Days 5&6 (ANC)

Ja perjantai meni melkeinpa lentaessa. Portlandia ennen nahtiin joku iso vuori, mutta se jai viimeiselle sijalle kun oltiin Alaskan ylla. Aika kivoja vuoria joka paikassa. Jos ei ollut vuoria niin oli vetta. Tai pieni kyla. Sitten oli taas vuoria. Kiva :) Ja lunta taalla on viela vuorten paalla vaikka kuinka.

Perjantaina siis saavuttiin hostellille. Lahdettiin kavelemaan suuntaan x ilman etta mitaan mietittiin minne mennaan. Eihan siella oikein mitaan ollut. Kaytiin syomassa perus amerikkaruokaa (paitsi mie sain keiton) ja sitten loydettiin leffateatteri, missa kaytiin katsomassa Hanna, sehan on osittain kuvattu suomessa! Aika erilainen leffa oli, mie tykkasin kylla nayttelijoista, mutta tarina oli lopulta aika ihmeellinen. Mutta kannattaa katsoa kylla.

Oom. Nukkumaan tultiin sitten ja kylla nukutti! Vaikka saatiin taas tunti lisaa paivaan niin silti mie aamulla herasin paikallista aikaa 9 (Minnesotassa kello olis ollut 12). Pestiin aamusta pyykkia ja lahdettiin sitten downtowniin ihmettelemaan. Ekana kaytiin syomassa tosi hyvassa ravintolassa, miun oli oikeesti vaikee paattaa mita ottaa kun niin monet kuullosti hyvalle. Soin sitten lattanaleipaa lohella ja jollain vihreilla papupalloilla, ja peruna-porokeittoa. Jam! Siella naapuripoydassa nahtiin pariskunta jonka kanssa vaihdettiin muutama sananen.

Kaytiin visitor centerilla ja muutamissa lahjakaupoissa (turistitavaraa). Ihmeteltiin vuoden 1963 maanjaristysta ja kaytiin museossa. Jossain noista kaupoista muistaakseni tavattiin tuo ravintolan pariskunta uudestaan. Viimeeksi mentiin viela katsomaan 40 minuutin filmi revontulista, ja se pariskunta oli taas siella! Pois lahdettaessa sovittiin etta nahdaan sitten seuraavassa paikassa :D Otettiin bussi lahemmas hostellia ja naureskeltiin kovasti kun siella oli nelja uusi-seelantilaista jotka oli hyvin huumorintajusia. Ne sai bussikuskinkin juttelemaan mikkiin turistioppaan tyyliin. Kivoja heppuja.

Aamupala ja evastarpeita tuotiin kaupasta hostellille ja nyt mie sitten kirjottelen tassa tarinaa vaikka aikomus oli kayda vaan syomassa, menna suihkuun, pakata ja kayda nukkumaan. Mutta onpahan pois alta.

Huomenna pitaa herata aikasin etta ollaan valmiina kun mein opas tulee hakemaan. Saadaan oikein privaatti opastus kun muut joiden piti tulla retkelle peruutti, joten ollaan nyt kahdestaan sen oppaan kanssa. Saa nahda millanen reissu tulee. Tanne on luvattu joka paivalle vesisadetta, jee! Onneksi sain sadehousut lainaan. Toivottavasti aurinko pilkistaa edes hetkisen joku paiva. Ensi perjantaina oon sitten taas hostellilla ja ehka pienta kuulumista laitan tanne sillon viikonloppuna. Enaa reilu 2 viikkoa niin oon Suomessaaaa! Outoa kylla. Nyt on jo tullut ikava Minnesotan perhetta.. Ei voi pystya sanomaan niille heippa kohta. ei ei..

Day 3&4 (SF)

Tulipa nukuttua viime yo hyvin! Vaikka silti herailin taas 7 aikoihin ihmettelemaan paljon kello on :P Herailtiin aamu rauhassa ja lahdettiin sitten kavelemaan Fisherman's Wharfille, eli satama-alueelle jossa on paljon ihania kauppoja ja noita laivoja sitten lahtee valilla. No toki kun lahdettiin niin alkoi satamaan. Sadetakit tajuttiin ottaa mukaan muttei vaihdettu kenkia, jotka kastui aika nopeasti ihan lapi joten sitten vahan oli kylma hetken aikaa. Kaveltiin rauhassa kauppojen ohi ja mentiin Pier 33 josta mein laiva Alcatrazin vankilaan lahti. Laivamatkan paatteeksi, heti saarelle paastya saa alkoi seljeta, joten saatiin vahan kuivateltua ennen kierroksen aloittamista.

Ekana katottiin siella esittelyvideo. Jos joku joskus tulee Amerikkaan niin taalla kannattaa katsoa noita esittelyvideoita, kertaakaan viela en oo joutunut pettymaan! Se kertoi nopeasti historiasta, vahan tarinoita ja elamaa siella saarella.

Sitten kivuttiin n. 13 kerroksisen talon verran makea ylospain, hankittiin audio tour kuulokkeet ja lahdettiin kierrokselle. Vankilat oli tosi pienia, kuvissakin mita otti niin ne nayttaa paljon paljon suuremmilta, mutta kun siella oli peti, pontto ja lavuaari niin ei siina mahtunut kun vahan kaantymaan sangyn vieressa.

Jotain tarinoita mita nyt tulee mieleen: Siella jotkut oli kaivanu lusikoilla seinaan reikaa, pakoyrityksena. Jotkut jarjesti mellakan ja yritti varastaa avaimia muttei sitten paasseet karkuun vaikka tappoivat jotain vartijoita yms. Kolme sielta paasi katoamaan mutta niista ei kukaan tieda missa ne on, onko ne kuolleet uidessaan vai paasiko ne lahden yli uimalla pakoon vai mita...

Njooh. Vankilasta paastiin onneksi pois ilman ongelmia, mutta veneessa tajusin etten muistanut Puppea kuvata vankilatyrmassa! Vahan harmitti... Mutta ehka parempi niin ettei tule joskus sitten kerrottua liian hurjia tarinoita. Paluumatkalla hostellille pysahdeltiin monessa kaupassa ja ostettiin ainakin toffeeta. Hostellilta kaytiin viela kauppareissulla ostamassa evasta ja aamupalaa torstaille. Hostellilla tavattiin naapurisangyssa nukkuva australialainen vanhempi nainen joka sanoi etta sita saa sitten tokkia yolla kun se kuorsaa, mutta eipa myo aamu 6 jaksettu kukaan nousta tokkimaan :P Ja illalla tuli maailma-on-pieni kokemus kun tuli pari tyttoa sisaan. Niista toinen katsoi tosi pitkaan ja sitten se kysyi ollaanko tavattu aiemmin. Mie jo heti vastasin etta ei olla mutta sitten se muisti etta oltiin New Yorkissa samaan aikaan. Ja muistinhan mie ne sitten. Toinen niista oli joutunut vaihtamaan perhetta vuoden aikana, mutta muuten kuulema on vuosi mennyt kivasti. Hetki juteltiin siina ja sitten kaytiin ajoissa nukkumaan!

Aamulla oli nimittain aikanen heratys. Lahdettiin unenpopperossa aamupalalle ja viela koittamatta herattaa muita. Otettiin bussi downtowniin ja kaytiin hakemassa mein vuokra-auto. Vahan se mies koitti siina ettetteko nyt halua parempaa autoa mutta eihan myo. No, auto oli vahan ooh... vanhempi, vaikka ihan ok muuten mutta highwaylla oli vahan janna ajaa kun on tottunut etta Corolla kiihtyy huomaamatta 70, joskus vahingossa, mutta tuossa autossa sai oikeesti painaa kaasua etta se valilla kiihtyi edes 60, saati siita ylospain. Ja sitten se saattoi yhtakkia alamaessa kiihtya tosi nopeesti viela lisaa. Ihmeellinen auto.

