitseville lapsille USAan ja muualle maailmaan (mm. Haitiin). Ilta oli ihan huippu. Meidät jaettiin kahden pöydän ääreen, jossa molemmat tiimit pakkasivat ensin ruuat pussiin (ne piti olla tietyn painoisia, ruuan kauhojia oli kaksi ja pussittajia kaksi (mie pussitin osan aikaa)), sitten oli yksi joka sulki pussit ja pakkasi ne pahvilaatikkoon. Samalla kilpailtiin kovaa toisen pöydän kanssa kummalla on enemmän pahvilaatikoita, ja meidän pöytä lopulta vei voiton! Ai joo ja aina kun pussi oli tasan vaaditun painoinen niin sai huutaa bingo! Joku ehkä saattoi innostua turhan paljon, joka johti ehkä siihen että toisilla oli hauskaa sen kustannuksella :D Mutta pitää kehua että olin sentään tosi nopea! Puolivälissä meidän puoltoistatuntista urakkaa miut ja pari muuta vaihdettiin toisaalle, laittamaan infotarroja tyhjiin ruokapusseihin. Siellä sitä tuli keskusteltua paljon yhden ööh. kamala kun ei muista. Bolivialaisen kanssa. Sain sielläkin aika pinon pusseja kasattua. Vapaaehtoishomman jälkeen oli ihana olo, tunsi tehneensä jotain tosi hyvää (yhdessä kaikkien reilun 20 vapaaehtoisen kanssa pussitettiin puolessatoista tunnissa yli 8000 ruoka-annosta. Aika vakuuttavaa :) Lopulta lähdetiin väsyneinä päivästä ajamaan Beckan kanssa kotiin, ja vasta kun alkoi näkyä MOA ja lentokentän kylttejä käytiin miettimään että ollaankohan menossa väärään suuntaan.. :P Vaan semmonen 20 minuutin lenkki tuli tehtyä, täysin päinvastaseen suuntaan. Hiukan oli naurun hörötystä kuultavissa mein autosta (enkä ollut mie joka muuten ajoin!)
Tuosta kurssista kotiläksynä oli lukea 6 sivuinen artikkeli jonkun miehen kokemuksista amerikassa, etenkin erilaisista tavoista ja arvoista joita täällä on kohdannut; ja kirjoittaa tuosta artikkelista ainakin 10-kohtainen kommentti. Aika helppo homma siis. Mie tein tuon yhdessä illassa ja seuraavana päivänä luin läpi. Vähän eri tasoinen tehtävä kun kesällä olleella kurssilla. Mutta tää olikin non-credit eli ei varsinaisesti mikään "oikea" college-kurssi. Mutta juuri tällaista halusinkin. Helppoa, vähän läksyjä ja vähän hyödyllistäkin.
Noh. Seuraavana viikonloppuna, lauantaina miulla alkoi tuo yhden opintopisteen kurssi (3 lauanta-aamupäivää). Aamulla ylös klo 6:30, aamupala, vaatteet päälle ja ajamaan 40 minuuttia kouluun. Milloin miulla kävi päässä idea ottaa kurssi joka alkaa 8 aamulla? Mutta ei se oikeestaan niin kamaa sitten ollutkaan, herätä noin aikaisin. Ensimmäisenä lauantaina avasin aamulla verhot ja näin muutaman peuran kävelevän meidän pihan poikki. Ha! Ekaa kertaa kiinni itse teossa. Talvella näki kyllä jälkiä että käyty on mutta ne kun on hereillä niin aikasin.. No sitten hiippailin yläkertaan tekemään aamupalaa, missä oli niin ihanan hiljaista että oli oikeesti ihana syödä aamumuroja ja katsella auringonnousua talojen takaa. Koulupäivä meni melko hyvissä voimin. Saatiin kunnon työvihot ja harjoiteltiin ääntämään vokaaleita. Ai joo, kurssi oli siis Amerikan englannin ääntämistä. Eli vokaaleita ja vähän konsonantteja harjoteltiin ensimmäisellä tunnilla. Siinä kun muut koitti saada selvää milloin sanassa on kaksi ja milloin yksi vokaali lausuttaessa, mie ajattelin että tätäkö tää nyt on että osaan nää kaikki jo etukäteen. Opettajakin jossain vaiheessa sanoi että nää on kyllä vaikeimpia, loput äänteet on sitten paljon helpompia. Hahahaa.. Oli vähän pööh olo kun tulin kotiin. Halusin jotain vähän haastavampaa. Mutta tunnin jälkeen kävin syömässä mäkkärissä ja sieltä lähdin tutkimaan puistoaluetta joka oli merkitty karttaan. Sinne en vaan millään löytänyt pääsyä autolla, vaikka jotain polkuja näkyi menevän. Menin sitten pienempään puistoon, joka osottautui tosi ihanaksi. Iso mäki jota kiivetä ylös, pieniä polkuja puiden lomassa ja järvi siinä ihan rannassa. Siellä tuli vietettyä mukava tunti valokuvaillen ja nauttien kevätmullan tuoksusta.
Kotiin ajaessa oli sitten vähän haasteita pysyä hereillä, ja kotona menikin suoraan nukkumaan tuota, pariksi tunniksi. Vaikka taisin yrittää katsoa jotain leffaa samalla...
Toinen lauantaiaamupäivä sujui melko kivasti myös. Aamu ei tehnyt niin tiukkaa vaikka peuroja en nähnyt enkä aurinkoa, mutta naposteltavien ja kaakaon avulla ajomatka sujui rattoisasti. Kurssi muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi kun harjoiteltiin sanojen painotuksia, ja tutustuin paremmin espanjalaiseen tyttöön. Tänään viimeisellä tunnilla istuttiin taas vierekkäin ja se oli ihan innoissaan kyselemässä miun LA:n matkasta ja olikin kiva kertoilla vinkkejä. Jospa tulisi nähtyä häntä joku kerta tässä. Pöhköä kun nyt on tosi paljon tavannut kivoja tyttöjä jotka kaikki asuu siellä puolen tunnin päässä. Pitää koittaa tavata puolivälissä :)
Noilla tunneilla on ollut hauska huomata miten samanlaisia espanja/portugali ja suomi on keskenään. Tosi monesti kun espanjaa/portugailia puhuvat selittivät miten joku kielioppiasia heidän kielellään menee, niin mietin että kyllä se noin suomessakin menee. Hyvänä esimerkkinä englannin kielinen sana Blane (paikannimi), joka suomen ja espanjan sääntöjen mukaan tavutettaisiin Bla-ne. Englannissa kuitenkin sanan kirjoitusmuodolla ei ole mitään väliä miten se tavutetaan, vaan aina katsotaan sen ääntämystä. Blane lausutaan englanniksi "blein", mikä sisältää vain yhden tavun, eli sitä ei tavuteta enempää. Ihmeteltiin muiden tyttöjen (jotka kaikki oli taas muuten aupaireja) kanssa sitä miksi englannissa tavutetaan ääntämyksen mukaan, koska meidän kielissä idea on se että tavutus auttaa lapsia lukemaan oppimisessa. Mutta englannissa tavujen ääntäminen ei mene minkään loogisten sääntöjen mukaan, joten kaipa siitä ei olisi siinä mielessä mitään hyötyä.
Nyt on kuitenkin siis tunnit ohi. 5 viikkoa töitä jäljellä, sen jälkeen 3 viikkoa matkustusta. Noin kun sen kirjoittaa niin kuullostaapa ihan tosi lyhyeltä ajalta! Kohta se on enää 4, sitten 3 viikkoa ja sitten huomaakin että on jo kiire joka paikkaan ja tehdä viimeisiä juttuja mitä haluaa kun aika ei enää riitä. Onneksi on suurin osa viikonlopuista aika tyhjiä niin voi suunnitella mitä tekisi. Huomisesta tulee kiva päivä, se on varmaa! Koitan joku päivä kuvia laittaa taas.. :)
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Beverly Hills!