Mutta juu. Ekana suunnattiin autolla Golden Gate sillalle, ja ajettiin se edestakaisin. Upeaa :) Siella tuli semmonen "oon San Franciscossa" kokemus. Jotenkin muuten ei oo tuntunut yhtaan silta etta oisin missaan ulkomailla. Sitten keksittiin etta meidan matkan varrella on se kuuluisa mutkakatu, joten ajettiin sekin lapi. Hihii :) 8 mutkaa korttelin matkalla.

Sitten ajettiin ja ajettiin 4 tuntia kunnes alkoi ylamaki ja tuli paljon mutkia. Hurjaa oli! Yosemiteen oltiin siis matkalla. Paastiin suurin osa maista ylos ja tankattiin siella ja kaytiin syomassa. Sitten tultiin makea alas vaikka kuinka kauan. Ja toki pysahdyttiin matkalla valokuvaamaan monta kertaa. Upeita maisemia oli :)

Yosemitessa kaytiin kurkkaamassa suuri vesiputous, jonka luona kastuttiinkin kivasti. Ajettiin vaaraan suuntaan yli 10 kilometria (jes..) ja palattiin takasin. Kaytiin visitor centerilla ja sielta lahdettiin ajamaan takasin etta ehdittiin kaymaan viela kurkkaamassa jattilais Sequoia puita. Ei niita montaa ollut mutta oli ne aika massiivisia. Enemman olisi nahnyt etelampana mutta mein reittiin olis tullut 2-3 tunnin viivastys joten ei lahdetty sinne asti. Kotiintulomatkalla naurettiin mutkaisalle maelle joka oli aika hurja taas, nyt kun viela oli pimeaa. Kerran saikahin ihan kunnolla kun mutkan takaa tulikin auto vastaan. Onneksi toinen kasi pysyi ratilla kun toinen jo eksyi suun eteen tukahduttamaan kiljahdusta. Olin onneksi omalla kaistalla. Naurettiin matkalla myos mein autolle joka kavi valilla pitamaan outoja aania kun ajettiin kovaa. Ja kiitettiin makkaria joka on auki 24\7 ja niilla on drive-in.

Hostellilla selviteltiin viela minne auton voi parkkeerata ja sitten mentiin puolen yon jalkeen nukkumaan. Perjantaina pitikin herata ihanasti jo ennen kuutta. Kavin suihkussa ja pakkasin tavarat. Ajettiin lentokentalle missa auton palauttaminen oli tosi iisia. Kunhan vaan seurasi kyltteja, ajoi auton jonoon, otti tavarat pois, seta tuli sanomaan terve ja voitte lahtea. Kiitos. :) Lentokentalla oli juuri sopivasti aikaa etta sai vahan levahtaa ja sitten nousta koneeseen. Alaska suuntana.

Day 1&2 (SF)

Heips. Tulin nyt pikaisesti kertomaan etta' saavuin San Franciscoon eilen. Matka meni hyvin, jostain syysta olin tosi vasynyt ja nukuin melkein koko matkan. Ennen Denverin valilaskua onnistuin nukkumaan juoma-valipalajaon yli mutta pyysin kaakaon jalkikateen. Toinen snack jaettiin Denverista lahdettaessa.

San Franciscossa lahdin laukkuineni ettimaan ensin Bart-junaa, joka loytyi hyvin. Ystavallisen miehen avustamana sain ostettua matkalipun ja paasin junaan. Sielta seurasin ohjeita oikealle asemalle mutta jostain kummallisesta syysta en loytanyt oikeaa bussipysakkia vaikka se oli melkein nenan edessa. Tuli sitten kaveltya ja hyppasin bussin kyytiin mutta nainen siina vieressa kavi sanomaan etta menen vaaraan suuntaan mutta sanoin ettei se nyt haittaa, voin mielellani istua bussissa :) Tulipa nahtya kaupunkia vahasen.

Bussista sain hypattya pois oikealla kohtaa ja kavelin sielta suoraan hostellille. Hostelli vaikutti kivalta, jatin tavarani huoneeseen ja lahdin ettimaan ruokakauppaa koska oli aika kova nalka. Semmoinen loytyi ihanien maisemien seasta ja palasin hostellille syomaan. Eipa siina sitten muuta, taisin kayda napsaisemassa kuvan meidan hostellin pihalta kun aurinko laski Golden Gate Bridgen taakse.

Meidan huoneessa tutustuin norjalaiseen aitiin ja poikaan, jotka oli puoli 9 aikaan kaymassa nukkumaan. Mie kavin sitten itekin nukkumaan. Nina oli soittanut aiemmin ettei se paase tulemaan kun joku lento oli peruttu, joten se vietti yon Chicagossa ja tuli sitten aamulla. Nukuinkin yolla tosi tosi hyvin pitkiin aikoihin. Huoneessa oli raitista ilmaa, enka mie oikeesti ees tajunnu jos joku tuli tai meni huoneesta. Jossain vaiheessa olin kylla hereilla hetken ja ihmettelin etta onko nyt aamu vai ilta mutta jatkoin nukkumista vaan. Puoli 7 aikaan herailin sitten itekseni ja siita sitten puolen tunnin - tunnin valein mietin mita kello on Minnesotassa. Nukuin 9 asti hyvin ja suihkun kautta kavin aamupalalla. Sitten jain oottelemaan Ninaa saapuvaksi, ja nautiskelin lampimasta auringonpaisteesta. Taalla ei oo niinkaan lammin kun vaan tuulee mutta talon vieressa auringossa oli pakko ottaa pitkahihanen pois paalta.

Ninan saavuttua ja hetki ihmeteltya lahdettiin Union Squerille. Saatiin taas bussimatkusteltua kivasti. Pyorittiin vahan ympariinsa ja ihmeteltiin mita missakin on. Kaytiin syomassa Cheese Cake Factorylla (missas muuallakaan ;)) ja oltiin taynna. Disney Store tuli vilaistua lapi ja sitten otettiin se semmonen vaunu missa ihmiset aina roikkuu. Paastiin istumaan mutta viime hetket ennen pysakkia miekin paatin etta pitaa sita kokeilla roikkumista :D Hauskaa oli. Ja taalla on iiiisoja makia!

Paluumatkalla kotiin kun kaveltiin niin suunta vahan oli hetken hukassa, mutta kun alyttiin ajatella ja tarkastaa kartasta missa mennaan niin vaihtui suunta oikeaan. Nahtiin Alcatrazin saari minne mennaan huomenna, ja siltakin tuli taas nahtya. Nyt on kello jo kovasti paljon etta kaydaan tasta vaan pienen syomisen jalkeen nukkumaan. Jempsis. Kuvia tulee vasta monen viikon paasta varmaan. Tekstia useammin toivon mukaan :)

That's almost a tornado!