Käytiin tänään Beckan ja toisen saksa-aupairin kanssa katsomassa elokuva Just Go With It. Trailerin perusteella odotin jo paljon naurua ja hauskoja juonenkäänteitä, ja kannatti odottaa. Leffa oli ihanan rento, huumorilla täytetty (sellaista ns huomaamatonta huumoria oli paljon, ei mennyt yli) ja ooh.. ihana vaan. Ihan ehdottomasti tulee hankittua omaan leffahyllyyn joku päivä. Voi että, tollaset leffat on vaan ihan parhaita kun sitä nauraa leffassa vaikka kuinka paljon ja kotona vielä on tosi hyvä fiilis tallella. Sitä paitsi kesken leffan tuli semmonen "oon kävelly tuolla kadulla" kokemus :D Beverly Hillsin shoppailualueella ne käveli ja muistan ihan tarkkaan, ihan tuossa lähellä nähtiin Schwarzenegger :)
En nyt saanut lisättyä tähän videota mutta linkistä voi käydä kurkkaamassa leffan trailerin: http://www.youtube.com/watch?v=Jz5Ubqhru7g
Mie käyn tästä sänkyyn köllöttelemään ajoissa kerrankin. Huomenna on koulupäivä, pitää herätä puoli 7 (miten sitä on joskus jaksanut herätä joka päivä kouluun tuohon aikaan?) ja lähteä huristelemaan reilun puolen tunnin päähän tunnille. Mutta onpa miun viimeinen koulupäivä Amerikassa! Kivaa :) Sunnuntaina voi sitten juhlistaa hyvillä mielin kun tulee 11 kuukautta USAssa oloakin täyteen :)
Ootan tosi paljon että on ensi viikonloppu, koska silloin on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, on pääsiäinen eli saa avata Amman ja iskän paketin (Amman paketti tuli tänään postissa, tuoksuu niin kivasti karkille, namsis) ja katotaan Amman kanssa yhdessä leffa! :) Kiva sunnuntai tulee siitä. Lauantaille pitää keksiä jotain vaikka pääsiäistekemistä.
Täällä muuten miun ennustuksen mukaan sataa nyt kevään viimeiset lumet! Toivottavasti ei oo paljon maassa huomenna kun pitää aikasin lähteä ajamaan.
En nyt saanut lisättyä tähän videota mutta linkistä voi käydä kurkkaamassa leffan trailerin: http://www.youtube.com/watch?v=Jz5Ubqhru7g
Mie käyn tästä sänkyyn köllöttelemään ajoissa kerrankin. Huomenna on koulupäivä, pitää herätä puoli 7 (miten sitä on joskus jaksanut herätä joka päivä kouluun tuohon aikaan?) ja lähteä huristelemaan reilun puolen tunnin päähän tunnille. Mutta onpa miun viimeinen koulupäivä Amerikassa! Kivaa :) Sunnuntaina voi sitten juhlistaa hyvillä mielin kun tulee 11 kuukautta USAssa oloakin täyteen :)
Ootan tosi paljon että on ensi viikonloppu, koska silloin on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, on pääsiäinen eli saa avata Amman ja iskän paketin (Amman paketti tuli tänään postissa, tuoksuu niin kivasti karkille, namsis) ja katotaan Amman kanssa yhdessä leffa! :) Kiva sunnuntai tulee siitä. Lauantaille pitää keksiä jotain vaikka pääsiäistekemistä.