Wiihii! Olipa meillä jännä lauantai. Noh, aamulla herättiin ihanasti Minnien kiukkuhyppelyyn tuolla yläkerrassa, jee. Onnea vaan Julia :P Muutenkin päivä oli aika kiukkuamista Minnien osalta. Muut tytöt/naiset lähti käymään ruokaostoksilla, mie lähin hoitamaan omia asioita ja talon miehet jäi nukkumaan. Tulin  kotiin ennen toisia, hengattiin ulkona Papan ja Shnimpun kanssa. Naapureilla oli päättäjäisjuhlat mutta ei tiedetty oikein että kenellä kun ei siinä asu ketään nuorta. Shnimpu tykkäsi niiden ulos ripustamista ilmapalloista.

Iltapäivä hengattiin kotosalla, juteltiin Julian kanssa paljon lapsista ja vähän kaikesta. Nyt alkaa tuntumaan kivalta et se on täällä, vähän kun ois saanu kaverin :) Minnie naureskeli tänään moneen otteeseen että nyt meillä on kaksi aupairia. Se ois aika ihanaa kyllä.

Välipalan aikoihin viestittelin kovasti kavereille, sovittiin että nähdään päivällisen jälkeen elokuvateatterilla. Sopivasti kuitenkin semmoinen tunti ennen kun piti olla siellä, lähti sireenit soimaan ja tornado sekä kovan ukkosen varotukset tuli voimaan. Woohoo. Kaikki suunnitelmat lähti siinä samassa tuulen mukana. Laitoin viestiä muille että ei myö päästä tulemaan kun siellä missä leffa on on nähty tornado. Ne näytti tv:ssä kuvaa siitä ja ennusteita eri tornadojen kulkureiteistä, aika lähellä meitäkin kävi arviot välillä, Beckan talo ja tuo leffateatteri oli juuri siinä kaiken keskipisteessä, vaikka nekin säästyi tuhoilta. Liva oli nähnyt ihan oikeen tornadon ja saanu kuvanki siitä, mutta se oli kauempana. Myö oltiin aika pitkään ulkona ja kateltiin pilviä. Mie tietysti viivyin pisimpään (naapurit oli kanssa ulkona vielä) ja jossain kohti huomasin että pilvet alkoi kiertää ympyrää. Otin videokuvaa samalla hetkellä mutta en ihan viitti laittaa sitä tänne, sen verran noloja kommentteja ja turhan hurjaa innostumista tms sieltä kuuluu kun höpötän :P Mutta tuossa on toinen video minkä otin sen jälkeen ja onnistuin vähän hillitsemään itteäni. Mutta ei tuo oikeesti videolla koskaan näytä niin hurjalta mitä luonnossa. Onni vaan ettei tuosta pilvestä mitään tornadoa lopulta syntynyt, vaikka se oli niiden pilvien joukossa jossa oli todellista potentiaalia kehittyä tornadoksi. Huh. Aika hurjan siistiä oli nähdä se noin läheltä. Ja tuo olis varmaan ollu isokin jos se olis siitä kehittynyt vielä. Videossa näkyy mein naapurin talo ja ite oon mein pihalla, eli tosi läheltä piti. :) Kuvassa vilahtaa myös äkkiä kun naapurin täpötäydet roskikset kaatuu tuulen voimasta ihan kevyesti.

Meidl otti hälytykset ihan tosissaan ja raahasi puolet huonettaan alakertaan :P Vähän ehkä meni yli tuo sen varautuminen (sillä oli mm. herätyskello, pöytälamppu ja kasa vaatteita ja leluja alhaalla).

Loppuilta meni lapsia rauhoitellessa ja niitä nukkumaan laittaessa. Katottiin  myö sitten leffa kotona Julian kanssa kun ei päästy lähtemään. Ja joo, Rahel oli jo teatterilla ja melkein paniikissa kun kuuli sireenit ja mie sanoin että siellä on tornadovaroitus. Becka oli kanssa jo ulkona niin ne meni sitten joka tapauksessa leffaan. Huomenna olis tarkotus mennä syömään pannaria johonkin ulos, mutta koko huomiselle päivälle on laitettu ukkospilvien kuvaa, joten saa nyt nähdä miten tuokin taas onnistuu.. Katsellaan ja toivotaan :)

Kolme ekaa kuvaa on tv:stä ja vipot mein pihalta.

P.S: Kiva ettei ennustukset toteutunu maailmanlopusta :)

Bye bye room. Thanks for everything.

Mie istun tällä hetkellä vieraspatjalla, tv auki ja seurailen samalla kun Julia purkaa tavaroitaan miun huoneeseen. Yyh. Tuntuu oudolta. Mutta onneks Julia osoittautui odotusten mukaan tosi mukavaksi ja se näyttää sopeutuvan hienosti tänne.

Mie sain kun sainkin tavarani pakattua (no, suurimman osan) ja raahattua huoneesta ulos. Vähän kiirus tuli kun suihkussakin piti käydä ennen ku lähettiin kentälle, mutta välillä on kiva että tulee kiirus niin ei tarvii ootella ja saa tehtyä kaiken tehokkaasti. Haha. Minnie ja Shnimpu siinä mukana oli hypereinä menomatkalla. Hypättiin tyttöjen kanssa pois kyydistä ja lähettiin katsomaan jos nähdään Juliaa. Mama ja Shnimpu tuli heti kun oli saaneet auton parkkeerattua, mutta myö nähtiin Julia ennen sitä, eikä ees tajuttu heiluttaa mein hienoa nimilappua kun luultiin ettei kone oo vielä tullutkaan, se näyttösysteemi näytti vaan aikaa millon lennon piti tulla vaikka muissa luki onko se vielä lentämässä vai laskutunut vai mitä. Se oli outoa. Mutta Mama tuli pian ja sitten päästiin kotimatkalle. Meidl oli seuraava joka oli hyperinä ja se höpötti koko matkan kotiin, voi Julia parkaa :P Kotona ekana näytin Julialle sen huoneen ja vähän tätä alakertaa, ja sitten syötiin. Kaikki söi niin hienosti että (vieraskoreita). Tytöt on ihan innoissaan Juliasta ja Shnimpukin vei sille jotain leluja jo. Hyvin tuo valokuvien kattelu tuotti tulosta :)

Joo. On varmaan outoa tän viikonlopun. Vaikka Julia kyllä vaikuttaa ihan semmoselta jonka kaveri voisin olla muutenkin täällä. Ehkä tää on ihan kiva :) Mut tuo huone on pööh. Sain sen tyhjennettyä tänään niin jo mie kohta sen jälkeen vessasta tullessa kävelin suoraan huoneeseen ja ihmettelin miten tyhjää siellä on kunnes tajusin että niin ne tavarat ei ookaan siellä enää.

Nyt pitäis vielä testata tai pohtia tai jotain että miten päin mie saan nuo tavarat suomeen. Painon rajoissa mennään, varsinkin kun Mama sanoi että saan ottaa yhden noiden käsimatkatavaralaukuista. Siellä saan sitten kuskattua rikkoontuvat ja ehkä noita vaatteita mitä NYkissä käytän.

Mie nyt en saa keskityttyä tähän tekstiin kun tuo tv on päällä ja miulla on taas nälkä (outoa..), kylmäkin on. Ehkä mie käynkin syömässä ja tuun sitten tuijottamaan Frendejä tunnin ajaksi.

Nina: paketti tuli tänään :) Se on iso. Tosin en avannut, eli ehkä sen saa pienempään tilaan. Ja patja täällä oottaa siuta ;)

Viime hetkiä omassa huoneessa

OUNOU. Kello on 4 tuntia siihen kun lähetään hakemana Julia lentokentältä. Uuuhhh.. Miun huone näyttää vielä vähän pahemmalta kun noissa aiemmissa videoissa.. Jees. Kasoja kasoja, laatikoissa ei oo enää mitään. Vessan mie oon saanu siivottua niin ettei sille tarvii enää tehä mitään (paitsi kyl pitää käydä viel suihkussa ennen ja sit siivota hiukset pois). Mut tää pakkaaminen... Voihan tuska. Noh, sain sentään kirjotettua noille antamaan valokuvakirjaan, eilen kun luonnostelin sitä niin tuli ihan kyynel silmään. Ja eka (no okei, ei ehkä ihan eka) mikä tänään aamulla tuli mieleen kun heräsin oli että nyt herään viimestä kertaa tästä sängystä. Byhyy. Eikä saanut ees jäädä laiskottelemaan vaan mie lupasin vahtia Shnimpua aamulla tunnin pari kun tytöt lähtee Maman kanssa klo 7.30 hammaslääkäriin. No, oli aika rento aamu kun istuttiin Shnimpun kanssa nojatuolissa ja kateltiin ohiajavia autoja.

Mie oon opettanu Shnimpun sanomaan please :) Joku muutama päivä siinä meni että se keksi sen tosissaan. Ekana se hamusi jotain pöydältä ja mie pyysin sitä sanomaan please, se sanoi jotain tyyliin piis. Ja eilen toinen halusi tulla syliin niin mie pyysin sanomaan up please niin sieltä tuli ensin up up monta kertaa ja sitten piis. :) Sitten sylissä sanottiin monta kertaa piis :D Mutta hyvät tavat on hyvä aloittaa nuorena, eikö?

Mut hei, nyt pitää tosissaan käydä pakkaamaan tätä huonetta kasaan. En halua viikonloppuna miettiä enää näitä. Ehkä sit olis aikaa päivitelläkin enemmän. Jeps.

Spring break

Kerronpa kuvin meidän (tai Meidlin) Spring breakista, eli talvilomasta.
Mama oli suunnitellu meille kovasti puuhaa koko viikolle ja niitä sitten kiltisti ja oikeesti innoissammekin käytiin touhuamaan.
Maanantaina lähdettiin aamusta ajamaan piitkä pitkä matka aquariumiin. Kalat oli hienoja mutta tytöillä oli kiire kun sanoin että ruuan jälkeen, jos syötte nopeasti niin voidaan käydä American Girl kaupassa kattomassa ylihintavia nukkeja ja niiden lisähärpäkkeitä. Sinne päästiin sitten menemään ja tytöt oli iloisia :) Minnie meni ekaa kertaa elämässään liukuportaat yksin ylös ja myös alas!

Tiistai toi mukanaan vähän hankaluuksia kun neuvoteltiin Meidlin kanssa pitääkö ulos laittaa toppahousut vai ei. Päästiin sopuun mutta oltiin vähän myöhässä Maple Syruping -kurssilta. Päästiin ekana kattomaan nukketeatteriesitystä, sitten syötiin pancakseja siirapin kanssa ja sen jälkeen lähdettiin ulos keräämään puista maple syrupia :) (miks tuo syrup sana näyttää niin oudolta? miten se kuuluu kirjottaa?) Vähän oli viileämpi päivä niin ei kamalasti saatu kerättyä mutta kaikki sai ämpäreihinsä jotain. Lopuksi leikittiin ulkona vanhoja perinteisiä leikkejä, mm. keihään heittoa hulavanteen läpi (metsästetään biisonia) jne. Ai sisällä nähtiin myös miten siirapista tehdään kovaa sokeria kun sen keittää kuumalla pannulla ja sitten vatkaa nopeasti niin se jäähtyy vaaleaksi kovaksi sokeriksi. Kulkee mukana kevyemmin. Tuolta ei ollut yhtään kuvia. 

Yhtenä päivänä tehtiin välipalan jälkeen hattaroita. Näillä on hattarakone (ja vasta nyt kertovat sen!) Namnam :P Oli lapset vähän energisinä tuon jälkeen.

Keskiviikkona taidettiin käydä Meidlin kanssa kirjastossa, vietettiin siellä hyvä tovi. Torstaina Minnie oli taas päiväkodissa niin enpäs kyllä muistakaan yhtään mitä tehtiin. Jotain jännää meillä oli kyllä mutta en muista mitä. Hööh. Ei oo kuviakaan. No, ei voi mitään. Aika kiva viikko oli, tytöt leikki keskenään iltapäivät. Aah! Joo hei tehtiin Meidlin kanssa torstaina muffinseja. Ja sitten se innostu tekemään aprillipiloja vanhemmilleen. Kuorrutettiin kaksi pesusientä kuorrutteella ja tarjottiin perjantaina päivällisen jälkeen. Mama oli jo aiemmin arvannut mikä se oli mutta Minnie ihmetteli miten sitä ei saa leikattua, mutta nuoli sitten innolla kuorrutteet :D Muuta mitä tehtiin, ihana oli semmonen keväinen lahja. Siemeniä pussissa. Mutta siemenet olikin muroja, ja ohjeissa pyydettiin istuttamaan murot maitoon ja varoiteltiin ettei niistä sitten kyllä kasva mitään. Se oli ihana :D Muita mitä tehtiin niin oli auton tuulilasiin sakkolappu ja verovirastolta kirje. Mutta Meidl olikin perjantaina leikkimässä kaverillaan niin ei se ehtinyt kaikkia piloja tehdä, miun piti vähän auttaa. Semmoinen viikko. 

Sieltä tulee maaali!

Vähän tervehdyksiä teille videon merkeissä. Mie koitin kyllä yhdistää nuo videot ja leikkailla vähän pöhköjä pois mutta miun videonteko-ohjelma ei suostunut avautumaan enkä jaksanu käydä selvittelemään sitä niin tässä on nyt pari raakavideota. Korjaan tuohon videohöpöttelyyn että niitä lakuja oli 3½ kilon sijasta 2½. Ja osaan kyllä puhua englantia paremmin kun nuo säälittävät Leatherman ja party yritykset. Noloa.

ja jatkuu...

Arvatkaa oonko tänään hehkuttanut täällä Leijonien voittoa! No JOO! Amman kanssa kateltiin molemmat peliä ja vitsit, eka puoltoista erää oli niin tylsää etten melkeen ees kuunnellut mutta sit alkoi tapahtua, ja tottakai kun olin syömässä käymässä äkkiä erätauon aikana niin Suomi oli jo ehtinyt tehdä kaksi maalia kun tulin takasin. Mutta ei vitsit, muistan vielä niin hyvin sen vuoden -95 mestaruusjuhlinnat, se oli kyllä niin iso juttu! Kyllä tästä puhutaan taas pitkään! Ja kyllä, miulla oli tänään suomen lippu mukana kun käytiin keilaamassa! Sitä tuli liehuteltua paljon :) 

Laitan tähän vielä muutaman leffatrailerin mistä pidin tosi paljon ja haluan jossain vaiheessa ehkä ne hommata itelleni. Elikkä ekana Beastly, josta tykkäsin tosi tosi paljon. Tarina on vähän kuin kaunotar ja hirviö mutta moderni aikuisten versio, fantasialla höystetty. Ihana :)

Toisena laitetaan vaikkapa.. Red Riding Hood eli Punahilkka. Itse leffassa se oli jännä kun ei tiennyt kuka susi on mutta en tiie nyt kun sen tietää onko niin hyvä enää.. Jäin vaan kyllä jatkoa oottamaan.