Täällä muuten miun ennustuksen mukaan sataa nyt kevään viimeiset lumet! Toivottavasti ei oo paljon maassa huomenna kun pitää aikasin lähteä ajamaan.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Puppen retki eläintarhaan
Pari päivää sitten miun kummityttö oli sanonut muskarista kotiin polkiessa äitilleen näin:
Nyt on aika lähteä tapaamaan ystäviäni! Jotkut heistä tykkäävät asua lämpimässä. Heidän koti on trooppisessa huoneessa, Puppe tiesi. Ensimmäisenä Puppe tapasi vanhan ja viisaan kilpikonnan. Hänellä oli kova kiire uida altaassaan edestakaisin. Se pitää kuulema räpylät notkeina, Puppe kertoi.
Trooppisessa huoneessa oli myös paljon erilaisia kaloja. Isossa akvaariossa uiskenteli monenmoisia erilaisia kaloja. Niiden nimiä minä en tiedä, Puppe sanoi. Kalat tykkäävät uida vedessä ja minä en niinkään. Tykkään vain katsella heitä.
Hurjimpia tuttavia koko eläintarhassa on näääin iso jättiläishämähäkki, Puppe viittoili. On se ainakin puolet minun koostani, hän täsmensi. Onneksi meidän välissä on lasiseinä. Eikä se nyt oikeastaan niin pelottava ole kun se vaan nukkuu omassa pienessä kodissaan.
Trooppisen huoneen hassuin eläin oli Puppen mielestä laiskiainen. Se oli kiivennyt ylös puuhun, käynyt sykkerölle ja nukahtanut sinne, Puppe nauroi! Minusta se on hupaisaa.
Trooppisessa huoneessa tulee lämmin, Puppe pohti. Seuraavaksi haluan mennä jonnekin viileään. Mikä eläin tykkää kylmästä...? JÄÄkarhu! Puppe huudahti. Minä tiedän tarkkaan missä jääkarhut asuu täällä eläinpuistossa. Puppe tiesi monta hyvää paikkaa mistä näkee jääkarhut hyvin. Ensisilmäykset voi tehdä ulkonta, mutta parhaiten jääkarhut näkee sisältä lasin takaa, Puppe kertoi. Ja jos on hyvä tuuri, voi nähdä kun jääkarhut menee uimaan.
Seuraavaksi Puppe muisti kaikki isot kissaeläimet joita puistossa on. Tiikerin kanssa Puppe vaihtoi muutaman sanankin, leijonat oli jo päiväunilla joten sinne Puppe vaan kurkkasi.
Kissaeläinten jälkeen Puppe huomasi olevan jo myöhä. Kohta eläintarha menee kiinni, Puppe tajusi. En ole vielä käynyt moikkaamassa yhtään apinoita, en kirahveja tai seeproja, en pingviineitä enkä merileijonia, en buffaloita enkä poroja. Pupen piti äkkiä valita muutama eläinystävä jonka luona vielä ehtii käydä. Kirahvit Puppe halusi nähdä, sillä yksi niistä oli vielä lapsi. En ole ennen nähnyt kirahvilasta, Puppe muisteli. Puppe kiirehti paikalle juuri ajoissa nähdäkseen eläintenhoitajan suihkuttavan vettä lattialle pestäkseen sen. Äitikirahvi ei tykännyt vedestä mutta lapsikirahvi jäi suihkuun seisomaan.
Viimeiseksi Puppe jo juoksi merileijonien ja pingviinien luokse. Hyvä että ne asuvat samassa rakennuksessa, totesi Puppe hengästyneenä. Pingviinit kuivattelivat kiven päällä ilmeisesti juuri loppuneen uimatunnin jälkeen. Merileijona oli ilahtunut nähdessään Puppen. Minusta on ihana seurata kun sukellat niin nopeaan etkä törmää kiviin, Puppe sanoi merileijonalle. Merileijona innoistui tuosta ja näytti kuinka nopeasti se osaa kääntyä vedessä. Puppe kiitti esityksestä ja vilkutti: Minun täytyy nyt lähteä. Tavataan taas myöhemmin!
Ja niin Puppe lähti kotimatkalle, miettien jo milloin palaisi uudestaan tervehtimään ystäviään.