Kolmantena tulee Just go with it, Jennifer Anistonin tähdittämä leffa. Tää ainakin oli hauska, vähän romantiikkaa, miehille silmäniloa jne. Tykkäsin :) 

Never let me go oli ns rauhallisempi elokuva, tarina jäi vähän jotenkin huteraksi mutta ne näyttelijät oli tosi taitavia, ihania seurata. Varsinkin oon nykyään ihastunut kaikkiin Carey Mulliganin tähdittämiin leffoihin. Se on tosi herttanen tyttö.

Jaaa. Sitten olis vielä Something borrowed. Tää oli hulvaton! Parasta komediaa, ehdottomasti. Voi että.. ja tarinakin niin iiih :) Ihan tyttöleffa kyllä, mutta just miun makuun. :)

Oh shoot! I forgot my phone!

Kuka tulis pakkaamaan miun puolesta? Mut voi miun piti tulla kirjottamaan ihan ilosista asioista eikä vaan ahdistumisesta kun en saa pakkaamista alkuun.

Mie skypeilin aamulla äitin kanssa ja kerroin miten huomenna miulla on läksiäisbileet puistossa ja Mama on sinne hommannun kaikkea syötävää yms. Becka kyseli samaan aikaan skypessä että lähenkö sen ja Kimin kanssa syömään ulos. Se sopi miulle mut sitten oottelin melkein puol tuntia kun toiset oli myöhässä. Nooh, ne tuli hakemaan miut ja mentiin Applebee'siin. Siellä Becka tajusi että se oli miuta hakiessa unohtanut puhelimensa vessaan, ja oli ihan huolissaan kun sen piti työskennellä tunti mutta ei tiennyt mihin aikaan, joten se ootti host vanhempien soittoa. Myö meinattiin ottaa jälkkärit mutta saatiin itsemme pois sieltä ennen kun tilattiin mitään lisää, oltiin nimittäin aika täynnä. Ajettiin takasin meille ja mentiin kaikki sisään (Becka hakemaan puhelintaan ja mie hakemaan yhtä dvd:tä). Oven avattua näin ekana kaksi hahmoa siellä ja tajusin että ne oli Rahel ja Liva (aupaireja) ja ihmettelin että mitä ihmettä ne meillä tekee, sitten Mama tuli siihen kanssa ja kaikki sanoi "surprise" (yllätys). Vähän oli ihana yllätys! :D Mie olin ihan mukana juonessa että mennään keilaamaan ja sieltä tuun kotiin ja alotan pakkaamisen ja huomenna sit nään kaikki puistossa.. Hehee. Vähän miuta nauratti pitkään :D

Pelattiin vähän aikaa hirsipuuta (missä yritetään keksiä sanoja ja jokaisesta väärästä kirjaimesta hirsipuuta piirretään lisää, eiks se oo hirsipuu sen leikin nimi. Englanniks se on hangman) Minnesotaan liittyvin kategorioin, ihmiset, eläimet, kasvit ja kieli. Joka sanan jälkeen sai avata "oven" ja sai siis jotain jännää. Mie arvasin ekan sanan joka oli "you betcha" (Minnesotalainen sanonta) ja sain järkyttävän ison kasan twizzler-lakuja :D En ees tullu kattoneeksi paljon siinä oli mut voin kurkata myöhemmin. Ömöm. Muita mitä sain oli taulukehys johon otettiin sit yhdessä kuva ja tulostettiin, ja Livalta sain nätin kortin. Viimesen oven takana oli ööh öhh aa! Hyvä muisti. Mamalta ja Papalta sain tuommosen Leathermanin monitoimityökalun. Siitä löytyy kyllä kaikki toiminnot, ja taskulamppu tuli mukana ja ne kaikki sopii samaan pussukkaan. Ihana, kätevä lahja joka kestää vähintään 25 vuotta (jos ei niin sit saan uuden tai tuo korjataan). No sitten halusin antaa oman lahjani hostperheelle, joka oli valokuvakirja ja äitin tänne lähettämä kirja Lappeenrannasta. Mie en ollut tosin kirjottanut valokuvakirjaan mitään vielä kun tuli vähän yllättäen tää. Mutta tein niille sitten oman hirsipuun jotta ne saa lahjansa. Ekana sanana oli "hyvää huomenta" joka osottautu aika vaikeeks, vaikka Mama tiesi heti että se eka sana on "hyvää". Toisena otin henkilön, joka oli sitten joulupukki, sen ne arvas vähän nopeemmin.

Syömiseksi meillä oli kaakaota, jätskiä (Mama oli tuonut paljon töistä), kurpitsapiirakkaa ja niitä lakuja, sekä rusinakaurakeksejä. Hedelmät ja vihannekset unohtui jääkaappiin. Muuten sitten tuota niin.. Muutamat ei päässeet tulemaan kun oli jotain aupairtapaamista tai muuta samaan aikaan. Beckan hostperhe tuli kuitenkin vähän myöhemmin, ja tytöt pääsi leikkimään keskenään barbeilla. Otettiin sit jonkin verran kuvia kun paikalla oli hyvä kuvaaja hyvän kameran kanssa (Liva). Aupairkuva tuli otettua ja mein perheestä varmaan eka kuva missä ollaan kaikki kuvassa. En oo vielä kattonu noita läpi, toivon mukaan siellä olis ees yks hyvä :)

Illalla lähettiin perheen kanssa syömään Cheese Cake Factoryyn mutta siellä oli tunnin jonotusaika. Jeeh. Hengattiin hetki Apple-kaupassa ja sit lähettiin Maman ja Shnimpun kanssa ostamassa maitoa. Shnimpu tietää jo niin hurjasti kaikkea, nähtiin lehmäilmapallo ja kysyttiin että mitä tää eläin sanoo niin hienosti sieltä tuli suomeksi "ammuu". Sit se koko kaupassaoloajan ammu siellä. Reilun puolentunnin päästä kun oltiin syömässä jo niin pyysin Shnimpua kertomaan Papalle mikä ilmapallo nähtiin kaupassa, niin toinen pienen hetken miettimisen jälkeen taas ammui :D On se niin sulonen. Mahat oli täynnä kyllä jo pienen syömisen jälkeen ja nyt on mein jääkaappi täynnä tähteitä. Onneks siellä on myös juustokakkua, nams! Vaikka nyt on kyllä vielä yöks kun on edelleen ihan täynnä.

Hööm.. Joo. Eipä tässä päivässä sit kai muuta ollu. Mitään en taas oo saanu edistymään tässä huoneessa, paitsi sotkun lisääntymistä. Vaikka ehkä se on hyväkin että nää jutut on kokoajan silmien edessä niin ei ainakaan unohu. Mut huomenna aamulla aion olla tehokas! Kyllä. Nyt nukkumaan. Kiva päivä takana.

Moi

Hih päivä

Jännä miten päivät voi olla niin erilaisia. Vaikka ei tääkään päivä mitenkään ihanasti lähteny käyntiin kun yöllä olin jo puolen 6 aikaan hereillä kun kuuntelin ukkosta.. Jee. Ei tehnyt mieli nukkua ei. Ja siinä kun sit hereillä olin niin muistu mieleen illalla alkanut jalkasärky kun tuli vissiin käveltyä liikaa. Mietin illalla et miten tässä nyt pystyy nukahtamaan ku jalkaan koskee mut näköjään se unohtu. Tänään ei oo särkeny sit ollenkaan.

Mut muuten päivä meni kivasti. Minnie kyseli aamulla et voidaanko mennä Maple Mazeen, eli sisäleikkipuistoon. Sanoin että miksipäs ei jos nopeesti oot valmis. Meillä oli sit kiva aamu kun kaikki söi hyvin ja juteltiin mukavia. Maple Mazessa oli aika kivaa vaikkei kavereita tällä kertaa löytynyt. Mie kiipeilin Shnimpun kanssa vaikka minne ja Minnie tuli välillä sanomaan "hi! bye!" :D Shnimpulla oli kanssa tosi kivaa, vaikka kerran se innostui juoksemaan ja sitten se lensi nenälleen ja täräytti naaman maahan mistä tuli itku ja huuleen pieni jälki. Käytiin sitä vähän korjailemassa mutta sitten maistui leikkikin. Ja iloitsin kun Minnie ei mennyt ikkunaan mihin kaikki muut lapset oli kerääntyneet ihmettelemään punaista lintua joka oli törmännyt ikkunaan ja kuollut. Ei tarvinnut loppupäivää ja viikkoa selitellä miksi lintu kuoli ja miksi se lensi ikkunaa päin... Pieniä iloja :D

Saatiin leikittyä aika kivasti ja lähdettiin silti hyvissä ajoin kotiin syömään. Molemmat lapset söi tosi hyvin ja meillä oli hauskaakin kun oltiin jääkarhuja jotka söi hylkeitä ja kalaa (mitenniin käyty eläinpuistossa?). Siinä meni ruoka ihan huomaamatta :) Sitten aah, lapset nukkumaan. Nykyään on niin ihana laittaa noita nukkumaan kun ne ekanakin nukkuu samaan aikaan ja toisekseen oon alkanut antamaan Shnimpulle maitopullon samaan aikaan kun luen Minnielle satua, tulee kaikille mukava hetki siinä eikä tarvii vahtia mitä Shnimpu nyt löytää laatikoista ja hyllyistä. Siistin vähän asuntoa ja vastailin sitten Julian (tää on se uus aupair joka tulee 2 viikon päästä!) sähköpostiin. Shnimpu heräili jo ja touhuttiin ja ihmeteltiin autoja kirjoissa ja ulkona (brum brum!), käytiin hakemassa posti melkein auringonpaisteessa lämpimässä säässä ja herätettiin Minnie välipalalle. Meidl tuli kotiin samoihin aikoihin ja sit syötiin kaikki hyvä välipala, Shnimpu söi puoltoista banaania ihan tuosta vaan, ja jogurttia ja maitoa päälle. Yleensä se ei koskaan syö noin paljon, varsinkaan joka aterialla. Mutta tosi hyvä vaan! Sais syödä vielä enemmän.

Loppu työajan mie touhusin vähän omiani ku piti valmistautua heppatunnille lähtöön. Annoin mie tytöille muumikirjan jonka eilen löysin, koska molemmat oli ollu niin kivasti koko päivän. Minnie tykkää tuosta kirjasta paljon, Shnimpukin tunnisti "mommo:n" :D Onpahan nyt yksi muumi-kuvakirjakin talossa.

Maman tullessa kotiin mie kävin vaihtamassa vaatteet, otin eväät mukaan ja huristelin heppatunnille. Tuolla oli tänään kivaa, mie pääsin taas taluttamaan hevosia (alkaa sujua hyvin). Toisella tunnilla talutin yhtä hevosta mikä koitti purra miuta kerran ja muutenki oli ärsyttävällä päällä. Onneks ei tarvinut tunnilla taluttaa sitä. Tunsin itteni taas niin tytöksi kun heppoja tarhaan viedessä ällösin mutaa, mutta! Mutta vaan sen takia kun jalassa oli matalavartiset kengät. Jos miulla olis saappaat niin ei olis mitään hätää ja kivempi ois noita hommia tehdäkin kunnon varusteiden kanssa mutta nyt pitää tyytyä näihin. Yks mies tuolla sanoi että miulla pitäs olla oma hevonen kun oon niin ööh.. hippodome, eli hevoshullu :D Haha.. Noh, jos pääsis opiskelemaan eläintenhoitajaks niin se riittää hetkeksi. Ens viikolla pitää muistaa ottaa kamera mukaan ja kysyä jos sais ottaa muutaman kuvan. Tunnin jälkeen mennään syömään AppleBees:iin, kaikki oikein raikkaan tuoksuisina :D Jiihaa.Semmoista.

Pöh päivä

Graah. Pakko kirjottaa tänne vielä nyt kun ärsyttää. Miun tää päivä ei oo oikein sujunu suunnitelmien mukaan. Ekana aamulla heräilin ajoissa mutta tajusin että Minnie ei ollut allekirjottanut äitienpäiväkorttia jota se oli jo antamassa Mamalle. Voihan pöh. No aamu meni ihan jees muuten mutta sitten piti lähteä aupairtapaamiseen. Beckan piti tulla kanssa mukaan mut se oli aamulla laittanut viestin että se kävi siellä eilen eikä haluu maksaa uudestaan kun näki jo kaiken. No eipä siinä. Mie lähdin matkaan ja kävin ekana hakemassa käteistä, ja tajusin että tarviin bensaakin. Menin pankkiin mutta niiden automaatti ei toiminut joten piti jonottaa sille yhdelle ainoalle virkailijalle joka palveli tiskillä. Jonossa sain muiden mukana kuulla että kaikki TCFpankin automaatit on jotakuinkin käyttökelvottomia ja rahansiirtoja pankissa voi tehdä vaan alle 100 dollarilla. Yksi nainen jonossa oli kadottanut pankkikorttinsa, mutta sitäkään ei pystytty sulkemaan, mutta toisaalta hyvä asia oli se ettei sitä myöskään kukaan voinut käyttää. Niin sieltä pankista sanottiin. No mie sain vähän rahaa itelleni ja kysyin että voikohan korttia käyttää bensa-asemalla. Virkailija epäili kun oli monta soittoa tullut että kortti on hylätty. Mie kuitenkin menin kokeilemaan ja onneksi se toimi, koska bensa oli halvempaa tänään niin sain tankin täyteen. Se oiskin ollut kiva jos en olisi saanut bensaa kun piti pitkä matka ajaa. Tosin tajusin sitten että oisin ehkä voinut maksaa käteisellä. Tosin sit myös huomasin että se tankkiasema juttu mihin ajoin niin siinä kävi vaan kortti ja joku toinen menetelmä mutta ei käteinen. Olis pitänyt ajella eestakasin mutta onneks ei tarvinnut siis.

No mie olin sit tottakai myöhässä tapaamisesta, kun vielä ajoin monta minuuttia ympyrää (taas kerran) kun etin parkkipaikkaa. Vihaan, oikeesti vihaan St.Pauliin ja Minneapolikseen downtowniin ajamista ite kun joka kerta päädyn ajamaan ympyrää siellä ettiessä parkkipaikkaa mikä ei maksa 10-15 dollaria. (no joo.) Sit kun löytää parkkialueen joka maksaa vaan 4 dollaria niin sinne pitää maksaa käteisellä etukäteen, eikä miulla tietenkään ollut tasarahaa. Jee, eikun ajamaan uudestaan niitä samoja katuja (paitsi käännyin väärään suuntaan ja sit piti ajaa hurjan pitkään ennen ku pääs järkevästi tulemaan takasin päin.) Mut löysin sit kivan parkkihallin läheltä missä oli vaan 5 dollarin maksu kortilla. Siitäkin kyllä ajoin kerran ohi kun en ehtinyt lukemaan, päättämään ja ohjaamaan autoa kääntyvien kaistalle tarpeeksi ajoissa. Joten koukkaus seuraavien liikennevalojen jälkeen ja eikun taas takasin. Joskus joukkoliikenne olis paljon kivempi vaihtoehto.