Nyt on aika lähteä tapaamaan ystäviäni! Jotkut heistä tykkäävät asua lämpimässä. Heidän koti on trooppisessa huoneessa, Puppe tiesi. Ensimmäisenä Puppe tapasi vanhan ja viisaan kilpikonnan. Hänellä oli kova kiire uida altaassaan edestakaisin. Se pitää kuulema räpylät notkeina, Puppe kertoi.
Trooppisessa huoneessa oli myös paljon erilaisia kaloja. Isossa akvaariossa uiskenteli monenmoisia erilaisia kaloja. Niiden nimiä minä en tiedä, Puppe sanoi. Kalat tykkäävät uida vedessä ja minä en niinkään. Tykkään vain katsella heitä.
Hurjimpia tuttavia koko eläintarhassa on näääin iso jättiläishämähäkki, Puppe viittoili. On se ainakin puolet minun koostani, hän täsmensi. Onneksi meidän välissä on lasiseinä. Eikä se nyt oikeastaan niin pelottava ole kun se vaan nukkuu omassa pienessä kodissaan.
Trooppisen huoneen hassuin eläin oli Puppen mielestä laiskiainen. Se oli kiivennyt ylös puuhun, käynyt sykkerölle ja nukahtanut sinne, Puppe nauroi! Minusta se on hupaisaa.
Trooppisessa huoneessa tulee lämmin, Puppe pohti. Seuraavaksi haluan mennä jonnekin viileään. Mikä eläin tykkää kylmästä...? JÄÄkarhu! Puppe huudahti. Minä tiedän tarkkaan missä jääkarhut asuu täällä eläinpuistossa. Puppe tiesi monta hyvää paikkaa mistä näkee jääkarhut hyvin. Ensisilmäykset voi tehdä ulkonta, mutta parhaiten jääkarhut näkee sisältä lasin takaa, Puppe kertoi. Ja jos on hyvä tuuri, voi nähdä kun jääkarhut menee uimaan.
Seuraavaksi Puppe muisti kaikki isot kissaeläimet joita puistossa on. Tiikerin kanssa Puppe vaihtoi muutaman sanankin, leijonat oli jo päiväunilla joten sinne Puppe vaan kurkkasi.
Kissaeläinten jälkeen Puppe huomasi olevan jo myöhä. Kohta eläintarha menee kiinni, Puppe tajusi. En ole vielä käynyt moikkaamassa yhtään apinoita, en kirahveja tai seeproja, en pingviineitä enkä merileijonia, en buffaloita enkä poroja. Pupen piti äkkiä valita muutama eläinystävä jonka luona vielä ehtii käydä. Kirahvit Puppe halusi nähdä, sillä yksi niistä oli vielä lapsi. En ole ennen nähnyt kirahvilasta, Puppe muisteli. Puppe kiirehti paikalle juuri ajoissa nähdäkseen eläintenhoitajan suihkuttavan vettä lattialle pestäkseen sen. Äitikirahvi ei tykännyt vedestä mutta lapsikirahvi jäi suihkuun seisomaan.
Viimeiseksi Puppe jo juoksi merileijonien ja pingviinien luokse. Hyvä että ne asuvat samassa rakennuksessa, totesi Puppe hengästyneenä. Pingviinit kuivattelivat kiven päällä ilmeisesti juuri loppuneen uimatunnin jälkeen. Merileijona oli ilahtunut nähdessään Puppen. Minusta on ihana seurata kun sukellat niin nopeaan etkä törmää kiviin, Puppe sanoi merileijonalle. Merileijona innoistui tuosta ja näytti kuinka nopeasti se osaa kääntyä vedessä. Puppe kiitti esityksestä ja vilkutti: Minun täytyy nyt lähteä. Tavataan taas myöhemmin!
Ja niin Puppe lähti kotimatkalle, miettien jo milloin palaisi uudestaan tervehtimään ystäviään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)