Mein aupairtapaaminen oli Festival of Nationsilla, eli kansojen festivaalilla. Mie kun olin myöhässä niin ryntäsin ostamaan lipun ja menin kiertelemään aluetta läpi että löytäsin tuttuja mutta ei ketään näkynyt missään. Sit mie soittelin vaikka kelle ja miun ohjaajallekin pariin kertaan (välillä piti ladata puhelimeen lisää rahaa kun se kävi valittamaan ettei voi enää soittaa...) mutta kukaan ei vastannut! Ei kukaan. Ihan uskomatonta. Mutta mie aattelin että kerran kun täällä nyt sitten ollaan niin nautitaan sitten yksin. Oisin mie menny sinne muutenki jos ei olis tuota "tapaamista" ollut. Festivaaleilla oli monesta eri maasta ruokia myytävänä, tavaraa myytävänä ja sitten kulttuurin esittelyä, ja joitain esityksiä ja käsitöitä tms esiteltiin. Mie kiersin tietenkin ekana ettimään suomen pöydät. Löysin yhden muumikirjan mikä lainattiin kerran kirjastosta Minnielle, ja miun oli ihan pakko ostaa se :) Pitää ens viikolla antaa niille luettavaks kunhan käyttäytyvät.

Festivaaleilla tuli juteltua monen ihmisen kanssa. Suomalaiset esitteli tuohitöitä ja semmosta nauhan kudontaa :D En tiie, mut helpolta näytti. Viereisessä pöydässä venäläiset esitteli semmosia lankahahmoja. Kerroin niille että oon suomessa tehny noita koulussa, jotain enkeleitä ja tonttuja. Niillä se on joku häitä edeltävä perinne ja keväällä niitä ripustetaan puihin muistaakseni hyvän onnen tuomiseksi. Myöhemmin menin katsomaan irlantilaista bändiä ja satuin istumaan yhden venäläisen viereen ja se vielä muisti miut, ite muistin että oon sen nähnyt siellä mutten muistanu minkä maan pisteessä, piti tarkistaa siltä. Njooh.. Sit kun olin syömässä amerikan intiaanien buffalonliha-tacoa niin samassa pöydässä pari naista jutteli että niiden isoisä tuli norjasta. Toinen naisista oli naimisissa egyptiläisen kanssa, ja pisin missä se toinen oli käynyt oli Meksiko. Mie sanoin että käy nyt ihmeessä Norjassa, siellä on nättiä. Niiden kanssa tuli juteltua paljonkin. Miusta on niin ihana kun täällä kuulee mielenkiintosia tarinoita ihmisistä kun vaan vähän aikaa juttelee niiden kanssa.

Suomen ruokapisteellä myytiin mm. silakkavoileipää, poronlihavoileipää, mansikkakakkua ja sitruunakeksejä. Mie maistoin poroleipää, maukasta oli :)

Mie kurkkasin ohimennen tanssiesityksiä, siellä oli menossa Columbian tanssi. Vähän se näytti ja kuullosti upeelta, tykkäsin musiikista. Tsekkien ja slovakien tanssiesitys oli kanssa kiva, semmosta kansantanssia. Suomella ei ollut mitään esityksiä tänään mutta torstaina ja perjantaina niillä oli ollut jotain, ei tullut kysyttyä mitä ne oli esittäneet.

Kaikkiaan kiva tapahtuma. Kaipasin vaan jotain kaveria jonka kanssa ihmetellä. Ja kelle hehkuttaa suomen juttuja :D Kotiin ei tehnyt vielä mieli mennä joten mie bongasin... katetraalin..katedraalin.. no ison kirkon kumminki ja kävin kurkkaamassa sisältä, aika massiivinen juu. Poistuin hyvissä ajoin ennen messun alkua ja bongasin kyltin jossa sanottiin että Summit avenue on ollut monta vuotta kokoontumispaikka ja isojen talojen (oikee sana hävis mielestä) vuoksi se on nykyään upeaa seutua kävellä. Siellä pystyy ottamaan ihan opastetun kävelykierronksenkin mutta mie en semmosia kaivannut. Aika hulppeita taloja tosiaan. Kuvailin niitä vähän aikaa ja moikkailin ihmisille jotka meni ohi. Ne on varmaan tottuneet turisteihin.

Sit kun ajoin kotiin niin tuntu et joka suunnasta tulee autoja ja aina kun olin vaihtamassa kaistaa niin kuolleessa kulmassa oli joku ja sit piti oottaa et se menee tai kaasuttaa ite tai jarrutella. Yleensä pääsee ajamaan aika sujuvasti mut tänään oli joku törppöjen päivä. Krooh. Ja nyt kello on kohta jo puol 9 ja kaikki muut on käymässä kaupassa ja syömässä. Yleensä, ainakin aina ku mie niitä illalla laitan nukkumaan niin niitten pitää olla 8 sängyissä. Mutta ei kai siinä.. Miulla nyt vaan on pöh pöh päivä. Eikä äitillekää saanu toivotettuu hyvää äitienpäivää :/ Noh, se hoituu myöhemmin sit.

Mie meinasin jo kirjottaa et luovutan tän päivän osalta mut ehkä mie käynki lataa noitten kamerasta pääsiäiskuvat omalle koneelle (jos löydän johdon) ni saan lisättyä yhen kuvan valokuvakirjaan jonka voi sit laittaa tilaukseen vihdoin. Päätin et se on helpompi ku tilata kuvat ja laittaa ne ite mihikää kansioo. Pysyy ehkä ehjempänäki pitempää. Sit vois luovuttaa ja kattoo leffan ja käydä nukkuu. Jep. Kuvia tulee joskus..

Päivittelyä

Miuta ei nyt yhtään huvita kirjotella tänne vaikka tiedän et myöhemmin niitä on itekin kiva lueskella. Mut mie nyt pakottaudun jotain tänne väsäämään kun niin moni on hoputellut.

Tuossa aiemmin kyseltiin kävinkö äänestämässä täällä. Kyllä kävin. Täällä se toimi niin että, no, en ekaksikaan saanut mitään veroilmotuskorttilärpäkettä tänne vaan menin vaan paikan päälle kunniakonsulaattiin joka oli jonkun tädin ja sedän kotona. Siellä oli suomen lippu heilumassa ulkona ja ovella sanottiin että käypä vaan sisään ja riisu kengät. Selvä. Sinne tallustelin ja kuulin kun mies siellä sisällä huuteli että nyt tulee taas yksi. :D Sitten tuli täti vastaan ja englanniksi höpöteltiin että olen oikeassa paikassa ja vähän pakollista amerikkalaista small talkia. Sitten täti pyysi miut pöydän ääreen missä oli iso pino papereita. Miun piti täyttää jonkinmoinen lappu missä ilmotin miun äänestyskunnan ja sen osotteen (sillä oli onneksi lista missä oli joka kunnan osotteet, joten sieltä sai luntattua). Jotain allekirjotuksia piti laittaa jonhonkin paperiin ja sitten sain äänestyslapun johon heitin numeron ja suljin sen kuoreen, kuori kiinni ja leima päälle ja se vielä toiseen kuoreen ja miun piti sekin sulkea. Jotenkin noin se meni. Jossain vaiheessa piti allekirjottaa että kaikki oli sujunut hyvin ja laillisesti yms. Sit se oli niinkun siinä. Paitsi se täti kävi kyselemään omia lappusiaan että mitä niissä lukee kun se ei niin kovin hyvin suomea osaa mutta lukee kylläkin ja jotain ymmärtää. Käänsin sille sitten puheenjohtajat ja kaikki muut oudot sanat sieltä. :P Täti kiitteli kovasti ja mie poistuin paikalta. Ehkä mie sain tuon kuullostamaan hankalalta mut ei se niin kovin ollut. En mie ees muista miten tuo oikein suomessa toimii. Tässä tuli vaan pari lisävaihetta mukaan kai kun ei ollut sitä paperia ja ne vielä lähetettiin eteenpäin.

Hmm.. Katotaanpa listasta mitä muuta pitää kirjottaa.. Ookei. No Beckalla oli synttärit tässä viikko sitten. Kovasti mietittiin että mitä sitä tehtäisiin sitten mutta päädyttiin vaan lähtemään perjantai-iltana Cheese Cake Factoryyn syömään hyvin, ja sen jälkeen leffaan. Mie lupasin ajaa, koska Becka täytti 21 vuotta, mikä on USAssa ikäraja että saa ostaa ja juoda alkoholia laillisesti. No ei myö mitään kovasti juhlittu, mitä nyt Becka ja Mariana tilasi drinkit ruuan kanssa. Wohoo. Käytiin siis ekana hakemassa argentiinalainen Mariana kotoaan. Niiden talo oli ihanalla seudulla ja isokokoinenkin vielä. Varsinkin kun Marianan hostäiti on yksinhuoltaja. Ihan jees. :) Ei käyty sisällä asti mutta ulkoa näytti upeelta. Mariana vaan ihmetteli että eikös kaikki asu tuommoisissa taloissa. Ei. Illan aikana juteltiin meidän maista ja mitä tehdään sit kun mennään takasin jne. Miusta oli tosi jännä kun Mariana sanoi että se haluisi tulla USAan takasin, ettei se halua asua Argentiinassa kun se maa on niin huonossa jamassa nyt. En oo ehkä koskaan ennen tavannut ihmistä joka sanoo ettei halua asua omassa kotimaassaan (niiden lisäksi jotka on pakolaisiksi tulleet suomeen). Suomalaisesta se nyt vaan kuullostaa oudolta kun meillä on asiat niin hyvin. Mutta tottahan se vaan on, ei kaikkialla maailmassa oo asiat niin hyvin.

Cheese Cake Factorylla jouduttiin odottelemaan reilu puoli tuntia että päästiin pöytään. Sillä välin käytiin ihmettelemässä mitä leffoja siellä menee. Istumaan päästyä mie sanoin tarjoilijalle että Beckalla on tänään synttärit, että onko niillä mitään erityistä. Tarjoilija totesi että kyllähän niillä :) Ruuaksi mie tilasin kanaapastaa (ihan tosi tosi hyvää!) mutta jaksoin syödä siitä hädin tuskin puolet. Loput lähtikin mukana kotiin. Jälkkäriksi kyllä jaksoi sitten yhteisestä ananasjuustokakusta napostella sen kolmanneksen. Oi että se oli hyvää. Ai juu joo se jälkkäri tuli siis lautasella johon oli suklaakastikkeella kirjotettu "happy birthday to you". Becka sai myös ilmaisen pienen sundayjäätelön, jonka lautasella myös oli sama teksti. Ja molemmissa annoksissa oli kynttilät. Upeeta :)

Rahojen selvittelyn jälkeen kiirehdittiin leffaan kun tiedettiin mihin aikaan se alkaa. Mentiin kattomaan Water for Elephants. Ihan tosi tosi hyvä elokuva, en vaan tiedä haluanko ostaa sitä itelle hyllyyn, sen verran ehkä saattaisi tulla yksin kattoessa itkettyä. Vaikka se oli kyllä tosi hyvä. Ehkä se tulee kuitenkin jossain vaiheessa ostettua kun halvalla löytää :P

Leffan jälkeen oli jo myöhä joten ajelin heittämään tytöt kotiinsa ja tulin ite kotiin nukkumaan. Onneksi sai nukkua pitkään seuraavana aamuna. 

Lauantaina sitten taisin lusmuilla aamupäivän pitkälle. Noh, illalla lähin ajelemaan Minnetonkaan päin ja kävin ettimässä High Schoolin kampukselta oikean paikan, jossa ne myi lippuja Phantom of the Opera näytökseen. Nuo liputhan oli myyty loppuun jo ajat sitten mutta niillä on joka näytöstä ennen vielä muutama lippu myynnissä, joten menin tuntia ennen sinne jonottamaan ja sainkin lipun melkein takimmaiseen riviin. Kävin haukkaamassa aika maukkaan kanahampurilaisen Arby'silla ja sitten palasin odottamaan näytöksen alkua. Tuo oli siis high school opiskelijoiden näyttelemä/laulama/soittama musikaali, johon ne oli saaneet apua Minnetonkan teatterilta. High school on taidepainotteinen ja siellä on tosi taitavia oppilaita. Omat odotukset ei olleet silti kovin korkealla tuosta näytöksestä mutta vitsit, se oli ihan mielettömän hyvä! Musiikit oli ihan täydellisesti soitettu, näyttelijät oli hyviä ja ne lauloi ihan kun siinä elokuvassa. Tosi vahvat äänet ja hienosti sopi jokainen rooliinsa. Monta kertaa sitä unohti katsoessa että niin, nää on vielä opiskelijoita. Uskomaton esitys :) Tykkäsin siitä enemmän kun Jesus Christ Superstarista, jota odotin kovasti. JCS esitettiin maineikkaalla päivällisteatterilla ja olin kuullut siitä monta hyvää kokemusta. Suomessa oon nähnyt sen kolmeenkin kertaan kun lukion kautta pääsin kerran katsomaan ja pari kertaa sitten menin itse. Tykkäsin suomen versiosta paremmin, koska täällä tuota oli sovitettu niin paljon että se kuullosti ihan oudolta, eikä Jeesuksen ja Juudaksen laulajatkaan olleet kovin hyviä kun ns riidellessään kuullosti kun ne vaan oisi kiljunut. Ei ei.. Mutta onneks oli tuo Phantom sen jälkeen niin jää nyt hyvä mieli :) Ai joo ja hassu juttu kun Phantom maksoi 20 dollaria, ja JCS melkein 60. Aina ei kannata luottaa kalleimpaan..

Miulla olis vielä paljon juttua mm. pääsiäisestä, leikkitreffeistä, näiden hiihtolomasta jne.. Mutta jospa mie jätän tän tänään tähän (ihana litania, tulee mieleen Roman Schatzin kirjottama osta vokaali -kirja) ja kirjottelen lisää kun riittää enemmän innostusta. Joo ja lisään kuvat vaikka maalis ja huhtikuu kuvina niin ei mee niin paljon aikaa. Nyt on vaan niin paljon olevinaan tekemistä että pitää koittaa saada kaikki tehtyä ajoissa ettei tuu kiire. Viikon päästä sunnuntaina miulla on läksiäisbileet puistossa (hämärää, no ei, päiväsaikaan), pitää toivoa että on hyvä sää. Ja sitten siitä viikon päästä perjantaina tulee Julia, eli uus aupair, joten mie saan sen perjantain vapaaksi (9 työpäivää jäljellä!) että saan pakattua tavarat ja tyhjennettyä ja siivottua huoneeni. Kohta se jo koittaa se matka!